Lähimmäisten hylkääminen

Mistä tuollaista sait päähäsi vai oletko sinä jehovantodistaja? Adventistien uskon kuvaan ei kuulu lähimäistensä hylkääminen missään tilanteessa.

Muistan sinua rukouksin.

Rukouksin voi muistaa muuloinkin kuin sapattina. Tosin Jumalan palveluksen yhteydessä tapahtuva yhteisrukous tapahtuu sapattina.

Valitettavasti fundamentalisissa uskonliikkeissä ystävyys on useinkin ehdollista.

Kaiken keskiössä on uskonliike dogmeineen ja ihmissuhteiden ja jopa itse ihmisyyden kunnioittaminen on sidoksissa ko. uskonliikkeen dogmeille alistumiseen.

Uskonliike dogmeineen menee yli imissuhteiden ja todellisen ihmisyyden.

Fundamentalisissa uskonliikeissä toistuu kaava, tule sellaisena kuin olet, mutta sitten et enää kelpaakaan sellaisena kuin olet. Tästä alkaa henkilön ideologiseen ja aatteelliseen muottiin painaminen ja tämä usein mielenhallinnallsin keinoin.

Olet kanssamme tai meitä vastaan. Muita vaihtoehtoja extremistiseen maailmanlkuvaan ei mahdu.

Tätä psykologis-ideologista fundamentalista mielen rakennetta vasten ei siten ole lainkaan ihme millainen shiadistinen historia on kristillisyydelläkin jolla on täynnä viattomien verta käsisään sortamisineen, pakkokäännyttämisineen, raakoine kiduttamisineen, elävältä polttamisineen, ryöstöineen, raiskaamisineen ja ristiretkineen.

Silloin kun mikä tahansa uskomus tai ideologia käy itse universaaleja ihmisoikeuksia ja itse ihmisyyttä vastaan, osoittaa itse itsensä epäterveeksi ja pätemättömäksi.

Kyllä se usein on niin, että ne jotka eroaa seurakunnasta ei itse halua olla tekemisissä seurakunnan jäsenten kanssa.

>> Kyllä se usein on niin, että ne jotka eroaa seurakunnasta ei itse halua olla tekemisissä seurakunnan jäsenten kanssa.

Tuossa on kyse vähintäänkin osin tarkoitushakuiseta ja omaa omaatuntoa rauhoittelevasta, sekä ei oikeudenmukaisesta yleistyksestä.

Jostakin fundamentalisesta _uskonnosta_ eroava ei automaattisesti halua jättää takseen jopa vuosikymenien ikäisiä henkilökohtaisia ystäviään, perheenjäsenistään puhumattakaan.

Tokihan se riskeraa luoda henkistä juopaa ja haastetta ihmissuhteisiin kun poislähtijä ei enää allekirjoita sokeasti jonkin uskonliikken ihmisvetoisesti sorvattuja dogmeja, ideologiaa, sekä jopa alistavia ja elämää kontroloivia farisealaisia määräyksiä.

Hei-



Riippuu paljon aina tapauskohtaisesti. Onko ero lopullinen vai tilapäinen ratkaisu esim. uupumuksen tai/ ja muiden inhimillisten syiden vuoksi ?
San 24:16, vrt,

Seurakunnat kokoontuvat ja hajaantuvat viikottain vähintään kerran viikossa.
Ihmisiä viettää elämää yksin- ja osalla on perhe ja runsas suhdeverkosto.
Ihmisiä elää uskossa erossa seurakunnan yhteydestä maantieteellisistä ja inhimillisistä syistä.

Koira palaa oksennukselleen ja sika rypee rapakossa. -heh.


Siunauksia
Jari Laurila

LIsäys;


Synti on tarttuva tauti. Työmatkoja ei tarvitse suunnitella eri reittiä mitä syntinen kulkee eikä maitokauppaa vaihtaa.

