Yhteisiä julistuksia kuten Porvoon julistus, ei pidä pitään kuitenkaan minään vähäisinä asekelin kohti uskonopppien yhdenmukaistamista, ja kun luterilaisuus luopui sen antaessaa, individuaalisesta Lutherin yksin uskosta, yksin Kiristus opista, ja sen lisäksi tunnustettiin tarvittaviksi myös hyvän työt tätä täydentävänä, palattiin aikaan ennen uskonpuhdistusta, eli myönnetään hyvien tekojen välttämättömyys kuten katolinen kirkko on aina esittänyt opeissaan. Myös yheisen mariologisen opin hyväksymynen yhteisesti hyväksyttynä dogmina, eli oppina Marian ikuisesta neityydestä on merkittivä luterilaisen kirkon käden ojennus kohti katolista äitikirkkoaan. Samaan sarjaa luuluu mielestäni myöskin Jukka Paarman Helsingin katolisele katetdraalille lahkoittaman mahdolinen pyhäinjäännös, eli piispa Henrikin luunpala, jonka Suomen katolinen piista vastaanotti ilmeisen kiitollisesna hyväntahdon eleenä Turun tuomiokirkon aateistosta esiinkaivettuna lahjana katolisille.
Luteriaisuus etenee ekumenian edistämisessä pienin askelin
Ekumenia edistyy
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Augsburgin tunnustuksen tarkoituksena ei ollut luoda uutta kirkkolahkoa vaan niemomaan vain reformoida katolisuutta, ja Luteherin individualismi ja joutiminen kirkonkirouksen alaiseksi, sekä valtankunnankirkoukseen johtivat siihen, että Luther torjui Melanchtonin maltilliset pyrkimykse dialogiin katolisen kirkon kanssa myöa Confessio Augustanan pohjalta, ja tavallaan tältä pohjalta tapahtui ilmeinen yksilön henkilökohtaisis pyyteistä johtuva irtisanoutuminen rakentavasta katolisesta kirkkoreformista, joka johti tämän kapinallisuuden seurauksena jopa vastauskonpuhdistukseen.
Nyt näyttää siltä että aika alkaa olla kypsä näiden virhepäätelmien korjaamiseen ja luterilaisuuden todellinen vaihtoehto onkin palata takaisin siihen kirkkoon josta se itsepäisen kapinallisen munkin toimesta turhaan irtaantui aikanaan.