Minusta vaikuttaa siltä, että monet "kiistat" näissä keskusteluissa aiheutuvat siitä, että toiset täällä puolustavat "fundamentalistista" näkemystä, joka on lähinnä seuraavan sisältöinen: Kirkko Jumalan suuna julistaa uskon ja moraalin totuuksia, joiden mukainen elämä on hyvää elämää, ainakin jos se on eletty rakkaudella. Toinen ryhmä edustaa "relativistista" näkemystä, jossa sanotaan: uskon ja moraalin säännöt täytyy sovittaa kulloiseenkiin tilanteeseen, ne toimivat korkeintaan tavoitteellisina ja ohjeellisina. Absoluuttisia oikean ja väärän mittareita ne eivät ole.
Itse kuulun tietysti fundiksiin, relluihin kuuluvat varmaankin jotkut muut, esim. kk750 tms.
Tämä ajattelu johtaa vääjäämättä pariin kysymykseen:
1) Onko täällä mahdollista käydä keskustelua, jossa tämä vastakkainasettelu ei aiheuta turhia esteitä ja kärjistymisiä?
2) Kannattaako sellaista keskustelua yrittää käydä?
3) Kumpi on oikeassa? Eli onko Jumalan tahto (ja siis kirkon opetus, esim. polygamiasta, Kristuksen kirkon olemuksesta, homoseksuaalisuudesta) kiinni kulloisenkin yhteisön arvoista, onko se siis relativistinen, vai ei, eli onko se absoluuttinen.
Vastailkaa, jos innostaa!
Itse kuulun tietysti fundiksiin, relluihin kuuluvat varmaankin jotkut muut, esim. kk750 tms.
Tämä ajattelu johtaa vääjäämättä pariin kysymykseen:
1) Onko täällä mahdollista käydä keskustelua, jossa tämä vastakkainasettelu ei aiheuta turhia esteitä ja kärjistymisiä?
2) Kannattaako sellaista keskustelua yrittää käydä?
3) Kumpi on oikeassa? Eli onko Jumalan tahto (ja siis kirkon opetus, esim. polygamiasta, Kristuksen kirkon olemuksesta, homoseksuaalisuudesta) kiinni kulloisenkin yhteisön arvoista, onko se siis relativistinen, vai ei, eli onko se absoluuttinen.
Vastailkaa, jos innostaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
1) Onko täällä mahdollista käydä keskustelua, jossa tämä vastakkainasettelu ei aiheuta turhia esteitä ja kärjistymisiä?
Joskus on, joskus ei. Toivottavasti asiallisuus lisääntyisi molemmin puolin tulevaisuudessa. Siitä hyötyisivät mielestäni kaikki.
2) Kannattaako sellaista keskustelua yrittää käydä?
Mielestäni kannattaa, jos homma pysyy asiallisena.
3) Kumpi on oikeassa? Eli onko Jumalan tahto (ja siis kirkon opetus, esim. polygamiasta, Kristuksen kirkon olemuksesta, homoseksuaalisuudesta) kiinni kulloisenkin yhteisön arvoista, onko se siis relativistinen, vai ei, eli onko se absoluuttinen.
Relativismi on monelle helpompi ja houkuttelevampi vaihtoehto, ja ymmärrän tämän. Se on kuitenkin väärä ja turmiollinen tie, joka lopulta pettää kulkijansa.
lähtee liikkeelle siitä, että ollaan erimieltä jostain ja mielipiteet eivät ole yhtenevät. Jos kaikista asoista ollaan samaa mieltä ei ole minusta syytä vaihtaa mielipiteitä.
Minusta on valheellista keskustellä kirkon moraalista ja opeista, jos kaapit pursuavat luurankoja, tällä tarkoitan kaikkia kirkkoja, lahkoja, niitten pappeja ja saarnaajia. En ole kuin yhden ainoan kerran saanut kunnollisen kontatkin pappiin, hän oli Oulunkylän sotainvaliidien kuntoutussairaalaan pappi Ulla Kahila, kun hän siunasi isäni maan lepoon. Muitten pappien kanssa keskustelut on ollut, kuin olisi jutellut roolinsa hyvin osaavan marionetin kanssa.
.......on selvää, että kun Jumala on olemassa, niin silloin hänen sanansa on ohjeellinen vuosisadasta toiseen. Jos ohjeeksi otettaisiin kunkin aikakauden yhteisöjen arvot, niin ne kääntyvät kuten tuuliviiri sinne suuntaan yleensä, millainen "yleinen mielipide" kulloinkin sattuu olemaan voimassa.
