Vihdoinkin on avattu sellainen keskustelupalsta, jossa monilapsisen köyhän evakkoperheen eläkeikään ehtinyt lapsikin voi vapaasti julkituoda muutamia ajatuksiaan. Aiemmin ne on pitänyt lausua jossakin kaljakuppilassa ison Karjala-tuopin ääressä, mutta täällä on tilaisuus puhua tärkeistä asioista ihan selväpäisenäkin. Yhteiskunnassamme on siis alkanut tapahtua oikeaa heräämistä.
Kun Baltian maiden itsenäistymisen jälkeen alettiin taas puhua Karjalan palauttamisesta, niin ainakin Länsi-Suomessa asiaan suhtauduttiin äärimmäisen nuivasti ja vähättelevästi. Kaikki olivat sitä mieltä, että Suomen ei kannata ottaa vastaan Karjalaa, vaikka sen saisi ihan ilmaiseksikin, sillä se on niin huonossa kunnossa. Näiden arvostelijoiden mieleen ei mennyt se, että jokainen Suomen maakuntakin olisi nyt yhtä huonossa kunnossa, jos alue olisi ollut 50 vuotta ilman ahkeraa isäntää.
Karjalan nykyinen kurjuus johtuu juuri siitä, että valloittaja ei ole ollut alueesta ollenkaan kiinnostunut, koska sillä on muualla suunnattomasti sellaisia alueita, joissa runsaiden luonnonvarojen hyödyntäminen on paljon kannattavampaa. Karjalan suurin rikkaus, hyvät metsät, eivät ole valloittajaa suuresti kiinnostaneet, sillä suunnattomia metsiä sillä on muuallakin. Karjalan metsätalous ja koko metsäteollisuus onkin paljolti siinä tilassa, mihin se suomalaisten jäljiltä jäi sodan jälkeen. Tietenkin tehdaslaitokset ovat paljon rapistuneet ja muutamat koneistot ovat menneet rikki, joten aiempaa huonommassa kunnossa kaikki tietenkin on.
Kun kävin ensimmäistä kertaa äitini synnyinpitäjässä Laatokan pohjoisrannalla vuonna 2001, niin näky oli aivan järkyttävä. Olen jo lapsuudessa lukenut paljon Karjalaa käsitelleitä kuvateoksia ja tutkinut paljon vanhoja valokuvia, mutta ei niiden perusteella olisi voinut nykyisen Karjalan kurjuutta mitenkään ennustaa. Metsät näyttivät olevan täysin hakkaamattomia ja luonto äärimmäisen kaunis, mutta ihmiset näyttivät elävän nollarajan alapuolella.
Koko pitäjässä oli vain muutama parempi rakennus, jotka nekin olivat suomalaisten ennen sotia rakentamia. Venäläisten rakentamat rakennukset olivat sitä tunnettua itäistä laatua, joka ei täytä kaikkia EU-direktiivejä. Tavallinen suomalainen ei millään pysty ajattelemaan sitä, että suurvallan reuna-alueilla voisi vielä olla sellaisia slummialueita, mitkä Karjalassa ovat ihan tavallisia. Kaikesta näkee sen, että uudella isännällä ei ole ollut tarkoituskaan koskaan saada Karjalaa jaloilleen, vaan se on ollut heille pelkkä taakka.
Myös paikallisten ihmisten moraali Karjalassa on täysin rappiolla. Lähes kaikki miehet juopottelevat, varastelevat ja elävät pieniä rikoksia tekemällä ( jos humalatilansa vuoksi siihen pystyvät) ja melkein kaikki virassa olevat naisetkin myyvät iltaisin itseään ihan julkisesti suomalaisille turisteille, jotka ovat vanhempiensa kotiseutuja katselemassa. Räikein esimerkki tästä oli Sortavalassa yhden juopon upseerin vaimo, jolla oli kotona puolitoista kuukauta vanha lapsi, mutta siitäkin huolimatta hän etsi vimmatusti asiakkaita, koska lapselle piti saada ruokaa??? Naisella olikin hyvä viuhka suomalaisten juoppojen keskuudessa, sillä naisella oli erittäin isot tissit. Toiset huonommin menestyneet "virkasisaret" perustelivat heikompaa viuhkaansa sillä, että onhan jokaisella naisella isommat tissit heti synnytyksen jälkeen! Moniko nainen Suomessa myy itseään heti synnytyksen jälken, vaikka tissit sitten hieman tavallista enemmän pullottaisivatkin?
