nii kauan juoksin Jumalaa karkuu, en halunnu kuulla mitää mitä Jumala puhu,katkasi radionki pois päältä jos sieltä mitää hengellisee viittaavaa kuulu...mitä tekisinkää nyt jos voisi saada sen takasi
Jännä
teh mies24v
31117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
En usko, että olet tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa. Jos niin olisi, niin et kai enää kaipaisi Jumalan yhteyteen. Armon kanssa ei kyllä leikitä. Jos sinulla kaipaus on, niin kyllä hän vielä sinulle ilmestyy, mutta sakkokierros saattaa kestää hyvinkin kauan.
Tunnen erään miehen, jota Jumala kutsui nuorena, mutta hän piti Jumalaa pilkkanaan ja keksi 20 vuotta kun hän sai uuden armon päästä Herran yhteyteen. Nyt on kyllä ollut pitkään palava ukossaan.
Jumala kun haluaa yhtyä kaikkien kanssa, kanasta ihmiseen. Hänen kliimaksi on loputon, on hon hon. Jumala oli pitkään uskossaan, mutt tämä Nuorena kutsuttu otti ja teki Jumalalle NeckSnapit ja julisti itsensä Jumalaksi Jeesuksen vielä horistessa lattialla
Mä tulin uskoon 1983. Mun sakkokierros kesti muutaman vuoden, noin 1988-1991. Sain armon palata takaisin Herran yhteyteen. Oikeastaan vasta se oli oikea uskoontulo, joka on kestänyt tähän päivään asti.
Sakkokierroksen aikana toteutui se sana, että ne päivät olivat pahempia kuin ennen uskoontuloa. Lankesin sellaisiin synteihin, että on ihan uskomatonta, miten sellaisia olen mennyt tekemään. Ne syyttävät vielä tänäänkin, ja on taistelua että uskoo saaneensa nekin anteeksi.
Aika moni aikuisena uskoontullut on kokenut samaa. En suosittele kenellekään sakkokierrosten kanssa leikkimistä, mutta jos sellaiseen liukuu, pitää rukoilla kaikin voimin. Jumalan armoa riittää armon päälle. Kun saa uuden armon, on jotenkin viisaampi kuin silloin kun lankesi takaisin maailmaan.
Kun Jeesus on pessyt sinut verellänsä ja antanut anteeksi: se tarkoittaa, että Jumala on UNOHTANUT nuo sakkokierroksella tekemäsi lankeemukset ja synnit. Oikeastaan on epäluottamuslause Jumalan edessä enää kokea syyllisyyttä menneisyydestä. Unohda jo ne.
Ihminen voi toimia niin, mutta kun Jumala unohtaa ja antaa anteeksi, niin hänen tekonsa on myös unohtamisessa täydellinen.
Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, jumala on satua ja höpötystä. Taas lisää todisteita siitä miten uskonnot saastuttaa aivotoiminnot.
Onneksi meillä ei olen enää, pakko uskontoja.
"Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että jumala on satua ja höpötystä. Uskonnot saastuttaa aivotoiminnot. "
Sinä ajattelet noin. Ei tuo satujen ja höpötysten jatkuva hokeminen uskonnollisaiheisilla palstoilla kovin järkevältä kylläkään vaikuta. Jos uskonnot saastuttaisivat aivotoiminnot, niin asiasta kerrottaisiin myös asiallisissa yhteyksissä.
"Onneksi meillä ei ole enää, pakko uskontoja."
Onneksi ei ole myöskään mikään pakko kenenkään uskomattoman tulla uskonnollisaiheisillle palstoille, jos ei halua, kun on paljon muitakin palstoja.
Foorumin häirikkö on taas aktivoitunut.
SYÖPÄ SYÖPÄ SYÖPÄ
Uskonto ei saastuta aivotoimintoja.
Jotta uskonto tarttuisi aivoihin, aivojen pitää jo ennestään olla harhauskomuksille alttiit. Lapsilla on, ja siksi uskonto yleensä omaksutaan lapsena.
Nimimerkki HAH HAH HAh kirjoitti näin:" Eoorumin häirikkö on taas aktivoitunut. SYÖPÄ SYÖPÄ SYÖPÄ."
Toivotaan, että sinulla ei ole syöpää, vaikka sitä täällä hoet. Mene lääkäriin, niin saat tietää, miten asia on.
Kirouksesi on vielä voimissaan.
"Kirouksesi on vielä voimissaan."
Onneksi kenenkään ihmisen kiroukset eivät vaikuta mitenkään. Terve, asiallinen ja järkevä ihminen ei kiroa ketään ja ymmärtää myös sen, että uskonnollisaiheiset palstat eivät ole tarkoitettu mitään kiroamista varten. Minä en kiroa sinua enkä ketään muutakaan.
Sinä uskonnoista tietämätön et näköjään tiedä että kiroukset todellakin kuuluu uskontoihin.
Kenenkään ihmisen rukoukset eivät ole koskaan toimineet. Eli, rukoileminen on tyhmää.
Terve, asiallinen ja järkevä ihminen ei rukoile.
Olet kironnut Kirjoittelija2 täällä erään henkilön. Muisteleppas nyt.
"Sinä uskonnoista tietämätön et näköjään tiedä, että kiroukset todellakin kuuluu uskontoihin."
Mihin uskontoihin kiroukset kuuluvat? Eivät ainakaan kristinuskoon.
"Terve, asiallinen ja järkevä ihminen ei rukoile."
Tterve, asiallinen ja järkevä uskova rukoilee. Sen sijaan terve, järkevä ja asiallinen ateisti ei rukoile.
