Kirkon jakaminen kahtia?

Eikö kellään papilla ole mitään mielipidettä?

Itse kuuluisin tuohon konservatiiviseen puoleen - se mihin liberaalit uskovat ei ole sitä mihin itse uskon. KUKAAN ei voi uudelleenkirjoittaa Jumalan totuutta siksi, että ihminen nostetaan korokkeella. Sitä paitsi Jumalan säännöissä on ollut aina eniten järkeä.

Jos mm. homoliitot hyväksytään, olisi ehkä pohtimisen paikka minullekin, että kuulunko joukkoon mukaan.

Eikö tuo jako jo tapahtunut, kun Luther-säätiö vakiinnutti toimintansa oman piispan kautta?
Herätysliikkeissäkin riittää tilaa niille,joiden mielestä kirkon toiminta on liian maallistunutta?

Mutta kirkon verotusoikeus on vahvistettu kirkkolainsäädännössä, joka on vahvistettu perustuslaissa. Jos tahtoo yhteisönä olla tämän lainsäädännön voittajapuolella, ei kannata erota kirkosta.

Kirkon rappio on jo käsinkosketeltavaa ja surullista, todellisen uskonpuhdistuksen kirkko tarvisi ja pikaisesti, jos homma jatkuu näin niin se tuhoaa myös loput uskovaiset jotka kirkossa on enää jäljellä, vielä on esim. maalaisseurakuntia jossa on aidosti uskovaisia ihmisiä ja pappeja mutta kuinka kauan.

Kannatan lämpimästi kirkon jakamista "jyviin ja akanoihin" eli konservatiiveihin ja liberaaleihin. Eli maassamme voisi toimia kolme valtion kirkkoa

Suomen Evankelis-Luterinen Liberaali Oikean Uuden Testamentin kirkko "SELLOUT"
Konservatiivinen Evankelis-Luterinen Jumalaan Uskovien kirkko "KELJU"
Suomen Ortodoksinen kirkko

Sitä herätystä odotellessa katsotaan mihin suuntaan tätä kirkkolaivaa ruvetaan viemään. Onhan Hilja Aaltonenkin profetoinut herätyksen alkavan suuresta kirkosta.

– Minä odotan vanhanaikaista herätystä. Odotan, että se alkaisi isosta kirkosta. Ei hurmosliikkeenä, vaan hiljaisena ja jykevänä, Jumalan Sanan mukaisena. Silloin sairas paranee kesken evankeliumin saarnan. Näemme ihmeitä.

http://www.kristuspaiva.fi/uutiset.html?12

No, eiköhän luterilainen kirkko, kuten muutkin vanhat kirkot, tule jakaantumaan yhä pienempiin palasiin?

Tuo jako on todellisuudessa hyvin teennäinen, suurin osa lienee tuolta ja väliltä. Ääripäitä on vähemmistö. Mutta konservatiiveilla lienee se suurin tahto jakaa seurakuntalaisia jompaankumpaan karsinaan?

Kun liberaalit lähtevät kirkosta sen vanhoillisuuden vuoksi ja konservatiivit kirkon nykyaikaistumisen vuoksi, ketä sitten jää jäljelle? Se onkin aika mielenkiinoineen visio.

Joka tapauksessa luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee tuntuvasti. Se tietää monien seurakuntien lakkauttamista sekä monia hyljättyjä ja rapistuvia kirkkorakennuksia. Ne palvelut joita nyt on kirkolla, vähenevät tuntuvasti. Kirkon mielipiteet eivät enää juuri vaikuta.

Sijalle tulee nykyaikaan sopivimpia elämys kristillisiä yhteisöjä ja monenlaisia suuntauksia edustavia. Näitä tulee niin ulkomailta kuin kotikutoisestikin. Heillä on kova kiire saada kalastettua jäseniä ja he kilpailevat keskenään ihmisistä.

Ulkomailta tulee myös muita uskontoja, joille tulee näin hyvää sijaa asettua. Samoin ateistiset ilmiöt voivat näin lisääntyä rauhassa, jo nyt ateistit perustavat kirkkoja. Moni kristitty tulee kääntymään näihin uskontoihin. Ihmiset etsivät kiivaasti jotain.

Tulevaisuus näyttää synkältä mutta jostain syystä sen pitääkin näin mennä.

Kaarne kirjoitti aloittajareiulle: "En ymmärtänyt tätä kommenttia.
Ei kirkosta voi erota, jos ei ensin kuulu kirkkoon. Eikä ihminen kuulu kirkkoon enää, jos on siitä eronnut. Herätysliikkeet eivät kai yhteisöinä kuulu kirkkoon? Siinähän on vain henkilöjäseniä? En ole tästä ihan varma."

Luterilaiset herätysliikkeet kuuluvat kirkkoon, toimivat kirkon kanssa yhdessä mm. järjestäen tilaisuuksia kirkoissa ja seurakuntataloissa ja saavat huomattavaa taloudellista tukea kirkolta. Viitisentoista vuotta sitten olin Kansanlähetyksen tilaisuudessa, jossa järjestön pääsihteeri kertoi, että ryhmä herätysliikkeitä on tehnyt ns. pöytälaatikkosopimuksen kirkosta eroamisesta, jos kirkko pyrkii estämään niiden toimintaa. Mm. Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys ja SLEY (ei kuulu viidesläisyyteen) pitävät kiinni siitä, että raamatullinen pappeus kuuluu vain miehille. Sukupuolineutraalia avioliittoa herätyslikkeet eivät tule missään nimessä hyväksymään. Pääkirkko näyttää sulattavan herätysliikkeiden erilaisen opin monessa suhteessa ja herätysliikkeet näyttävät sulattavan kansankirkon jatkuvaa Sanasta luopumista. Herätysliikkeistä kansankirkko saa aktiivisimmat jäsenensä ja kirkolta herätysliikkeet saavat ratkaisevan taloudellisen tuen.