Nämä muutamat kurjat kokemukset saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että uuden isännän toimenpiteiden avulla Karjala ei ikinä tule nousemaan tästä ahdinngosta, vaan koko alue rapistuu olemattomiin muutamassa vuodessa. Alueen irfrastruktuuri on nollalukemissa, ja väestön moraali on nollarajan alapuolella, joten alueella ei ole mitään tulevaisuutta. Suurvaltaomistaja ei yksinkertaisesti tarvitse Karjalaa enää, koska sotilaspoliittista merkitystä alueella ei nykyaikana ole. Venäjän kannattaisi ehdottomasti palauttaa alue Suomelle, jos sen ylpeys vain sen sallisi. Tämä toimenpide olisi erittäin edullinen sekä Venäjälle että Suomelle.
Jos Karjalaa ajatellaan suomalaisten kannalta, niin meille alueella olisi erittäin suuri merkitys. Karjalassa on suunnattomat metsävarat ja maanviljelysalueenakin se olisi Suomen parasta seutua ilmasto-olosuhteiden kannalta. Laatokan rantamailla ei halla ole usein vieraillut. Kun otamme huomioon sen, että vaurastuva Pietari on aivan Karjalan kupeessa, niin suurellekaan maataloustuotannolle ei ole mitään markkinointivaikeuksia.
Laatokka kauniine rantoineen tarjoaisi myös erinomaiset mahdollisuudet lomailu- ja virkistyskäyttöön keskituloisille pietarilaisille ( uusrikkaat tietenkin menevät kallimpiin paikkoihin maailmassa), koska matkat olisivat lyhyet. Laatokan ympäristö ei varmuudella jäisi miksikään takamaaksi Suomessa, vaikka valtio ei siihen rahojaan liikaa panisikaan. Kyllä yksityiset liikemiehet rakentaisivat loma- ja huvittelukeskukset ihan omatoimisesti, sillä venäläiset ovat kovia juhlimaan iloitsemaan. Heille todella kannattaisikin rakentaa hyvän palvelun huvitelupaikkoja ja ottaa hyvässä yhteisymmärryksessä liiat rahat pois.
Karjalan jälleenrakentaminen on kova urakka, mutta sitä Venäjän ja Suomen tulisi ihan ennakkoluulottomasti yhdessä pohtia, sillä Karjalan sijainti on on aivan erinomainen. Karjala on vauraan Etelä-Suomen ja väkirikkaan vaurastuvan Pietarin välissä, siellä on hyvät metsävarat, hyvät viljelysmaat ja loistavat lomailu- ja virkistysmahdollisuudet. Tuntuu perin kummalliselta, että näin loistavia mahdollisuuksia tarjoava luonnonkaunis alue pidetään turhan ylpeyden ja kyräilyn vuoksi paitsiossa. Venäjän ja Suomen johtomiesten pitäisi uskaltaa lausua tämä tosiasia ääneen ja aloittaa rakentavat neuvottelut pikaisesti. Viivyttely maksaa ihan liian paljon tässä kaupallistuneessa maailmassa.
Kaikkien pietarilaisten ja kaikkien suomalaisten etu olisi saattaa Karjalan hallintasuhteet pikaisesti sellasiksi, että Venäjä ja Suomi pääsisivät hyötymään tästä molemmille osapuolille tärkeästä alueesta. Kokemukseni mukaan tämä ei tule onnistumaan näissä asetelmissa, sillä nykyinen isäntä on laiminlyönyt täydellisesti alueen kehitämisen, koska alueella ei ole Venäjälle tärkeintä luonnonrikkautta eli öljyä.
Köyhät suomalaiset tyytyisivät ilomielin näihin nykyisiinkin luonnonrikkauksiin, jotka on erittäin helppo hyödyntää ahkeran ja suunnitelmallisen työnteon avulla. Nyt Karjalassa tarvittaisi vain ahkeria suomalaisia uudisrakentajia ja ennakkoluulottomia yrittäjiä, jotka osaisivat saattaa alueen jälleen täyteen kukoistukseen. Meillä tästä jälleenrakennuksesta on paljon hyvää kokemusta, sillä asutettiinhan Suomessa sotakorvausten aikanakin 450000 evakkoa hyvin nopeasti uusille paljon Karjalaa huonommille asuinsijoille.
Taitaa se taas olla yhden Karjala-tuopin paikka!
