Miten määritellään herätysliikkeeseen kuuluminen?

Tarkoitin siis lähinnä kirkon sisäisiä herätysliikkeitä

Määritteleminen on hyvin yksinkertaista. Kuulut tiettyyn herätyslikkeeseen liittymällä kyseisen herätysliikkeen jäseneksi. Herätysliikkeet myös itse toimivat tämän päämäärän hyväksi kutsumalla ihmisiä kannatusrenkaisiin ja maksamaan jäsenmaksun. Jäsenille lähetään kiertokirjeitä, tietoa tulevista tapahtumista ja tilillepanokortteja taloudellisen tuen saamiseksi - heitä pyydetään myös rukoilemaan toiminnan puolesta ja kerrotaan työntekijätilanteesta ja herätysliikkeen toiminnasta eri puolilla Suomea.

Monissa viidesläisissä herätysliikkeissä on jäsenrekisteri ja niihin liitytään, kuten Kansanlähetykseen ja Suomen Raamattuopistoon. Niinpä myös suurimmassa herätysjärjestössä lestadiolaisuudessa jäsenmäärä on varsin tarkkaan tiedossa.

Erilaiset tuki- ja kannatusrenkaat ovat myös samalla kannattajarekisteriä ja kukin herätysliike lähettää kannattajilleen aineistoa toiminnasta pyytäen samalla jatkamaan rukous- ja taloudellisen tuen antamista. Totta lienee se, että moni luterilainen on vieraantunut maallistuneeksi kokemastaan kirkosta ja etsii hengellistä ravintoa eri herätysliikkeiden tilaisuuksista sitoutumatta mihinkään sen syvemmin. Moni voi kokea hengellistä kodikkuutta luterilaisissa herätysliikkeissä erottelematta niitä toisistaan - eri liikkeiden tilaisuuksissa siis käydään. Esimerkiksi Raamattuopistolla, Kansanlähetyksellä ja SLEY:llä on sama arvopohja ja uskonkäsitys.

Körttiläisyydessä ja lestadiolaisuudessa uskonkäsitys poikkeaa edellä mainituista jo suuresti, joten he viihtyvät vain omassa piirissään. Uskonkäsitys voi ajan mittaan myös muuttua - hyvin moni körtti tai lestadiolainen on löytänyt armon uudella tavalla ja irtautunut liikkeestä koettuaan sen liian lakihenkiseksi. Tästä ilmiöstä on ollut paljon kirjoituksia ja olen itsekin tavannut "irtautujia". Luterilaiset herätysliikkeet eivät ole samasta puusta tehtyjä. Myös mm. Kansanlähetyksen ja Raamattuopiston sekä kannattajat, että työntekijät ovat tämän tästä siirtyneet järjestöstä toiseen - joskus uuden tehtävän vuoksi, mutta myös eteen nousseiden ristiriitojen tähden.

Kysyt: "Pitäisi olla luonnollista, että haluaa osallistua toimintaan mahdollisuuksiensa mukaan, tukea myös taloudellisesti, mutta onko se edellytys?"

Vastaus: jäseneksi tai kannattajaksi voi kukin liittyä ja näin kuulua kyseiseen herätysliikkeeseen riippumatta henkilön omasta aktiivisuudesta. Oman panostuksen suuruus ei voi olla edellytys jäsenyydelle. Mielestäni herätysliikkeet ovat siinä mielessä kirkollisia, että ne ovat työntekijäkeskeisiä ja valitettavan usein toimintatavoiltaan muodollisia, hyvin organisoituja ja kaavamaisia. Jäsenistössä olevia armolahjoja ei etsitä, ja vain aniharva pääsee aktiivisesti toimimaan - usein tiettyyn asemaan saattaa päästä "tuttavuuksien" kautta.

En sano tätä pahalla, mutta herätysliikkeet eivät elä tänään herätyksessä eikä vahva evankelivoiva työnäky ole nähdäkseni niin pinnalla. Työntekijöitä kutsutaan pitkänkin matkan päästä pitämään hengellinen puhe, kolehti kerätään, rukoillaan ja se on siinä. Paikalla olijoiden joukossa on monia, joilla on sisäinen kutsumus Jumalan elopellolle, mutta kuka on se, joka heitä etsii ja heitä käytännön työhön lähettää? Useimmiten tarjolla on ovella tervetulokättelyyn, keittiöön kahvinkeittoon ja salin puolelle kolehdin kantoon liittyviä tehtäviä. Toki nekin tehtävät on hoidettava.

Kuuluminen tiettyyn herätysliikkeeseen ei ole enää niin vahvaa kuin ennen vanhaan. Omaksi kodiksi on vaikea kokea järjestöä, jossa käydään vain istumassa ja kuulemassa Sanaa - on niin kun kirkossa kävisi. Määrittelisin kotiseurakunan seuraavasti: kotiseurakunta on se yhteisö, jossa saan kuulla oikeaa lain ja armon Sanaa, saan osallistua ehtoolliselle, löydän armolahjojeni mukaisen paikkani yhteisössä ja voin iloita aidosta, avoimesta ja minua tukevasta uskovien veljien ja sisarien seurasta. Moni kuulunee johonkin herätysliikkeeseen ilman, että kokee liikettä varsinaiseksi hengelliseksi kodikseen. Sanasta tiedämme, että Jumalan valtakunnan työtä on tuettava - muodollinen jäsen saa jonkinlaista tyydytystä jo siitä, että saa osallistua uhrilahjaan.

Moni ystäväni onkin irtautunut sekä kirkosta ja sen herätysliikkeistä ja etsiytynyt aktiivisempiin seurakuntayhteyksiin.