Kirkkoon kuuluvat ja sen osana toimivat herätysliikkeet voivat näin ollen halutessaan tehdä lopullisen pesäeron kirkkoon ja erota siitä. Herätysliikkeissä voi olla jäseninä ihmisiä, jotka omantunnon tähden ovat eronneet kirkosta. Näkyvällä paikalla toimivan henkilön suhteen on hieman eri asia. Kun Kansanlähetyksen yhdeksi pääopettajaksi valittu pastori Jarmo Sormunen erosi kirkosta kymmenisen vuotta sitten, KL ensiksi hyväksyi sen, että Sormunen voisi toimia siitä huolimatta KL:n työntekijänä. Myöhemmin asia peruttiin, koska katsottiin, että näkyvällä paikalla olevan ero antaisi ymmärtää, että Kansanlähetys kannattaa kirkosta eroamisia. Somunen joutui lähtemään kirkon pappeuden lisäksi myös Kansanlähetyksestä. Kaiken tämän seurauksena Jarmo Sormusen ympärille muodostui Jyväskylään Satamaseurakunta, jonka pastorina Sormunen nykyään toimii. Hänen ympärillään on vastuutehtävissä paljon ihmisiä, jotka ovat eronneet kirkosta.

Ketjun avaaja "huolestunut nuori" pohtii voitaisiinko tehdä kahtiajako konsertaviiveihin (Raamatulle uskollisiin) ja liberaaleihin (Raamattua vapaasti ja nykyaikaan soveltaviin) ja ihmiset voisivat päättää kumpaan liittyisivät. Kuvaamasi kirkon jako ei ole kuitenkaan mahdiollista.

Konservatiivit eivät ole yhtenäinen, kristillinen ryhmä, vaan konservatiiveihin kuuuu hyivn monenlaisia ryhmittymiä. Riittää, kun ajattelemme maamme suurinta luterilaista herätysliikettä, lestadiolaisuutta. Nykyään Suomessa toimii noin 7-9 lestadiolaisuuden haaraa. Merkittäviä pääsuuntauksia on kuitenkin vain kolme, joihin kuuluu noin 90 prosenttia lestadiolaisista - suurimmat ovat vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus ja rauhansanalaisuus. Lestadiolaisuus on kaukana kansankirkon linjasta, sillä lestadiolaisille vain lestadiolaisen papin kautta tuleva synninpäästö on pätevä. Kansankirkon jäseniä lestadiolaisuussas kutsutaan tämän tästä ns. suruttomiksi, jotka eivät siis ole pelastuneita.

Kansanlähetyskin syntyi ihmisten välisistä ristiriidoista kysyttäessä, mihin toimintaa pitäisi keskittää - näissä ristiaallokoissa Suomen Raamattuopisto jakautui aikoinaan kahtia ja lähetystyötä korostava puoli irtautui KL:ksi. Opillista ristiriittaa näillä kahdella järjestölle ei ole, vain toiminnalliset painopisteet ovat erilaisia.

Huolestunut nuori: "Rupeaa olemaan jo niin maallistunutta tuo kirkon toiminta, että konservatiivit säikähtää." Noinkin voi toki sanoa, vaikka itse käyttäisin säikähtämisen sijasta muita sanoja, kuten surevat, ovat huolissaan. Konsertaviivit ovat toki lukeneet Raamatusta, että lopun aikana ennen Jeesuksen paluuta tapahtuu kristikansassa suuri luopumus. Jumalan Sanalla ei luopumuksessa ole enää ratkaisevaa merkitystä, eikä saarnoissa kuulu enää se lain ja armon julistus, joka veisi ihmisiä tunnustamaan syntinsä, tekemään parannuksen ja turvautumaan Jeesukseen Herranaan ja Vapahtajanaan.

En kannata sitä, että kirkko jakautuisi eri kirkoiksi sen mukaan kuka kannattaa mitäkin. Jakautumista on historian kuluessa tapahtunut jo aivan tarpeeksi. Enemmän toivon, että kaikki kristityt voisivat erilaisista ajatuksista huolimatta olla yhtä.

Jakaantumista eri kirkkoihin ja seurakuntiin voi ymmärtää siitä näkökulmasta, että on helppoa olla samanmielisten kanssa yhtä. Silloin identifioituu yhteisöön, jonka tietää ajattelevan samoin. Totta kai tämä kuulostaa sekä helpolta että houkuttelevalta.

Kristittynä oleminen ja kirkko nousevat kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että kristityt kiinnittävät olemisensa Kristukseen. Kristus on kirkon keskus ja pää. Tämä on yhteistä ja keskeisempää kuin se, miten ajatellaan joistain muista asioista tai onko konservatiivi vai liberaali.

Jakautuminen sotii sitä vastaan, että Kristus on kirkon keskus. Sen takia sitä ei voi kannattaa.


Vilppu H.
pappi

Kristus joka esiintyy muka "kirkon päänä" on identifiotavissa: 2 Kor.11:13-16:sta teksin mukaiSEKSI.

Jos kuunteleva kirkko ei olisi kumartanut maailmaan ja pyllistänyt Jumalalle, niin tätäkään keskustelua ei olisi tarvinnut käydä.