Keskustelua keskusteluista
Lainaan muutaman otteen H.C. Andersenin vanhasta sadusta "Keisarin uudet vaatteet". Lainaus alkaa tästä:
"Monta monituista vuotta sitten eli keisari, joka piti kauniista uusista vaatteista. ... Siinä suuressa kaupungissa, missä keisari asui, vietettiin iloista elämää, ja siellä kävi joka päivä paljon vieraita. Kerran sinne ilmestyi kaksi petkuttajaa. He olivat olevinaan kankureita ja kehuivat kutovansa maailman kauneinta kangasta. Sekä värit että malli olivat harvinaisen kauniit, ja lisäksi oli vaatteissa, jotka tästä kankaasta valmistettiin, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä. - Siinäpä vasta vaatteet, ajatteli keisari. Kun puen ne ylleni, saan paikalla selville, kutka miehet valtakunnassani eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Kudottakoon minulle heti paikalla sitä kangasta kiireen kaupalla! Ja hän antoi petkuttajille paljon käsirahaa, jotta he vain ryhtyisivät työhönsä. He panivatkin kuntoon kahdet kangaspuut ja olivat kovasti tekevinään työtä, vaikka heidän kangaspuissaan ei ollut lainkaan loimia ja kuteita. ... - Olisipa hauska tietää kuinka pitkällä kangas on! ... Minäpä lähetän vanhan kunnon ministerini kankurien luo! päätti keisari. Hän osaa parhaiten arvostella miltä kangas näyttää, sillä hän on viisas mies, eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän! Vanha kelpo ministeri meni saliin, missä petkuttajat istuivat tyhjien kangaspuittensa ääressä. ... - Minähän en näe mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen. ... Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä saada tietää! Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata sanoa, etten näe kangasta! ... - Oi, se on kaunista! Aivan erinomaisen kaunista! sanoi vanha ministeri. ... Tämä malli ja nämä värit! - Niin, kyllä minä sanon keisarille, että kangas miellyttää minua kovasti! ... Juhlan piti alkaa aamupäivällä, ja koko edellisen yön petkuttajat valvoivat ja tekivät työtä ... - Kas, nyt vaatteet ovat valmiit! Kun keisari ja hänen ylhäisimmät hoviherransa tulivat paikalle, petkuttajat nostivat toisen kätensä ilmaan ikään kuin jotakin pidellen ja sanoivat: - Kas, tässä housut, tässä takki, tässä viitta, ja niin edespäin. ... Niinpä niin! sanoivat hoviherrat. Mutta he eivät nähneet mitään, sillä eihän siinä ollut mitään nähtävääkään. ... Ja keisari asteli juhlakulkueessa kauniin kunniakatoksen alla, ja kaikki ihmiset kaduilla ja ikkunoissa sanoivat: - Herranen aika, kuinka koreat keisarin uudet vaatteet ovat! ... Voi sentään, kuinka ne sopivat hyvin! Ei kukaan tahtonut ilmaista ettei nähnyt mitään, sillä silloinhan olisi huomattu hänen olevan hyvin typerä ja kelvoton hoitamaan virkaansa. Keisarin vaatteet eivät vielä koskaan olleet herättäneet sellaista ihastusta. - Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään! sanoi pieni lapsi. ... - Hänellä ei ole vaatteita ensinkään! huusi vihdoin koko kansa."
Lainaus päättyy tähän. Vaikka tämä olikin vain satua, siinä on mielestäni erinomainen opetus. Ihmiset näkevät sen minkä haluavat nähdä, ei sitä, mikä on totta. Monet eivät halua nähdä mitään epäkohtaa, he sulkevat silmänsä kaikelta negatiiviselta. Samalla menetetään mahdollisuuksia korjata epäkohtia ja auttaa ongelmien ratkaisuissa, jos ei haluta nähdä todellisuutta sellaisena kuin se on. Sadussa vain pieni lapsi oli rehellinen, avoin ja nöyrä sanomaan asioiden todellisen tilan.
Raamatussa on kiinnostavia jakeita, jotka osoittavat myös rehellisyyden, avoimuuden ja nöyryyden tarpeen. Jeesus asetti lapset esimerkeiksi näissä suhteissa. Lapsethan ovat luonnostaan rehellisiä, avoimia ja nöyriä (ainakin ennen kuin maailma pääsee heitä pilaamaan).
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luokse ja sanoivat: "Kuka oikein on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin hän kutsui luokseen erään lapsukaisen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrryttää itsensä tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." (Matteus 18:1-4)
Jeesus sanoi kuitenkin: "Antakaa lapsukaisten olla älkääkä enää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä taivasten valtakunta kuuluu senkaltaisille". (Matteus 19:14)
Lasten ja imeväisten suusta sinä olet perustanut voimaa (Psalmi 8:2, UM). Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi (Psalmi 8:3, KR92).
