Olisiko vertaistukea tms. täällä, samantapaisia kohtaloita?
Olen nyt 30-v nainen. Kerron hiukan taustaa isästäni.. Vanhempani erosivat kun olin noin 5-vuotias. Tämän jälkeen isäni ei enää pitänyt mitään yhteyttä minuun ja ilmeisesti viinanhimo oli tärkeämpi kuin omat lapset. Jossain vaiheessa lapsuuttani isäni sitten otti yhteyttä, lahjoi minua erilaisilla lahjoilla (joita en oikein arvostanut, koska lahjat ei korvaa rakkautta) ja kävin silloin tällöin yksin hänen uuden perheensä luona kylässä. Jossain vaiheessa lapsuuttani isäni oli joutunut mielisairaalajaksolle ja kävin häntä kerran siellä katsomassakin.
Ilmeisesti myöhemmin hän on myös joutunut uudetaan mielisairaaloihin. Eli välillä hän on pitänyt yhteyttä ja välillä on ollut pitkiä taukoja ettei pidä mitään yhteyttä.
Välimme ovat olleet huonot ja olemme olleet riidoissa. Hän ei ilmeisesti tajua kuinka psyykkisesti sairas on (en tiedä tarkkaa sairauden nimeä..kuvittelee välillä asioita ym.,mutta ei itse tajua olevansa niin sairas). Tässä viime aikoina on lähettänyt minulle viestejä, joissa saattaa lukea esim. "mene helvettiin". Ilmeisesti kännipäissään lähettelee kaikkea sekoa.
Olen yrittänyt ottaa häneen yhteyttä laittamalla viestiä ja soittamalla, mutta hän ei enää vastaa mihinkään. Yritän olla olematta yhteyksissä hänen kanssaan (eihän hän enää muutenkaan vastaa), ja luulen ettemme enää näe pitkiin pitkiin aikoihin. Tuntuu vaan pahalta, että ilmeisesti isä-tytär suhteemme on loppuelämän todella huono ja minulle varmaan tulee jäämään hänestä paha mieli, kun hän joskus kuolee. En ymmärrä miten oma vanhempi voi kohdella lastaan niin huonosti. Mutta ilmeisesti alkoholisti mielisairaat ei ymmärrä/välitä siitä miten kohtevat läheisiään?
Itselläni tämä isä on kuluttanut voimavaroja, mutta yritän itse elää hyvää ja parempaa elämää kuin isäni. Ainakin hänen toimintansa on opettanut minulle mikä elämässä on tärkeää.
Olen nyt 30-v nainen. Kerron hiukan taustaa isästäni.. Vanhempani erosivat kun olin noin 5-vuotias. Tämän jälkeen isäni ei enää pitänyt mitään yhteyttä minuun ja ilmeisesti viinanhimo oli tärkeämpi kuin omat lapset. Jossain vaiheessa lapsuuttani isäni sitten otti yhteyttä, lahjoi minua erilaisilla lahjoilla (joita en oikein arvostanut, koska lahjat ei korvaa rakkautta) ja kävin silloin tällöin yksin hänen uuden perheensä luona kylässä. Jossain vaiheessa lapsuuttani isäni oli joutunut mielisairaalajaksolle ja kävin häntä kerran siellä katsomassakin.
Ilmeisesti myöhemmin hän on myös joutunut uudetaan mielisairaaloihin. Eli välillä hän on pitänyt yhteyttä ja välillä on ollut pitkiä taukoja ettei pidä mitään yhteyttä.
Välimme ovat olleet huonot ja olemme olleet riidoissa. Hän ei ilmeisesti tajua kuinka psyykkisesti sairas on (en tiedä tarkkaa sairauden nimeä..kuvittelee välillä asioita ym.,mutta ei itse tajua olevansa niin sairas). Tässä viime aikoina on lähettänyt minulle viestejä, joissa saattaa lukea esim. "mene helvettiin". Ilmeisesti kännipäissään lähettelee kaikkea sekoa.
