On olemassa todellista pahuutta ja se kumpuaa ”ihmisen sydämestä”, siis ihmisestä itsestään, koska ihminen on nyt syntiin langennut olento. Ihminen ei ole peruslähtökohdiltaan paratiisimaisen hyvä, vaan ihmisen tahto ja pyrkimykset ovat turmeltuneet eikä ihminen suinkaan aina omaehtoisesti toimi parhaalla mahdollisella tavalla eikä itsensä eikä lähimmäisensä kannalta hyvin eikä viisaasti.
Perimmiltään tarkasteltuna ihmisen – niin lajityypillisesti kuin persoonallisena yksilönäkin – perusongelma ei suinkaan muodostu hänen aineellis-taloudellisesta ympäristöstään vaan hänen ”sydämestään”, joka on syntisen turmeltunut. Jos uskomme siihen, mitä Jeesus sanoo, emme voi katsoa, että väkivaltarikollisuus aiheutuu aineellis-taloudellisesta köyhyydestä, miten tahansa tuon käsitteen määrittelemmekään.
Mutta syntiinlankeemuksesta huolimatta ihminen on edelleen vastuullinen yksilöllinen toimija sekä Jumalan että lähimmäistensä edessä. Ihmisyksilö ei voi, ei sen paremmin kantaväestöön kuuluva kuin maahanmuuttajakaan, paeta materialististen verukkeiden eikä kateuden, kaunan, katkeruuden eikä kostonhalun siivittämän ”turhautumisen” taakse. Ihminen on yksilönä vastuussa itsestään ja läheisistään ja hän tuntee – syntiin langenneisuudestaan huolimatta – omassatunnossaan, että on olemassa oikea ja väärä, hyvä ja paha ja että pahaa tulee karttaa ja hyvän mukaan tulee orientoitua. Tämä luonnollisen lain mukainen tietoisuus vaikuttaa myös ihmisen ”sydämessä” ja omassatunnossa, kuten Paavali toteaa Roomalaiskirjeen luvun 2 jakeissa 14–15. Tämän moraalisen tietoisuuden mukaan ihminen on velvollinen orientoimaan itsensä ja yhteiskunnallisen toimintansa.
Jeesus painottaa lähimmäisenrakkauden merkitystä Matteuksen evankeliumin luvun 22 jakeissa 37–40 ja niin kutsutussa vuorisaarnassaan Matteuksen evankeliumin luvun 5 jakeessa 43. Jeesuksen lähimmäisenrakkausopetuksen vanhatestamentillinen pohja on Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 19, jakeessa 18. On merkillepantavaa, että juuri tämän saman luvun – jonka sisältöön kokonaisuudessaan Jeesus sitoutuu – jakeissa 15 ja 33–34 ilmoitetaan Jumalan tahto myös näin:
”Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein…Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi…”
Kuten luvun 19 jakeet 34–37 osoittavat, ”vääryydellä” tarkoitetaan nimenomaan kaikille yhteisen lain rikkomista tai korruptoimista ja vastaavasti ”oikeudenmukaisuudella” juridista oikeudenmukaisuutta eli sitä, että samojen sääntöjen ja lakien tulee koskea kaikkia, ketään erityisesti suosimatta.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/626/mika_on_aiheuttanut_helsingin_nuorisojengivakivaltaisuudet
Perimmiltään tarkasteltuna ihmisen – niin lajityypillisesti kuin persoonallisena yksilönäkin – perusongelma ei suinkaan muodostu hänen aineellis-taloudellisesta ympäristöstään vaan hänen ”sydämestään”, joka on syntisen turmeltunut. Jos uskomme siihen, mitä Jeesus sanoo, emme voi katsoa, että väkivaltarikollisuus aiheutuu aineellis-taloudellisesta köyhyydestä, miten tahansa tuon käsitteen määrittelemmekään.
Mutta syntiinlankeemuksesta huolimatta ihminen on edelleen vastuullinen yksilöllinen toimija sekä Jumalan että lähimmäistensä edessä. Ihmisyksilö ei voi, ei sen paremmin kantaväestöön kuuluva kuin maahanmuuttajakaan, paeta materialististen verukkeiden eikä kateuden, kaunan, katkeruuden eikä kostonhalun siivittämän ”turhautumisen” taakse. Ihminen on yksilönä vastuussa itsestään ja läheisistään ja hän tuntee – syntiin langenneisuudestaan huolimatta – omassatunnossaan, että on olemassa oikea ja väärä, hyvä ja paha ja että pahaa tulee karttaa ja hyvän mukaan tulee orientoitua. Tämä luonnollisen lain mukainen tietoisuus vaikuttaa myös ihmisen ”sydämessä” ja omassatunnossa, kuten Paavali toteaa Roomalaiskirjeen luvun 2 jakeissa 14–15. Tämän moraalisen tietoisuuden mukaan ihminen on velvollinen orientoimaan itsensä ja yhteiskunnallisen toimintansa.
Jeesus painottaa lähimmäisenrakkauden merkitystä Matteuksen evankeliumin luvun 22 jakeissa 37–40 ja niin kutsutussa vuorisaarnassaan Matteuksen evankeliumin luvun 5 jakeessa 43. Jeesuksen lähimmäisenrakkausopetuksen vanhatestamentillinen pohja on Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 19, jakeessa 18. On merkillepantavaa, että juuri tämän saman luvun – jonka sisältöön kokonaisuudessaan Jeesus sitoutuu – jakeissa 15 ja 33–34 ilmoitetaan Jumalan tahto myös näin:
”Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein…Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi…”
Kuten luvun 19 jakeet 34–37 osoittavat, ”vääryydellä” tarkoitetaan nimenomaan kaikille yhteisen lain rikkomista tai korruptoimista ja vastaavasti ”oikeudenmukaisuudella” juridista oikeudenmukaisuutta eli sitä, että samojen sääntöjen ja lakien tulee koskea kaikkia, ketään erityisesti suosimatta.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/626/mika_on_aiheuttanut_helsingin_nuorisojengivakivaltaisuudet
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Meillä kaikilla.
Amen.
Asiaa on aloitus.
uiuiru