Sain hiljattain tietää, että pitkäainen ystäväni on uskovainen. Se tuli täysin yllätyksenä, en ole osannut kuvitellakaan tällästä. Olen toki ihmetellyt joskus hänen uskonnollisia sanontoja ja sen sellaista, mutta tälläinen vaihtoehto ei käynyt edes mielessä...
Mietin vaan miten meidän ystävyyden käy, kun nyt vanhempina olemme alkaneet jutteleen syvemmin asioista ja monesta asiasta olemmme täysin eri mieltä...Jostain kumman syystä tämä uskovaisuus on lähiaikoina ollut paljon hänen puheissaan ym. Tämän tästä olemme törmäyskurssilla...! Minä, kun en ole koskaan edes ajatellut juurikaan uskonasioita, saati sitten että olisin uskossa.
Joten onko kellään kokemuksia uskovaisen ja ns. normaalin ihmisen ystävyydestä?
Kannattaako yrittää jatkaa ystävyyttä? vai kannattaako etsiä oman ajatusmaailman omaavaa seuraa?
Tämä vaan tuntuu nyt ylivoimaisen hankalalta..
Mietin vaan miten meidän ystävyyden käy, kun nyt vanhempina olemme alkaneet jutteleen syvemmin asioista ja monesta asiasta olemmme täysin eri mieltä...Jostain kumman syystä tämä uskovaisuus on lähiaikoina ollut paljon hänen puheissaan ym. Tämän tästä olemme törmäyskurssilla...! Minä, kun en ole koskaan edes ajatellut juurikaan uskonasioita, saati sitten että olisin uskossa.
Joten onko kellään kokemuksia uskovaisen ja ns. normaalin ihmisen ystävyydestä?
Kannattaako yrittää jatkaa ystävyyttä? vai kannattaako etsiä oman ajatusmaailman omaavaa seuraa?
Tämä vaan tuntuu nyt ylivoimaisen hankalalta..
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jäin miettimään sitä,että mikä ystävyydessänne on niin vaikeaa? Ajatteletko että ystävien pitää aina ajatella samanlailla asioista? Olen itse uskovainen nainen ja minulla on ystävänä kaikenlaisia ihmisiä.Mielestäni se on rikkautta että toinen tuo omia erilaisia näkemyksiään esiin. Joutuu ja saa punnita omaa ajatteluaan, sitä miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Voi perustella toiselle ja itselle omaa näkemystään. Itse ainakin kunnioitan toisen erilaista ajattelua enkä halua käännyttää häntä ajattelemaan samanlailla kuin itse ajattelen. Mutta ystävyys ei varmaankaan tule onnistumaan jos toisen erilaista ajattelua ja vakaumusta ei voi puolin ja toisin kunnioittaa.
Uskovaisuus on rinnastettavissa skitsofreniaan. Pyydä ystävääsi menemään hoitoon ja jos hän ei suostu niin jätä ystävyys mahdollisimman nopeasti.
Olisin kiinnostunut kuulemaan asialliset perustelut sille käsityksellesi, että "uskovaisuus on rinnastettavissa skitsofreniaan". Vai onko se vain sinun mutuasi?
*Fanaattinen uskonnollisuus on pakkoneuroosi*
Yleisesti puhuen ja ilmiötä kommentoiden, on käsittämätöntä, että vielä kolmannella vuosituhannella elää ihmisiä jotka eivät käsitä, että raamatulla ei ole sen kummempaa painoarvoa kuin millään muullakaan satukirjalla. Kuka tahansa voi kirjoittaa oman subjektiivisen raamattunsa, ja vedota siihen missä tahansa asiassa. On irvokasta kuinka pieni kiihkouskovaisten ryhmä yrittää saada mm. kaikkia koskevat lait säädettyä omien fundamentalisten subjektiivisten uskomustensa mukaisesti.
Fundamentalistinen fanaattinen uskonnollisuus on obsessiivis-kompulsiivinen vakava pakkoneuroosi joka pitää ihmiset riippuvaisina, ahdistuneita ja aggressiivisina ja näin ruokkii ja edesauttaa muiden neuroosien ja psykoosien syntymistä. Uskonto ilmiönä on aiheuttanut enemmän kärsimystä ja tuhoa kuin mikään muu vitsaus ihmiskunnan historiassa, ja siksi uskonnon hoitaminen pakkoneuroosina tulisi ottaa yhteiskunnan järjestämän sairaanhoidon piiriin mahdollisimman pian.
Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen, jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta". Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE), saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm. San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).
Ärsyttämällä ohimolohkoja magneettikentän avulla saadaan aikaan koehenkilön uskonnollisia vakaumuksia myötäileviä uskonnollisia kokemuksia (Dr. Michael Persinger et al.), esimerkiksi tunne jeesuksen, jumalan, allahin, jehovan, pyhän hengen, krishan jne. läsnäolosta ja huolenpidosta.
Kiihkomielinen uskonnollisuus on aivojen toimintahäiriö ja pakkoneuroosi johon usein liittyy myös vakavan narsistisen persoonallisuushäiriön piireitä (vääristyneet käsitykset omasta erinomaisuudesta, roolista "jumalan valittuna", "jumalan" tahdon tulkitsijana ja ainoan oikean totuuden omistajana jne.). Lisätietoja kaipaavat voivat tutustua myös mm. asiaa käsittelevään artikkelliin Newsweek 5.7.2001, U.S. Edition; Section: SCIENCE AND TECHNOLOGY; Pg.50., tai New Scientist 21.4.2001 jne. Yhteiskunnan tulisikin pyrkiä hoitamaan uskonnon kanssa kamppailevia ihmisiä, ja tarjota tukiryhmiä ja psykiatrista apua uskonnosta eroon pyrkiville siinä missä muillekin mielenterveysongelmista kärsiville. Lisäksi Keskisuomalaisen toimituksen pitäisi tuntea oma vastuunsa, ja pidättäytyä julkaisemasta uskonnollisia kirjoituksia jotka lähinnä saattavat kirjoittajansa naurunalaiseksi. Nykyisellään Keskisuomalaisen yleisöosaston linja on lähinnä fanaattisilla ja subjektiivisilla uskonnollisilla teksteillä mässäilyä. "
Eli tulisiko uskonnollisetkin mielisairaat hoitaa yhteiskunnan varoin? (Onko ongelma ehkä yksinkertaisesti liian iso hoidettavaksi?) Vai pitäisikö kirkon ottaa vastuu tekemisistään? Nykyiselläänhän valtio kustantaa jopa uskonnollista käännytystyötä yhteisillä varoilla.
*Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa*
Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä. "Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]
Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen,
jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta".
Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta
ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE),
saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm.
San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).
ei näytä olleen fanaattinen uskovainen. Olet kateellinen, Mirka, kun yrität ystävyksiä erottaa, ja pelkäät maltillisen uskon tarttuvan Nora-83;een! Sinussa on tosi häijy henki, Mirka!
Kyseessä on uskonasia >;D>
Lainaamissasi kirjoituksissa puhutaan fundamentalistisesta uskonnollisuudesta, henkilöistä, joilla on ohimolohkon epilepsia, kiihkomielisestä uskonnollisuudesta, hyvin kiihkeästi uskonnollisista ihmisistä ( joiden aivot saattavat jo syntymästä olla erilaiset kuin muilla ihmisillä ). En tarkoittanut näitä.
Jippiissä kirjoitit uskontoaiheisella palstalla jo 31.3. 2004 jutun, joka alkoi näin:" Yleisesti puhuen ja ilmiötä kommentoiden, on käsittämätöntä..." Hyvä juttuhan se on ja saahan sitä siteerata aina uudelleen, mutta jos panet sen koskevaksi kaikkia teistejä, niin olet väärillä jäljillä.
Kun sinulta Jippiissä kysytiin:" mitä sä haet näiltä foorumeislta?", niin vastasit näin:
"Tämä on pitkälle kutsumustyötä. Tahdon, että parantuisitte tästä uskon tuomasta hulluudesta. Minulla on myös lapsia enkä tahdo että jumaluskonne saastuttaisi heitä."
Olen ajatellutkin noin, että sinä saarnaat uskontoja vastaan yhtä kiihkeästi kuin joku muu niiden puolesta. Sanoisinpa, että kummastakin voi tulla pakkoneuroosi eikä kumpikaaan tapa oikein hyvin sovi keskustelupalstoille.
Vaikka saarnaisit aamusta iltaan, niin uskontoja et pysty poistamaan. Lapsillesikin olisi vain hyväksi tutustua uskontoihin niin kuin yleensäkin kulttuuriin. Uskonto on kulttuurin osa, kuten luultavasti tiedät. Esitä lapsillesi omat käsityksesi, mutta anna heidän itse valita, miten ajattelevat ja uskovat. Pakkosyöttämien ei ole hyväksi kumminkaanpäin.
