Loiko Jumala demokratian

Kyllä loi balttis.

On kolme erilaista hallintatapaa.
1. demokratia, johon avaus viittaa. Tässä mallissa kaikki pääsevät osallistumaan tavalla tai toisella tärkeisiin päätöksiin ja linjavetoihin. "Kansa on päättänyt, pulinat pois".
2. Diktaturia eli yksinvaltius, jossa yksi henkilö päättää kaikkien puolesta. Tämä malli on johtanut toistuvasti hirmuvaltaan, jossa vallanhimoinen diktaattoriksi päässyt alistuu ihmisiä ja toimii oman itsensä ja lähipiirinsä etujen mukaisesti unohtaen kansan vähäosaiset ihmiset.
3. Anarkia, jossa kaikki saavat päättää ja tehdä omien halujensa mukaan. Anarkia johtaa sekasortoiseen tilaan.

Demokratia on paras hallintamuoto. Päätösten viisaus on aina tärkein ja vajavaisten ihmisten keskellä demokratia on paras tapa pyrkiä tekemään viisaista yhteisiä päätöksiä.

Jeesus sanoi: Antakaa keisarille mikä keisarin on aja Jumalalle mikä Jumalan on.
Siinä sinulle hallintomalli.

Jumalan valtakunta on ja myös tulee käytännössä olemaan kuningaskunta. Kuningas on Jeesus ja sitten pyhät toimii hallintoeliminä kuten oli jo alkuseurakunnassa. Pää on Kristus ja uskovat pyhät sitten Hänen ruumiinsa jäseniä.

Jumala tuntee kyllä demokratiankin maallisena hallintona eli Jumala tunnistaa kansan ja ihmisten tahdon.

Tiedän kyllä, että valtiomuotoja on monenmoisia - ajattelin kutenkin sitä, miten valtaa käytetään. Mm. aristokratia, jossa valta on keskittynyt yläluokille, on voinut syntyä täysin demokraattisissa vaaleissa ja demokraattisesti sitä voidaan myös purkaa. Vallan purkua on tapahtunut erithyisen paljon monarkioissa, monissa kuningaskunnissa - mm. Englannissa ja Ruotsissa, jossa kuninkaalllisilta on riisuttu käytännöllisesti katsoen kaikki valta. Huolimatta monarkian muodollisesta asemasta ja olemassaolosta, kyseisiä valtioita johdetaan demokraattisesti.

Feodalismi viittaa keskiajalle vallinneeseen sotilaalliseen, hallinnolliseen ja taloudelliseen järjestelmään. Paljon valtaa oli annettu lääninherroille ja vasalleille, jotka toimivat hyvin omapäisesti ja omaa asemaansa turvaten. Demokratia oli tuossa yhteiskunnallisessa järjestelmässä kaukana. Kysymys oli enemmänkin harvojen diktatuurista.

Teokratiassahan uskonnollisilla instituutioilla ja johtajilla on paljon valtaa. Israel on historiansa aikana ollut hyvin teokraattinen valtio. Nykyään monet muslimaat ovat teokraattisia - teokratia johtaa useimmiten siihen, että päätöksiä tehdään pienen piirin diktaturialla. Monet ääri-islamilaiset maat ovat hyvin epädemokraatiisia ja mm. naisten asema on äärimmäisen alisteinen.

Israel on nykymuodossaan valtiomuodoltaan parlamentaarinen demokratia. Juutalaisuus on virallisena ideologina kirjattu lakiin ja se tunnetaankin juutalaisena valtiona. Israel on kuitenkin demokraattinen valito.

Nimim. hömpötipöm -mietit nimimerkkiäsi varmaan hyvin kauan :)

viittasi Jeesuksen sanoihin ja Hänen Sanansa on erittäin hyvä, kuinkas muutenkaan. Kristityn tulee olla vallitsevalle hallinnolle alamainen ja oltava lainkuuliainen kansalainen. Raja tulee vastaan vasta sitten, jossa omantunnon tädhen on "toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä". Keisari, hallitus, kerää verot ja ne tulee kiltisti maksaa.

Room. 12 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion."

Monet kyseenalaistavat Suomen demokratian. Pelkästään vahva byrokratia ja liittyminen EU:hun saattavat olla vakava vaara todelliselle demokratialle. Antaessaan huomattavan siivun vallankäytöstä muille Euroopan valtioille, Suomi ei voi omien kansalaisten yhteisillä demokrattisilla päätöksillä säädellä mihin suuntaan mennään. Suomalaiset päättivät itsenäisesti vapailla vaaleilla liittyä EU:hun. Totuuden nimessä on todettava, että suomalaisten meppien asema ja voima EU:ssa on varsin marginaalinen. Onko EU Suomen uusin diktaattori - Ruotsin kuninkuuden ja Venäjän tsaarin vallan jälkeen?

Jumala ei luonut demokratiaa. Sen loivat alun pitäen antiikin kreikkalaiset Ateenassa. Tosin heidän demokratiansa oli hyvin, hyvin rajallista. Niistä ajoista on kuitenkin päästy kehittyneempään demokratiaan.

Demokratian rasitteena on mahdollisuus myös huonoihin päätöksiin, koska enemmistökin voi erehtyä. Toisaalta niin valistunutta itsevaltiastakaan ei löydy, etteikö hänkin erehtyisi. En nyt lähde punnitsemaan Jumalan mahdollisuuksia tässä asiassa.

Nimim. aiheeseen siis kysyy: #Aihe sinänsä hyvä, mutta miten tämä liittyy aiheeseen luterilaisuus?"

