Jututin uskoon mahdollisesti antautuvaa tulevaa sisartani, suuren perheen mahdollista uutta jäsentä ja uudestisyntyvää luomusta. Hän siten kysyi, mikä on ihmisen arvo Jualan edesä ja minä siihen että eipä juuri minkään arvoinen.
Puhuin ihmisen vähäisyydestä ja olin tyytyväinen puheeseeni. Juttelimme muutakin, Jokin asia alkoi kovasti kaihertamaan, mutta en vaan keksinyt mikä se on, ymmärsin sen olevan jotakin puheessani, joka sai hyvän palautteen kuulijaltani, joka kehui ymmärrystäni.....
Hän lähti pois. Asia vaivasi minua. Suhtaudun Jumalasta puhuessani vakavasti asioihin, että se minkä sanon on totta. Mietin mikä puheessani oli väärin. Sitten mieleen nousi mielikuva Jeesuksesta ristillä ja ikään kuin näin Jeesuksen silmät, jotka katseellaan kysyivät minulta: " Olisinko tässä jos en arvokkaina ihmisiä pitäisi?"
Kärsivät, periksiantamattomat nöyrät silmät. Minuun iski hätä. Olin kertonut Jumalasta väärän todistuksen. Olen ollut pohjavärinältään innostuneessa uskossa, en osaa sanoa onko tämä palavaa, mutta ei kylmää eikä ennenkaikea haaleaakaan uskoa, aika tasan 5v. Luulin jo kutakuinkin kaikki perusasiat tietäväni Jumalasta ja sitten tulee tällainen asia eteen. Miten olenkaan voinut olla asiaa olla näkemättä? Olen ajatellut että olen syntinen kurja ja mato vaivainen.
Laitoin tekstiviestin ihmiselle, jolle väärin puhuin Jumalasta. Kerroin siinä mitä mieleen tuli. Kun aihett olen pohtinut niin on mieleen sitten noussut monia Raamatunpaikkoja, joissa sanotaan ihmisen olevan arvokas Jumalalle.
Onko puheeni väärä sisältö koskien Pyhän Jumalan mittamaa ihmisen arvoa Pyhän Hengen pilkkaa vai onko se anteeksiannettavaa puhetta? Olen Raamatun lukenut läpi ja kaiken sieltä lukenut mutta lukuvauhtia kun haluaa pitää yllä niin se menee toisesta silmästä sisään ja toisesta silmästä ulos. Rn oikein keksi muutakaan selitystä hairahdukseeni.
Kirjoitin tämän jos on muitakin sellaisia, jotka eivät ole oikein ymmärtäneet ihmisen arvoa Jumalan silmissä. Nyt kun asian tajuan niin Raamatustahan löytyy paljon esimerkkejä miksi Jumala rkasta ihmisiä. On hyvä ymmärtää Jumalan lapsena olemisen arvonsa Isän silmissä.
Puhuin ihmisen vähäisyydestä ja olin tyytyväinen puheeseeni. Juttelimme muutakin, Jokin asia alkoi kovasti kaihertamaan, mutta en vaan keksinyt mikä se on, ymmärsin sen olevan jotakin puheessani, joka sai hyvän palautteen kuulijaltani, joka kehui ymmärrystäni.....
Hän lähti pois. Asia vaivasi minua. Suhtaudun Jumalasta puhuessani vakavasti asioihin, että se minkä sanon on totta. Mietin mikä puheessani oli väärin. Sitten mieleen nousi mielikuva Jeesuksesta ristillä ja ikään kuin näin Jeesuksen silmät, jotka katseellaan kysyivät minulta: " Olisinko tässä jos en arvokkaina ihmisiä pitäisi?"
Kärsivät, periksiantamattomat nöyrät silmät. Minuun iski hätä. Olin kertonut Jumalasta väärän todistuksen. Olen ollut pohjavärinältään innostuneessa uskossa, en osaa sanoa onko tämä palavaa, mutta ei kylmää eikä ennenkaikea haaleaakaan uskoa, aika tasan 5v. Luulin jo kutakuinkin kaikki perusasiat tietäväni Jumalasta ja sitten tulee tällainen asia eteen. Miten olenkaan voinut olla asiaa olla näkemättä? Olen ajatellut että olen syntinen kurja ja mato vaivainen.
Laitoin tekstiviestin ihmiselle, jolle väärin puhuin Jumalasta. Kerroin siinä mitä mieleen tuli. Kun aihett olen pohtinut niin on mieleen sitten noussut monia Raamatunpaikkoja, joissa sanotaan ihmisen olevan arvokas Jumalalle.
Onko puheeni väärä sisältö koskien Pyhän Jumalan mittamaa ihmisen arvoa Pyhän Hengen pilkkaa vai onko se anteeksiannettavaa puhetta? Olen Raamatun lukenut läpi ja kaiken sieltä lukenut mutta lukuvauhtia kun haluaa pitää yllä niin se menee toisesta silmästä sisään ja toisesta silmästä ulos. Rn oikein keksi muutakaan selitystä hairahdukseeni.
Kirjoitin tämän jos on muitakin sellaisia, jotka eivät ole oikein ymmärtäneet ihmisen arvoa Jumalan silmissä. Nyt kun asian tajuan niin Raamatustahan löytyy paljon esimerkkejä miksi Jumala rkasta ihmisiä. On hyvä ymmärtää Jumalan lapsena olemisen arvonsa Isän silmissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä että korjasit asian puheesi kohteelle. Eipä kannata olla erityisen huolissaan siitä, syyllistyitkö juuri tässä nimenomaisessa tapauksessa Pyhän Hengen pilkkaan. Kaikki puheemme ovat suunnilleen samantapaisia pimeydessä haparointeja. Hyvä että edes viiden vuoden päästä tajusit, että et tiedäkään Jumalasta kaikkea, sellaisena kuin Jumala on.
Anteeksiannettaviahan niiden täytyy siis siinä mielessä varmaan olla, koska tahallista pilkkaamistarkoitusta ei ole ollut. Tietämättömyytensä on tietysti hyvä tiedostaa, jos on tapana pitää puheita. Ja siihen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, pilkkaako jotakin itselle tuntematonta todella tarkoituksellisesti ja tahallaan. Jospas sattuukin pilkkaamaan jotakin sellaista, jonka todellista olemusta ei ole tietänyt eikä ymmärtänyt, vaan vain muiden kaltaistensa kanssa sokeasti uskonut, muiden yhtä sokeiden taluttamana.
Kyllä Jumalan edessä saat uskoa tuonkin vajavaisuuden anteeksi. Emme me paljoa ihmisen hengellä täällä ymmärrä. Kyllä Taivaan Isä arvostaa luomaansa ihmistä: yhden sielun arvo on paljon enemmän kuin maailman aarteet ja Jeesus olisi tullut sovittamaan yhden ihmisen synnit, vaikka muuta ihmiskuntaa olisi hänet kieltänyt.