Ihanaa nähdä että tälle aiheelle on avattu palsta, ja että nyt jo on keskustelua virinnyt.
Itse olen stadilainen nuori nainen, äitini on syntynyt Antreassa. Minulle Karjalan palautus on todella tärkeä ja tunnepitoinen asia. Myönnän että Karjalan palautukseen liittyy paljon avoimia asioita, ja suuriakin ongelmakohtia joiden ratkaisu on vaikeaa. Myönnän myös etten itse pysty keksimään yksiselitteistä ratkaisua mm. siihen mitä tehdä Venäläiselle väestölle Karjalassa, mistä saadaan rahat jälleenrakentamiseen jne. En ole kuitenkaan menettänyt toivoa että saisimme joskus Karjalan takaisin.
Olen puhunut paljon palautuksesta ystävieni kanssa, toiset ymmärtävät asian täysin ja ovat samaa mieltä, toiset (mm. avomieheni joka on länsirannikolta) ei ymmärrä miksi joku haluaa jonkun kauan sitten hävityn rajaseudun takaisin osaksi Suomea. Enpä minäkään sitä osaa paremmin selittää kuin että sydämessäni tiedän että haluan Karjalan takaisin.
Mielenkiintoista on ollut puhua aiheesta ulkomaalaistenkin kanssa: mm. ruotsalaisten ystävieni mielestä "meidän pitäisi vaan mennä ja hakea se takaisin, sehän kuuluu meille". Olisikin noin helppoa. :)
Toivon että täällä jaksetaan asiallisesti keskustella asiasta, ja toivon että päättäjätkin heräävät miettimään tätä asiaa. Haluaisin nähdä jälleenrakennetun Viipurin osana Suomea ennen kuolemaani.
Itse olen stadilainen nuori nainen, äitini on syntynyt Antreassa. Minulle Karjalan palautus on todella tärkeä ja tunnepitoinen asia. Myönnän että Karjalan palautukseen liittyy paljon avoimia asioita, ja suuriakin ongelmakohtia joiden ratkaisu on vaikeaa. Myönnän myös etten itse pysty keksimään yksiselitteistä ratkaisua mm. siihen mitä tehdä Venäläiselle väestölle Karjalassa, mistä saadaan rahat jälleenrakentamiseen jne. En ole kuitenkaan menettänyt toivoa että saisimme joskus Karjalan takaisin.
Olen puhunut paljon palautuksesta ystävieni kanssa, toiset ymmärtävät asian täysin ja ovat samaa mieltä, toiset (mm. avomieheni joka on länsirannikolta) ei ymmärrä miksi joku haluaa jonkun kauan sitten hävityn rajaseudun takaisin osaksi Suomea. Enpä minäkään sitä osaa paremmin selittää kuin että sydämessäni tiedän että haluan Karjalan takaisin.
Mielenkiintoista on ollut puhua aiheesta ulkomaalaistenkin kanssa: mm. ruotsalaisten ystävieni mielestä "meidän pitäisi vaan mennä ja hakea se takaisin, sehän kuuluu meille". Olisikin noin helppoa. :)
Toivon että täällä jaksetaan asiallisesti keskustella asiasta, ja toivon että päättäjätkin heräävät miettimään tätä asiaa. Haluaisin nähdä jälleenrakennetun Viipurin osana Suomea ennen kuolemaani.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Juuri tällaista avointa ja pirteää asennetta tarvitaan.
Karjalan palautuksesta kannattaa keskustella aina ja kaikkialla, jotta saamme asialle yhä enemmän kannatusta.
Karjalan palautusta on jo omalla allekirjoituksellaan vaatinut yli 100 000 henkilöä, seuraava tavoite on puoli miljoonaa. Ehkä Sinäkin keräät allekirjoituksia?
Kaavakkeita saa ProKareliasta.
"Itse olen stadilainen nuori nainen, äitini on syntynyt Antreassa. Minulle Karjalan palautus on todella tärkeä ja tunnepitoinen asia."
En ymmärrä? Itse et ole asunut siellä, mutta silti se on sinulle tunnepitoinen asia?
Ei se niin voi mennä, että minäkin sanoisin, että koska en ole asunut Vaasassa, menköön se Ruotsille, koska ei ole TUNNESITEITÄ sinne. Kyllä Suomen alue on aina Suomen alue, vaikka olisikin ryöstetty.
Eli kuten jo sanoinkin niin kaikki eivät tätä asiaa ymmärrä.