Kun Baltian maiden itsenäistymisen jälkeen alettiin taas puhua Karjalan palauttamisesta, niin ainakin Länsi-Suomessa asiaan suhtauduttiin äärimmäisen nuivasti ja vähättelevästi. Kaikki olivat sitä mieltä, että Suomen ei kannata ottaa vastaan Karjalaa, vaikka sen saisi ihan ilmaiseksikin, sillä se on niin huonossa kunnossa. Näiden arvostelijoiden mieleen ei mennyt se, että jokainen Suomen maakuntakin olisi nyt yhtä huonossa kunnossa, jos alue olisi ollut 50 vuotta ilman ahkeraa isäntää.
Karjalan nykyinen kurjuus johtuu juuri siitä, että valloittaja ei ole ollut alueesta ollenkaan kiinnostunut, koska sillä on muualla suunnattomasti sellaisia alueita, joissa runsaiden luonnonvarojen hyödyntäminen on paljon kannattavampaa. Karjalan suurin rikkaus, hyvät metsät, eivät ole valloittajaa suuresti kiinnostaneet, sillä suunnattomia metsiä sillä on muuallakin. Karjalan metsätalous ja koko metsäteollisuus onkin paljolti siinä tilassa, mihin se suomalaisten jäljiltä jäi sodan jälkeen. Tietenkin tehdaslaitokset ovat paljon rapistuneet ja muutamat koneistot ovat menneet rikki, joten aiempaa huonommassa kunnossa kaikki tietenkin on.
Kun kävin ensimmäistä kertaa äitini synnyinpitäjässä Laatokan pohjoisrannalla vuonna 2001, niin näky oli aivan järkyttävä. Olen jo lapsuudessa lukenut paljon Karjalaa käsitelleitä kuvateoksia ja tutkinut paljon vanhoja valokuvia, mutta ei niiden perusteella olisi voinut nykyisen Karjalan kurjuutta mitenkään ennustaa. Metsät näyttivät olevan täysin hakkaamattomia ja luonto äärimmäisen kaunis, mutta ihmiset näyttivät elävän nollarajan alapuolella.
Koko pitäjässä oli vain muutama parempi rakennus, jotka nekin olivat suomalaisten ennen sotia rakentamia. Venäläisten rakentamat rakennukset olivat sitä tunnettua itäistä laatua, joka ei täytä kaikkia EU-direktiivejä. Tavallinen suomalainen ei millään pysty ajattelemaan sitä, että suurvallan reuna-alueilla voisi vielä olla sellaisia slummialueita, mitkä Karjalassa ovat ihan tavallisia. Kaikesta näkee sen, että uudella isännällä ei ole ollut tarkoituskaan koskaan saada Karjalaa jaloilleen, vaan se on ollut heille pelkkä taakka.
Myös paikallisten ihmisten moraali Karjalassa on täysin rappiolla. Lähes kaikki miehet juopottelevat, varastelevat ja elävät pieniä rikoksia tekemällä ( jos humalatilansa vuoksi siihen pystyvät) ja melkein kaikki virassa olevat naisetkin myyvät iltaisin itseään ihan julkisesti suomalaisille turisteille, jotka ovat vanhempiensa kotiseutuja katselemassa. Räikein esimerkki tästä oli Sortavalassa yhden juopon upseerin vaimo, jolla oli kotona puolitoista kuukauta vanha lapsi, mutta siitäkin huolimatta hän etsi vimmatusti asiakkaita, koska lapselle piti saada ruokaa??? Naisella olikin hyvä viuhka suomalaisten juoppojen keskuudessa, sillä naisella oli erittäin isot tissit. Toiset huonommin menestyneet "virkasisaret" perustelivat heikompaa viuhkaansa sillä, että onhan jokaisella naisella isommat tissit heti synnytyksen jälkeen! Moniko nainen Suomessa myy itseään heti synnytyksen jälken, vaikka tissit sitten hieman tavallista enemmän pullottaisivatkin?
Nämä muutamat kurjat kokemukset saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että uuden isännän toimenpiteiden avulla Karjala ei ikinä tule nousemaan tästä ahdinngosta, vaan koko alue rapistuu olemattomiin muutamassa vuodessa. Alueen irfrastruktuuri on nollalukemissa, ja väestön moraali on nollarajan alapuolella, joten alueella ei ole mitään tulevaisuutta. Suurvaltaomistaja ei yksinkertaisesti tarvitse Karjalaa enää, koska sotilaspoliittista merkitystä alueella ei nykyaikana ole. Venäjän kannattaisi ehdottomasti palauttaa alue Suomelle, jos sen ylpeys vain sen sallisi. Tämä toimenpide olisi erittäin edullinen sekä Venäjälle että Suomelle.