Joku voi kysyä, miten edellä kirjoittamani liittyy aiheeseen ”keskusteluun keskusteluista”. Mitä tällä palstalla on sopivaa kirjoittaa ja mitä ei? "Lukija käyttäköön tarkkanäköisyyttään", jos haluaa tietää, mitä mieltä olen siitä, pitäisikö täällä suomi24:ssä käsitellä rehellisesti, avoimesti ja nöyrästi sekä myönteisiä että kielteisiä asioita, jotka liittyvät elämäämme Jehovan todistajina. Ketä pettäisimme, jos haluaisimme nähdä asiat haluamallamme tavalla, eikä siten miten ne oikeasti ovat. Ketä pettäisimme, itseämmekö vai muita, jos emme pienen lapsen tavoin paljastaisi asioita sellaisina kuin ne ovat. Emmehän halua verhota alastonta totuutta kenenkään petkuttajan tekemään kaapuun?
Lainaan muutaman otteen H.C. Andersenin vanhasta sadusta "Keisarin uudet vaatteet". Lainaus alkaa tästä:
"Monta monituista vuotta sitten eli keisari, joka piti kauniista uusista vaatteista. ... Siinä suuressa kaupungissa, missä keisari asui, vietettiin iloista elämää, ja siellä kävi joka päivä paljon vieraita. Kerran sinne ilmestyi kaksi petkuttajaa. He olivat olevinaan kankureita ja kehuivat kutovansa maailman kauneinta kangasta. Sekä värit että malli olivat harvinaisen kauniit, ja lisäksi oli vaatteissa, jotka tästä kankaasta valmistettiin, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä. - Siinäpä vasta vaatteet, ajatteli keisari. Kun puen ne ylleni, saan paikalla selville, kutka miehet valtakunnassani eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Kudottakoon minulle heti paikalla sitä kangasta kiireen kaupalla! Ja hän antoi petkuttajille paljon käsirahaa, jotta he vain ryhtyisivät työhönsä. He panivatkin kuntoon kahdet kangaspuut ja olivat kovasti tekevinään työtä, vaikka heidän kangaspuissaan ei ollut lainkaan loimia ja kuteita. ... - Olisipa hauska tietää kuinka pitkällä kangas on! ... Minäpä lähetän vanhan kunnon ministerini kankurien luo! päätti keisari. Hän osaa parhaiten arvostella miltä kangas näyttää, sillä hän on viisas mies, eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän! Vanha kelpo ministeri meni saliin, missä petkuttajat istuivat tyhjien kangaspuittensa ääressä. ... - Minähän en näe mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen. ... Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä saada tietää! Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata sanoa, etten näe kangasta! ... - Oi, se on kaunista! Aivan erinomaisen kaunista! sanoi vanha ministeri. ... Tämä malli ja nämä värit! - Niin, kyllä minä sanon keisarille, että kangas miellyttää minua kovasti! ... Juhlan piti alkaa aamupäivällä, ja koko edellisen yön petkuttajat valvoivat ja tekivät työtä ... - Kas, nyt vaatteet ovat valmiit! Kun keisari ja hänen ylhäisimmät hoviherransa tulivat paikalle, petkuttajat nostivat toisen kätensä ilmaan ikään kuin jotakin pidellen ja sanoivat: - Kas, tässä housut, tässä takki, tässä viitta, ja niin edespäin. ... Niinpä niin! sanoivat hoviherrat. Mutta he eivät nähneet mitään, sillä eihän siinä ollut mitään nähtävääkään. ... Ja keisari asteli juhlakulkueessa kauniin kunniakatoksen alla, ja kaikki ihmiset kaduilla ja ikkunoissa sanoivat: - Herranen aika, kuinka koreat keisarin uudet vaatteet ovat! ... Voi sentään, kuinka ne sopivat hyvin! Ei kukaan tahtonut ilmaista ettei nähnyt mitään, sillä silloinhan olisi huomattu hänen olevan hyvin typerä ja kelvoton hoitamaan virkaansa. Keisarin vaatteet eivät vielä koskaan olleet herättäneet sellaista ihastusta. - Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään! sanoi pieni lapsi. ... - Hänellä ei ole vaatteita ensinkään! huusi vihdoin koko kansa."
Lainaus päättyy tähän. Vaikka tämä olikin vain satua, siinä on mielestäni erinomainen opetus. Ihmiset näkevät sen minkä haluavat nähdä, ei sitä, mikä on totta. Monet eivät halua nähdä mitään epäkohtaa, he sulkevat silmänsä kaikelta negatiiviselta. Samalla menetetään mahdollisuuksia korjata epäkohtia ja auttaa ongelmien ratkaisuissa, jos ei haluta nähdä todellisuutta sellaisena kuin se on. Sadussa vain pieni lapsi oli rehellinen, avoin ja nöyrä sanomaan asioiden todellisen tilan.
