Olisi ilmeisesti tullut pataa todella pahasti joltain PIFin narukäsiltä jollei kytät olisi tulleet apuun. Holapoidelle ei voi kuin nauraa, munasivat itsensä taas.
Patriootit ottivat turpaan
casa marrón
8103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eläpäs sano, sano. Taistelu katujen herruudesta jatkuu, sano. Ensin katu, sitten salonki, sano.
Silminnäkijöiden mukaan nasuja oli n. 15-18, anarkomarkoja kolmannes enemmän eli 30 tietämissä. Anarkoilla oli myös kättä pidempää toisin kuin nasuilla, sillä heitä tarkkailtiin koko ajan ja tehtiin aiemmin ruumiintarkastuksia. Kun tähän vielä lisätään ylläri-pylläri hyökkäys puskista on omituista että apikset vielä keulivat puoli minuuttia kestäneessä tappelusta. Ollaan kovasti patriarkaattia ja machoilua vastaan, mutta punaveijaritkin tietävät sen verran mikä saa heidän bändäriensä pöksyt kuumiksi.
Taisi muinoin Saksassakin olla vastaava meininki, sitten tilanne muuttui ja loppu on historiaa. Historialla on myös taipumus toistaa itseään.
Meillä anarkisteilla tosiaan riittää kiimaisia bändäreitä pupusteltaviksi.
Toista on vakavien patrioottien askeesielämä: hurmos ja ekstaasi saavutetaan kun sri sri hariswami Klas Lund ojentaa palkintopinssin viiden tuhannen liimatun tarran jälkeen.
Saksan holapoidien loppu on tosiaan historiallinen, harva taho on ihmiskunnan historiassa ottanut yhtä pahasti pataan kuin sakemannit vuonna nelkytviis.
Ja historia kuulemma toistaa itseään. Merkitseekö tämä sitä että tarrojen liimailu loppuu siihen kun Tahvis ampuu itseään päähän Ruskean Talon kellarissa?
Totta puhuen anarkistien bändäreissä ei ole paljon juhlimista ellei sitten koe huonoa hygieniaa sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia jollain tapaa kiihottavina. Siltikin tilanne on niissä piireissä parempi kuin patrioottien vastaavissa, joissa aistillinen illanvietto huipentuu yhteissaunaan ruotsalaisten toverien kanssa. En silti tuomitse, itsellänikin on homoseksuaalisia ystäviä. Tai oikeammin yksi homoseksuaalinen ystävä, joka sekin on enemmänkin vain työkaveri, mutta silti.
Taas nähdään anarkomarkojen vihaa tihkuva viherstalinismi. Ollaan niin "suvaitsevaisia" mutta isänmaallisten piirien veljellinen rakkaus ja hellä hanurinsoitto tuomitaan heti jotenkin "noloksi" ja "sairaaksi."
Kuka täällä anarkomarko tai viherstalinisti on? Tai "suvaitsevainen"? Kyllä teille holapoideille ja sarastuksille nauravat muutkin kuin Juan M. kavereineen.