Uskonasia on joko uskoa koskeva asia, uskonkysymys tai sitten uskoa ( merkityksessä luulo ) koskeva asia.
uskosi jumalaasi putoaa mainitsemaasi kolmateen kategoriaan:
"Uskonasia on joko uskoa koskeva asia, uskonkysymys tai sitten uskoa ( merkityksessä luulo ) koskeva asia."
lainasin vain Uuden suomen kielen sanakirjan selitystä sanalle `uskonasia`. Ei ollut kysymys minun subjektiivisesta käsityksestäni. Otetaan sama vielä tarkemmin uudestaan:
uskonasia
1) uskoa ( merkityksessä usko Jumalaan, uskonkappaleisiin ja muihin uskonnon opetuksiin ) koskeva asia, uskonkysymys ( Ramattupiirissä keskusteltiin uskonasioista. )
2) uskoa ( merkityksessä luulo ) koskeva asia, asia, jota ei voida todistaa ( On vain uskonasia, mikä ratkaisu on paras.)
En puhunut henkilökohtaisesta uskostani. Sitä paitsi oletko sitä mieltä, että sanaa `uskonasia` ei teisti saisi koskaaan käyttää muussa kuin ykkösmerkityksessä? Entäpä sitten sana `uskoa´? Saisiko teisti käyttää sitä tällaisesssa merkityksessä: En usko kaikkea, mitä puhutaan. Hän uskoi tietävänsä kaiken. Onnettomuuden aiheuttajaksi uskottiin sumu.?
Ei ollut kysymys kolmesta kategoriasta vaan kahdesta.
Moni on parantunut harhaisesta jumalauskosta lukiessaan kirjoituksiani. Ei tämä ole turhaa työtä.
Lopetan muuten heti kun valtio ja kirkko erotetaan toisistaan ja uskonnon opetus loppuu kouluissa.
Monessa sivistyneessä länsivaltiossa uskonnon opetus kouluissa on mennyt kieltoon -70 luvun jälkeen. Odotan koska Suomi menee mukaan tähän.
Suomessahan lapset eivät voi opiskella uskonnoista vapaissa kouluissa.
Käytätte todella törkeästi pieniä lapsia hyväksi uskonnossanne.
OLETTE TÖRKEITÄ LASTEN HYVÄKSIKÄYTTÄJIÄ
Tiedän yhden aikuisen naisen, joka psyykkisesti sairas...kaikki tämä vain sen takia, että hänen äitinsä aivopesi hänet uskonasioilla lapsena ja etenkin nuoruusiässä...ei päästänyt kavereiden kanssa mihkään, tuputti vain raamattua...todella törkeää! en voi sanoa tuollaista ihmistä äidiksi.
"Moni on parantunut harhaisesta jumaluskosta lukiessaan kirjoituksiani."
Millä perusteella noin päättelet? Vai onko se ikiomaa mutuasi?
"Monessa sivistyneessä länsivaltiossa uskonnon opetus kouluissa on mennyt kieltoon -70 luvun jälkeen."
Mitkä ovat "sivistyneitä länsivaltioita"? Missä valtioissa "uskonnon opetus on mennyt kieltoon"?
Niin kauan kuin uskonto luetaan tieteiden ja taiteiden ohella kulttuuriin kuuluvaksi, sitä ilmeisesti opetetaan kouluissa, koska uskonnon tuntemus kuuluu yleissivistykseen.
Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa uskontoa ei saanut opettaa kouluissa eikä lastentarhoissa. Viimeistään lukiossa oppilaiden täytyi liittyä kommunistiseen puolueeseen, joka kannattaa ateismia. Mihinkään korkeampaan asemaan ei päässyt, ellei ollut kommunistisen puolueen jäsen. Uskonnot eivät saaneet näkyä eikä kuulua, ja kirkostakin saatettiin tehdä uimahalli niin kuin silloisessa Leningradissa.
Viisikymmentä vuotta sitä ateistista kommunistista autuutta kesti. Nyt kirkot saavat taas kunnolla toimia näissä Itä-Euroopan maissa, ja ne myös toimivat. Uskontoja et sinä eivätkä kaltaisesi pysty koskaan kokonaan hävittämään.