Raamatussa on kiinnostavia jakeita, jotka osoittavat myös rehellisyyden, avoimuuden ja nöyryyden tarpeen. Jeesus asetti lapset esimerkeiksi näissä suhteissa. Lapsethan ovat luonnostaan rehellisiä, avoimia ja nöyriä (ainakin ennen kuin maailma pääsee heitä pilaamaan).
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luokse ja sanoivat: "Kuka oikein on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin hän kutsui luokseen erään lapsukaisen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrryttää itsensä tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." (Matteus 18:1-4)
Jeesus sanoi kuitenkin: "Antakaa lapsukaisten olla älkääkä enää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä taivasten valtakunta kuuluu senkaltaisille". (Matteus 19:14)
Lasten ja imeväisten suusta sinä olet perustanut voimaa (Psalmi 8:2, UM). Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi (Psalmi 8:3, KR92).
Joku voi kysyä, miten edellä kirjoittamani liittyy aiheeseen ”keskusteluun keskusteluista”. Mitä tällä palstalla on sopivaa kirjoittaa ja mitä ei? "Lukija käyttäköön tarkkanäköisyyttään", jos haluaa tietää, mitä mieltä olen siitä, pitäisikö täällä suomi24:ssä käsitellä rehellisesti, avoimesti ja nöyrästi sekä myönteisiä että kielteisiä asioita, jotka liittyvät elämäämme Jehovan todistajina. Ketä pettäisimme, jos haluaisimme nähdä asiat haluamallamme tavalla, eikä siten miten ne oikeasti ovat. Ketä pettäisimme, itseämmekö vai muita, jos emme pienen lapsen tavoin paljastaisi asioita sellaisina kuin ne ovat. Emmehän halua verhota alastonta totuutta kenenkään petkuttajan tekemään kaapuun?
Vastaukset 11
Vanhimmat
joita lainasit, niitä en parhaalla tahdollakaan pystynyt soveltamaan perusteluksi julkisilla keskustelupaikoilla käytävään tuontyyppiseen keskusteluun.. Raamatun kanta on yksiselitteisen kielteinen, jos vielä varmuuden vuoksi lisään esimerkin.
Mitä arvelet jos Helsingin kaupungin työtekijät alkaisivat käydä keskusteluja työoloistaan täällä ja jotkut heistä kirjoittelisivat työnantajastaan varsin negatiiviseen sävyyn, antaen jopa ymmärtää heidän olevan pettureita?. Saataisi tulla kenkää julkisesta herjaamisesta.
Vaikka kohdallamme ei ole kyse työntekijöistä, niin Raamatun mukaan kakki seurakunnalliset asiat tulee käsitellä seurakuntien sisällä ja mielellään asianomaisten ihmisten kesken. Kaikista viimeiseksi niitä tulisi riepotella "kansakuntien" ihmisten luettavaksi.
Tämä oli "vain" Raamatun kanta..
Pavalin mukaan herjaavaa puhetta ei kristityn suusta pitäisi tulla lainkaan, varmaan tämä koskee myös kirjoittamista..
Lisäksi täällä olevat mielipiteet ovat "vain" henkilökohtaisia mielipiteitä, joihin ei tule kiinnittää etikettiä "tämä on ehdoton totuus".
Itse olen kokenut JT-seurakunnassa olon pitkän "maaillmallisen" olon jälkeen todella miellyttäväksi. Minulle on täysin vierasta ne kielteisen kritiikin perusteet joita olen täällä ja muillakin keskustelupastoilla saanut lukea todistajista. Ylivoimaisesti suurin osa todistajista on samalla kannalla kuin itse olen, kriittisiä ihmisiä olen tavannut vain muutaman harvan.
>>Raamatun mukaan kakki seurakunnalliset asiat tulee käsitellä seurakuntien sisällä ja mielellään asianomaisten ihmisten kesken. Kaikista viimeiseksi niitä tulisi riepotella "kansakuntien" ihmisten luettavaksi.
Mihin perustuu tuo väitteesi? Eikö Johanneksen Ilmestyskirjassa käsitellä seikkaperäisesti useiden seurakuntien ongelmia? Tuo käsittely on vieläpä kaikkien "kansakuntien" ihmisten luettavana.
Olisitko sinä, Juhanip, halunnut ojentaa Johannesta seurakunnallisten asioiden käsittelemisestä julkisesti?
>>joita lainasit, niitä en parhaalla tahdollakaan pystynyt soveltamaan perusteluksi julkisilla keskustelupaikoilla käytävään tuontyyppiseen keskusteluun
Et parhaalla tahdollakaan halua nähdä asian ydintä. Syy, miksi lainasin kyseiset raamatunpaikat, oli se, että ne korostavat NÖYRYYTTÄ, jota on lapsilla luonnostaan. Lapset eivät teeskentele ja valehtele, ellei heitä siihen opeteta. Lapset näkevät tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. Kerrataanpa vielä noiden raamatunpaikkojen ydinajatukset. "Sen tähden joka nöyrryttää itsensä tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." (Matteus 18:1-4). Jeesus sanoi kuitenkin: "Antakaa lapsukaisten olla älkääkä enää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä taivasten valtakunta kuuluu senkaltaisille". (Matteus 19:14). Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi (Psalmi 8:3, KR92).
