Sinä sanoit: "Se on tullut hulluksi tuolla huoneessa. Kulkee vaan ympyrää ja korisee. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Ei mitään tolkkua. Joutas kuoleen pois! Onneksi sillei ole kun päiviä elonaikaa lääkärien mukaan. Minä En jaksa enää. Lähden juhlimaan, aloitan taas oikean elämän ja juon pääni täyteen"
Vastaan:"Jos sun kerran täytyy. Seuraukset tiedät. Hei..."
Lähdettyään astun huoneeseen: Entinen komea mies on kuihtunut ukonkäppänä. Reikä ruokatorvessa. Miten edes ymmärrän puhettaan? Ukko Pelkää. Jokin on selvästi huoneessa, hän pakenee sitä. Hän näkee jotain mitä minä en. Astun hänen luokseen ja kerron Evankeliumin. Asian jonka hän on satoja kertoja kuullut; aina pilkannut sen sanomaa. Lopuksi kysyn;" joko asenteesi on muuttunut? Otatko Kristuksen vastaan, tänään vielä elät?"
Hän nyökkää. Rukoilemme. Tapahtuu sanoinkuvaamattomia asioita. Hän astuu Kristuksen tykö. Mies käy lepäämään, ensi kerran kuukausiin... ei kierräkkään, pakene omassa, rahalla varustetussa aarrekammiossaan. Lepää. Nukahtaa. Vääntyneistä uurteisista pahoista kasvoista on tuska viety pois. Nukkuu. Kuin pieni lapsi.
Sinä tulet aamuyöllä juhlistasi. Menet 'sinne'. Miksihän, mietin. Tulet takaisin huoneesta ja huudat:"Mitä on tapahtunut?!!" Vastaan:"Et sinä kuitenkaan uskoisi"
Parin viikon päästä ukon haudan reunalla oli hiljainen juhla. Rauha, Ilo ja Toivo.
Ei kulu vuosiakaan kunnes tapaan kanssasi - samassa huoneessa. Laskusi on erääntynyt maksuun. Et ota vastaan. Ei puhe kuulu. Ei. Ei. Kierrät samaa kehää. Tiedät kaiken -mutta- tie on lukittu. Jokin sisälläsi estää ottamasta vastaan. Ylpeys.
Lähtösi oli hirveä. En halua edes hautasi reunalla käydä. Hyljätty Armo: Iäisyys huutaen syntejäsi jotka sovitettiin?
Vastaan:"Jos sun kerran täytyy. Seuraukset tiedät. Hei..."
Lähdettyään astun huoneeseen: Entinen komea mies on kuihtunut ukonkäppänä. Reikä ruokatorvessa. Miten edes ymmärrän puhettaan? Ukko Pelkää. Jokin on selvästi huoneessa, hän pakenee sitä. Hän näkee jotain mitä minä en. Astun hänen luokseen ja kerron Evankeliumin. Asian jonka hän on satoja kertoja kuullut; aina pilkannut sen sanomaa. Lopuksi kysyn;" joko asenteesi on muuttunut? Otatko Kristuksen vastaan, tänään vielä elät?"
Hän nyökkää. Rukoilemme. Tapahtuu sanoinkuvaamattomia asioita. Hän astuu Kristuksen tykö. Mies käy lepäämään, ensi kerran kuukausiin... ei kierräkkään, pakene omassa, rahalla varustetussa aarrekammiossaan. Lepää. Nukahtaa. Vääntyneistä uurteisista pahoista kasvoista on tuska viety pois. Nukkuu. Kuin pieni lapsi.
Sinä tulet aamuyöllä juhlistasi. Menet 'sinne'. Miksihän, mietin. Tulet takaisin huoneesta ja huudat:"Mitä on tapahtunut?!!" Vastaan:"Et sinä kuitenkaan uskoisi"
Parin viikon päästä ukon haudan reunalla oli hiljainen juhla. Rauha, Ilo ja Toivo.
