"Nämä kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille,..."
(1.Korinttilaisille 10:11)
Paavali mainitsee viimeisen erämaassa vaeltavia israelilaisia koskevan esimerkkinsä, kun hän kirjoittaa: "Älkää olko nurisijoita, niin kuin jotkut heistä nurisivat ja saivat surmansa tuhoojan välityksellä." (1.Korinttilaisille 10:10)
Kapina puhkesi, kun Korah, Datan, Abiram ja heidän toverinsa toimivat epäteokraattisesti ja asettivat kyseenalaiseksi Mooseksen ja Aaronin vallan (4. Mooseksen kirja 16:1 - 3). Kun kapinoitsijat oli tuhottu, israelilaiset alkoivat nurista. Syynä oli se, että kapinoitsijoiden tuhoaminen alkoi tuntua heistä epäoikeudenmukaiselta. 4. Mooseksen kirjan 16:41:ssä sanotaan: "Heti seuraavana päivänä Israelin poikien koko kansankokous alkoi nurista Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen:'Te olette surmanneet Jehovan kansaa.' " Koska he arvostelivat tapaa, jolla oikeutta jaettiin tuossa tilanteessa, 14700 israelilaista menehtyi Jumalan lähettämässä vitsauksessa (4. Mooseksen kirja 16:49).
Ensimmäisellä vuosisadalla jotkut "jumalattomat" ihmiset, jotka pujahtivat kristilliseen seurakuntaan, osoittautui vääriksi opettajiksi ja nurisijoiksi. Nämä 'hylkäsivät herrauden ja herjasivat kunniakkaita', voideltuja miehiä, joille oli uskottu seurakunnan hengellinen valvonta. Opetuslapsi Juudas sanoi jumalattomista luopioista seuraavasti: "Nämä ovat nurisijoita, jotka valittavat osaansa elämässä, jotka menettelevät omien halujensa mukaan." (Juudan kirje 3, 4, 8, 16) Nykyään joistakin yksilöistä tulee nurisijoita, koska he antavat hengellisesti turmiollisen asenteen kehittyä sydämessään. He keskittyvät usein niiden ihmisten puutteisiin, joilla on valvonta-asema seurakunnassa, ja alkavat nurista heitä vastaan. Heidän nurisemisensa ja valittamisensa voi mennä niinkin pitkälle, että he arvostelevat 'uskollisen orjan' julkaisuja.
On aivan sopivaa tehdä vilpittömiä kysymyksiä jostakin raamatullisesta aiheesta. Mutta entä jos meille kehittyisi kielteinen asenne, joka ilmenisi läheisessä ystäväpiirissä käytävissä arvostelevissa keskusteluissa? Meidän olisi hyvä kysyä itseltämme: Mihin tämä todennäköisesti johtaa? Eikö olisi parempi lopettaa nuriseminen ja rukoilla nöyrästi viisautta? (Jaakobin kirje 1: 5 - 8; Juudan kirje 17 - 21.) Korah ja hänen kannattajansa, jotka kapinoivat Mooseksen ja Aaronin valtaa vastaan, ovat voineet olla niin varmoja käsityksensä oikeellisuudesta, että he eivät tutkineet vaikuttimiaan. He olivat kuitenkin täysin väärässä. Samoin olivat ne israelilaiset, jotka nurisivat Korahin ja muiden kapinallisten tuhoamisesta. Miten viisasta onkaan antaa tällaisten esimerkkien kannustaa meitä tutkimaan vaikuttimiamme, karkottamaan nuriseminen tai valittaminen ja antamaan Jehovan puhdistaa meidät! (Psalmit 17:1 - 3.)
Lähde: Vartiotorni: Jehovan valtakunnan julistaja 15/6, Siunauksia vai kirouksia - esimerkkejä meille nykyään eläville, s.17, 21,22.