Teet turhaa työtä, mutta omapahan on asiasi.
tullut ajatelleeksi sitä, että sitä psyykkistä sairautta on saattanut olla tuntemasi naisen suvussa? Se nainen voisi yhtä hyvin nyt olla psyykkisesti sairas, vaikka hänelle olisi opetettu lapsesta pitäen ateismia. Tavallinen normaali teistinen tai ateistinen kasvatus ei tee kenestäkään psyykkisesti sairasta.
Aivan kuin tämä palsta nykyään vilisisi erinimisiä Mirka-klooneja.
Sä vaan intät. Ota selvää asioista!
Miksi kyselet typeriä. Jos sinua vähänkää kiinnostaa missä maassa on uskonnon opetus mennyt kieltoon viimeisen 30v aikana niin otapa selvää.
Aloita vaikka näistä maista: USA, Ranska, Belgia, Hollanti ja Ruotsi
Kristinuskon tuputtaminen ei kuulu yleissivistykseen.
Mitä pahaa ateismisuus on tehnyt todistettavasti itäplokin maihin?
Jos nimittelee eri tavalla ajattelevaa typerykseksi, tyhmyriksi, idiootiksi jne., niin silloin sanoo totuuden, mutta ei vastapuolesta, vaan itsestään, että on eri tavalla kuin itse ajattelevaa pilkkaava henkilö. Jos ei muulla tavalla väittelyssä pärjää, niin silloin on viisainta jättää väittelemättä.
Mitä tarkoittaa suomen kielellä: uskonnon opetus meni kieltoon? Mikään opetus ei missään mene kieltoon.
"Mitä pahaa ateismisuus on tehnyt todistettavasti itäplokin maihin?"
"Kristinuskon tuputtaminen ei kuulu yleissivistykseen."
Mitä oikein haluat sanoa?
Lopettanemme tämän omituisen keskustelun tähän. Ilmeisesti suomi ei ole äidinkielesi, niin että siitä saattavat johtua kaikenlaiset väärinkäsitykset ja väärinymmärtämiset. Sinä et ymmärrä minua enkä minä sinua, niin että annetaan olla, varsinkin kun aloitit kirjoituksesi, niin kuin aloitit.
Hei, älä nyt.
Mirka hyvä ! Näinkö sinä neuvot uskontovereitasi luopumaan ystävistään sen takia että he eivät ole samalla linjoilla Tieteen Todistajien uskossa!
Kuten hyvin tiedät niin Tieteen Todistajien peruslähtökohtana on että on vain yksi elämä ja se eletään, kukin omalla tavallaan, niinkuin parhaaksi näkee!
"vaikka hänelle olisi opetettu lapsesta pitäen ateismia"
Ateismia ei tarvitse opettaa, riittää kun ei opeta mitään lahkolaisuutta. Terve ihminen kykenee itsekin vetämään johtopäätökset.
Okei, joulupukilla saa vähän huijata, muttei muilla parrakkailla sedillä, eikö vain?
ei sitten ollut mitään asiaa kirjoitustensa taakse kun noin lähti nimimerkkiin käyvään hyökkäykseen.
sanoi Mirka. Kumpi meistä näin ollen lähti nimimerkkiin käyvään hyökkäykseen?
Minun kotonani lapsuudessani joulupukki puhui naapurin isännän tai isän äänellä. Aika pian sitä tajusi, että se kuuluu jouluun, että naapurin isäntä tai isä tulee joulupukin vaatteissa jakamaan lahjoja. Se kuului jouluun niin kuin kaikki muukin joulun rekvisiitta. Ehkäpä nykyvanhempienkin pitäisi antaa lasten huomata tuollaiset asiat.
"Ateismia ei tarvitse opettaa." Kyllä kai ateistivanhemmat joutuvat selittämään lapsilleen sitä, miksi heillä ei juhlia vietetä samoin kuin teistiperheissä yms.
Mirka kykeni perustelemaan väittämänsä, sinä et.
Viestisi ainoaksi sisällöksi jäi hyökkäys nimimerkkiä kohtaan, Mirka sentään toi tukun erilaisia perusteluja.
Mielestäni tuossa on huomionarvoinen ero.
""Ateismia ei tarvitse opettaa." Kyllä kai ateistivanhemmat joutuvat selittämään lapsilleen sitä, miksi heillä ei juhlia vietetä samoin kuin teistiperheissä yms."
