Naurua kolmannella

Ulkopuolista ei naurata.

Elämä on tarkoitettu elettäväksi. On tarkoitus tulla toimeen, tehdä työtä ja jatkaa sukua mieli avoimena, eteenpäin pyrkien, oikealla tavalla maailmaa tutkien ja selviytyä vuosikymmenien kuluessa hyvistä ja huonoista hetkistä. Siihen elämään liittyy hyvin usein myös uskonnollisuus. Useimmille se on uskoa jumalallisen johdatukseen ja siunaukseen. Jumala on rakkaus, hyvyyden täyttymys, ikuinen Isä, joka armahtaa ja suojelee. Hän auttaa elämän käänteissä.

Elämä eletään yhteiskunnassa jossa on omat lakinsa ja käytäntönsä. Niihin sopeudutaan. Ne on laadittu yhteiseksi hyväksi.
Omia asioitaan voi ajaa järjestäytymällä seurakuntiin, yhdistyksiin, osallistumalla politiikkaan ja ammattiyhdistyksiin, seuraamalla maailman menoa tiedotusvälineistä ja kouluttautumalla omien kykyjensä mukaan.

Ei ole oikein, että ihminen luo itsevaltaisen uskonnollisen järjestön ja laatii itselleen ja varsinkin muille lisäsääntöjä ja ehtoja, joiden mukaan on elettävä. Ihmisellä on tarve uskoa korkeampiin voimiin, ihmisellä on aina ollut jumala tai jumalia. Aikanaan palvottiin luontoa, puita, vuoria, eläimiä, joiden oletettiin edustavan jumaluuksia.
Nykyisin ahdasmieliset uskonsuuntaukset palvovat laatimiaan sääntöjä ja pelkäävät rikkovansa usein täysin mahdottomilta tuntuvia ohjeita.

Vuosikymmenien kuluessa on yhä ankarammin kohdeltu epäonnistuneita uskonveljiä, koska pelkona on, että nykyinen korkeampi koulutus ja tiedon saanti antaa yksilöille paremmat eväät käyttää omaa järkeään ja esittää kysymyksiä, joihin uskonnon pääjehut eivät enää pystykään vastamaan.

Siksi on luotu ankara karttamisvaatimus, sillä poispotkitut jäsenet saattavat estoitta puhua epäilyksensä julki, kun ovat oivaltaneet, että elämä on paljon laajempi asia kuin yhden ahtaan uskonsuunnan rajaama tie. Uskonlahkojen jatkuvuus taataan vain sillä, että jäsenet eristetään yhä tiiviimmin pois muiden vaikutuspiiristä. Siksi ei edes omat perheenjäsenet saa olla tekemisissä karkotettujen luopioiden kanssa.

Uskovaisen on uskottava järkähtämättä myös aloittajan kolmeen pykälään.

Ennusteiden ja niihin liittyvien väitteiden erheellisyys on selvä osoitus siitä, ettei heidän(kään) uskossaan ole kyse ole ns. "totuudesta" muille kuin heille.

Mistä homma juontuu?
Kaikki juontuu siitä että Raamattuun ja sen tulkintoihin, siis ihmisten kirjoituksiin ja päätelmiin laitetaan kaikki usko, eikä tutkita asioita aivan pohjia myöden.