Mutta tottakai omat juuret on minulle - ja monelle muullekin - tärkeät, etenkin kun minulla Karjala on noinkin lähellä kuin yhden sukupolven päässä. Monella muulla innokkaalla se on kahden tai jopa kolmen sukupolven päässä, ja silti he toivovat Karjalan palautusta.
"Minulle Karjalan palautus on todella tärkeä ja tunnepitoinen asia."
Et sinä ole poikkeus. Palautus on nimenomaan tunnepitoinen asia. Järkeä siinä on vaikea nähdä, mutta niinhän uskonasioissa yleensäkin.
"toiset (mm. avomieheni joka on länsirannikolta) ei ymmärrä miksi joku haluaa jonkun kauan sitten hävityn rajaseudun takaisin osaksi Suomea. Enpä minäkään sitä osaa paremmin selittää kuin että sydämessäni tiedän että haluan Karjalan takaisin. "
Riitta Uosukainen sanoo uudessa kirjassaan mainiosti: "Olen pannut merkille, miten sanat ja vaatimukset Karjala takaisin-keskustelussa suurenevat sitä mukaan kuin siirrytään itärajasta kauemmaksi tai tullaan vanhemmiksi, siirrytään eläkkeelle ja vapaudutaan välittömästä yhteiskunnallisesta vastuusta."
Palautus on oikeudenmukaisuuskysymys ja poliittinen kysymys. Jos siunataan nyt Karjalan ryöstö ja annetaan asian olla, pitää olla valmis myös siihen, jos Suomi joskus miehitetään tai vaaditaan lisää osia maasta, siunataan myös se asia.
Jos ei sydamessään usko siihen, että Suomea ei saa pilkkoa osiin ja tuhota ja häpäistä näitä alueita, sen takia, etä ITSE ei asu näillä asueilla, ei voi kun valittaa.
"Palautus on oikeudenmukaisuuskysymys ja poliittinen kysymys."
Onko? Ajatus palautuksesta perustuu tunneperäiseen vammaan, jonka palauttajat kokevat omaavansa. Poliittinen kysymys siitä tulee vasta kun asiasta keskustellaan valtiotasolla ja sitä keskustelua ei käydä.
"Jos siunataan nyt Karjalan ryöstö ja annetaan asian olla, pitää olla valmis myös siihen, jos Suomi joskus miehitetään tai vaaditaan lisää osia maasta, siunataan myös se asia. "
Typerää katteetonta pelottelua.
"Onko? Ajatus palautuksesta perustuu tunneperäiseen vammaan, jonka palauttajat kokevat omaavansa. Poliittinen kysymys siitä tulee vasta kun asiasta keskustellaan valtiotasolla ja sitä keskustelua ei käydä."
Millä perusteella oikeudenmukaisuuden, oikeuden ja kohtuuden ja totalitarismin rikosten korjaamisen vaatiminen perustuu tunneperäiseen vamaan? Koita nyt keksiä jotain parempaa, äläkä munaa itseäsi.
Sinäkin harrastat kerettiläiseen tyyliin itsesi julistamista voittajaksi keskusteluissa? Ihan vapaasti vaan. Itsensä munaa kukin tyylillään.
"Millä perusteella oikeudenmukaisuuden, oikeuden ja kohtuuden ja totalitarismin rikosten korjaamisen vaatiminen perustuu tunneperäiseen vamaan?"
Olisikohan tuo tunneperäinen vamma syntynyt vaikka siitä, että koettiin hävitty sota, hirveä määrä kuolleita ja vammautuneita, 400000 ihmistä menetti maansa ja kotinsa?
Tätä vammaa on yritetty korjailla viimeiset 60 vuotta, suurimmalle osalle suomalaisista se on onnistunut sillä tavalla että eläminen ilman menetettyjä alueitakin on ollut ja tulee jatkossakin olemaan mahdollista. Osalle tämä vamma on niin paha, ettei elämä onnistu ilman Karjalaa ja muutamalle suomalaiselle se tuntuu jopa tulevan jälkisyntyisenä ilman omia kokemuksia tai siteitä Karjalaan.
Omituista sikäli, että evakotkin ovat pystyneet jatkamaan elämänsä, heistäkin vain 15% ilmoitti olevansa halukas muuttamaan palautettavalle alueelle takaisin. Ovatko siis loput 85% karjalaisista vastaan oikeudenmukaisuuden, oikeuden ja kohtuuden ja totalitarismin rikosten korjaamisen vaatimista?