Ateisteja on maailmassa 137 miljoonaa eli n. 2 prosenttia maailman ihmisistä. ( Lähteenä: Maailman uskonnot 2014 )
Minulla ei ole tapana kirota ketään.
"" Ateisteja on maailmassa 137 miljoonaa eli n. 2 prosenttia maailman ihmisistä. ( Lähteenä: Maailman uskonnot 2014 )""
Onneksi kuulun tuohon älykkääseen 2% joukkoon, jotka tajuavat että uskonnot ovat pelkkää bullshittiä.
Ps. Väitän että jumalaan uskomattomia on EU:n alueella jo enemmän kuin toi 137 miljoonaa. Uskonnot ovat lähinnä kouluja käymättömien huvi.
"" Minulla ei ole tapana kirota ketään""
Kiistätkö ettet ole kironnut täällä ketään?
Minä olen kerran kironnut Mirkaa yhdessä palautteessa. Nyt kadun ja perun sen. Minun asiani ei todellakaan ole kirota ketään. Anteeksi Mirka.
"Kiistätkö ettet ole täällä kironnut ketään."
Minulla ei ole tapana kirota. Se kuului jo kristilliseen kotikasvatuksseeni, että ei kiroilla eikä myöskään kirota ketään.
Tässä sanan kirota mekityksiä Nykysuomen sanakirjan mukaan: 1 ) lausua kirosana tai kirosanoja, noitua. 2 ) lieventyneenä: sättiä, sadatella, manata.
Miksi et vastaa esitettyyn kysymykseen?
Kyllä hän on kironnut, vastaukseksi jollekulle, joka ensin kirosi hänet. Kirouksissa luvattiin syöpää puolin ja toisin.
Keskustelu voi olla poistettu, mutta muistan asian.
"Miksi et vastaa esitettyyn kysymykseen?"
Vastasinhan, kun sanoin, että minulla ei ole tapana kiorota. En käytä yleensä kirosanoja enkä säti ketään.
Vaikka ei olisikaan tapana kirota, niin voihan siitä tehdä poikkeuksen, vaikka vain yhden kerran.
Eikö niin?
Sinun tapojasi ei täällä kyselty. Miksi et vastaa?
En muista tehneeni mitään poikkeusta. Jos löydät poikkeuksen, niin esitä se täällä ja kerro, milloin se on kirjoitettu ja missä ketjussa.
Mirkalla näyttää ainakin olevan usko ja hätä, että sielu menetetään vihollisen leiristä Jumalan valtakuntaa.
"Mirkalla näyttää ainakin olevan usko ja hätä, että sielu menetetään vihollisen leiristä Jumalan valtakuntaan."
En tiedä, onko noin, mutta Mirka ei taida hyväksyä uskonnoista muuta kuin vain oman "satua ja höpötystä" - käsityksensä. Tuolta pohjalta ei pysty kuitenkaan keskustelemaan asiallisesti millään uskonnollisaiheisella palstalla.
Jos keskustelijan lähtökohta on se, ettei yhtään mikään uskonnossa voi olla satua, niin ei siltäkään pohjalta voi keskustella objektiivisen asiallisesti.
Satuhan tarkoittaa mm. fiktiivistä kertomusta, jossa voi olla puhuvia eläimiä ja muita ihmeellisyyksiä, jollaisia ei tosielämässä tavata.
Myös historiallisista henkilöistä voi sommitella satuja. Kalifi Harun ar-Rasid on tietääkseni historiallinen henkiklö, ja hän esiintyy myös Tuhannen ja yhden yön saduissa.
Olipa Jeesuksen esikuvana historiallinen henkilö tai ei, se ei estä, etteikö hänestäkin voisi kirjoittaa satuja. Saattaapa evankeliumeihinkin olla eksynyt jokin **** Jeesuksesta.
Kentaurivalistaja, jospa nyt kuitenki keskusteltaisiiin uskonnoista erikseen ja saduista erikseen. Ei minulla ole mitään satuja vastaan, mutta ne kuuluvat kirjallisuutteen. Ei sotketa kirajallisuuspalstoja ja uskonnollisaiheisia palstoja, vaan pidetään uskonnolliosaiheiset palstat erikseen ja kirjallisuuspalstat erikseen, ollaan sitten uskovia tai uskomattomia. Ateiasmipalstalla voi kai kirjoittaa uskonnoista ihan miten hyvänsä.
Älä suotta huolestu. Jos mielesi tekee uskoa jumalaan, niin senhän voi tehdä, vaikkei uskoisi juuri lainkaan mihinkään uskonnolliseen kirjaan tai mihinkään tiettyyn uskontoon.
Kuten ei Raamattu todista ainoatakaan jumalaa todeksi, eivät myöskään sieltä pilkistelevät, hm, sadunomaiset kertomukset riitä osoittamaan, ettei yhtään ketään kummallista jumalaa voi olla olemassa.
Kappas vain, huomaan melkein yllyttäväni sinua uskomaan jollakin yksilöllisellä tavalla. (Kaikkea sitä näkee!) No, kannatan fiktiivisten kertomusten rehellistä tunnustamista fiktiivisiksi, silloin kun ne ovat sitä. Olivatpa missä kirjassa tahansa. Pointtini on, etta vaikka ajattelisi jonkin pyhänä pidetyn kirjan olevan paikoitellen satua, niin uskisgeenin voimalla voi edelleen uskoa yhteen jos toiseenkin itselleen tärkeään asiaan.