Väärin,
ateistivanhemmat joutuvat selittämään miksi teistiperheet viettävät milloin mitäkin bileitä. Ja kertomaan senkin että eri porukoilla on eri uskonnot, lahkot, jumalat, tavat ja että ympäri maailmaa löytyy ko. poppoota vähän joka lähtöön.
Sitä ettei palvo olematonta huru-ukkoa, Ipomukia tai Henry X:ää ei tartte kauheasti selitellä. Toisinpäin kylläkin.
Mitähän kuka hyvänsä lääkäri sanoisi, jos kyseinen ystävä menisi hänen vastaanotolleen ja kertoisi, että Internetin keskustelupalstalla Mirka-nimimerkkiä käyttävä kirjoittaja sanoi, että teismi on rinnastetavissa skitsofreniaaan ja että pitää mennä lääkäriin ja tässä hän nyt on. Luulenpa, että lääkäri pitäisi lähinnä sitä sairauden merkkinä, jos joku noin hölmöä neuvoa noudattaisi.
Näköjään sotket nimimerkit. Minä perustelen, Mirka ei. Mirka kirjoitttaa vain, että moni on parantunut harhaisesta jumaluskosta lukiessaan hänen kirjoituksiaan perustelematta mitään mitenkään muuten kuin HEHEHEttelemällä.
Minä sanoin, että ateistivanhemmat joutuvat perustelemaan sitä, miksi juhlia vietetään eri tavalla. Suurin osa on teistejä ja suurimmalla osalla ateistilapsista on tuttavina ja koulutovereina teistilapsia, joiden perheissä vietään juhlia eri tavalla kuin ateistiperheissä, niin että selittelemään sitä joutuu kumminkinpäin. Minä puhuin joulutavoista en mistään palvonnasta. Hölmöä olisikin, jos ateistivanhemmat alkaisivat puhua uskonnoista. Parempi, että jättävät sen koulun tehtäväksi.
minulla on monta normaalia (!) ystävää ja suurin osa naapureistanikin ovat normaaleja. heheh.
ihan oikeasti, uskon, että ystävät ja naapurit pitävät minua myös normaalina ihmisenä, eikä minun uskoni ole esteenä ystävyydelle tahi hyvälle naapuruudelle. miksi olisi?
joskus minua kyllä hieman rassaa erään ystäväni tapa kirota "voi jeesus".
kysyt, kannaatko jatkaa ystävävyyttä. onko se sinun puoleltasi ollutkaan ystävyyttä, jos se nyt kaatuu erilaiseen maailmankuvaan? minun ymmärtääkseni te olette ystäviä ja sillä siisti.
"uskon, että ystävät ja naapurit pitävät minua myös normaalina ihmisenä"
(tod e)
Sinä vain uskot. HEH HEH HEH ... Todellisuudessa naapurisi pitää sinua järkensä menettäneenä pellenä.
Kaikki ei ole samanlaisia idiootteja kuin sinä, että maailmakuvan pitäisi olla juuri tietynlainen. Kyllä ne naapurit saattavat pitää uskovia järkevinä, vaikka sinun mielestäsi uskovaisuus ei ole järkevää
tässä on hyvä esimerkki keskustelutaidosta. jatka vaan samaan malliin. noin puhuu tosi fiksu ihminen.
Olette olleet pitkän aikaa ystäviä, mutta sinua ei ole häirinnyt se, että ystäväsi on uskova, kun et ole sitä tiennyt. Miten se asia sinua nyt yhtäkkiä alkoi häiritä? Jos ette ole aikaisemminkaan keskustelleet uskonnoista, niin miksi niistä pitäisi nyt sitten keskustella? Puhukaa kaikesta muusta ja jättäkää vähemmälle sellaiset asiat, joista olette eri mieltä.
Luulisin, että se voitteko jatkaa ystävyyttänne riippuu teidän kummankin asenteesta. Jos olette kiihkoilijoita, niin ystävyys ei onnistu, jos taas olette erilaisin ajattelutapoihin liberaalisti suhtauvia, niin onnistuu ilman muuta.
"Joten onko kellään kokemuksia uskovaisen ja ns. normaalin ihmisen ystävyydesta?"