Jos Karjalaa ajatellaan suomalaisten kannalta, niin meille alueella olisi erittäin suuri merkitys. Karjalassa on suunnattomat metsävarat ja maanviljelysalueenakin se olisi Suomen parasta seutua ilmasto-olosuhteiden kannalta. Laatokan rantamailla ei halla ole usein vieraillut. Kun otamme huomioon sen, että vaurastuva Pietari on aivan Karjalan kupeessa, niin suurellekaan maataloustuotannolle ei ole mitään markkinointivaikeuksia.
Laatokka kauniine rantoineen tarjoaisi myös erinomaiset mahdollisuudet lomailu- ja virkistyskäyttöön keskituloisille pietarilaisille ( uusrikkaat tietenkin menevät kallimpiin paikkoihin maailmassa), koska matkat olisivat lyhyet. Laatokan ympäristö ei varmuudella jäisi miksikään takamaaksi Suomessa, vaikka valtio ei siihen rahojaan liikaa panisikaan. Kyllä yksityiset liikemiehet rakentaisivat loma- ja huvittelukeskukset ihan omatoimisesti, sillä venäläiset ovat kovia juhlimaan iloitsemaan. Heille todella kannattaisikin rakentaa hyvän palvelun huvitelupaikkoja ja ottaa hyvässä yhteisymmärryksessä liiat rahat pois.
Karjalan jälleenrakentaminen on kova urakka, mutta sitä Venäjän ja Suomen tulisi ihan ennakkoluulottomasti yhdessä pohtia, sillä Karjalan sijainti on on aivan erinomainen. Karjala on vauraan Etelä-Suomen ja väkirikkaan vaurastuvan Pietarin välissä, siellä on hyvät metsävarat, hyvät viljelysmaat ja loistavat lomailu- ja virkistysmahdollisuudet. Tuntuu perin kummalliselta, että näin loistavia mahdollisuuksia tarjoava luonnonkaunis alue pidetään turhan ylpeyden ja kyräilyn vuoksi paitsiossa. Venäjän ja Suomen johtomiesten pitäisi uskaltaa lausua tämä tosiasia ääneen ja aloittaa rakentavat neuvottelut pikaisesti. Viivyttely maksaa ihan liian paljon tässä kaupallistuneessa maailmassa.
Kaikkien pietarilaisten ja kaikkien suomalaisten etu olisi saattaa Karjalan hallintasuhteet pikaisesti sellasiksi, että Venäjä ja Suomi pääsisivät hyötymään tästä molemmille osapuolille tärkeästä alueesta. Kokemukseni mukaan tämä ei tule onnistumaan näissä asetelmissa, sillä nykyinen isäntä on laiminlyönyt täydellisesti alueen kehitämisen, koska alueella ei ole Venäjälle tärkeintä luonnonrikkautta eli öljyä.
Köyhät suomalaiset tyytyisivät ilomielin näihin nykyisiinkin luonnonrikkauksiin, jotka on erittäin helppo hyödyntää ahkeran ja suunnitelmallisen työnteon avulla. Nyt Karjalassa tarvittaisi vain ahkeria suomalaisia uudisrakentajia ja ennakkoluulottomia yrittäjiä, jotka osaisivat saattaa alueen jälleen täyteen kukoistukseen. Meillä tästä jälleenrakennuksesta on paljon hyvää kokemusta, sillä asutettiinhan Suomessa sotakorvausten aikanakin 450000 evakkoa hyvin nopeasti uusille paljon Karjalaa huonommille asuinsijoille.
Taitaa se taas olla yhden Karjala-tuopin paikka!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todellakin mukavaa, että eläkeläiset pääsevät purkamaan tuntojaan muuallakin kuin tuopin ääressä.
Ensinnäkin Karjalan metsät ja maatalous.
Suomalainen puu- ja paperiala hyödyntää jo nyt Karjalan metsiä. Kun hintataso Karjalassa palautuksen myötä vääjäämättä nousisi olisi näiden yritysten siirryyttävä hankinnoissaan taas enemmän itään ja Venäjän puolelle.
Maataloutta ajetaan alas meillä muutenkin. Alueelle perustettava maatila olisi monen miljoonan investointi eikä sen tuotosta olisi nykytilanteessa mitään takuita.
Matkailuko se olisi se ihmelääke millä palautus kustannettaisiin? Matkailijathan tunnetusti vaativat palveluita, jotka alueelle pitäisi rakentaa. Mistä ne matkailijat tulisivat ja mitä ne alueelle jättäisivät ilman tarjolla olevia plaveluita? Palvelut tarvitsevat infrastruktuurin, jota ei ole. Rakentaminen pitäisi aloittaa käytännössä tyhjästä. Viipurissa taloja työkseen korjaileva suomalainen insinöörismies totesi tässä hiljan, että Viipuri on siinä kunnossa ettei juuri kannata korjata, nurin vaan ja uutta tilalle. Mitäs matkailijat tästä tykkäisi? Vai pietarilaisilleko evakkopoika sitä lomaparatiisia alueelle suunnittelikin?