Jeesus söi ja joi syntisten kanssa- mutta tässä on se asian ydin ja idea mitä hait mikä voisi olla metodi seurakunnan jättäneen suhteen;
- Jeesus söi ja joi syntisten kanssa, mutta teki sen silloin kun siitä oli hyötyä.
Hän ei jäänyt syömään ja juomaan synnin sekaan viihtymään.
>>>>>>>>>>>>>> Tässä on se mitä haet- ja tässä vastaus.

Seurakunnan ja kirkon toiminta on vapaaehtoisuuteen perustuvaa kaikessa.
Harrastus-yhdistys-toimintaa johon liittyy yhteinen arvo - evankeliumi- Jeesus Kristus- Raamattu missio.
Seurakunta/ kirkko koostuu ihmisistä. Ihmisiä on aina erilaisia. Missä ihmisiä on myös ristiriitoja. Ristiriitojen ratkomiseen pitää olla taitoa. Keltä sitä taitoa vaatia ?

Kaikki harrastus-yhdistys-toiminnan jäsenet antavat jotakin seurakunnan hyväksi.
On paljon erilaista maallikon palvelumahdollisuutta. Määräaikaisia sovittuja.
On ihmisiä joita liikuttaa evankeliumin työ sydämellään ensimmäisenä asiana elämässä. On ihmisiä joilla ei evä liikahda vaikka näkee toisen menevän suoraan helvettiin.

On aina yksilölllistä ja tapauskohtaista. Evankeliumin työläisiä väsyy ja uupuu toisinaan paljoon työhön. Tauti ei vaivaa patalaiskoja., Makuuhaavoja vaan pelätä.

On niin paljon yksilöllistä. On yksilöllistä miten joku voi ihmisenä välittää ja huomata avun tarvitsijaa ja on ihmisiä joilla voi olla vahingoniloa ja oma leuka nousee jos näkee toisen kulkevan helvetin liekkejä kohti. Asenteet ovat yksilöllisiä.

Uskonnollinen maailma on erityisen hankala koska siihen liittyy voimakas tunne-elämä. Mutta on myös rationaalinen arkinen järjestys.

Ristiriitoja syntyy eniten siinä ja varsinkin siinä ja ainoastaan oikeastaan siinä että ihminen ei katso uskon esimerkkiin vaan katsoo toisia ihmisiä ja luulee olevansa heidän kanssa kilpailusuhteessa.


Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija VT
kurpan torpan sepän pojanpojan poika

>> Riippuu paljon aina tapauskohtaisesti. Onko ero lopullinen vai tilapäinen ratkaisu esim. uupumuksen tai/ ja muiden inhimillisten syiden vuoksi ?

Avaus antoi ymmärtää ajatuksen henkilöistä, jotka tietoisesti ja harkitusti jättävät uskonliikkeen taakseen, jonka dogmeja ja metodeja he eivät enää hyväksi.

Avauksessa ei edes vihjattu jostakin henkilökohtaisesta uupumukseen muodosta tai srk:n tasolla olevista henkilökemioiden ongelmista syynä pois lähtemiseen.

Monien fundamentalisten uskontojen jäsenillä ilmenee toisinaan epärehelliseksi luokiteltavaa ja ehdollista "ystävyyttä" poislähteneseen, jonka ainoa päämäärä ja motiivi on koettaa käännyttää henkilö takaisin.

>> Vai niin. No minä ainakaan en haikalie poislähteneiden perään ollenkaan. Jos eivät usko, painukoot muualle.

Tuo on juuri tuota "kristillisen rakkauden" aitoutta, jossa dogmit ja ideologia polkee terveen, normaalin ja tasapainoisen ihmisyyden jalkohinsa.

Tuon saman extremistiasenteellisuuden pohjalta on kristinuskokin historiassaan tappanut ja lahdannut toisinajattelijoita. Tappajauskonto-ideoogia.

Uskovuus ja uskonnot ovat valitettavan usein kuin mikä tahansa extremistinen ja vahingollinen ihmisarvoa vastaan käyvä ideologia.