Jos ajattelutapasi on todella tuo, että on erikseen uskovat ja erikseen ns. normaalit ihmiset, niin vaikeaksi taitaa käydä. Pystytkö olemaan hivenen avarakatseisempi?
...pahin mahdollisuus lienee että tulet tuntemaan Totuuden ja rilluttelujesi vastuuhlö paljastuu.
Vaan mitäs kavereistas, lyhyt on elämäs murhe iäisyyteen verrattuna. Iäisyytes vietto helvetissä ei näet lopu koskaan ja sinne ei ystäväs aio tulla mukaan... Tässä vois teille olla mielenkiintoinen keskustelunaihe.
Ei uskovaista parempaa kaveria olekaan. Pyhä Henki on kaunis persoona ja jos Hän saa asua ihmisessä on kaikki hyvin.
Jos ymmärrät että uskovaisen motivaattori on lähimmäisenrakkaus niin tulet paremmin hänen kanssaan toimeen.
"Ei uskovaista parempaa kaveria olekaan. Pyhä Henki on kaunis persoona ja jos Hän saa asua ihmisessä on kaikki hyvin."
Joo, ihan niinkuin uskovat ovat parempia ihmisiä kuin ei-uskovaiset.
"Jos ymmärrät että uskovaisen motivaattori on lähimmäisenrakkaus niin tulet paremmin hänen kanssaan toimeen."
Tuo ei muuten aina pidä paikkaansa. Uskovaisuus ei ole lähimmäisenrakkauden tae, eikä lähimmäisenrakkaus uskovaisuuden tae.
Jos nyt sanot, jotain tyyliin "Jos uskovainen ei rakasta lähimmäistään, niin hän ei ole uskovainen"-idealla, niin tee palvelus ja lyö itseäsi kovaa minun puolestani. Tyhmyys ei satu, koitetaan korjata asia.
Kirjoitit tälle palstalle tästä asiasta klo 17.30 ja Luterilaisuuspalstalle klo 17.38. Jälkimmäisellä palstalla et kysele, voitko edelleen olla ystävä tämän tuttusi kanssa, vaan mietit tällaista:" Nyt olenkin miettinyt, voiko järki ja usko mennä sekaisin. Vastaisin häntä seuranneena, että voi."
Tuskinpa sinä mitään neuvoja kaipasit. Halusit vain kertoa, että on erikseen uskovia ja erikseen ns. normaaleja ihmisiä ja että joiltakin uskovilta voi järki ja usko mennä sekaisin.
Kirjoituksistasi päätellen olet ehkä itse uskovainen, kun nämä kirjoitukseni sinuun ovat näin kolahtaneet...
Asia tuli ilmi vasta nyt, kun olemme alkaneet puhuun syvällisemmin ja ystäväni on varmaan aika pitkälti halunnut salata asian minulta.
Minun kasvatukseeni ei ole koskaan kuulunut uskonto millään lailla, enkä ole millään lailla miettinyt uskon asioita sen syvemmin, edes rippikoulussa. Minun elämääni vain ei kuulu uskonto, minulle jeesus ja jumala ovat täysin vieraita. En ole koskaan tuntenut, että he olisivat osa elämääni. Minulle he ovat täysin vieraita.
Kunnioitan ja hyväksyn uskovaiset sukulaiseni. Mutta nyt on kyse ystävyydestä, jossa riidellään entistä useammin, kun asioista ollaan eri mieltä.
Ja tuosta uskon ja järjen sekaisin menosta...olen hoitaja ammatiltani niin nään kyllä ihmisestä, jos kaikki ei ole hyvin.
Minä en ymmärrä hänen oudon käyt. perusteena uskonnnollisia syitä, koska minä ajattelen toisella lailla, enkä ymmärrä uskonasioita. Joten mielestäni asioista voi olla järjellisesti ja uskonnollisesti eri mieltä.
Jos kaverini sanoo keskiyöllä haluavansa hautausmaalle, niin sanooko järki, että ihan normaalia...kaikkihan siellä käy yöllä. Minulla se sanoo kyllä jotain aivan muuta!
edelle oleva mirkalle..viesti oli sulle tarkotettu. sekotin teidän nimet.
Kirjoitatko 'Jumala' ja 'Jeesus' pienellä kirjaimella (kieliopin vastaisesti) vahingossa vai osoittaaksesi väheksyntää heitä kohtaan?
Ei ole tarvetta kirjottaa väärin halveksunnan vuoksi, vaikkeivat minun elämääni kuulukaan.