(1.Korinttilaisille 10:11)
Paavali mainitsee viimeisen erämaassa vaeltavia israelilaisia koskevan esimerkkinsä, kun hän kirjoittaa: "Älkää olko nurisijoita, niin kuin jotkut heistä nurisivat ja saivat surmansa tuhoojan välityksellä." (1.Korinttilaisille 10:10)
Kapina puhkesi, kun Korah, Datan, Abiram ja heidän toverinsa toimivat epäteokraattisesti ja asettivat kyseenalaiseksi Mooseksen ja Aaronin vallan (4. Mooseksen kirja 16:1 - 3). Kun kapinoitsijat oli tuhottu, israelilaiset alkoivat nurista. Syynä oli se, että kapinoitsijoiden tuhoaminen alkoi tuntua heistä epäoikeudenmukaiselta. 4. Mooseksen kirjan 16:41:ssä sanotaan: "Heti seuraavana päivänä Israelin poikien koko kansankokous alkoi nurista Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen:'Te olette surmanneet Jehovan kansaa.' " Koska he arvostelivat tapaa, jolla oikeutta jaettiin tuossa tilanteessa, 14700 israelilaista menehtyi Jumalan lähettämässä vitsauksessa (4. Mooseksen kirja 16:49).
Ensimmäisellä vuosisadalla jotkut "jumalattomat" ihmiset, jotka pujahtivat kristilliseen seurakuntaan, osoittautui vääriksi opettajiksi ja nurisijoiksi. Nämä 'hylkäsivät herrauden ja herjasivat kunniakkaita', voideltuja miehiä, joille oli uskottu seurakunnan hengellinen valvonta. Opetuslapsi Juudas sanoi jumalattomista luopioista seuraavasti: "Nämä ovat nurisijoita, jotka valittavat osaansa elämässä, jotka menettelevät omien halujensa mukaan." (Juudan kirje 3, 4, 8, 16) Nykyään joistakin yksilöistä tulee nurisijoita, koska he antavat hengellisesti turmiollisen asenteen kehittyä sydämessään. He keskittyvät usein niiden ihmisten puutteisiin, joilla on valvonta-asema seurakunnassa, ja alkavat nurista heitä vastaan. Heidän nurisemisensa ja valittamisensa voi mennä niinkin pitkälle, että he arvostelevat 'uskollisen orjan' julkaisuja.
On aivan sopivaa tehdä vilpittömiä kysymyksiä jostakin raamatullisesta aiheesta. Mutta entä jos meille kehittyisi kielteinen asenne, joka ilmenisi läheisessä ystäväpiirissä käytävissä arvostelevissa keskusteluissa? Meidän olisi hyvä kysyä itseltämme: Mihin tämä todennäköisesti johtaa? Eikö olisi parempi lopettaa nuriseminen ja rukoilla nöyrästi viisautta? (Jaakobin kirje 1: 5 - 8; Juudan kirje 17 - 21.) Korah ja hänen kannattajansa, jotka kapinoivat Mooseksen ja Aaronin valtaa vastaan, ovat voineet olla niin varmoja käsityksensä oikeellisuudesta, että he eivät tutkineet vaikuttimiaan. He olivat kuitenkin täysin väärässä. Samoin olivat ne israelilaiset, jotka nurisivat Korahin ja muiden kapinallisten tuhoamisesta. Miten viisasta onkaan antaa tällaisten esimerkkien kannustaa meitä tutkimaan vaikuttimiamme, karkottamaan nuriseminen tai valittaminen ja antamaan Jehovan puhdistaa meidät! (Psalmit 17:1 - 3.)
Lähde: Vartiotorni: Jehovan valtakunnan julistaja 15/6, Siunauksia vai kirouksia - esimerkkejä meille nykyään eläville, s.17, 21,22.
Vastaukset 14
Vanhimmat
>>Korah ja hänen kannattajansa, jotka kapinoivat Mooseksen ja Aaronin valtaa vastaan, ovat voineet olla niin varmoja käsityksensä oikeellisuudesta, että he eivät tutkineet vaikuttimiaan.
Kuinka kävi niille, jotka seurasivat Aaronia kultaisen vasikan palvonnassa? Muista, että Aaron oli Jumalan kansan korkein maanpäällinen johtaja.
Tässä on useasti puhuttu siitä, että "te olette kaikki veljiä".
Sitten lueteltu näitä vanhimpia yms. ja sanottu että siinä eriarvoistetaan seurakuntalaisia. Mitenköhän sitten Raamatussa kehoitetaan valitsemaan vanhimpia ja avustavia palvelijoita, jos se on väärin? Usko T voisi valaista tätä asiaa vielä vähän.