En ole julistanut itseäni miksikään, en voi vain käsittää, miksi joku ei välitä oikeidenmukaisuudesta, joka palautuksen myötä kohdistuisi entistä parempina maidemme välisinä TERVEINÄ suhteina eikä minään "pakkoystävyytenä".
Vaan tärkeimpinä pidetään joitan kustannuksia ja vielä täysin ratkaisematonta asutusksymystä.
"Olisikohan tuo tunneperäinen vamma syntynyt vaikka siitä, että koettiin hävitty sota, hirveä määrä kuolleita ja vammautuneita, 400000 ihmistä menetti maansa ja kotinsa?"
Kyseessä on nimenomaan koko Suomea koskeva kipeä asia, joka ei ratkea sillä mitenkään, että asia unohdetaan ja jätetään hoitamatta ainoalla oikealla taalla: Karjalan palautuksella oikeille omistajilleen. Kuten tiedät jo kohta 150 000 suomalaista on kirjoittanut nimensä palautusadressiin ja määrä kasvaa. En sanoisi kaikkia heitä tunnevammaisiksi. Mukana on paljon sellaisia, jotka oat säästyneet suomettumisen vammalta.
"en voi vain käsittää, miksi joku ei välitä oikeidenmukaisuudesta, joka palautuksen myötä kohdistuisi entistä parempina maidemme välisinä TERVEINÄ suhteina eikä minään "pakkoystävyytenä".
Vaan tärkeimpinä pidetään joitan kustannuksia ja vielä täysin ratkaisematonta asutusksymystä."
Korjaamalla yli puolen vuosisadan takaista vääryyttä on olemassa vaara että teemme vääryyttä tuleville sukupolville. Siksi kustannus- ja asutuskysymyksistä on puhuttava NYT, eikä vasta sitten kun neuvotellaan venäläisten kanssa - Suomihan tunnetusti joustaa siihen suuntaan. Saamme muuten jotain sellaista mitä palauttajat eivät todellakaan alunperin halunneet.
Terveet suhteet naapuriin syntyvät syyttämällä, vaatimalla ja venäläisvastaisuutta nostamalla? Se jää nähtäväksi...
"Kyseessä on nimenomaan koko Suomea koskeva kipeä asia, joka ei ratkea sillä mitenkään, että asia unohdetaan ja jätetään hoitamatta ainoalla oikealla taalla: Karjalan palautuksella oikeille omistajilleen. "
Tuosta "ainoasta oikeasta tavasta" tässä ollaankin eri mieltä. Se ei ole välttämättä alueen hallinnon vaihdos. Muitakin vaihtoehtoja yhteistyölle ja suomalaisten omistajien paluulle juurilleen on olemassa. Mutta suomalaistenhan ei tarvitse antaa mitään periksi, eihän? Meillähän on oikeus turvanamme...
Venäläistenkään ei tarvitse antaa meille yhtään mitään jos he eivät halua. Syntyykö se halu tyhjästä päitä vadille vaatimalla?
"Korjaamalla yli puolen vuosisadan takaista vääryyttä on olemassa vaara että teemme vääryyttä tuleville sukupolville. Siksi kustannus- ja asutuskysymyksistä on puhuttava NYT, eikä vasta sitten kun neuvotellaan venäläisten kanssa - Suomihan tunnetusti joustaa siihen suuntaan. Saamme muuten jotain sellaista mitä palauttajat eivät todellakaan alunperin halunneet. "
Teemme vääryyttä tuleville sukupolville, jos siirrämme aina asiaa, Karjalan ympäristöongelmat, kurjuus ovat tulevien sukupolvien riesa. Sen sijaa, jos aloitamme ajoissa Karjalan palautusprosessin, on tulevilla sukupolvilla edessään yhä valmiimpi, kehittyvä Karjala.
Terveet suhteet syntyvät kaikista asioista rauhanomaisesti neuvottelemalla, EI niin, että vaietaan asioista, ei niinkään, että Supo tottelee nootteja kiun opettetu koira, eikä niinkään, että Johannes Koskinen kiertelee vaivautuneesti, kun häneltä kysytään Suomen sotasyyllisyyden kumoaumisesta.
Ei suomalaiset tarvitse antaa yhtään periksi. Karjala kuuluu Suomelle. Venäjä/NL on ihan tarpeeksi tuhonnut, rosvonnut ja hävittänyt aluetta. Yhteistyö venäläisten hallinnassa pysyvällä Karjalalla merkitsee sitä, että Suomi maksaa ja rakentaa TAAS kaiken itänaapurille, joka jo kertaalleen tuhosi alueen.