"Monet" ihmiset näkevät sen minkä haluavat nähdä, ei sitä, mikä on totta. "Jotkut" eivät halua nähdä mitään epäkohtaa, he sulkevat silmänsä kaikelta negatiiviselta. Sadussa vain pieni lapsi oli rehellinen, avoin ja NÖYRÄ sanomaan asioiden todellisen tilan.
Sadussa oli kiinnostava piirre liittyen keisarin uusiin vaatteisiin. "Ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä." Siis jos joku ei kyennyt näkemään TOSIASIOITA, hän oli typerä ja kykenemätön hoitamaan virkaansa. (JA HUOMATKAA, TÄTÄ EN MINÄ SANO, SE ON H.C. ANDERSENIN SADUN SANOMA ;-)
Herää kysymys, onko niin, että kun me täällä keskustelemme Jehovan todistajiin liittyvistä asioista, olisi "joitakin" niitä, jotka ovat kykenemättömiä hoitamaan "virkaansa" tai ovat mahdottoman "typeriä", koska eivät halua ensinkään nähdä todellisuutta? Ja taas tähän huomautus: minä en herjaa ketään, lainaan vain ajatuksia Andersenin vanhasta sadusta.
>>Mitä arvelet jos Helsingin kaupungin työtekijät alkaisivat käydä keskusteluja työoloistaan täällä ja jotkut heistä kirjoittelisivat työnantajastaan varsin negatiiviseen sävyyn, antaen jopa ymmärtää heidän olevan pettureita?. Saataisi tulla kenkää julkisesta herjaamisesta.
Luultavasti tuossa kysymyksessä kävisi niin, että kaupunki parantaisi työntekijöidensä työoloja. Valistunut työnantaja ottaa huomioon kritiikin ja haluaa muuttaa asioita parempaan suuntaan. Se on pitkällä aikavälillä myös työntantajan etu.
>>Vaikka kohdallamme ei ole kyse työntekijöistä, niin Raamatun mukaan kakki seurakunnalliset asiat tulee käsitellä seurakuntien sisällä ja mielellään asianomaisten ihmisten kesken.
Kyllä Ilmestyskirjan kirjeet seitsemälle seurakunnallekin olivat mahdollisimma julkisia. Seurakunnat saivat kiitoksen ohella myös moitteita ja kehotuksia parantaa tapansa. Tämä oli kyllä raamatun oma esimerkki siitä, että ongelmistakin piti keskustella.
>>Kaikista viimeiseksi niitä tulisi riepotella "kansakuntien" ihmisten luettavaksi.
Tämä oli "vain" Raamatun kanta..
Näin on kyllä silloin, kun on kyse yksittäisistä ihmisistä. Heidän asioitaan ei tule riepotella missään. Mutta minä puhunkin YLEISELLÄ TASOLLA, en osoittele nimeltä sanoen ketään yksilöä. Yleisellä tasolla keskustelu jostain JÄRJESTÖSTÄ on täysin sallittua, kun otamma huomioon sananvapauden ja uskonnonvapauden.
>>Pavalin mukaan herjaavaa puhetta ei kristityn suusta pitäisi tulla lainkaan, varmaan tämä koskee myös kirjoittamista..
Todistahan, veljeni Juhanip, missä olen puhunut herjaavasti jostakin veljestä ja sisaresta. Muuten tuo sanontasi kuulostaa kovin ontolta.
>>Lisäksi täällä olevat mielipiteet ovat "vain" henkilökohtaisia mielipiteitä, joihin ei tule kiinnittää etikettiä "tämä on ehdoton totuus".
Nyt olet käsittänyt ihan oikein. Minunkin mielipiteeni ovat vain minun omia ajatuksiani, joihin minulla on "tekijänoikeus". En ole missään vaiheessa väittänytkään, että kirjoitukseni olisivat "henkeytettyjä" :-)
>>Itse olen kokenut JT-seurakunnassa olon pitkän "maaillmallisen" olon jälkeen todella miellyttäväksi.
Minä olen samaa mieltä. Elämä Jehovan todistajien keskuudessa on miellyttävämpää kuin elämä "kirkon" ihmisten parissa, ja tässä tarkoitan nyt SUKULAISIANI, jotka ovat ev.lut. seurakunnan jäseniä. (muut kirkkoon kuuluvat älkööt loukkaantuko) Kun minusta tuli 22-vuotiaana Jehovan todistaja, kävi niin, että suuri sukuni käytännössä hylkäsi minut. Näin se toimii käytännössä myös kirkon piirissä, ainakin minun kohdallani.
Olen minä kokenut paljon iloa ja hyvää ollessani Jehovan todistaja. Mutta rehellisyyden nimissä en voi unohtaa sitä varjopuoltakaan.