Luterilainen kirkollamme on tietty hallintarakenne, jossa suurinta valtaa pitää kirkolliskokous, jolle asiat valmistelee kirkkohallitus. Asemansa puolesta eniten valtaa on arkkipiispalla. Ketjun aihe kysyy "Loiko Jumala demokratian" ja otsikko saattaa olle tarkoitushakuinen, sillä eihän Raamatun luomiskertomuksessa mitään demokratiaa luotu. Joka tapauksessa ihmiset joutuvat tekemään päätöksiä myös seurakunnissa ja kirkoissa. Parempi olisi mielestäni kysyä, onko Jumala demokratian takana ja hyväksyytö hän demokratian seurakunalliseksi hallintamuodoksi. Luterilaisena on pakko kysyä tietysti, onko luterilainen kirkko rakenteeltaan demokraatinen ja millä tavoin vallankäyttö kansankirkossa mahdollisesti sotii raamatullista mallia vastaan.

Nimim. Siitäja huomauttaa, että sekä demokraattisessa vallankäytössä, että vallan keskittyessä harvojen käsiin voidaan tehdä vääriä päätöksiä. Ihmisiähän me olemme, joten aina oikeita päätöksiä tekevää instanssia ei voikaan olemassa olemassa, ei myöskään kirkoissa. Miten valtaa kirkoissa käytetään?

Katolilaisessa kirkossa paavia pidetään erehtymättömänä Pietarin suorana jatkumona. Paavi on omassa kirkossaan erehtymättömine päätöksineen käytännössä kuin diktaattori. Paavin päätöksiä ei saa vastustaa.

Monissa vapaissa suunnissa, mm. maailmanlaajuisessa helluntailaisuudessa, valta on hajautettu niin, että eri seurakunnilla on oikeus käyttää valtaa itsenäisesti. Helluntaiseurakuntia ei voi edes tunnistaa samaan yhteisöön kuuluvaksi, elleivät ne käytä itsestään nimitystä helluntailainen. Sekä Yhdysvalloissa, että Afrikassa helluntaiseurakunnat ovat niin monenkirjavia sekä opiltaan että käytännöiltään, että päätä huimaa. Myös Suomessa helluntailaisuus on viime vuosina jakautunut kolmeen selvään erilaiseen ryhmittymään. Vallankäytön kannalta voidaan puhua anarkiasta - jokaisella on oikeus toimia oman näkemyksensä mukaan.

Luterilaisuus on lähtökohtaisesti ollut demokraattista. Se ei tee luterilaista kirkkoa edes vallankäytön suhteen hyväksi tai ihailtavaksi. Ylintä valta käyttää kirkolliskokous, jolla asiat valmistelee kirkkohallitus. Kirkolliskokous säätää kirkkolain sekä hyväksyy kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjstyksen.

Luterilainen kirkko on monella tavalla sidoksissa valtioon. Eduskunta tilittää osan yhteisöveron tuotosta (1,75 %) kirkon keskusrahastolle perustellen sitä sillä, että se on korvaus kirkon yhteiskunnallisista palveluista. Yhteiskunnallisiksi palveluiksi on katsottu yleisten hautausmaiden rakentaminen ja ylläpito, kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kirkkorakennuksista huolehtiminen ja diakonia. Taloudellinen riippuvuus johtaa helposti siihen, että sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Johtuvatko luterilaisen kirkkomme erityisesti viime vuosikymmenien maallistuneet ja maailmaa syleilevät päätökset taloudellisesta sidoksesta?

Demokratia johtaa myös siihen, että kirkkovaltuuston paikallisissa vaaleissa sekä ehdokkaiksi, että äänestäjiksi pääset kaikki kirkon jäsenet riippumatta siitä, mikä on heidän suhteensa kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Poliitiset puolueet ovat nähneet tässä mahdollisuuden tulla mukaan kirkolliseen vallankäyttöön. Demokraattisesti valitussa kirkkovaltuusto voi suuri enemmistö olla poliittisesti ajattelevia, jotka eivät usko henkilökohtaisesti Jeesukseen Kristukseen.

Tiedetään, että arkkipiispan valinta ei ole demokraatinen, vaan menneisyyden jäänteenä Turun arkkihiippakunnalla on valinnassa huomattava enemmistö verrattuna muihin hiippakuntiin. Viime vaaleissa Mäkinen ei olisi tullut valituksi ilman tätä epäsuhdetta, Turun arkkihiippakunann kanta voitti. Kirkolliskouksen monet Raamatun vastaiset päätökset osoittavat sen, että kirkolliskokouksessa valtaa käyttää maallistunut enemmistö. Raamattuun Jumalan Sanana uskovalle ei tulisi mieleenkään kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa ja suostua siunaamaan homoseksuaalista liittoa kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä.

Siitäja huomautti, että demokratian rasitteena on mahdollisuus myös huonoihin päätöksiin, koska enemmistökin voi erehtyä. Itse sanoisin näin: demokratian rasitteena on suuri mahdollisuus huonoihin, Jumalan tahdon vastaisiin päätöksiin, koska kaikkien kirkon jäsenten vallankäyttö voi demokratiassa keskittyä uskosta osattomien käsiin.

Kirkon hallintomalli on mielestäni lähempänä harvain valtaa kuin demokratiaa.

Merkittävää kirkon hallintomallissa on myös vastustamisen helppous. On todella helppo vastustaa ja torpata jopa enemmistön ehdotuksia ja kantoja.

Siksipä sanoisin kirkon olevan lähempän jopa diktatuuria kuin nykyaikaista demokratiaa.

Olen itse sitä mieltä, että demokratia jo itsessän niin tärkeä asia, että se on tärkeämpi kuin päätösten viisaus. Vastaavasti kuin vapaa tahto, siihenkään ei yläkerrasta puututa.