Kun järki ja usko sekottuu..?

Kirjoittelit Uskontopalstalle vähän aikaa sitten ja kerroit pitkäaikaisesta ystävästäsi, josta vasta nyt olet saanut tietää, että hän on uskova. Kyselit, mitä mieltä ollaan siitä, kannattaako jatkaa ystävyyttä, vaikka sinä et ole uskova. Kysyit, onko kellään kokemusta uskovaisen ja ns. normaalin ihmisen ystävyydestä. ( Sinusta siis uskova ei ole normaali ihminen. )

Tänne nyt vähän myöhemmin kirjoittaessasi sinusta tuntuu siltä, että ystäväsi on jotenkin sekaisin ja että usko ja järkikin voi mennä sekaisin ( Mitä tuolla sitten tarkoitatkaan! ).

Minusta tuntuu siltä, että et tarvitse mitään neuvoja, vaan halusit vain kertoa, että uskovat ovat sinun mielestäsi omituisia ihmisiä, joilta usko ja järki on mennyt sekaisin, ja että on erikseen uskovia ja erikseen ns. normaaleja ihmisiä. No, nyt olet mielipiteesi kertonut.

Sitran yliasiamies Esko Aho on valinnut Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2004 Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan teoksen ”Nurkkaan ajettu Jumala? Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta”. Kirjan kustantaja on Kirjapaja Oy. Aho päätyi valintaansa kymmenen teoksen joukosta, jotka esiraati oli nimennyt loppukilpailuun. Valinta julkistettiin Helsingin kirjamessuilla 31.10.

Nurkkaan ajettu Jumala? perustuu piispa Juha Pihkalan ja tähtitieteen professori Esko Valtaojan kirjeenvaihtoon uskon ja tiedon välisestä suhteesta. Aho piti kirjaa erinomaisena lukuelämyksenä.

”Tekijät käyvät käsiksi elämän ja ihmisenä olemisen peruskysymyksiin, jotka hukkuvat materialistisen ja kiihkeän elämäntapamme ja sen sävyttämän julkisuuden jalkoihin. Kirja kannustaa lukijaa ajattelemaan, kyseenalaistamaan, ottamaan kantaa – mutta myös ymmärtämään ja nöyrtymään.”

”Pihkala ja Valtaoja onnistuvat paitsi synnyttämään ja ylläpitämään positiivista jännitettä keskenään, myös tempaamaan lukijan pohtimaan kysymyksenasetteluaan. Lukija joutuu puntaroimaan omia käsityksiään ja niiden kestävyyttä uskonnon ja tieteen näkökulmasta nousevia maailmankuvia vasten. Kontrastit sisältävät aina riskejä, mutta parhaimmillaan ne kirkastavat sanomaa. Tässä tapauksessa agnostikoksi itsensä lukevan tieteentekijän asettaminen kristillisen maailmankuvan haastajaksi tekee palveluksen.”

Aho kiittää sitä, että kirja ei yritäkään nähdä yhtä ainoaa totuutta, mihin Suomessa pienenä maana usein sorrutaan: toisinajattelija on väärässä, häntä ei haluta edes kuunnella. Kirjassa tiede ja usko haastavat toisensa, mutta samalla ne elävät vuorovaikutuksessa keskenään. Lopulliseksi kysymykseksi nousee Aaro Hellaakoskea lainaten ”Loiko Jumala ihmisen vai ihminen Jumalan?”.

Aho jakoi kiitosta myös muille esiraadin valitsemille loppukilpailukirjoille. Teokset muodostivat hänen mukaansa laaja-alaisen ja palkitsevuudessaan yllätyksellisen hyvän lukuelämysten kokonaisuuden. Aho kuvailikin valinnan olleen lähes mahdoton tehtävä - kuin joutuisi nimeämään kymmenen hyväksi ystäväksi tulleen joukosta yhden parhaimman. Valinnassaan Aho luotti omaan henkilökohtaiseen intuitioonsa ja lukuelämykseen, jonka kirja tuotti.

Yhdettätoista kertaa järjestettyyn Vuoden kristillinen kirja -kilpailuun ilmoitettiin tänä vuonna 43 teosta 20 kustantajalta. Kristilliset kustantajat ry:n järjestämä kilpailu on avoin kaikille kustantajille. Voittajakirja palkittiin 2000 euron rahapalkinnolla. (KT 31.10.2004 mm)