"Evakkopojan" kuvaus paikallisesta venäläisväestöstä on varsin osuvaa. Juuri tällaista väkeä me tarvitsemmekin turvaamaan maamme tulevaisuutta, eikö vaan?
Miehitettyjen alueitten palautuksesta voidaan tosiaan puhua vapaammin nykyään.
Kaikki ideat ovat tervetulleita!
Pääasia on, että keskustelua levitetään tahoille, jotka eivät ole olleet edes perusasioista tietoisia.
Hyvänä esimerkkinä on Paatsjoen alue, joka pakkoluovutettiin 1947.
Tässä saitissa esiintyy lähes ammatikseen monilla eri nimimerkeillä kirjoittanut nimim. Nimierkki.
Hänelle suomalainen kulttuuri on täysin yhdentekevä ilmiö, joten mikään Suomea koskeneen vääryyden oikaiseminenkaan ei hänestä ole mielekästä.
Laajenevaa keskustelua hänkään ei voi estää. Hänelle on varmaankin melkoinen pettymys, kun tällä sivulla on näinkin paljon keskustelua.
PS. Parhaat ideat kannattaa edelleen viedä myös maailman menoa-palstalle!
Kerettiläinen on asiantuntija Karjalan palautusasiassa!
Unohtakaa mitä multinikit kirjoittavat, muistakaa kuka he ovat!
Kerettiläinen tietää, että multinikki nimierkki kirjoittelee tänne Tehtaankadulta KGB:n määräyksestä!
Imperialistinen KGB käy sotaansa suomalaisia Karjalan palauttajia vastaan Suomi24:n keskustelupalstalla!
Kerettiläinen tietää, että kaikki palautusta vastustavat kirjoitukset ovat yhden ja saman nimierkin tuotoksia!
Kun Karjala palautetaan imperialistiselta roistovaltiolta joka sen viekkaudella ja vääryydellä varasti niin maailma pelastuu!
Nimierkki ei ole kerettiläisen pakkomielle! Ei ole!
Uskokaa Kerettiläistä!
Halleluja! Jumala armahtaa!
Multinikkaaja Nimierkki yrittää tehdä pakon edessä myönnetystä hyveen:
Hän kirjoittaa koko ajan uusilla nimimerkeillä.
Uskontokorttinsakin vilahti taas.
Vähän niin kuin pikkupoika, joka menee silmät kiukusta vetistäen pallonsa kanssa kotiin, kun ei osaa pelata rehellisesti.
Ajatella, jo ikääntyvä äijä. On taantunut tällaiseen. Taitaa olla jo vuosikymmeniä sitten tullut tauti.
Epätoivoon tässä ei todellakaan ole aihetta, jos yksi sekopää sekoaa salaliittoteorioihinsa lopullisesti. Jääpähän tilaa asiallisemmille keskustelijoille.
että muutkin ymmärtävät yskän ;)
02.11.2004 kello 14.25 Matti Keränen , Salla.
Nimimerkki " Evakkopoika " on täysin oikeassa.
Ja vielä paremmin hänen hyvät perustelunsa osuvat kohdalleen seuraavilla alueilla.
Sallan ja Kuusamon ryöstetyt itäosat ovat täysin asumattomia. Vain yksi Alakurtti Vanhan - Sallan itäreunassa on vanhana rappeutuneena sotilastukikohtana lähes puolityhjänä. Muu asutus puuttuu näiltä alueilta ja vanhat suomalaisten jäljet on täysin tuhottu.
Petsamon ja Virtaniemen asutus on vain kaksi kaivosta nikkelitehtaineen ja muutama rappeutunut sotilastukikohta. Väestöä ei ole enempää vaan vähemmän vuonna 1939. Venäläisiltä puuttuu kaikki taito , kyky ja perinne hyödyntää näiden alueiden maa - ja metsätalousvaroja.
Puutavarakin rahdataan tukkeina Suomeen jalostettavaksi. Maataloutta ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan vuoden 1944 jälkeen näillä alueilla.
Hyvä juttu. Melkein siisti, melkein asiallinen.
Mistä pitäjästä sukusi on kotoisin? Olen aika usein käynyt Laatokan-Karjalassa, tunnen seutuja jonkinverran.