Olen kärsinyt masennuksesta vaikeasta elämäntilanteesta johtuen kuusi vuotta, sekä unettomuudesta. Elämäntilanteeni selkeytyi.. masennukseni lieventyi, uneni paranivat.
Valitettavasti tuona kuuden vuoden aikana tuli runsaasti poissaoloa töistä (voi kunpa olisinkin kyennyt tekemään työni, kova pala ihmiselle, joka on aiemmin kyennyt ne tekemään ja halunnut tehdä töitä).
Esimieheni vaihtui. Uusi esimieheni ei sietänyt poissaoloja lainkaan. (En minäkään sietänyt niitä mutta olen alalla jossa turvallisuus on otettava huomioon todella). Kun asiani selkeytyivät ja sain elämääni korjattua, iski työnantaja seuraavan kortin pöytään. -> Työkykyarvio.
Kävin vaativat psykologiset testit lävitse. Mitkä olivat turhia koska siellä ei kuunneltu minua lainkaan. Väittivät että valehtelen kaikesta. Psykologisissa testeissäkin olin kuulemma huijannut. Miiten niissä pystyy edes huijaamaan?
Lisäksi siellä vedettiin menneisyydessä tapahtuneet asia nykypäivään ja asetettiin diagnoosi sen perusteella. Testit tehtiin mutta ei oikein. Diagnoosia sain korjattua mutta silti se aiheuttaa tuskaa.
Tuon jakson jälkeen.. olen ollut todella epävarma itsestäni. Tuntuu kuin leima olisi lyöty otsaan.
Nykyään.. kun valmistaudun lähtöä julkiselle paikalle.. kädet alkavat täristä jo laittautuessa ja mietin että miten selviydyn. Julkisella paikalla.. esim. kaupassa myyjän kanssa koen kamalaa järkytystä. Vältän katsekontaktia ja kädet täristen kaivelen ko. kaupan bonuskorttia ja maksukorttia. Töihin mennessä koen samaa tuskaa.. olen ihmisten kanssa tekemisissä töissäni. Ennen ei näin ollut.
Kysymys kuuluu...
Onko minulla paniikkihäiriö tai sosiaalisten tilanteiden pelko ja miksi se on tullut tuon vaativan psykologisen arvion jälkeen?
En uskalla enää puhua asioista ammattilaiselle. Nytkin mietitään, ettei yksi kriisin aikana asetettu diagnoosi sovi minulle. SIitä todella olen samaa mieltä, mutta pitikö senkin tajuamiseen mennä psykiatreilta se kuusi vuotta. :( Melkoiseen riepotteluun senkin takia jouduin. Mitä auttaa kannella edes kun ei ole henki uhattuna. Sitäkin enemmän kärsimystä kyllä. :/
Noh. toivon asiallisia kommentteja ja näkemyksiä. Jotta uskallan edes lukemaan tulla. Kärsimystä jo ihan tarpeeksi.
(täytyy kuitenkin luojaa kiittää.. minulla on vielä työpaikka. eriasia kykenenkö enää tekemään alani töitä. )
Mikä mulla on
1
120
Vastaukset
- pelkkiä ajatuksia
Sulla on itsetunto jotenkin tippunut sen jälkeen kun "leima" lyötiin otsaan....
Ei muuta kun unohdat tai ainakin yrität unohtaa huonot asiat ja siirryt asiassa eteenpäin...älä mieti itseäsi ja tuntemuksiasi liikaa vaan seuraa muita enemmän. tarkoitan tuota kassajonossa jännittämistä yms... ilmeisesti olet aika yksinäinen tai paljon yksin ja sinkku......niin sitä jää tälläsii asioita vatvomaan ja tekee niistä liian suuria mitä ne oikeesti on....eikö ?
No en ole mikään paras neuvomaan tälläsii asioita, mutta itsekkin olen joskus ollut i´han kusisessa paikassa just tollasissa julkisissa paikoissa ja niistä olen hyvin päässyt eroon, mutta aina välillä sitä huomaa että taasko mua alkaa jännittää ja tulee pieni paniikki, mutta nykyään en anna pelkkien ajatuksien viedä itseäni mennessään..... muista tämä: "ne on pelkkiä ajatuksia !"
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606354- 1003302
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252616- 212228
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3551798- 271736
- 251530
- 491422
Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2261413- 321388