Törmäsin vanhaan Aamulehden juttuun kirkosta eroamisesta. Jukka Keskitalo kommentoi siellä mm. näin:
"Länsimaisittain kirkon jäsenmäärä Suomessa on hämmästyttävän korkea."
Kerrankin olen samaa mieltä Keskitalon kanssa. Se on todella hämmästyttävän korkea. Pääosin siksi että kirkko raamatun vastaisesti kastaa vauvoja, kun raamattu tuntee vain uskovaisen kasteen, aikuiskasteen. Vauva ei voi olla uskovainen kun ei tiedä uskosta ja jumalasta mitään. Eikä siis voi vahvistaa, tunnustaa uskoaan kasteessa. Eikä ilmaista haluaan olla kirkon jäsen.
Sitten hän toteaa, ikään kuin olisi kirkon kannalta iloinen asia että: "Kirkon jäsenyydestä on tullut tietoinen asia. Erityisesti nuoret aikuiset liittyvät ja eroavat vilkaasti. Liittyessään he haluavat olla osa hengellistä yhteisöä ja tehdä hyvää."
Kirkkohan on kaikin keinoin taistellut sitä vastaan että jäsenyys olisi tietoinen valinta, että se sen sijaan olisi ilman omaa tietoista päätöstä automaattisesti vanhempien peruna tuleva jäsenyys, muodollinen perinne-/tapajäsenyys. syntymästä alkaen.
Keskitalo yrittää epätoivoisesti tulkita itsensä ja kirkkonsa kannalta positiivisesti sitä että jäsenyys on nykyään enemmän tietoinen valinta, kuin aikaisemmin. Sen hän haluaa aktiivisesti unohtaa että vielä suuremmalla syyllä voidaan sanoa että kirkkoon kuulumattomuus on tietoinen valinta yhä useammalle suomalaiselle.
Entäs sitten tuo viimeinen Keskitalolta lainaamani lause. "Liittyessään he haluavat olla osa hengellistä yhteisöä ja tehdä hyvää."
Se kertoo Keskitalosta ja hänen moraalistaan enemmän kuin hän luultavasti haluaisi paljastaa, mutta ei sitä voi olla rivien välistä lukematta, niin selvästi se sieltä esiin paistaa:
Kirkosta erotessaan he eivät halua olla osa hengellistä yhteisöä, (tähän mennessä ihan ok) ja haluavat olla tekemättä hyvää/haluavat tehdä pahaa. (Tuo loppu ei ole ok vaikka antaakin kaksi tulkintamahdollisuutta, paha tölväisy/ vieläkin pahempi tölväisy kirkosta eronneita kohtaan. Törkeän omahyväisille kristityille tuo eka, ja vielä omahyväisemmille tuo jälkimmäinen.
"Länsimaisittain kirkon jäsenmäärä Suomessa on hämmästyttävän korkea."
Kerrankin olen samaa mieltä Keskitalon kanssa. Se on todella hämmästyttävän korkea. Pääosin siksi että kirkko raamatun vastaisesti kastaa vauvoja, kun raamattu tuntee vain uskovaisen kasteen, aikuiskasteen. Vauva ei voi olla uskovainen kun ei tiedä uskosta ja jumalasta mitään. Eikä siis voi vahvistaa, tunnustaa uskoaan kasteessa. Eikä ilmaista haluaan olla kirkon jäsen.
Sitten hän toteaa, ikään kuin olisi kirkon kannalta iloinen asia että: "Kirkon jäsenyydestä on tullut tietoinen asia. Erityisesti nuoret aikuiset liittyvät ja eroavat vilkaasti. Liittyessään he haluavat olla osa hengellistä yhteisöä ja tehdä hyvää."
Kirkkohan on kaikin keinoin taistellut sitä vastaan että jäsenyys olisi tietoinen valinta, että se sen sijaan olisi ilman omaa tietoista päätöstä automaattisesti vanhempien peruna tuleva jäsenyys, muodollinen perinne-/tapajäsenyys. syntymästä alkaen.
Keskitalo yrittää epätoivoisesti tulkita itsensä ja kirkkonsa kannalta positiivisesti sitä että jäsenyys on nykyään enemmän tietoinen valinta, kuin aikaisemmin. Sen hän haluaa aktiivisesti unohtaa että vielä suuremmalla syyllä voidaan sanoa että kirkkoon kuulumattomuus on tietoinen valinta yhä useammalle suomalaiselle.
Entäs sitten tuo viimeinen Keskitalolta lainaamani lause. "Liittyessään he haluavat olla osa hengellistä yhteisöä ja tehdä hyvää."
Se kertoo Keskitalosta ja hänen moraalistaan enemmän kuin hän luultavasti haluaisi paljastaa, mutta ei sitä voi olla rivien välistä lukematta, niin selvästi se sieltä esiin paistaa:
Kirkosta erotessaan he eivät halua olla osa hengellistä yhteisöä, (tähän mennessä ihan ok) ja haluavat olla tekemättä hyvää/haluavat tehdä pahaa. (Tuo loppu ei ole ok vaikka antaakin kaksi tulkintamahdollisuutta, paha tölväisy/ vieläkin pahempi tölväisy kirkosta eronneita kohtaan. Törkeän omahyväisille kristityille tuo eka, ja vielä omahyväisemmille tuo jälkimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.