"– Näin tupakkakopista, kun Teemu lähti kävellen kotiinsa päin. Niin hän oli tehnyt ennenkin, Janne Happonen sanoo. Hän näki Teemun viimeisenä.
Matka Siilinlahden jään poikki Leppäkaarteeseen oli paljon lyhyempi kuin kiertäminen keskustan kautta.
– Se oli yleinen reitti. Teemu oli kulkenut siitä kymmeniä kertoja, Tuomas Roivainen sanoo.
Etsintää yöllä aamukahteen
Ystävät kävivät vanhempien avaimilla Teemun asunnolla. Siellä ei ollut oltu koko viikonloppuna.
– Soitin hätänumeroon ja tein katoamisilmoituksen. Sain vastaukseksi, ettei kukaan lähde heti etsimään. Tiesimme kuitenkin, ettei tämä ollut normaalia Teemua, Mononen kertoo.
Ystäväporukka kokoontui ja aloitti etsinnät.
– Ensimmäisenä yönä etsimme aamukahteen. Se oli hakuammuntaa jäällä, jonne ei ollut jäänyt mitään jälkiä. Roivainen sanoo.
Lumet olivat sulaneet järveltä. Oli vain tumma jään pinta.
– Soitin yöllä hätäkeskukseen ja kysyin, voisivatko viranomaiset paikantaa Teemun kännykän, jotta osaisimme suunnata etsintöjä. Sain vastaukseksi, ettei poliisi paikanna tähän aikaan ketään, Mononen sanoo.
Alkuviikosta etsintöihin osallistui parikymmentä tuttua. Loppuviikoksi saatiin jopa noin 50 etsijän joukko.
Seuraavat viikot porukka kulki kuin sumussa ja kokoontui etsimään Teemua yhä uudestaan.
Vapepa eli vapaaehtoinen pelastuspalvelu tarvitsee pyynnön poliisilta, jotta Vapepa saa tehtävästä korvauksen. Siilinjärvellä he osallistuivat silti etsintään omin luvin kaksi päivää. Avuksi tuli tuttavapiiristä myös sukeltajia. Lentokerho lupasi suunnata harjoituslentonsa Siilinlahdelle.
Lopulta etsintöihin ilmoittautui poliisin yhdyshenkilöksi ruumiskoiran ohjaaja, joka kutsui avuksi muita koirapoliiseja. Omaiset iloitsivat, että joku otti heiltä johdon käsiinsä.
– Vasta kaksi viikkoa katoamisen jälkeen poliisi ensimmäisen kerran kuuli minua, vaikka olin viimeinen, joka oli Teemun nähnyt, Happonen ihmettelee.
Oli kulunut lähes neljä viikkoa Teemua katoamisesta. Kevään edetessä Siilinlahdelle laskevan puron edustan sula laajeni.
– Ehdotin, että otamme naaran ja veneen ja käymme kohdan vielä läpi, Mononen kertoo.
Yksi kerta ei tuottanut tulosta. Seitsemän ystävystä palasi paikalle uudestaan.
– Yhtäkkiä veneestä huidottiin minulle rannalle. Tajusin, että Teemu löytyi. Soitin hätäkeskukseen ja vedimme Teemun rantaan.
– Sen jälkeen odotimme kolme tuntia, että poliisit tulisivat. Vastaukseksi saimme, ettei ole partioita. Lopulta poliisilta tuli tutkija ja saimme Teemun pois yksityisen tontin rannasta. Odotusaika oli kohtuuton meille ja pihapiirin asukkaille."
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/ystavat-etsivat-teemua-yota-paivaa/1919783
Uskomatonta touhua ja näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon. Lapsia ja naisia saattavat etsiä heti, joskus vanhuksiakin, mutta miehiä eivät juuri koskaan. Vain ylinopeuksien kyttääminen, turhat takaa-ajot millä tahansa tekosyyllä ja ABC:llä istuskeleminen niitä tuntuu kiinnostavan.
Humalaiset naiset ja nuoret viedään kotiin tai selviämisasemalle, miehet putkaan ja usein jopa tapetaan sinne. Samoin kotiriidoissa, vaikka pahoinpitelijänä tai alottajana olisi nainen kuten yleensä, aina mies putkaan. Rikoksissa, murhissakin, epäiltynä on aina kuka tahansa mies, vaikka todisteet kuinka selvästi tahansa osoittaisi syylliseksi naisen. Suomalainen mies ei saa puolustaa edes suomalaisia nuoria, rikolliset mamutkin ovat arvokkaampia.
Poliisit saavat itse tehdä mitä tahansa rikoksia, korkeintaan pikkusakko, edes viralta ei laiteta. Kuka puolustaa suomalaista poliisia, en minä ainakaan.
Matka Siilinlahden jään poikki Leppäkaarteeseen oli paljon lyhyempi kuin kiertäminen keskustan kautta.
– Se oli yleinen reitti. Teemu oli kulkenut siitä kymmeniä kertoja, Tuomas Roivainen sanoo.
Etsintää yöllä aamukahteen
Ystävät kävivät vanhempien avaimilla Teemun asunnolla. Siellä ei ollut oltu koko viikonloppuna.
