Keskittämiselle pitää löytää vaihtoehtoja.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Raportin mukaan keskittyminen ei ole vain alueellinen muutos, vaan laaja yhteiskunnallinen murros.
Ihmisten yhteiskunnassa on riittämiin asioita, joista on syytä puhua. Yksi tärkeimpiä on talousmaantiede, jonka suuntaamista koskevat päätökset vaikuttavat koko yhteiskunnan kehitykseen ja kaikkien kansalalaisten elinolosuhteisiin.
Kuten tunnettua päätöksenteolla suunnataan yhteiskunnan kehitystä taloustieteiden vallitsevien totuuksien mukaisesti. Yhtä tunnettua on, että nämä totuudet pettävät aina.
Suomea rakennetaan yhden totuuden varassa. Usko keskittämisen myötä syntyvään edistykseen on vankkumaton. Tämä keskittämispolitiikka on pääkaupunkiseudun ja muutamien yliopistokaupunkien varaan rakentuvaa ”metropolipolitiikkaa”.
Tämä ”korkean arvonlisän strategia” on riskialtista. Suomen uskottiin ottavan ja säilyttävän vankan aseman korkean teknologian osaajana kansainvälisessä työnjaossa. Tämä yhden korin politiikkaa osoittautui vaaralliseksi Nokia-johtoisen teknologiaklusterin romahdettua. Munat menivät rikki.
Tätä vaivaa lääkitään homeopaattiseksi samalla lääkkeellä millä se on syntynytkin. Keskittämisellä. Paitsi että keskittäminen on talouden ja ympäristön kannalta riskialtista, on se myös ihmisten kannalta haitallista kehitystä.
Keskittymisen myötä asuminen on kallistunut ja matalapalkkka-alat kasvaneet. Tämä suhteellinen köyhyys johtaa siihen, että asumiseen ja elämiseen ei kaikilla ole varaa. Kansalaiset jakaantuvat yhä jyrkemmin menestyviin ja syrjäytyviin.
Keskittymisen hyötyjiä ja häviäjiä ei voi jakaa suurten ja pienten kuntien asukkaisiin, vaan eliittiin ja keskiluokkaan.
Mitä sitten, jos - tai kun - aikanaan nykyinen keskittämismalli osoittautuu virheelliseksi politiikaksi? Onko silloin enää mahdollista tai varaa muuttaa suuntaa?
Koko maan tasapuoliseksi kehittäjäksi itseään mainostava puolue, Suomen Keskusta yrittää ottaa aloitetta käsiinsä tarjoamalla keskusteluun toisenlaista talouden mallia.
Puolue on asettanut talousmaantieteellisen työryhmän pohtimaan Suomessa viime vuosikymmenet harjoitetun keskittämispolitiikan hyötyjä ja haittoja.
Työryhmän raportti ei onneksi ole yksinomaan poliittisten mielipiteiden kirjausta, vaan siinä on aidosti tutkimuksellista pohjaa nykysuuntauksen kritiikille ja vaihtoehdon rakentamiselle.
Pelastavana vaihtoehtona nähdään hajauttava strategia, joka johtaisi tasaisempaan alueelliseen kehitykseen ja ehkäisisi keskittymisen sosiaalisia ja ekologisia haittoja. Strategian perusta on biotaloudessa. Puhdas vesi, puhdas ruoka ja puhdas energia ovat Suomen pitkän tähtäimen kilpailuetuja.
Biotaloudessa on sitä parempi, mitä suurempaa osaa arvoketjusta hallitsemme itse. Pelkän osaamisen sijasta on parempi hallita myös raaka-aineita ja tuotantoa. Näin suurempi osuus arvonlisästä jää kotimaahan.
Raportin mukaan keskittyminen ei ole vain alueellinen muutos, vaan laaja yhteiskunnallinen murros. Se on rasite keskiluokalle ja heikentää mahdollisuuksia kestävään ylisukupolviseen talouteen. Keskittymisen haitalliset sosiaaliset seuraukset liittyvät yksilöltä vaadittavaan tuottavuuteen ja muutoskykyyn sekä sosiaalisen pääoman menetyksiin.
Keskittyminen ei tapahdu markkinaehtoisesti, vaan tällä hetkellä keskittämisen myönteisiä vaikutuksia tavoitellaan ja kielteisiä vaikutuksia hillitään. Markkinoilla kysynnän ja tarjonnan tasapaino vaikuttaisi ajan myötä keskittymistä ehkäisevästi. Keskittymisen työvälineitä ovat innovaatio- ja elinkeinopolitiikka sekä asuntopolitiikka.
Jos keskusta pystyy raportin pohjalta tekemään aidosti vaihtoehtoisen talousohjelman, kykenee se haastamaan muut puolueet seuraavissa vaaleissa. Ja sitä seuraavissa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä