Nyt olen henkisesti lopussa lasteni auttamisesta.Raja tuli vastaan,vaikka vielä pitäisi jaksaa.En vain jaksa,ellei Jumala auta.-Eilinenkin päivä oli raskas.Olin poikani asioissa hänen kanssaan virastossa setvimässä asioita.Sitten illalla tytär soitti ja huusi suoraa huutoa syyttäen,etten ole hoitanut kyseistä asiaa oikein.Tein sen,mitä osasin.Huomasin,että aivoni eivät enää pystyneet reagoimaan terävästi.Tänään pitäisi jatkaa asian hoitamista...jotenkin? -30-vuotias tyttäreni on valmistumassa toiseen ammattiinsa ja tekee yökaudet päättötyötään,jossa olen auttanut häntä yli voimieni,kun hän on apuani pyytänyt.Vielä olisi autettava...oikolukemista,tekstien korjaamista,neuvoja....jne...Hän käy vuorotyössä ja opiskelee ja kantaa vastuuta sairaasta veljestään,jolla on vaikea diabetes.Autan,vien ruokaa,avustan vähän taloudellisesti,siivoilen,rukoilen...Tyttäreni hermot ovat riekaleina ja hän raivoaa minulle ja välillä veljelleenkin.Virka,johon häntä alettiin kouluttaa muutama vuosi sitten on evätty määrärahojen puutteessa eli valmistumisen jälkeisestä työpaikasta ei ole tietoa.Se turhauttaa kaiken ponnistelemisen ja paineen keskellä.-Vanhin lapseni on osittain aivovaurioinen ja tarvitsee asunnossaan jatkuvaa huolenpitoa lähinnä siivouksen osalta.Vanhimmalla tyttärelläni on skitsofrenia ja hänkin tarvitsee tukeani.Usein taloudellista,kun ei osaa hallita raha-asioitaan.Neljää lastenlastani hoidan vain tarvittaessa ja se ei ole muodostunut ylivoimaiseksi.Olen enemmän huolissani heidän isästään,keskimmäisestä pojastani,joka tekee yrityksessään pyöreitä päiviä ja sairastaa korkeaa verenpainetta ja todennäköisesti uniapneaa,koska nukahtaa hetkessä.Se voi olla vaarallista esim.liikenteessä.-Nuorimman diabetes huolestuttaa,siinä on ollut rajuja käänteitä.Hän tarvitsisi "tulevaisuutta ja toivoa".-Kaikki lapseni ovat uskossa,mutta elämä ei ole ollut helppoa.Isän luonnehäiriö jätti jokaiseen omat vammansa.Äitinä olen joutunut liian koville "yksinhuoltajana" ja nyt tuntuu,että olisi aika elää omaakin elämää,kun voimani ehtyvät.-Rukoilkaa ystävät,että elävä Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä voimakkaasti auttaisi jokaista lastani heidän vaikeuksissaan ja kerran veisi heidät perille kirkkauteensa,missä ei ole enää tämän ajallisen elämän murheita,sairautta,vajavuutta,itkua,tuskaa,ei taloudellisia huolia,kodittomuutta,työttömyyttä...ei enää taistelua olemassaolosta,vaan ikuinen rauha!
(Kiitoksena tuon iloni siitä,että lapseni ovat varjeltuneet vapaina kaikista päihteistä ja avoliitoista.Se on Jumalan armoa).
(Kiitoksena tuon iloni siitä,että lapseni ovat varjeltuneet vapaina kaikista päihteistä ja avoliitoista.Se on Jumalan armoa).