– Soitin hätänumeroon ja tein katoamisilmoituksen. Sain vastaukseksi, ettei kukaan lähde heti etsimään. Tiesimme kuitenkin, ettei tämä ollut normaalia Teemua, Mononen kertoo.
Ystäväporukka kokoontui ja aloitti etsinnät.
– Ensimmäisenä yönä etsimme aamukahteen. Se oli hakuammuntaa jäällä, jonne ei ollut jäänyt mitään jälkiä. Roivainen sanoo.
Lumet olivat sulaneet järveltä. Oli vain tumma jään pinta.
– Soitin yöllä hätäkeskukseen ja kysyin, voisivatko viranomaiset paikantaa Teemun kännykän, jotta osaisimme suunnata etsintöjä. Sain vastaukseksi, ettei poliisi paikanna tähän aikaan ketään, Mononen sanoo.
Alkuviikosta etsintöihin osallistui parikymmentä tuttua. Loppuviikoksi saatiin jopa noin 50 etsijän joukko.
Seuraavat viikot porukka kulki kuin sumussa ja kokoontui etsimään Teemua yhä uudestaan.
Vapepa eli vapaaehtoinen pelastuspalvelu tarvitsee pyynnön poliisilta, jotta Vapepa saa tehtävästä korvauksen. Siilinjärvellä he osallistuivat silti etsintään omin luvin kaksi päivää. Avuksi tuli tuttavapiiristä myös sukeltajia. Lentokerho lupasi suunnata harjoituslentonsa Siilinlahdelle.
Lopulta etsintöihin ilmoittautui poliisin yhdyshenkilöksi ruumiskoiran ohjaaja, joka kutsui avuksi muita koirapoliiseja. Omaiset iloitsivat, että joku otti heiltä johdon käsiinsä.
– Vasta kaksi viikkoa katoamisen jälkeen poliisi ensimmäisen kerran kuuli minua, vaikka olin viimeinen, joka oli Teemun nähnyt, Happonen ihmettelee.
Oli kulunut lähes neljä viikkoa Teemua katoamisesta. Kevään edetessä Siilinlahdelle laskevan puron edustan sula laajeni.
– Ehdotin, että otamme naaran ja veneen ja käymme kohdan vielä läpi, Mononen kertoo.
Yksi kerta ei tuottanut tulosta. Seitsemän ystävystä palasi paikalle uudestaan.
– Yhtäkkiä veneestä huidottiin minulle rannalle. Tajusin, että Teemu löytyi. Soitin hätäkeskukseen ja vedimme Teemun rantaan.
– Sen jälkeen odotimme kolme tuntia, että poliisit tulisivat. Vastaukseksi saimme, ettei ole partioita. Lopulta poliisilta tuli tutkija ja saimme Teemun pois yksityisen tontin rannasta. Odotusaika oli kohtuuton meille ja pihapiirin asukkaille."
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/ystavat-etsivat-teemua-yota-paivaa/1919783
Uskomatonta touhua ja näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon. Lapsia ja naisia saattavat etsiä heti, joskus vanhuksiakin, mutta miehiä eivät juuri koskaan. Vain ylinopeuksien kyttääminen, turhat takaa-ajot millä tahansa tekosyyllä ja ABC:llä istuskeleminen niitä tuntuu kiinnostavan.
Humalaiset naiset ja nuoret viedään kotiin tai selviämisasemalle, miehet putkaan ja usein jopa tapetaan sinne. Samoin kotiriidoissa, vaikka pahoinpitelijänä tai alottajana olisi nainen kuten yleensä, aina mies putkaan. Rikoksissa, murhissakin, epäiltynä on aina kuka tahansa mies, vaikka todisteet kuinka selvästi tahansa osoittaisi syylliseksi naisen. Suomalainen mies ei saa puolustaa edes suomalaisia nuoria, rikolliset mamutkin ovat arvokkaampia.
Poliisit saavat itse tehdä mitä tahansa rikoksia, korkeintaan pikkusakko, edes viralta ei laiteta. Kuka puolustaa suomalaista poliisia, en minä ainakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tulee mieleen monta tapausta. Sokeritautista nuorta miestä eivät lähteneet etsimään, vaikka tiedettiin mihin oli matkalla, löytyikin sitten kuolleena muiden ansiosta, vaikka kytät oli joulun pyhien jälkeen muka kulkeneet vierestä koiran kanssa.
Nuoria miehiä kateissa paljon, ei ole tehty juuri mitään, naisille lähes poikkeuksetta suuretsinnät. Nuorten miesten murhatkin jää selvittämättä, Teemu Puumala esimerkiksi....Hukkuneena löytyneissä ei koskaan epäillä rikosta, montakohan kameraa tutkivat, tuskin yhtään kun aika menee ylinopeuskameroiden kanssa puuhasteluun.
No, harvoinhan ne löytää edes vanhuksia hengissä, vaikka olisi muutaman sadan metrin päässä katoamispaikasta, eikä aina edes lapsia, vaikka olisi kotikadullaan lumipenkkaan hautautuneena. Huumerakkeja kyllä kouluttavat ja joka paikassa haistelemassa, tuhoavat autotkin aiheetta, mutta ihmisten pelastaminen ei kiinnosta.