Ei kulu vuosiakaan kunnes tapaan kanssasi - samassa huoneessa. Laskusi on erääntynyt maksuun. Et ota vastaan. Ei puhe kuulu. Ei. Ei. Kierrät samaa kehää. Tiedät kaiken -mutta- tie on lukittu. Jokin sisälläsi estää ottamasta vastaan. Ylpeys.
Lähtösi oli hirveä. En halua edes hautasi reunalla käydä. Hyljätty Armo: Iäisyys huutaen syntejäsi jotka sovitettiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ota tolkkua kirjoituksestasi, kun se on vähän sekava. Mut sen ymmärsin, mitä lopussa kirjotit: vihaat ja halveksut jotakin ihmistä niin mielettömästi, ettet halua edes hänen hautansa reunalla käydä.
Kannattais tarkistella omia asenteita hieman...
Minusta kirjoitus oli poikkeuksellisen hyvä, kristilliseksi.
Ei kirjoittaja ymmärtääkseni halveksi veljeään (?) vaan ei halua käydä haudalla siksi, että kauhea kuolema teki hänelle niin kammottavan olon. Kristitythän uskovat ikuiseen kadotukseen, ja hän ajattelee nyt, että hänen veljensä kituu helvetissä.
Kuolemaan voi ja kannattaa valmistautua henkisesti. Olen nähnyt sekä kauniita ja rauhallisia lähtöjä että vaikeita ja tuskaisia. Lähtö on helppo, jos on siihen valmis. Myös ateisti voi kuolla rauhallisesti, jos ateistinen vakaumus on syvä ja vakaa. Kirjoittajan omaiset eivät olleet valmistautuneet kuolemaansa.
Buddhalaisen näkökulman mukaan kuolemanhetkinen mielentila jatkuu kuoleman bardossa. Ei varmasti ole mukava olla rajan takana hätääntynein, kärsivin ja sekavin mielin.
"kauhea kuolema teki hänelle niin kammottavan olon."
Mikä tekee iäisyydestä kammottavan? Se että Armo oli tarjolla koko elämän ajassa, ja sen näki, halpana piti.
Iäisyys on loputon tila, ei uskontojen määrittämä, vaan Luojan valmistama Lakiensa mukaan. Jopa Einsteinin teorioista se on löydettävissä.
Iäisyyteen ei mennä omien tahi valitun uskonnon näkemysten mukaan, vaan maailmaa pystyssä pitävien Lakien mukaan.
Kauhistavinta on se, että Luojan oma Poika kuoli Lain rangaistusmääräysten takia, saattaakseen Armon jokaiselle ihmiselle ilmaiseksi. Ken tuota ei halua, joutuu ikuiseen tulikivijärveen ilman kahvitaukoa tai finaalihupentumaa. Sinne ei siis joudu syntien tähden - niistähän on lunastus maksettu - vaan sentähden ettet Armahdustasi ottanut vastaan.
Näkymä Vankilasta: Vankilaan astuu valtion virkailija kulkien kopista koppiin tarjoten armahduskaavakkeita, valmiiksi täytettyjä. "Vain allekirjoitus, ja olet vapaa" sanoo virkailija kullekin vuorollaan.
Montako vankia luulet pääsevän vapaaksi? Vain yksi kymmenestä, muut nauraa röhöttävät kalteriansa takana rinta rottingilla, heitähän on aina huijattu, siis miksi allekirjoittaa... niin, miksi, ei maks mittää, oma kynäkään ei kulu, niin miksi?
Vai lakeja pitäisi sokeasti totella. Jeesus itse kielsi lakeja kirjoittamasta sanojensa pohjalta. Raamattu ei ole lakikirja vaan ohjeita täynnä, vaikka siitä on paljon poiskin jätetty ja se muuttunut on kääntämis, ymmärtämis ym syiden vuoksi kenties jossain määrin. Kannattaisi tutustua vielä Tuomaan ja Marian evankeliumeihin, mikäli Raamattu tuntuu pistäneen oman ajattelun liian ahtaalle.