Kun kaikki olemme kuitenkin samalla viivalla, tasavertaisia, miten jotkut asiat on kuitenkin väärin, sopimatonta ja "kiellettyä"? (en puhu nyt laittomuuksista) mietin siis lähinnä sitä että onko oikein että joku ylempitaho määrittää asiat toisten puolesta.
Ei ole yksilöllistä ajattelua, Sellaiset tunne asiat ja maalaisjärki taitavat olla historiaa meidän yhteiskunnassamme.
Miten vaikeaa toisinaan on olla ihminen ihmiselle jos sekin kielletään, tai rajoitetaan...
http://www.youtube.com/watch?v=DuzyTjxQFX8
Ei ole yksilöllistä ajattelua, Sellaiset tunne asiat ja maalaisjärki taitavat olla historiaa meidän yhteiskunnassamme.
Miten vaikeaa toisinaan on olla ihminen ihmiselle jos sekin kielletään, tai rajoitetaan...
http://www.youtube.com/watch?v=DuzyTjxQFX8
Vastaukset 24
Vanhimmat
pohtineena... mulle ainakin tasavertaisuus on kaiken a ja o enkä mitään isistä kyllä kannata enkä katsele. eikä liioin nouse musta aurinko minun aamuissani. on niin aikansaelänyt sekin kausi.
Ja minä hymyilen kun sinut nään.
Mä uskon aikaan toiseen:
ei liput liehu sotaa julistain.
Sinun kanssasi nousen hellimpään
aamuun aurinkoiseen.
Onko tapahtunut jotakin, mikä sai sinut pohtimaan noita asioita? Jokin tietty henkilö tai viimeaikainen prosessi elämässäsi, mikä antoi impulssin yllä oleviin pohdintoihin? Mies?
https://www.youtube.com/watch?v=K0u808Zh-y4
Mies kyllä. Ja ihmiset noin muutenkin...
Erääseen fiksuun ja filmaattiseen naiseen olen enemmän kuin ihastunut. Hänellä olisi kapasiteettia noin syvämietteisiin pohdintoihin.
Melko suuri sattumahan se kylläkin olisi...
https://www.youtube.com/watch?v=iZMnNZFSel8
En usko sattumiin, paitsi yatzy pelissä. No en aina ole kovin vakuuttunut tosta fiksuudesta, filmaattinenkaan en taida olla. Syvissä vesissä kyllä uiskentelen pohdintojeni kanssa useinkin. Mutta mielummin annan itsestäni vähän tyhmän kuvan.
Et sitten taida ollakaan hän, koska hän ON todistetusti fiksu ja älykäs nainen ja myös hyvin kuvauksellinen, tumma ja söpö.
Tosin jos olet ylikriittinen itsesi (ulkonäön) suhteen tai muuten vaatimaton, voisit ollakin...
On mua fiksuksi sanottu. Mitä nämä todisteet on? :) Vaatimatonkin olen toisinaan...
En täällä halua mennä lähempiin yksityiskohtiin, koska jos tuleekin huti, minua nolottaisi aivan valtavasti...
Jos ollaan "ne", me kyllä joskus "löydämme" väistämättä toisemme. Ja mehän tavataan kyllä toisemme ehkä jo piankin meitä yhdistävän asian parissa...
confusing.
Alkuperäinen biisi: http://youtu.be/yp_QkUVZGPc
Ns. Normit eivät määritä ihmisiä, enemmänkin seikat kuten luottamus ja ystävällisyys jne. Niissä se ihmisyys punnitaan.
Totta, mutta on elämässä rajoitteita joita ystävällisyys ja luottamus eivät "kumoa" mutta tulee dilemma, miten voi olla luottamuksen arvoinen, jos rajoitteiden vuoksi ei voikkaan olla täysin rehellinen, itse tietää totuuden, mutta vaikenee.
Se mikä on kiellettyä ja mitä rajoitetaan, siitä hieman riippuu.
Ei kaikki esim. ole rappio alkoholisteja jotka hakee halvempaa viinaa.
Siihen viron matkailuun voi oikeasti liittyä turismiakin.
Mut hei :
http://www.youtube.com/watch?v=uIq2jRzPtYg
No niin ollaan, jännä että ketjuun löytyy mun lemppari biisejä. http://www.youtube.com/watch?v=MVmonEn-MZk
Minun päässäni on vahti, joka kieltää minulta kaiken normaalin toiminnan. Menemästä juttelemaan mielenkiintoisille ihmisille ja tekemästä sitä mitä haluaa. Tästä kaikesta saa päänsäryn ja tuntuu kuin hajoaisi entistä pienempiin palasiin. Sitten kuin joskus tekee harvoin mielensä mukaan, siitä tulee melkein euforinen riemun tunne. Tosin ovat todella harvassa nuo kerrat nykyisin, kun saan toteuttaa itseään. Sitä on niin tavattoman väsynyt tai kyllästynyt aivan kaikkeen.
