Olisitko mieluummin koditon vai mielisairaalassa?

Mieluummin koditon.
Perustelu: Välttyy neurolepteiltä sekä psykiatrien että mielureiden harjoittamalta psyykkiseltä ja joskus myös fyysiseltä väkivallalta.

Käsittääkseni kodittomalta ei riistetä itsemääräämisoikeutta millään tavalla. Mielisairaalassa viedään oikeus päättää perusasioista. Siellä on tietääkseni pakko syödä määrättyjä lääkkeitä tai ne syötetään pakolla.

Jos henkilölle ei olla tehty minkäänlaisia testejä mistään ja hänet määrätään mielisairaalaan hoitoon, jossa hänelle syötetään lääkkeitä, jotka ehkä jopa saattavat vaarantaa ihmiskehon herkän tasapainon, on kyseessä törkeä ihmissoikeusrikkomus. Sen voisi jopa rinnastaa jonkinlaiseen pahoinpitelyyn. Tässä tapauksessa ihmisellä ei ole minkäänlaista sujoautumismahdollisuutta.
Vankilassakin on monella paremmat oikeudet kuin mielenterveydellisistä syistä pakkohoidossa olevilla. Murhaajia, raiskaajia, pedofiilejä jne. ei pakkolääkitä millään, vaikka ovat tuhonneet monien elämiä toimillaan.
Itsemurhavaarassa oleva, elämään pettynyt ja ihmisiin luottamuksensa menettänyt ihminen sen sijaan on vapaata riistaa. Hän on yhteiskunnalle vaarallinen potilas, joka pitää pakkolääkitä ja pitää lukkojen takana askeettisissa vankilaakin pahemmissa olosuhteissa tämän yhteiskunnan normien mukaan. Ihminen, joka tarvitsisi nyt eloa, valoa ja iloa elämäänsä olessaan pohjamudissa, joutuukin laitokseen, jossa pyritään pelolla vallitsemaan ja imemään viimeisetkin ihmisyyteen uskomisen rippeet ihmisestä, joka ei ole tehnyt kenellekään mitään väärää.... Todella outoa... Koskahan yhteiskunta herää....

Koditon. Silloin on vapaa.

Koditon ja vapaa.

Koditon, koska silloin ei pakoteta ottamaan mitään tappo pillereitä ja ihmisoikeudetkin säilyy

koditon ja vapaa.

Mielisairaalassa koska siellä sais ruokaa ja ei joutuis olemaan sateessa yksin purkaa tatä itsetuhoisuutta

Ehdottomasti KODITON.

Tietenkin koditon. Mielisairaalasta ei välttämättä pääse ulos terveenä, mutta koditon voi löytää uuden kodin ja elämä säilyy virikkeellisempänä. Kodittomana joutuu etsimään itse elämän edellytykset, sairaalassa ne viedään ja tilalle annetaan lääkeorjuus, nöyryytykset ja mielipaha loppuelämäksi.

Koditonta on myös helpompi auttaa. Kela maksaa asumistukea, sossu loput, pääomasijoittajien ei tarvitse tehdä muuta kuin rakentaa asunto. Miksi työllistää lääketehtaita jos voi työllistää paikallisen remonttireiskan? Siis unohtakaa jo ulkomaalainen työvoima. Telttamajoituskin on parempi.

Koditon lottovoittaja. Sillä tunnettuhan on sanonta "rahalla saa ja hevosella pääsee". Nillä miljoonilla löytyis seuraa helposti, toki useimmiten vaan lyhyeksi aikaa mutta mitä sitten.

Hotellielämää vaan ja humuelämää viettämään, tämän kurjistelun ja synkistelyn sijaan. Taakse jäis yksinäinen mielenterveysongelmaisen elämä edes joksikin aikaa.

Saattaispa riittävän suurella rahatukulla vielä saada ihan eri tason terveyden hoitoakin, kuin mikä on nyt vallitseva tilanne, niukkuutta ja niukkuuden perään niukkuutta. Ei tässä nyt oikein ole varaa, pieni paikkahan menee konkurssiin kun kaikkia aletaan hoitaa kovin paljoa.

siihen minäkin pyrin HUMUELÄMÄÄN. v_ttuako kenenkään tässä on pakko pyöriä kaupungissa ja rahoittaa lääkebisnestä kun se kaikki on silkkaa p_skaa ja lässytystä. aikuinen sen tajuaa, nuoremmat ei.

"Hoito" on pelkkää pelleilyä nimittäin.

terveisin psykiatriasta eronnut, lääkkeet lopettanut, eikä missään tekemisissä viranomasten kanssa!

mielisairaalassa olisin mielelläni.
siellä saa ruokaa ja on katto pään päällä.
Lääkkeitäkin saa jotta pystyy nukkumaan paremmin.
Aikasemmat reissut on ollu pelkästään positiivisia. :)


Kodittomana on kylmä, sateella märkää, ja hyvin pitkälti myös tylsää. :(

Tietty jos on oikeesti sairas ja kapinamieli sairaudentunnoton niin suljettuosasto voi tuntua häijyltä koska ei vaan tajua missä mennään.

Koditon olen mieluummin. Mielisairaalassa eli vankilassa syötetään pakolla neuroleptejä, ja se on minta kertaa pahempaa kuin kodittomuus.

Olisin mieluummi mielisairaalassa. Siellä voi uida aamuisin ja kirjastokin on hyvä. Ja hoitajat mukavia. Ja ahmin siellä salaatteja. Ei tarvitse kokata itse. Hakeudun sinne, kun olo huononee. Pakkohoidosta en tiedä.