Nuorena kansakuntana, raskaskin alamaisuus koettuna, on ymmärrettävää, että meillä on aina ollut kotiryssämme. Muodot ovat vaihdelleet. On kansalaissodan kaiut, jolloin luokkasodan huumassa haluttiin jopa yhdistää kaikki kansat proletariaatin diktatuurin hengessä. Siiten tuli pientä ohjelmaa sodan muodossa, mutta sota-aikaisesta vankeudesta vapautetut kaaderit pääsi valtiollisiin toimiin, jatkui itäsuuntaorientoituminen entistä innokkaammin.
Alkoi parhaat taistolaisajat, jolloin isänmaan kauppiaat oli ainakin mediateknisesti valloillaan. Bilateraalikaupan hengessä toki tyttöset meni opiskelemaan rautaesiripun sille puolen, eikä parhaassa vuorovaikutuksessa myöskään säästellyt tavaraansa. Kansojen kesken vallitsi ystävällisyys.
Kolmannesvuosisata sitten olin siellä silloin tällöin minäkin. Toki aina vain lyhyitä jaksoja ja aina suomalaisten toimijoiden kutsusta, kun ne pitivät hetken taitojani tarpeellisena. Ne toimivat silloin jo rutinoidusti sikäläisillä markkinoilla.
Kontaktipinnassa oli rajallisuutensa. Yhteiselo paikallisten kanssa rajoittuu ammatillisen statuksen rajapintaan ja siinä toimiviin paikallisiin. Lännestä tulevien kanssa sai vai rajallinen kansanosa kommunikoida. Valuuttabaareihin oli asiaa vain erikoistuneilla.
Venäjä on vanha kansa, jolla on kunnioitettava kulttuurihistoria. Työmatkani suuntautuivat voittopuolisesti Leningradiin, joka tietysti edusti suppeasti suurta Venäjää. Sittemmin olen kyllä käynyt Pietarissa, mutta kovin rajalliseksi tutustuminen on jäänyt. Matkakertoja ja niin muodoin kanssakäymistä venäläisten kanssa on tullut harjoitettua. Kyseessä on sivistynyt kansa, joka on tottunut kokemaan kovia.
Ydinpomminkin ovat saaneet aikaiseksi ja avaruusaseman, jne. Siihen aikaan eivät kuitenkaan kyenneet tekemään sukkahousuja. Miten mahtaa olla omavaraisuusaste nykyjään? Se oli silloin vakio vientituote Suomesta, samoin kaikenlaiset länsituotteet. Nyt Putin pyrkii omavaraisuuteen. Kuinka mahtaa käydä?
Itse vein aina mukanani sukkahousuja venakoille. Voi sitä kiitollisuuden määrää…
Alkoi parhaat taistolaisajat, jolloin isänmaan kauppiaat oli ainakin mediateknisesti valloillaan. Bilateraalikaupan hengessä toki tyttöset meni opiskelemaan rautaesiripun sille puolen, eikä parhaassa vuorovaikutuksessa myöskään säästellyt tavaraansa. Kansojen kesken vallitsi ystävällisyys.
Kolmannesvuosisata sitten olin siellä silloin tällöin minäkin. Toki aina vain lyhyitä jaksoja ja aina suomalaisten toimijoiden kutsusta, kun ne pitivät hetken taitojani tarpeellisena. Ne toimivat silloin jo rutinoidusti sikäläisillä markkinoilla.
Kontaktipinnassa oli rajallisuutensa. Yhteiselo paikallisten kanssa rajoittuu ammatillisen statuksen rajapintaan ja siinä toimiviin paikallisiin. Lännestä tulevien kanssa sai vai rajallinen kansanosa kommunikoida. Valuuttabaareihin oli asiaa vain erikoistuneilla.
Venäjä on vanha kansa, jolla on kunnioitettava kulttuurihistoria. Työmatkani suuntautuivat voittopuolisesti Leningradiin, joka tietysti edusti suppeasti suurta Venäjää. Sittemmin olen kyllä käynyt Pietarissa, mutta kovin rajalliseksi tutustuminen on jäänyt. Matkakertoja ja niin muodoin kanssakäymistä venäläisten kanssa on tullut harjoitettua. Kyseessä on sivistynyt kansa, joka on tottunut kokemaan kovia.
Ydinpomminkin ovat saaneet aikaiseksi ja avaruusaseman, jne. Siihen aikaan eivät kuitenkaan kyenneet tekemään sukkahousuja. Miten mahtaa olla omavaraisuusaste nykyjään? Se oli silloin vakio vientituote Suomesta, samoin kaikenlaiset länsituotteet. Nyt Putin pyrkii omavaraisuuteen. Kuinka mahtaa käydä?
Itse vein aina mukanani sukkahousuja venakoille. Voi sitä kiitollisuuden määrää…
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt ne löytää suomalaisista laktoosittomista maitotuotteista "antibiootteja".
Kuvaamanasi aikana ei osattu venäjällä tehdä edes rintaliivejä.
Nainen ei kuole ilman sukkahousuja tai rintaliivejä.