Joo noi koodit omassa päässä on inhottavia sillon kun ne rajoittaa elämää, mullakin on vähän kaikenlaista kopassa, mutta terveissä määrin :) Mutta kun se olisikin vain se oma sisäinen vahti, mutta kun sen lisäksi on "seinät" vastassa joka suunnassa. (verauskuvallisesti) Pitää osata nauttia niistä pienistä hetkistä. Mulla vaan on joku ongelma omantunnon kanssa, kun ne hetket joissa ei ole mitään väärää saa mun päässä niin suuren merkityksen, että koen sen kaiken olevan kuitenkin jonkun mielestä todella väärin...Tämä on nyt aika monisyinen juttu...minulla on monimutkaiset ajatukset ja paljon kuvitelmia.
On minullakin noita kuvitelmia todella paljon. Jotkut niistä rajoittavat elämääni aivan valtavasti. Estävät tavallisen vuorovaikutuksen ja tunteiden ilmaisemisen verbaalisti. Aina pitää nöyristellä muita. Olen todella harvoin tehnyt päätöksiä täysin oman pääni mukaan. Kaipaan sitä että saisin tehdä asioita oman pääni mukaan, niin että ei tavitsisi tuntea morkkista siitä kun ei tehnyt muiden ehdotuksen mukaan.
Hankalaa kyllä. Todella hankalaa, ja sitten pitäisi pitää kaikki narut käsissä, ja ajoittain tuntuu että lanka on tulessa molemmistä päistä, kyllä näpit palaa teki niin tai näin, aina on jonkun mielestä tehnyt väärin. Väärinymmärryksiä toki mahtuu myös matkalaukkuun valtavasti...
Elämässäni lähes kaikki päätökset olen tehnyt muita miellyttääkseni. Jos olisin tehnyt mieleni mukaan, olisin haistattanut pitkät aika monelle ihmiselle ja kiljunut kurkku suorana, kun eivät kuuntele minua. Olisin vaihatnut minulle mieluisammalle alalle. Olisin tahtonut ilmaista itseäni taiteelisesti niin monella tavalla. Olisin puhunut ihmisilleni suuni puhtaaksi, siitä mitä mieltä olen heistä ja juoruista.
Nyt jokainen aamu on kidutusta, kun pitää ihan kokoajan pyrkiä miellyttämään ja olematta toisten tiellä.
Mutta elämäsi! Se tulee luultavasti ensiksi järkytyksenä muille, mutta palkitsee myöhemmin.
Siis muuta elämäsi...
Minä olen tehnyt elämässä asiat pitkälle niinkuin olen oikeaksi kokenut, ja olen hyvin paljon onnea osakseni saanut. Työllä ja vaivalla olen saavuttanut lähes kaiken mitä olen päättänyt saavuttaa, mutta nyt olen jossakin tyhjässä tilassa, kun en ymmärrä mitä tapahtuu, osaset sinkoilee, koitan pysyä perillä omista aivoituksistani ja tutkia mieltä ja sydäntä. Järki vs. tunteet, molempia löytyy, en vain tiedä kumpi ottaa vallan...voi myös olla että mieleni suurentelee asioita, tai niiden ristiriitaisuutta, tai sitten mä olen vain todella kohdannut jotakin mitä en uskonut kohtaavani...Elämäähän tämä kaikki on.
http://www.youtube.com/watch?v=R9Xoulxa59Q
Ei sitä niin vsin voi muuttaa, kun minulla ei ole ketään tukena ja turvanani paitsi vanhempani. Olen yh. Jos puhuisin vanhemmilleni suuni puhtaaksi, syjäytyisin entistä enemmän. He luultavasti jättäisivat minut, koska en tee mitä he määräävät minulle. Ystäviä minulla ei ole, koska vetäydyn aina syrjään. En luota muihin. On niin karuja kokemuksia elämässäni petoksesta ja pilkasta. Eivät ihmiset minua kuitenkaan kuuntele tai välitä. Menettäisin luultavasti kotini ja loputkin siitä mielenterveyden murusta joka on minulla vielä jäljellä. Se olisi edessä huostaanotto ja elämä kadulla.