Suositussa visailuohjelmassa on tapana antaa osallistujille huvittavia lahjoja palkinnoksi mukanaolostaan. Eräällä kerralla voittajat saivat palkinnokseen anteeksi. Juontajan idea herätti yleistä hilpeyttä, sillä oikeastaan voittajat eivät tuolla kerralla saaneet mitään. Kuinka siis on, merkitseekö anteeksisaaminen jotain vai onko se vain pelkkää tyhjää ilmaa?
Kohta on isänpäivä. Isät saavat jälleen monenlaisia lahjoja. Mutta entä se isä, joka toivoisi ennen kaikkea saavansa anteeksi eikä kuitenkaan saa? Hänelle anteeksisaaminen olisi kaikkein arvokkain lahja. Hän vaihtaisi mitä tahansa siihen, mutta se ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Mitä anteeksisaaminen hänelle merkitsee? Luultavasti jotain aivan muuta kuin visailuohjelman leikkijöille.
”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.” ( Sananl. 10: 12 ) Vanhan Testamentin viisaus on vastaansanomaton. Näinhän elämässä on. Joskus anteeksiantaminen ja –saaminen on ainoa keino päästä jollakin tavalla eteenpäin. Mutta kuinka toimia todella raskaiden rikkomusten jälkeen? Kuinka menetellä, kun on rikottu ihmisyyttä ja kokonaista kansaa vastaan? Tai kuinka toimia, kun toistakymmentä vuotta henkirikoksesta epäilty ja kerran jo syytteestä vapautettukin ihminen myöntää syyllisyytensä peruakseen tunnustuksensa jälleen. Onko anteeksiantamisella mitään tekemistä tämänkaltaisten asioiden kanssa?
Anteeksiantaminen tai armahdus sopii vain harvoin maallisen yhteiskuntajärjestyksen toimintatavaksi. Lakia ja oikeutta sekä niiden mukaisia tuomioita on tavoiteltava niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Mutta jossakin tulee myös raja vastaan. Joskus oikeusjärjestelmämmekään ei kykene loppuun saakka selvittämään tapahtuneita tosiasioita. Jäljelle jää helposti kaunaa ja eripuraisuutta. Se on omiaan synnyttämään taas uusia ongelmia ja rikkomuksia. Eikö silloin ihmisten itsensä kannalta on merkitystä tuolla ikivanhalla Raamatun viisaudella: ”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.”
Kristuksessa Jumalan rakkaus tulee lähellemme. Se on uskon kautta joka päivä käytettävissämme, jos sitä tarvitsemme. Anteeksiantamus onkin Jumalan arvokas lahja. Se näyttää tien eteenpäin silloin, kun muuta tietä ei näköpiirissämme ole.
Kohta on isänpäivä. Isät saavat jälleen monenlaisia lahjoja. Mutta entä se isä, joka toivoisi ennen kaikkea saavansa anteeksi eikä kuitenkaan saa? Hänelle anteeksisaaminen olisi kaikkein arvokkain lahja. Hän vaihtaisi mitä tahansa siihen, mutta se ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Mitä anteeksisaaminen hänelle merkitsee? Luultavasti jotain aivan muuta kuin visailuohjelman leikkijöille.
”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.” ( Sananl. 10: 12 ) Vanhan Testamentin viisaus on vastaansanomaton. Näinhän elämässä on. Joskus anteeksiantaminen ja –saaminen on ainoa keino päästä jollakin tavalla eteenpäin. Mutta kuinka toimia todella raskaiden rikkomusten jälkeen? Kuinka menetellä, kun on rikottu ihmisyyttä ja kokonaista kansaa vastaan? Tai kuinka toimia, kun toistakymmentä vuotta henkirikoksesta epäilty ja kerran jo syytteestä vapautettukin ihminen myöntää syyllisyytensä peruakseen tunnustuksensa jälleen. Onko anteeksiantamisella mitään tekemistä tämänkaltaisten asioiden kanssa?
Anteeksiantaminen tai armahdus sopii vain harvoin maallisen yhteiskuntajärjestyksen toimintatavaksi. Lakia ja oikeutta sekä niiden mukaisia tuomioita on tavoiteltava niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Mutta jossakin tulee myös raja vastaan. Joskus oikeusjärjestelmämmekään ei kykene loppuun saakka selvittämään tapahtuneita tosiasioita. Jäljelle jää helposti kaunaa ja eripuraisuutta. Se on omiaan synnyttämään taas uusia ongelmia ja rikkomuksia. Eikö silloin ihmisten itsensä kannalta on merkitystä tuolla ikivanhalla Raamatun viisaudella: ”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.”
Kristuksessa Jumalan rakkaus tulee lähellemme. Se on uskon kautta joka päivä käytettävissämme, jos sitä tarvitsemme. Anteeksiantamus onkin Jumalan arvokas lahja. Se näyttää tien eteenpäin silloin, kun muuta tietä ei näköpiirissämme ole.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näinhän se on, Kristuksen sanoman myötä taivaan Isän rakkaus tulee lähemmäksi, mutta jumalat joutuvat kauenmaksi meistä ja menevät lähemmäksi
pakanoita, jotka huutelevat omiaan.