>>Minulle on täysin vierasta ne kielteisen kritiikin perusteet joita olen täällä ja muillakin keskustelupastoilla saanut lukea todistajista.
Jotkut voivat todella olla niiden kaltaisia, jotka näkevät keisarilla vaatteet, vaikka niitä ei ole.
>>Ylivoimaisesti suurin osa todistajista on samalla kannalla kuin itse olen, kriittisiä ihmisiä olen tavannut vain muutaman harvan.
No kiva.
Suuret kiitokset, Juhanip, kun vastasit aloittamaani ketjuun. Ehkä "johdantoni herätti kiinnostusta", kuten teokraattisen palveluskoulun ohjeissakin on. :-)
Ilmestyskirja on JJ:lta JK:n kautta seurakunnille lähetetty kirje siitä, mitä tulee tapahtumaan (Ilm 1:1), mutta siitä on hyötyä toisillekin. Rooman keisaria ei ole kuitenkaan merkitty vastaanottajaksi eikä muitakaan maailmallisia.
Seurakuntakirjeet, joissa Jeesus antaa 7 seurakunan ongelmien käsittelymallin (luvut 2 ja 3), on vain osa Ilmestyskirjaa. Missään ei kuitenkaan lue, että näistä kerrotuista asioista pitäisi ryhtyä väittelemään - ei julkisesti eikä salaa.
JK:ta edustaa nykyään 144 000, joilla on oma hallintoelin. Sille voi tehdä kyselyjä haaratoimistojen kautta ongelmista. Se vastaa tiedotuskanavana (useimmiten Vartiotornissa) näihin. Hallintoelin ei pohdi ongelmia julkisesti internetissä sen paremmin kuin seurakuntien vanhimmatkaan oikeuskomiteoineen istuisivat TV-kameroiden edessä tai edes seurakunnan edessä asioita pohtimassa. WATCHTOWERin internetsivusto on tarkoitettu ei-JT:ien auttamiseksi. Eiköhän meidän ole noudatettava samaa mallia?
Enpähän usko Suomen JT:ien haaratoimiston suhtautuvan myönteisesti seurakunnan sisäisten asioiden julkiseen pohtimiseen netissä. Meidänkin täällä kiinnostuneille antamamme vastaukset se ehkä juuri ja juuri hyväksynee pitkin hampain ja nekin vain, jos pysytään seuran jo julkaistun kirjallisuuden puitteissa ja/tai ohjataan niihin.
"Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole edullista. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna. Älköön kukaan etsikö omaa etuaan vaan jatkuvasti toisen etua" (1Kor 10:23, 24 UM).
Alkukristityt pakenivat ennen Jerusalemin tuhoa Pellaan v 66, hallintoelin arvattavasti muiden mukana. Sen jälkeen hallintolimen ote seurakuntiin alkoi jostain syystä kirvota, seurakuntien esivalvojien (episkopoi) toimista alkoi tulla kunniankipeitten luopioitten tavoite, ja luopumus eli kapina pääsi yhä suurempaan vauhtiin, ja sen lopputuloksena oli piispanvirkoja ja Konstantinuksen aikaan 300-luvulla luopiokristillisyyden liittyminen valtioon valtiokirkoksi.
Kunnianhimoiset luopioesivalvojat alkoivat esittää toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja pitivät tietysti omia käsityksiään oikeina. He nimenomaan alkoivat etsiä omaa etuaan eikä toisten parasta. Seurakuntien vanhimmista (presbyteroi) syntyi kristikunnan papisto ja esivalvojista (episkopoi), siis päävalvojista, piispat.
Luopumusvaara on olemassa nykyäänkin. Suosittelen kaikille, jotka haluavat kirjoitella ja levitellä WATCHTOWERin kannoista poikkeavia käsityksiään julkisesti jotain muuta elämänalaa, vaikkapa sähköoppia, jossa he voivat pohtia sen ongelmia vapaasti astumatta hallintoelimen varpaille ja ottamatta sen tehtäviä itselleen, ja esittää sitten eriäviä käsityksiään näistä maallisista asioista. Näin he eivät joutuisi napit vastakkain haara- tai päätoimiston kanssa, joiden alaan seurakuntien ohjaaminen nimenomaan kuuluum, ja sitä tietä luopionaluiksi.
Haaratoimistot eivät saa kuitenkaan kirjoitella nettiin, joissa sen sijaan kaikenkarvaisia erimielisyyksiä nykyään pohditaan, ja ilmeisesti juuri tästä syystä eivät saa.
Itse vastailen toistaiseksi enää lähinnä kiinnostuneitten kysymyksiin, mutta jos joku osoittautuu kiinnostuneen irvikuvaksi, lopetan varsin lyhyeen. Lisäksi koko kirjoitteluni saattaa pian kokonaan loppua. Luopioiksi paljastuneille en vastaile. Veljienvälisten erimielisyyksien pohtimiseen en osallistu netissä enkä muutenkaan. Niitä on selviteltävä asianomaisissa seurakunnissa eikä internetissä.