Venäjä antaa ja neuvottelee, Kun se katsoo sen parhaaksi, vai toimitko sinä Venäjän äänitorvena?
ajatella noin. Ajattelen aika samoin.
Yksi tärkeä peruste sille, miksi miehitettyjen alueitten palauttamista koskevista ideoista on keskusteltava laajemmin, myös M/N28 -ikäryhmässä, on se, että jos asiasta vaikenemista jatketaan, annetaan viesti imperialisteille ja heidän kotimaisille kollaboratööreilleen:
Tehkä mitä vaan, me emme valita, koska pelkäämme tms.
Tästähän ei ole kysymys. Me emme enää pelkää.
PS. Kokeilepa tuota tietokilpailukysymystä:
"Milloin Suomi viimeksi joutui pakkoluovuttamaan alueitaan imperialistiselle valtiolle?"
Vastaus: Heinäkuussa 1947. Paatsjoen laakso Koillis-Lapissa.
Mielenkiintoista huomata tältäkin palstalta kuinka negatiivisesti ihmiset tähän Karjala-asiaan suhtautuu, esimerkkinä viesti "eikö teillä ole parempaa tekemistä?". Itse en käsitä miten se on keneltäkään pois, jos haluan että Karjala palautetaan?
Tottakai eriäviä mielipiteitä saa olla ja niitä saa esittää, en vaan tajua miksi ne mielipiteet pitää esittää niin arrogantilla ja moukkamaisella tyylillä. Eikö sivistynyt keskustelu kuitenkin ole järkevin tapa käsitellä asiaa?
Ihmettelet varmasti tätä useiden viestien sisältöä, joissa teemana on aiheen herjaaminen joutavaksi puuhasteluksi.
Kun katsot, kuinka pitkiä valtaosa näistä viesteistä on, huomaat ne lyhyiksi provokaatiopätkiksi.
Asialla on useita nimimerkkejä käyttävä nimim. Nimierkki, joka on ottanut missiokseen tämän aiheen vesittämisen mahdollisimman tehokkaasti.
Negatiivisesti suhtautuvat ovat yleensä niitä joilla ei ole omakohtaista suhdetta menetetyille alueille. Mitä kauemmas itärajalta mennään sitä vähemmän asia kiinnostaa.
"Itse en käsitä miten se on keneltäkään pois, jos haluan että Karjala palautetaan? "
Kannatan Karjalan palautusta jos
A. Alue saadaan tyhjänä venäläisistä
B. Venäjä maksaa kelpo korvauksen "laina-ajastaan"
C. Venäjä kustantaa ja/tai korjaa tuhoamansa tuotantolaitokset, kodit, infrastruktuurin
Vastustan palautusta koska
1. Em. kohdat A-C eivät tule toteutumaan, Venäjällä ei ole niihin halua, kykyä eikä tarvetta.
2. Palautettavan Karjalan mukana Suomeen tulisi n. 400.000 venäläistä, jotka aikanaan saisivat kansalaisuuden
3. Karjalan rakennus suomalaiselle tasolle maksaisi yhteiskunnalle toiveikkaidenkin (palauttajien) arvioiden mukaan "vain" 10-25 miljardia euroa. Meillä ei ole siihen yksinkertaisesti varaa ilman että muu Suomi kärsisi.
Täällä työkseen mesoavan nimimerkki kerettiläisen multinikki, yms. teoriat kannattaa jättää omaan houreiseen arvoonsa. Kerettiläinen syyttää allekirjoittanutta kaikesta mahdollisesta, tavoitteena on tehdä minusta epäpätevä keskustelija mottona: Älä noteeraa mitä Nimierkki sanoo - muista mikä hän on. Tämä kertoo vain siitä kuinka epätoivoiselta tämä "taistelu" alkaa jo joidenkin mielestä tuntua ja mihin joku voi sortua kun asiallinen keskustelu ei onnistu.
Sivistynyt keskustelu todellakin on järkevin tapa käsitellä asiaa, mutta siihen kykenevät näyttävät olevan täällä harvassa.
ideoida, miten saataisiin miehitettyjen alueitten palautuksesta käytävä keskustelu luontevasti esiin tämän päivän Suomessa.
