Haluan esittää kysymyksen nimenomaan katolisesta kirkosta eronneille: Millaista on elämänne nyt?
Jääkö katolinen menneisyys ikään kuin kummittelemaan taustalle? Kalvaako huono omatunto? Kaipaatko kirkkoon edes silloin tällöin takaisin? Miksi? Onko sinulle jäänyt katolisia sukulaisia, ystäviä tai tuttavia? Miten he ovat reagoineet eroosi? Ja ennen kaikkea: miksi erosit?
Tämä on aihe, josta ei ole käyty keskustelua vielä koskaan.
Jääkö katolinen menneisyys ikään kuin kummittelemaan taustalle? Kalvaako huono omatunto? Kaipaatko kirkkoon edes silloin tällöin takaisin? Miksi? Onko sinulle jäänyt katolisia sukulaisia, ystäviä tai tuttavia? Miten he ovat reagoineet eroosi? Ja ennen kaikkea: miksi erosit?
Tämä on aihe, josta ei ole käyty keskustelua vielä koskaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän eronneen tarvitse kirkkoa jättää!
"Jääkö katolinen menneisyys ikään kuin kummittelemaan taustalle?"
Sillä tavoin kyllä, että kaikki olettavat minun olevan katolinen koska en asiaa ole mainostanut.
"Onko sinulle jäänyt katolisia sukulaisia, ystäviä tai tuttavia?"
Saksassa on katolisia sukulaisia läheisimmillään isän pikkuserkkuja. Joskus ovat joulukortteja lähetelleet. Suomessa ei ole katolisia sukulaisia, ystäviä ja tuttavia. Katoliseen kirkkoon matkaa 150 km.
"Ja ennen kaikkea: miksi erosit?"
Lue mitä olen asiasta muissa ketjuissa kirjoittanut.
"Millaista on elämänne nyt?"
Orpoa.
"Jääkö katolinen menneisyys ikään kuin kummittelemaan taustalle?"
Joskus.
"Kalvaako huono omatunto?"
Enemmän pettymys.
"Kaipaatko kirkkoon edes silloin tällöin takaisin?"
Ajoittain.
"Miksi?"
Liturgian takia.
"Onko sinulle jäänyt katolisia sukulaisia, ystäviä tai tuttavia?"
Ei juurikaan.
"Miten he ovat reagoineet eroosi?"
Kts. edellä.
"Ja ennen kaikkea: miksi erosit?"
En itsekään tiedä.