Tämä keskitetty johdonsisäinen käsittely näyttää olevan tapana myös monissa muissa uskontokunnissa, joissa niissäkään muut kuin johtavat virkailijat eivät juuri pysty vaikuttamaan uskontokunnan päätöksiin kirjoittivatpa keskushallinnon ulkopuolella mitä hyvänsä.
ASO
(Varokaa nimimerkkini väärentäjien viestejä)
>>..Suosittelen kaikille, jotka haluavat kirjoitella ja levitellä WATCHTOWERin kannoista poikkeavia käsityksiään..
HEH HEH HEH.. ettekö te todistajat jo huomaa?
Lähtekää ajoissa tuosta touhusta pois. Se on kaukana kristillisyydestä.
Ei siitä sen enempiä.
>>joissa niissäkään muut kuin johtavat virkailijat
Vai että vielä "johtavat virkailijat".. olet sinä aika veijari.
Kiitokset viihdyttävästä kirjoituksestasi. Ilmeisesti vanhan sadun opetus "kolahti" sinuun aika pahasti. Siinä sadussahan oli kyllä vaaransa: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä tosiasioita.
:-)
>>Haaratoimistot eivät saa kuitenkaan kirjoitella nettiin, joissa sen sijaan kaikenkarvaisia erimielisyyksiä nykyään pohditaan, ja ilmeisesti juuri tästä syystä eivät saa.
Kuka tai mikä tuon kiellon on esittänyt? Ethän vain nyt esitä omaa "valoasi". Maailma on muuttunut ja sen myötä tiedonvälitys. Emme enää elä aikaa, jossa tieto nopeimmillaan kulki nopean ratsastajan mukana kirjakääröissä. Elämme nykyaikaa, jossa tiedonvälitys on reaaliaikaista maailmanlaajuisesti. Napin painalluksella tieto siirtyy sekunnin murto-osassa toisella mantereelle. Tämä tosiasia olisi syytä hyväksyä elämän realiteettina, pidimmepä siitä tai emme. Jos tämän faktan torjumme, putoamme kelkasta.
Tuskin H.C. Andersenilla uskonto oli mielessä kun hän tuota kirjoitti kauan sitten..
Jeesu itse, hänellä on tuomarin valtuudet ja tarvittava tieto, hän on myös seurakuntien johtaja. Raamatussa tämä oli kirjoitettu esimerkisksi tulevilla seurakunnille, jotta tietävät miten menetellä. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmiset saavat laatia vastaavia kirjoituksia, kirjoituksiinhan sisältyi myös sanktiot jos asiat eivät oikene..
><
"Monet" ihmiset näkevät sen minkä haluavat nähdä, ei sitä, mikä on totta. "Jotkut" eivät halua nähdä mitään epäkohtaa, he sulkevat silmänsä kaikelta negatiiviselta. Sadussa vain pieni lapsi oli rehellinen, avoin ja NÖYRÄ sanomaan asioiden todellisen tilan.
><
Lähinnä tämä epäkohtien näkemisen vaikeus koskee ihmistä itseään, Raamatun mukaan me näemme toisten epäkohdat turhan selvästi. Jeesus sanoin sen aika selkeästi kertoessaan,
Matt.7:7 Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi,
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät, ja millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille.
3 Miksi sitten katsot kortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon hirttä, joka on omassa silmässäsi?
4 Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Salli minun ottaa pois korsi silmästäsi’, kun katso, hirsi on omassa silmässäsi?
5 Ulkokullattu! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois korren veljesi silmästä.
Se, että tuijottaa muiden virheitä ei vaadi tippaakaan nöyryyttä, eikö fariseukset ole tästä hyvä Raamatullinen esimerkki?..
><
Sadussa oli kiinnostava piirre liittyen keisarin uusiin vaatteisiin. "Ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä." Siis jos joku ei kyennyt näkemään TOSIASIOITA, hän oli typerä ja kykenemätön hoitamaan virkaansa. (JA HUOMATKAA, TÄTÄ EN MINÄ SANO, SE ON H.C. ANDERSENIN SADUN SANOMA ;-)
><
Niin juuri tätä tarkoitin, että ei nähdä omia virheitä vaan muiden.. tämä koskee muitakin kun keisareita, Raamatussa mm. fariseuksia..
><
Herää kysymys, onko niin, että kun me täällä keskustelemme Jehovan todistajiin liittyvistä asioista, olisi "joitakin" niitä, jotka ovat kykenemättömiä hoitamaan "virkaansa" tai ovat mahdottoman "typeriä", koska eivät halua ensinkään nähdä todellisuutta? Ja taas tähän huomautus: minä en herjaa ketään, lainaan vain ajatuksia Andersenin vanhasta sadusta.
