Hengellisesti kuollut!

Mutta kun ihminen on hengellisesti kuollut, mikä silloin johtaa hänen tiensä halki elämän? Apostoli sanoo 2:ssa jakeessa: »Joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan mukaan, joka nyt tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa». Ensin: »Tämän maailman menon mukaan.» Ihminen kulkee silloin myötävirtaa, hän tekee, niin kuin muutkin tekevät, noudattaa maailmaa ja vallitsevia tapoja. Jos ne ovat karkeita, tulee hänkin karkeaksi, mutta jos tavat ovat hienoja, elää hänkin siivommin. Hän saattaa siis esiintyä erilaisena, mutta kuuluu kaikissa olotiloissaan kuitenkin maailmaan, niiden monien joukkoon, jotka kulkevat leveää tietä.

Mutta onko maailma itsensä oma? Hallitseeko se itseänsä? Ei, sanoo apostoli, maailmanmenon määrää hallitsija- ilmavallan hallitsija. Kristuskin nimittää häntä maailman ruhtinaaksi, eikä hän siinäkään lauseessa tule valehtelijaksi. Älkäämme koskaan unohtako, että on kaksi henkistä valtakuntaa ja kaksi hallitsijaa, jotka taistelevat ihmissieluista: Kristus ja Belial, Mikael ja lohikäärme, käärme ja vaimon siemen, väkevä ja väkevämpi. »Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan. ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat.» Se on taistelua, joka jatkuu niin kauan kuin maailma on olemassa.