Eiköhän tyytymättömyys ole seurausta vartiotornilaisen turmiollisen asenteen näkemisestä.
Mikä henkilökohtainen puute se on jos nähdään selviä opillisia virheitä?
:-) Tuon täytyy olla provo. Ei kukaan voi olla noin ääliö että kirjoittaa tuollaista vakavasti.
Hallintoelin on liian ylpeä ottaakseen vastaan mitään viisautta. Eikös hallintoelin jo neuvonut joskus taannoin Jumalaa, milloin Hänen olisi "sopiva aika toimia".
Täytyy vain toivoa, että mahdollisimman monet vartiotornilaiset sulaisivat tuosta umpiroudasta. Ihan kiitettävästihän noita jo eroaakin.
Toimiko Luther muinoin oikein alkaessaan esittää eriäviä mielipiteitään kirkkonsa johtoa vastaan?
Entä Russell? Hänkin ryhtyi nurisijaksi.
Eikö heitä nyt ylistetä ja kunnioiteta periaatteen miehinä, kun he uskalsivat tuoda ilmi eriävät mielipiteensä!
Silloin kun yksilö tuntee saavansa uskontokunnaltaan väärää, Raamatun vastaista opetusta, on hänen velvollisuutensa tuoda mielipiteensä ilmi. Eikä kenelläkään pitäisi olla mitään aihetta syyttää häntä mistään sopimattomasta.
Sen sijaan heidän tulisi auttaa häntä ymmärtämään ne perusteet, miksi hän epäilyissään on mahdollisesti väärässä. Mutta jos hänen näkemystään ei pystytä tosiasioilla ja Raamatulla vääräksi osoittamaan, ei ole mitään perusteita alkaa syyttää häntä millään tavalla.
Itseasiassa kiitos ja kannustus olisi paikallaan, koska on havaittavissa että asianomainen ottaa nämä asiat tosissaan ja haluaa itse henkikökohtaisesti tulla vakuuttuneeksi opetustten raamatullisuudesta ja totuudellisuudesta.
Perässä hiihtäviä joo-miehiä historia on tulvillaan, mutta löytyykö rehellistä ja oikeana pitämänsä asian puolesta toimivia?
Entiset jäsenet paljastivat VT-seuran YK-kytkennät ja liittolaisuuden Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa vuosina 1992-2001. Tämän paljastuttua Seura erosi jäsenyydestä välittömästi, kohun saattelemana.
Eikö nyt kuuluisi julistaa Herätkää- ja Vartiotornissa vilpitön tunnustus ja kiitos entisille jäsenille, jotka Jumalan ohjauksessa auttoivat syntiin ja haureuteen langennutta tuhlaajapoika-hallintoelinta korjaamaan askeleitaan?
>>Entiset jäsenet paljastivat VT-seuran YK-kytkennät ja liittolaisuuden Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa vuosina 1992-2001.
Silloin silloiset, nyttemmin erotetut jehovantodistajat paljastivat Vartiotorniseuran harjoittaman pedofilian peittelyn. He jos jotkin ansaitsevat arvonantoa suoraselkäisyydestään. Heidän ansiostaan Vartiotorniseura uusi ohjeensa tuolle saralle.
Oliko Paavali nurisija, kun hän ilmaisi kirjeissään paikallisia ongelmia ja kehotti veljiä puuttumaan asioihin? Korinttilaisille, Efesokseen ja Galatalaisille kirjoitettuihin kirjeisiin ihan esimerkkeinä vain mainitakseni on tällaisia asioita laitettu muistiin.
Ja Israelin historiasta kyllä löytyy esimeri (jollei jopa useampiakin) jossa asioiden pöyristyttävyyden vuoksi sukukuntia kehotettiin nimenomaan keskustelemaan ja puhumaan tapahtuneesta.
Seurauksena oli silloin se, että lopulta 11 sukukuntaa saattoivat yhden lähes sukupuuttoon, kun asia nimenomaan vaati toimenpiteitä.
Ja kyse ei siis ollut nurinasta.