Uskovaisen kanssa voi olla kaveri, jopa ystävä. Jos tämä toinen alkaa käännyttämään sinua, niin silloin voit katkaista suhteen, koska oikea kaveri/ystävä ei sinua sillä tavalla kohtelisi.
Muista kuitenkin tämä: tämä henkilö oli uskovainen jo ennen kuin kertoi sinulle. Hän on vieläkin se sama ihminen. Jos olitte ystäviä silloin, niin voitte ystäviä vieläkin.
On minullakin uskovainen ystävä. Olemme jopa väitelleet kerran uskonasioista. Pieksin hänet 6-0, mutta uskoon vedoten, hän perääntyi. Tätä ateistia ei helpolla käännytetä >;)>
" Olemme jopa väitelleet kerran...Tätä ateistia ei helpolla käännytetä."
Koetko sen aina niin, että jos joku teisti väittelee kanssasi, niin hän yrittää käännyttää sinua? Ystäväsi varmaankin tuntee sinut paremmin kuin minä, mutta kun minäkin olen oppinut sen tietämään sinusta, että sinua ei kenenkään kannata yrittää käännyttää, siksi ystäväsi tuskin edes yrittää. Vai olenko väärässä?
Minä olen kylläkin sitä mieltä, että teismi ja ateismi ovat kaksi niin eri tasolla olevaa asiaa, että niistä ei kovinkaan tosissaan edes voi väitellä. Näkeehän sen täälläkin, mitä siitä tulee, jos edes yrittää: pelleilyksi menee.
Muutamia vuosia sitten näin erään ystäväni jonka kanssa olimme viettäneet useita hauskoja ravintola/festari reissuja nuoruudessa. Hän oli tullut uskoon tällä välin ja alkoi kanssani asiasta keskustelemaan omasta aloitteesta. Väänsimme uskosta, ateismista ja uskonnottomuudesta kättä lähes koko yön. Erosimme aamulla edelleen ystävinä. Noin puolen vuoden päästä törmäsimme uudestaan ja keskustelimme uudelleen samoista asioista. Hän oli sitä mieltä edellisestä keskustelusta että minut oli lähetetty hänen elämäänsä silloin jotta jumala voisi koetella hänen uskonsa voimakkuutta.
Epäselväksi minulle jäi lähettikö minut jumala vai paholainen. Voiko jumala käyttää ateistia työrukkasenaan? Entä paholainen?
Se "väittely" tapahtui ystävyyden alkuvaiheissa. Emme väittele enää, koska on muutakin (lue: parempaa) tekemistä ;)>
muuten saa käännytettyä. Kyllä varmalla kääntyy. Ei kannata edes epäillä.
Usko on todella helppo murtaa. Se on kuin katkaisisi todella ohuen lyijykynän. En saa mitään kiksejä sitä, sen vertaa helppoa kun on. Jos joutuu keskustelemaan uskonasioista ja toisella on agendana käännyttää minut, niin silloin murretaan usko ja jätetään aivot hengittämään.
Minusta sinun kannattaa jatkaa sekä nykyistä ystävyyttä että etsiä kaltaistasi seuraa. On hyvä että ihmisellä on useita ystäviä, useanlaisia ystäviä. Ystävyys eri tavalla ajattelevan kanssa on kasvattavaa, samoin ajattelevien seurassa voi rentoutua. Tietysti, jos ystävyys muuttuu aivan tuskaiseksi, riiteleväksi ja eripuraiseksi, siitä kannattaa irrotautua. Sitäkään ei tarvitse tehdä ovet paukkuen, voi liukua myös nätisti pois.
Kommunistin kanssa (Tiedonantaja tuli taloon) tuli toimeen, kun antoi suurimman osan siihen liittyvästä mennä toisesta korvasta ulos.
"Miedosti puskuroiden" näyttää ettei kiinnostanut politiikka kuten ei muutenkaan lapsena.
Tai sanoi "jaa ..vain niin" epäuskoisella tai mielenkiinnottomalla äänensävyllä.
Uskovaisen kanssa on ongelmana voimakkaampi lähetyskäsky, käännytyksen imperatiivi.
Toivottavasti se ei ole etusijalla..
Siihenkin auttaa aika. Hyvä ystävä vain levittää kätensä ja antaa periksi. Himokäännyttäjät ovat tietysti asia erikseen.