Vastaukset 6
Vanhimmat
hei ,lueskelin tuossa kirjoittamaasi kertomusta elämän tilanteesta ,useinhan se on näin, yritämme parhamme ja kuitenkin tuntuu että ei tee mitän oikein. kun yhden asian saa oikealle mallille toinen jo odottaa nurkan takana,se miksi vastasin sinulle oikeastan on että,kun itsekkin yritän selvitä kaikenlaisista ongelmista, kun tulee oikein vaikeaa niin ei jaksa uskoa että asiat kääntyy paremmpaan,vaan luovuttaa tavallaan,ja siitäkös perkele tykkää,eikö niin, mutta juuri silloin apu onkin lähempänä kun uskommekaan ,ei jumala kuormaa yli van kun tulee vaikeaa niin hän näyttää tien siitä yli,voihan olla että herramme tahtoo näyttä tyttärellesi että voi olla joku toinenkin työ mitä tehdä,ja opiskelu ei ole koskaan turhaa vaikka ei saisikaan sitä työtä mitä opiskelee,meidän täytyy muistaa että olemme elämän koulussa ja siinä ei kukaan jää luokalle,muistakaamme kohottaa katsemme ristille sinä ei ole työttömyttä ,ei sairauksia ,ei huolia ei mitään enää,ne kaikki jeesus kuoli puolestamme pois,kun uskomme tuon ,niin myös rukoilemme niin,ja silloin herra armahtaa tavalla tai toisella. itsekkin olen joutunut nöyrtymään,rakensin ja yritin kun hullu että rikastuisin,mutta jumala hajoitti suunitelmani,ja sain repiä kaiken,ja alotta uudestaan toisella alalla,usein emme huoma, tai emme tahdo nähdä herran tahtoa ,ja niinpä kuljemme väärään suntaan,olet varmasti hyvä äiti siitä ei ole kysymys ,mutta ei sinun yksin tarvitse koko mailmaa saada valmiksi,kyllä auttajia varmasti löytyy teidänkin perhelle ,vaikka seurakunnasta,mene rohkeasti kysymään apua ei siellä amutta ja haukuta,van sitä varten siellä on ihmisiä jotka haluavat auttaa tavalla tai toisella.en nyt sano että tyttäresi pitää luopua unelmistaan, van luottaa herraan että hän johdattaa,niin sinunkin tulee uskoa,rukoile ja pyydä syntisi anteksi ne kaikkein vaikeimatkin,ja anna kaikki anteksi,luota siihen että aurinko paistaa risukasankin,toissa päivänä ett ehkä uskonut että jaksat eilistä ,ja nyt on jo tänään,ei herra hylkää vaikka välillä tuntuu niin. hyvää syksyn jatkoa teille sinne jonnekin.terv lasse
Olen tuntenut tänään rukousten vaikutuksen ihmeellisenä rauhana ja saanut "levätä" kaiken keskellä ja Jumala on auttanut niin,että kaikki tarpeellinenkin tuli tehdyksi.-Kiitos Lasse viisaista sanoistasi.Näin se varmasti on.Jumalan johdatus voi olla myös sitä,että Hän sulkee ovia edessämme.Meidän parhaaksemme,vaikka emme sitä aina itse ymmärräkään. -Jumala siunatkoon teitä jokaista rukoilijaa!
huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!
Siunausta sinulle uupunut äiti Jumalalta, Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.
Nämä huolesi ja murheesi on nyt jätetty Taivallisen Isämme tietoon kiitoksen kanssa ja
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon sydämesi ja ajatuksesi Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesus sanoo: Ole turvallisella mielellä!
Herra nostaa ja kantaa ja vie perille. Taivaan tiellä olet, se henkii selvästi ja monen rukouksen lapset eivät voi joutua hukkaan.
Kiitos Jumalalle rististä, jota kannat! Kiitos
Jeesukselle, että se on noinkin raskas, mutta
se on armoa sillä palkkasi olkoon suuri taivaassa
ja sekin on armoa ja niinkuin ovat päiväsi, niin
olkoot myös voimasi!
Jää vielä Herran lävistettyjen käsien alle:
Herra siunatkoon sinua ja rakkaitasi, Herra varjelkoon teitä, Herra valistakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen, Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon
teille rauhan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen! Amen!
Tahtoisin sanoa Sinulle Raimo jotakin kaunista,mutta en löydä oikeita sanoja....
Kerran taivaassa kerron sen uusin kielin.
-50-vuotislahjakirjastani löysin tämän runon:
"Älä mieleni eiliseen jää,
on eilinen mennyt jo pois.
On eilisen ihanuus sinut jo jättänyt.
On eilisen musta murhe jo hälvennyt.
Ovat eilisen erheet kaikki
jo anteeksi annetut.
Älä mieleni huomiseen tänään käy.
Ei huomisen aurinko vielä näy.
Eivät huomisen pilvien kyyneleet
ole vielä vuotaneet
eikä huomisen päivän myrskyt
ole vielä saapuneet.
Tänä päivänä lahjaksi kaiken saan,
saan Herrani rakkauden.
Tämän hetken tyhjyyteen
saan luonaan täyteyden.
Hän tuskan ja ikävän tullen
minut auttaa lähelleen.
Kun olen lähellään
kaikki hyvin on."
´sinusta ja runosta ja siitä, että voimme olla uskovina toisiamme tukemassa.
Monet tasapainoiset ihmiset eivät saa mitään aikaan, mutta joillekin on annettu ristiksi
psyykkinen vamma, joka onkin siunaukseksi ja
oman aikansa sitä kannettuaan Herra voi ottaa sen
pois. Jeesus on ylilääkärimme, ei ole noissakaan sairauksissa, mitä mainitsit, mitään sellaista, mistä Herramme ei voisi rakkaitasi parantaa. Jeesus on kantanut kaikki kipumme ja sairautemme Golgatalle haavoissaan ja niiden kautta voimme parantua.
Jää edelleen Herran rauhaan ja armoon!
siunauksin t. raimo
Siunaan sinua niillä voimilla, joita minulla on!Itsekin olen uupunut tällä hetkellä. Mutta minusta ei ole oikein, että aikuinen tyttäresi riepottelee sinua. Hänen pitäisi paremminkin hoivata, koska on aikuinen ja sinä tarvitset hoivaa.Tarvitsisitte lomaa koko porukka. sinu pitäisi saada nukkua ja levätä.Rakas Jumala, kiiitos, että helpotat tämän äidin taakkaa!