Onkos kukaan muuten lukenut Juha Itkosen kirjaa "Myöhempien aikojen pyhiä"? Mitä tykkäsitte?
Itkosen kirja!!
melkein mormoni
7528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erityisesti kirjaan sisältyvät nettikeskustelut ovat pääosin oikeata tietoa kirkostamme. Kokonaisuutena se antaan virheellisen kuvan lähetyssaarnaajien ja kirkon toiminnasta.
Sivuilla http://www.mormonit.fi on uutinen Itkosen vierailusta kirkossamme. Silloin hän korosti, että tarkoitus oli tehdä vain kaunokirjallinen eikä totuuspohjainen kuvaus toiminnastamme.
Joo, olen nyt lukenut sen kirjan useaan otteeseen, sillä teen siitä lopputyötäni. Koin itse että se kirja oli minulle -positiivisesti kirkkoon suhtautuvalle- antoisa. Pidin siitä paljon juuri kaunokirjallisena tuotoksena ja toki oli ihanaa, että kirja sisälsi itselle niin paljon tuttuja asioita ja teemoja. Uskon kuitenkin, että ihminen joka suhtautuu jo valmiiksi negatiivisesti/varauksellisesti kirkkoon (suurin osa Suomen kansasta!), ottaa helposti kirjasta itselleen vain niitä ennakkoluuloja ruokkivia käsityksiä ja ajatuksia.
Hei,
laittaisitko mailia osoitteeseen [email protected]
Kiitos!
Tuli luettua. Eikö se ollut jopa Finlandia-ehdokkaana? En kuitenkaan pitänyt kielestä, vaikka sitä kehuttiin.
Koska itse tiedän MAP-kirkosta niin paljon, kaikki ne perustavat asiavirheet häiritsivät todella paljon.
pahoittaa mieltänsä fiktiivisestä teoksesta, virheet kirkon opeissa ja jäseniisä häiritsisivätkin.
Normaali ihminen ei toki "pahoita mieltään" fiktiivisestä kirjasta. Asiavirheiden paljous voi silti häiritä siinä määrin, että kirjasta jää huono kuva. Siksi en edes suosittele kirjaa kenellekään.
Tapasin kirjailija Juha Itkosen hänen vieraillessaan kirkossamme esittelemässä kirjaansa.
Sympaattinen nuori mies, jolla on selvästikin kirjallisia taipumuksia.
Hän antoi itsestään miellyttävän kuvan ja vastaili kysymyksiimme mielellään, mm. kertoi kuinka oli halunnut kirjoittaa kirjansa fiktiiviseen muotoon ja sanoi että se ei ole mikään selitysteos mormoneista.
Aihe vain sattui kiinnostamaan häntä ja hän päätti kirjoittaa siitä kirjan, eikä halunnutkaan tehdä sitä tarkalleen kirkkomme opetusten mukaan, vaan halusi antaa itselleen taiteilijan vapauden kirjoittaa mielikuvituksen avulla.