Vartiotornin tasokkaat julkaisut tarjoavat kyllä hyviä määritelmiä nurisemisesta. Tässä eräs sellainen.
w02 15/11 s. 16-17 Palvelkaamme olka olkaa vasten
"Nuriseminen ei ole ainoastaan valittamista jonkin vääryyden johdosta. Itsepintaiset nurisijat panevat liiaksi painoa omille tunteilleen tai asemalleen: he kiinnittävät huomiota itseensä eivätkä Jumalaan."
Voimme siis havaita, että jos jokin asia on pielessä ja se otetaan esiin vaikka jopa valittavaan äänensävyyn, niin kyseessä ei ole nuriseminen.
Nurisemisesta on kyse silloin, kun asiassa ei kiinnitetä huomioita muuhun kuin itseensä: vaikkapa omiin tunteisiin tai omaan asemaan ja Jumalan tunteet ja asema unohdetaan. Tästä voisi päätellä, että nurinaa on myös se, kun koetetaan omaan asemaan vedoten tukkia niitä valittavaan äänensävyyn epäkohtiin huomiota kiinnittäviä.
Jos olet erimieltä, niin perustele tänne tai yksityisesti.
[email protected]
Korahin ja hänen kannattajien vaikutin?
Miten ihmeessä Korahin ja hänen seuraajiensa vaikutin liittyi siihen, mitä äsken sanoin?
Olenko jotenkin ollut kiistämässä tässä sitä, että Korah ja seuraajansa eivät olisi olleet nurisijoita tuon esilletuomani määritelmän mukaan?
Miten on?
Kirjoitin tuossa
>> Olenko jotenkin ollut kiistämässä tässä sitä, että Korah ja seuraajansa eivät olisi olleet nurisijoita tuon esilletuomani määritelmän mukaan?
Kirjoituksesta lainaus:
"Korah ja hänen kannattajansa, jotka kapinoivat Mooseksen ja Aaronin valtaa vastaan, ovat voineet olla niin varmoja käsityksensä oikeellisuudesta, että he eivät tutkineet vaikuttimiaan."
Kommentoisin tuota seuraavasti:
Tuli ensimmäiseksi mieleen se raamatun kohta, jossa kerrotaan oman sydämen petollisuudesta. Toisin sanoen on itse sisimmässään täysin varma, että oma kanta on oikeellinen, oikeudenmukainen, vaikka se ei sitä olisikaan. Tuolloin on tullut tarkastelleeksi asiaa vain määrätystä totutusta suunnasta, eikä muista suunnista. Myös empatia on päässyt unohtumaan.
Taidankin avata tästä oman fooruminsa.
Eipä ole suuri ihme jos on riitoja ja kiistoja sanoista ja käsitteistä, kun ei tuon kummemmin osata omaa kieltä. Kirjoitetaan tyyliin ”Perässä hiihtäviä joo-miehiä historia on tulvillaan, mutta löytyykö rehellistä ja oikeana pitämänsä asian puolesta toimivia?” Ja kun joku sitten tekee siten, niin sitä kutsutaan nurisemiseksi. Jopa Paavalin neuvoja, joita hän valtuutettuna apostolina antoi eri seurakunnille, kutsui muuan einstein tuossa yllä nurinaksi.
Vihjeeksi eräästä synonyymisanakirjasta:
nurista = purnata, valittaa, napista, jupista, marista, mukista, marmattaa, urputtaa
Jos pidetään siis kiinni käsitteiden kielellisestä merkityksestä edes jonkin verran, ei Nemo*n tekstissä ole suurtakaan huomauttamista. Sikäli siis kun pysytään Raamatun opetuksissa eikä aleta sitä vääristelemään omilla käsityksillä!
>>Heidän nurisemisensa ja valittamisensa voi mennä niinkin pitkälle, että he arvostelevat 'uskollisen orjan' julkaisuja.
Oliko se tuollaista "nurisemista" jos joku vaikkapa sanoi, että elinsiirtoja ei pitäisi kieltää kannibalismina koska Raamattu ei niitä kiellä? Tai oliko se "nurinaa" jos oli sitä mieltä, että siviilipalvelus on kristitylle sopivaa vaikkei se VT-seuran mukaan ollutkaan?
Oliko se "nurinaa" Raamattua vastaan vai vääriä, epäraamatullisia tulkintoja vastaan?