Vastustavat tahot leimaavat meitä nuorempia asian eteenpäinviejiä erilaisten, jo aiemmin perustettujen järjestöjen äänitorviksi tai kehoittavat meitä hakeutumaan näihin.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että asia tarvitsee nimenomaan uutta verta ja ideointia, järjestö- ja puoluerajoista riippumatta.
Ei tosiaankaan kannata mennä tuohon halpaan, jonka mukaan vähintään 3 eri nimimerkkiä tunnustamaan joutunut (useampiakin käyttänyt) nimim. Nimierkki kyllä "kannattaa" Karjalan palautusta tietyin reunaehdoin - itse hän tavan takaa pyrkii osoittamaan samat reunaehdot vääriksi.
Vanhojen, luutuneiden ja asiaa vastustavien laatikoista tarpeen vaatiessa esiinkaivettavien "todistelujen" vastapainoksi on keskustelun ylläpitämiseksi kehitettävä uutta.
V. 1947 pakkoluovutetun Paatsjoen alueen tai jnkn Suomenlahden pakkoluovutetun saaren kohdalla myöhemmin aluepalautuksiin johtavien taloudellisten innovaatioiden kehittäminen olisi tällaista. Mikään taho ei voi etukäteen esittää tarkkaa ja valmista kustannusvaikuttavuutta tai - hyötyä tällaisesta.
Eikä vesittää tätä keskustelua.
Kerettiläinen ei käy täysillä, sen näkee siitä miten se sua jahtaa joka viestisä. Melkoisen pahasti oot sen suututtanut kun noin kipiää käy:))
Hullun saa parhaiten hiiltymään kun ei noteeraa sitä. Huomionkipiä penikkahan tuo vaan on. Unohda se ja jatka asialinjalla kun sitäkin osaat.
Koitappa sinäkin puhua joskus välillä asiaa ja jätä nuo ajojahit koirille.
Minullekin Karjalan palutuskysymys on hyvin tunnepitoinen asia.oOen nelikymppinen nainen keski-uudeltamaalta ja olen iloinen löydettyäni tän keskustelupalstan. Isäni on pikkupoikana lähtenyt evakkoon Korpiselän pitäjästä ja toissa kesänä kävin tätini ja veljieni kanssa katsomassa "isoisäni kotitilaa".Eivät evakot ole yhtään liiotelleet puhuessaan siitä miten kaunista Karjalassa on!!Nähdessäni miten huonoon kuntoon venäläiset ovat päästäneet Karjalan rapistumaan tajusin yhä selkeämmin että ei venäjä tarvitse Karjalaa itselleen vaan se on sillä aivan turhanpanttina rapistumassa. Tuntuu pahalta!!Minä haluaisin Karjalan takaisin ja toivon että se olisi vielä jotenkin mahdollista.Kuulin vasta nyt että on olemassa nimien keräyslista Karjalan palauttamiseksi takaisin.Missä siihen voisi laittaa nimensä? meidän suvulta tulisi ainakin monta nimeä lisää sillä myös veljeni kannattavat Karjalan takain palauttamista.
http://www.prokarelia.fi
kiitos linkistä.Kävin jo tutustumaan pro Karelian sivuun. Paljon mielenkiintoista tietoa. Nyt vain sinne koko suvun nimet...
Olen ollut jossain määrin tekemisissä Antrean (nyk. Kamennogorsk) kanssa. Tunnen nykyisiä asukkaita muutaman vuoden ajalta, tunnen myös rakennuksia ja paikkoja. Vanhoja ja uusia.
Olen käynyt muutaman kerran lähivuosina.
Itse en ole Antreassa käynyt, toisaalta tekisi kovasti mieli mennä, toisaalta en tiedä olisiko liian raskasta nähdä alueen rappio..
Viipurissa olen käynyt ja murheellistahan se on nähdä minkälaiseen kuntoon kerran niin kaunis kaupunki on päästetty.
Ei ole kaupunki hääppösessä kunnossa. Tosin ihmiset käyvät työssä, asuvat, käyvät koulua jne..
Vanhainkodin toiminta surettaa. Köyhää on touhu.
Vanhukset elävät aika kurjasti. Valtiolta tai kaupungilta ei tule rahaa mihinkään kunnostuksiin tai parannuksiin. Juuri ja juuri saavat käyttötalouden pyörimään.
Kaupungissa toimii vaatimaton hotelli ja kaupungin ulkopuolella hieman parempi majapaikka sillan korvassa.
Mutta Vuoksi! Vuoksi on kaunis. Edelleen!