Jumalan kymmenen käskyä ovat moraalinen ohjenuora, joka pysyy voimassa ihmisten mielipiteistä huolimatta. Se taas on lohdullista, että Kristus on sovittanut meidän syntimme täyttämällä lain . Sovituksestahan myös vallitsee nykyisin jos jonkinlaista mielipidettä. Mutta demokratiassa jokaisella täytyy olla sananvapaus.
Kyllähän keskustelun lopulta tekee mielenkiintoiseksi se, että asioita ollaan eri mieltä.
Nykyisin Eurooppalaisesta kulttuurista ollaan työntämässä pois Jumalaa. Koko Eurooppaa hallitsee nykyisin liberalismi, sekä politiikan, että uskonnon suhteen.
Niinpä. Eurooppalaiset ovat työntämässä Jumalaa ulos ja islamilaiset sisään!
Hesarissa oli kirjoitus, jossa Ranskassa asuvat muslimit vaativat yhteiskunnan tukea moskeijoille tasa-arvon nimissä.( Jos en väärin muista). He kun ovat niin tottuneet "demokratiaan" omissa maissaan.
Ennustan, että ennemmin tai myöhemmin eurooppalaiset saavat tuntea nahoissaan "islamin" keinot. Kun Ranska taannoin kielsi uskonnolliset tunnusmerkit kouluissa, jää nähtäväksi, miten tämä syvimmältään vaikutti muslimien mieliin.
Enteellistä on myös se, että Ranska kielsi myös isojen ristien kantamisen kouluissa.( Tietenkin tasa-arvon nimissä).
Jotakin kertoo osaltaan sekin, että Eu suhtautuu varauksellisesti kristillisten arvojen merkitykseen maanosan sivistyksessä.
elää rinnakkain monta kulttuuria. Unionin perustamisen yksi motiivi oli, että sellaista hävitystä ei enää tarvitsisi tulla, mitä toinen maailmansota toi tullessaan. Sekulaari yhteiskunta on ainoa mahdollisuus lieventää yhteisöjen välistä kitkaa. Mikään ryhmittymä ei siis saa enemmistöperusteella ruveta alistamaan muita ja pakottamaan muita oman kulttuurinsa mukaiseen elämään. Tällöin esimerkiksi homojen oikeuksien rajoittaminen täytyy voida perustella jollain muulla kuin Raamatulla. Espanjassa hallitus hyväksyi homoparien rekisteröinnin adoptio-oikeudella, tullee voimaan parlamentin hyväksymisen jälkeen.
Ei sitä tietenkään kukaan toivo, että Eurooppa kokisi samanlaisen hävityksen, kuin toinen maailmansota aiheutti. Mutta minusta on pelkää idealismia kuvitella, että Euroopan yhdentyminen takaisi rauhan. Aikoinaan, kun Neuvostoliitto hajosi todettiin, että nyt on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, mutta kuinkas ollakkaan nykyään Venäjän kehitys onkin ottanut takapakkia ja suhteet Eurooppaan ovat viilentyneet.
Kun aiemassa viestissäni totesin, että Eurooppa saattaa tuntea ennemmin tai myöhemmin "islamin keinot" nahoissaan, avatessani pian sen jälkeen tv:n sieltä tuli ilmoitus terrorismin vaarasta pohjoismaissa. Todellinenko vai ei, en tiedä?
Eu:n arvopohja on varsin materialistinen ja kapea, koska sen toiminta on keskittynyt ensisijaisesti taloudelliselle alalle. EU: suhde uskontoon on ollut myös problemaattinen. Maantieteellisesti EU kuuluu kristilliseen maailmaan. Se ei kuitenkaan ole halunnut korostaa tavoittelemaansa arvopohjaa ja sen kehittämistä kristillisenä, vaan jonkinlaisena yleishumanistisena.
Eurooppa ei olisi koskaan saavuttanut sitä sivistyksen tasoa, mikä sillä nykyään on ilman kristillistä uskoa. Nyt tämä arvopohja halutaan kieltää. Indiviualistinen ajatelutapa on saanut vahvan otteen ihmisten mielissä ja materialismi. Paras etu on oma etu. Ajatellaan, että minun moraalini asuu minun pääkopassani, eikä sitä pidä enää mitkään auktoriteetit ohjata. On myöskin muita syitä ja eräs syy siihen on islamin merkittävä ja kasvava asema Euroopassa. "Herran pelko on viisauden alku".
>>>>Sekulaari yhteiskunta on ainoa mahdollisuus lieventää yhteisöjen välistä kitkaa. Mikään ryhmittymä ei siis saa enemmistöperusteella ruveta alistamaan muita ja pakottamaan muita oman kulttuurinsa mukaiseen elämään. Tällöin esimerkiksi homojen oikeuksien rajoittaminen täytyy voida perustella jollain muulla kuin Raamatulla