><
En tiedä mihin tällä tähtäät?, mutta ajatellaampa esim. veljeä joka on ollut useita vuosikymmniä kirjoittamassa meille hengellistä kirjallisuutta. Hän on ehkä tehnyt tuona aikan yhdenkäden sormien verran erehdyksiä kirjoituksiinsa. Mitä järkevää siinä on, jos määrältään alta promillen luokkaa olevia erheitä pitää alkaa toistuvasti tonkimaan?
Jos ajatelleen, että kaikki nämä oppitarkennukset mitä on tehty, olisi keskusteltu vain yhden kerran läpi, niin keskustelu näistä aiheista olisi lakannut jo aika sitten.
Nyt niitä kuitenkin jauhetaan aina vain uudestaan edestakasin, aika outoa, onkohan keisarin vaatteilla tässä jotain tekemistä?.
>>Mitä arvelet jos Helsingin kaupungin työtekijät alkaisivat käydä keskusteluja työoloistaan täällä ja jotkut heistä kirjoittelisivat työnantajastaan varsin negatiiviseen sävyyn, antaen jopa ymmärtää heidän olevan pettureita?. Saataisi tulla kenkää julkisesta herjaamisesta.
><
Luultavasti tuossa kysymyksessä kävisi niin, että kaupunki parantaisi työntekijöidensä työoloja. Valistunut työnantaja ottaa huomioon kritiikin ja haluaa muuttaa asioita parempaan suuntaan. Se on pitkällä aikavälillä myös työntantajan etu.
><
Tai antaa kenkää, tästä on jo ensimmäiset esimerkit olemassa, erään oppilaitoksen oppilas laittoi kotisivulleen kritiikkiä kouluaan kohtaan, (myös englanniniksi). Kun asia tuli koulun johdon tietoon, niin ensin lähti koulun ATK käyttäjätunnukset heti pois ja toiseksi tuli vakava varoitus, jos herjaaminen jatkuu, niin potkut tulee...
>>Vaikka kohdallamme ei ole kyse työntekijöistä, niin Raamatun mukaan kakki seurakunnalliset asiat tulee käsitellä seurakuntien sisällä ja mielellään asianomaisten ihmisten kesken.
><
Kyllä Ilmestyskirjan kirjeet seitsemälle seurakunnallekin olivat mahdollisimma julkisia. Seurakunnat saivat kiitoksen ohella myös moitteita ja kehotuksia parantaa tapansa. Tämä oli kyllä raamatun oma esimerkki siitä, että ongelmistakin piti keskustella.
><
Ongelmista pitää aina keskustella, mutta Raamatun mukaan niiden kanssa suoraan jotka ovat asianomaisia.. Ilmestyskirjassa Jeesus oli se joka antoi raportit seurakuntien tilanteesta, hänen näkee asiat täydellisesti ja on seurakunnan pää ja lisäksi omaa kaiken tuomiovallan. Tämä ei ollut esimerkki siitä, että meidän pitäisi alkaa tekemään anlyysejä seurakuntien tilasta ja alkaa tuomita heitä, muista Raamatun varoitus..
Jak.4:12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka kykenee pelastamaan ja tuhoamaan. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäistäsi?
>>Kaikista viimeiseksi niitä tulisi riepotella "kansakuntien" ihmisten luettavaksi.
Tämä oli "vain" Raamatun kanta..
><
Näin on kyllä silloin, kun on kyse yksittäisistä ihmisistä. Heidän asioitaan ei tule riepotella missään. Mutta minä puhunkin YLEISELLÄ TASOLLA, en osoittele nimeltä sanoen ketään yksilöä. Yleisellä tasolla keskustelu jostain JÄRJESTÖSTÄ on täysin sallittua, kun otamma huomioon sananvapauden ja uskonnonvapauden.
><
Eihän se asiaa miksikään muuta, jos esimerkiksi sanot kuten oletkin tuonut esille, että ne jotka sinun mukaasi eivät suhtadu kriittisesti hallintoelimeen, eivät käytä omia aivojaan. Eikö se ole samanlainen rasistinen ilmaisu kun sanoisit, että kaikki mustaihoiset ihmiset ovat typeriä?. Voisit puolustella sillä, että et ole puhunut yksilöistä.
Tai jos otettaisiin vielä kärjistetympi esimerkki, jos joku sanoisi, että "kaikki Jumalan enkelit ovat typeriä". Olisiko tuomionpäivänä hyvä puolustus, se että sanoja ei maininnut ketään nimeltä?.
Sinun mukaasi minä kuulun siihen "ryhmään" todistajia jota eivät käytä omia aivojaan?..
>>Pavalin mukaan herjaavaa puhetta ei kristityn suusta pitäisi tulla lainkaan, varmaan tämä koskee myös kirjoittamista..
><
Todistahan, veljeni Juhanip, missä olen puhunut herjaavasti jostakin veljestä ja sisaresta. Muuten tuo sanontasi kuulostaa kovin ontolta.