Olen yrittänyt ottaa häneen yhteyttä laittamalla viestiä ja soittamalla, mutta hän ei enää vastaa mihinkään. Yritän olla olematta yhteyksissä hänen kanssaan (eihän hän enää muutenkaan vastaa), ja luulen ettemme enää näe pitkiin pitkiin aikoihin. Tuntuu vaan pahalta, että ilmeisesti isä-tytär suhteemme on loppuelämän todella huono ja minulle varmaan tulee jäämään hänestä paha mieli, kun hän joskus kuolee. En ymmärrä miten oma vanhempi voi kohdella lastaan niin huonosti. Mutta ilmeisesti alkoholisti mielisairaat ei ymmärrä/välitä siitä miten kohtevat läheisiään?
Itselläni tämä isä on kuluttanut voimavaroja, mutta yritän itse elää hyvää ja parempaa elämää kuin isäni. Ainakin hänen toimintansa on opettanut minulle mikä elämässä on tärkeää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan varmasti isäsi sinua rakastaa. Ehkä se on hänelle vaikeaa näyttää ja yrittihän hän lahjoja antamalla varmaan (?) sitä osoittaa. Kännipäissään sitä tulee tehtyä tyhmiä asioita ja jos hänellä on se tautikin.
Onko sinulla hyviäkin muistoja isästäsi?
Saattaa olla isäsi vaan sekaisin niistä kamoista mitä hänelle lykkäävät osastolla ja avohoidossa. Sen jälkeen, kun pakissa on psyykenlääkkeitä ei henkilöä saisi syyttää välinpitämättömyydestä. Se, kun on psyykenlääkkeiden yleisin vaikutus. Älä sinäkin siis tulkitse asiaa väärin. Riittää, kun puolet Suomea, lääkärit ja psykiatrit niin tekevät.
Isäni on usein kohdellut minua huonosti..esim. kerran kirjoitti viestissä, että olen lihottanut itseni lihavaksi siaksi. Minua loukkasi tuo viesti, koska kamppailen painoni kanssa (en kuitenkaan ole ihan hirveän lihava mielestäni). Hän on lähettänyt muita inhottavia viestejä myös ja myöhemmin saattaa väittää ettei hän niitä muka lähettänyt..mikä on mielestäni ihan höpöhöpö-puhetta.
On minulla joitakin hyviäkin muistoja isästäni..oli kivaa, että hän aikoinaan pääsi osallistumaan häihini (tosin ei varsinaisesti halunnut saattaa minua alttarille) ja piti minuun jonkun aikaa yhteyttä ennen lapseni syntymää ja sen jälkeen. Oli myös kiva, että isäni piti joskus lastani sylissä.
Mutta kokonaisuudessaan isäni on hoitanut isän tehtävät erittäin huonosti. Ei ole ollut minua kohtaan väkivaltainen, mutta aikoinaan oli riehunut lapsuuden kodissani. Myös isoveljestäni tuli myöhemmin alkoholisti. Kärsin siitä, kun veli tuli usein kännissä kotiin ja häiritsi, kun yritin nukkua. Saattoi laittaa musiikit päälle jne, ja pitää metakkaa keskellä yötä. Että ei ihan ruusuinen lapsuus aina ollut, mutta ei varmaan monella muullakaan alkoholistiperheen lapsella ole ollut.
Isäsi on todella niin sairas ja riippuvuuksien koukussa, ettei hänellä ole voimia satsata ihmissuhteisiin. Kyllä hän sisimmässään tietää, kokee syyllisyyttä, häpeää ja itseinhoa elämänsä raunioilla.
Toiset meistä on vain niin reppanoita ja heikkoja ja ei kaikilla ole eväitä vanhemmuuteen.
Et menetä mitään, jos annan isällesi kaiken anteeksi ja vaikka omalta puolelta pyrit sovintoon hänen kanssaan.