><
Tuossa yllä sen todistin, ryhmää koskevat herjat ovat myös laissa kiellettyjen listalla, ryhmähän muodostuu yksilöistä. Raamatussa varsinkin kielletään toisiin kritittyihin kohdistuva arvostelu..
Jaakob. 4:11 Lakatkaa puhumasta toisianne vastaan, veljet. Se joka puhuu veljeä vastaan tai tuomitsee veljensä, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan tuomari. 12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka kykenee pelastamaan ja tuhoamaan. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäistäsi?
>>Lisäksi täällä olevat mielipiteet ovat "vain" henkilökohtaisia mielipiteitä, joihin ei tule kiinnittää etikettiä "tämä on ehdoton totuus".
><
Nyt olet käsittänyt ihan oikein. Minunkin mielipiteeni ovat vain minun omia ajatuksiani, joihin minulla on "tekijänoikeus". En ole missään vaiheessa väittänytkään, että kirjoitukseni olisivat "henkeytettyjä" :-)
><
Et, mutta et ole hyväksynyt sitä, että esim. minä olen aidosti erimieltä. Lähtökohtasi on se, että olet ehdottomasti oikeassa kun esim, moitit hallintoelimen veljiä tai seurakuntalaisia rakkauden puutteesta tai tekohymystä tai kylmyydestä jne..
>>Itse olen kokenut JT-seurakunnassa olon pitkän "maaillmallisen" olon jälkeen todella miellyttäväksi.
><
Minä olen samaa mieltä. Elämä Jehovan todistajien keskuudessa on miellyttävämpää kuin elämä "kirkon" ihmisten parissa, ja tässä tarkoitan nyt SUKULAISIANI, jotka ovat ev.lut. seurakunnan jäseniä. (muut kirkkoon kuuluvat älkööt loukkaantuko) Kun minusta tuli 22-vuotiaana Jehovan todistaja, kävi niin, että suuri sukuni käytännössä hylkäsi minut. Näin se toimii käytännössä myös kirkon piirissä, ainakin minun kohdallani.
><
No minua ei sentää hylänneet, vaikka jotkut pitivät parin kolmen vuoden hiljaisuuden..
><
Olen minä kokenut paljon iloa ja hyvää ollessani Jehovan todistaja. Mutta rehellisyyden nimissä en voi unohtaa sitä varjopuoltakaan.
><
Joskus ne varjopuolet olisi hyvä käsitellä (Raamatullisella tavalla) ja jättää taakse, jos niistä on tullut vallitseva periaate, niin mielikuvitus alkaa loihtimaan epäkohtia jota eivät vastaa todellisuutta. Kuten eräs veli kertoi joka oli muutaman vuoden ajan erittäin kriittinen järjetöä kohtaan.. Korjasi kyllä ajattelunsa käsittäkseni aika totaalisesti. En tiennyt hänen taustojaa, hän kertoi itse avoimesti koko historian..
>>Minulle on täysin vierasta ne kielteisen kritiikin perusteet joita olen täällä ja muillakin keskustelupastoilla saanut lukea todistajista.
><
Jotkut voivat todella olla niiden kaltaisia, jotka näkevät keisarilla vaatteet, vaikka niitä ei ole.
><
Tai sitten keisarilla on vaatteet, mutta jotkut ovat jo niin etäällä, että eivät sitä erota tai näkö on jo hunontunut siinä määrin..
>>Ylivoimaisesti suurin osa todistajista on samalla kannalla kuin itse olen, kriittisiä ihmisiä olen tavannut vain muutaman harvan.
><
No kiva.
><
Totta, toivosin, että Raamatun manitsema ykseys kritittyjen keskuudessa tavoittaisi nämä muutamat kriittisetkin ystäväni ja he vähitellen järkiintyisivät..
><
Suuret kiitokset, Juhanip, kun vastasit aloittamaani ketjuun. Ehkä "johdantoni herätti kiinnostusta", kuten teokraattisen palveluskoulun ohjeissakin on. :-)
><
Eipä kestä, ajanpuutten vuoksi en ehdi kaikkiin kirjoituksiin mukaan. Halusin kuitenkin tuoda oman kantani asiasta esille, nyt nukkumaan, hyvää yötä:)....
>Pavalin mukaan herjaavaa puhetta ei kristityn suusta pitäisi tulla lainkaan, varmaan tämä koskee myös kirjoittamista..
Tarkoittaako tämä kohta nimenomaan, että oman uskontokunnan epäkohtia ei saa tuoda esiin, mutta muiden uskontojen virheiden esiin tuominen on OK?
Eikö toisaalta voisi ajatella, että olennaisinta on tuoda esiin juuri sen uskonnon epäkohdat, jota pitää lähimpänä totuutta olevana. Siitähän kai on helpointa mennä kohti totuutta. Miksi keskittyä tuomaan esiin jonkun uskonnon oppeja, jotka ovat kaikki päin "peetä". Seurahan keskittyy herjaamaan muita uskontoja. Tosin tämä herjaaminen on vähentynyt selvästi viimeaikoina.