Pietari, Andreas ja Johannes astuivat Öljymäen hämärässä Herransa eteen ja kysyivät;
"Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”
Jeesus antoi tähän tärkeään kysymykseen tarkan ja yksityiskohtaisen vastauksensa. Hän kertoi mitä näille miehille ja heidän veljilleen ja sisarilleen oli tuleva tapahtumaan, ennen tuota aikaa ja tuossa ajassa, että sen mitä heidän tulisi tehdä, mitä seurata ja mitä tarkata ja ennen kaikkea, muistaa!
Kaiken tämän voimme jokainen lukea Matteuksen luvusta 24, Luukkaan luvusta 21 sekä Markuksen luvusta 13.
Nämä kolme miestä, Pietari, Andreas ja Johannes uskoivat varmuudellä sydämissään jokaisisen sanan minkä Herra Jeesus tuolloin heille tässä puheessaan antoi, omakohtaisesti ja täydellisesti.
He ottivat nuo sanat vastaan uskoen ne.
Varmuudella nämä miehet pitivät uskonsa noita sanoja kohtaan läpi elämänsä, tuosta illasta lähtien, niitä koskaan muuttamatta, epäilemättä tahi hylkäämättä ja he myös opettivat tulevan alkuseurakunnan ja jokaisen uskovan veljen tuohon samaan uskoon.
Historiankirjat todistavatkin, että alkuseurakunnassa uskovat Herran omat uskoivatkin täysin näin, juuri apostolien antaman sanan mukaan sen mitä Jeesus tuona iltana Öljymäelle omille uskovilleen kertoi.
Näet vuonna 70jKr kun Rooman suuri armeija piiritti pitkään Jerusalemia näännytystaistelussa, kun sotajoukot viimein astelivat kaupunkiin, he tekivät Pyhää häväiseviä tekoja toteuttaen osaltaan kirjaimellisesti Jeesuksen antamia ennusmerkkejä tuossa Öljymäen puheessan.
Uskovat Juudeassa muistivat nuo merkit ja kehoitukset omakohtaisesti ja toimivat silloin niiden mukaan!
Suuri joukko alkuseurakunnan uskovia pakenivat noihin Jeesuksen sanoihin uskoen ja niistä vaarin ottaen Perea nimiseen kaupunkiin, ja he säästyivät Rooman armeijan tuholta.
Jatkuu seuraavassa viestissä....
"Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”
Jeesus antoi tähän tärkeään kysymykseen tarkan ja yksityiskohtaisen vastauksensa. Hän kertoi mitä näille miehille ja heidän veljilleen ja sisarilleen oli tuleva tapahtumaan, ennen tuota aikaa ja tuossa ajassa, että sen mitä heidän tulisi tehdä, mitä seurata ja mitä tarkata ja ennen kaikkea, muistaa!
Kaiken tämän voimme jokainen lukea Matteuksen luvusta 24, Luukkaan luvusta 21 sekä Markuksen luvusta 13.
Nämä kolme miestä, Pietari, Andreas ja Johannes uskoivat varmuudellä sydämissään jokaisisen sanan minkä Herra Jeesus tuolloin heille tässä puheessaan antoi, omakohtaisesti ja täydellisesti.
He ottivat nuo sanat vastaan uskoen ne.
Varmuudella nämä miehet pitivät uskonsa noita sanoja kohtaan läpi elämänsä, tuosta illasta lähtien, niitä koskaan muuttamatta, epäilemättä tahi hylkäämättä ja he myös opettivat tulevan alkuseurakunnan ja jokaisen uskovan veljen tuohon samaan uskoon.
Historiankirjat todistavatkin, että alkuseurakunnassa uskovat Herran omat uskoivatkin täysin näin, juuri apostolien antaman sanan mukaan sen mitä Jeesus tuona iltana Öljymäelle omille uskovilleen kertoi.
Näet vuonna 70jKr kun Rooman suuri armeija piiritti pitkään Jerusalemia näännytystaistelussa, kun sotajoukot viimein astelivat kaupunkiin, he tekivät Pyhää häväiseviä tekoja toteuttaen osaltaan kirjaimellisesti Jeesuksen antamia ennusmerkkejä tuossa Öljymäen puheessan.
Uskovat Juudeassa muistivat nuo merkit ja kehoitukset omakohtaisesti ja toimivat silloin niiden mukaan!
Suuri joukko alkuseurakunnan uskovia pakenivat noihin Jeesuksen sanoihin uskoen ja niistä vaarin ottaen Perea nimiseen kaupunkiin, ja he säästyivät Rooman armeijan tuholta.
Jatkuu seuraavassa viestissä....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näemme siis, että Apostolit uskoivat Jeesuksen puheen heille ( Matt 24, Luuk21, Mark13 ) kirjaimellisesti ja omakohtaisesti ja näin tekivät myös koko alkuseurakunta tulevien vuosikymmenien aikana.
Kun Johannes vihdoin kirjoitti saamansa ilmestyksensä ensimmäisen vuosisadan lopulla, tämä Ilmestys EI muuttanut apostolien tahi alkuseurakunnan uskoa suhteessa Herran paluusteen. Ei tietenkään. He olivat alusta asti Totuudessa tämänkin asian suhteen.
Sen sijaan Johanneksen ilmestys antaa tähän heidän Totuudelliseen uskoonsa lisävaloa, avaten yksityiskohtaisemmin aikojen lopun tapahtumia, jotta ne uskovat jotka tuossa ajassa elossa olisivat, toimisivat noiden sanojen mukaan, ne muistaen aivan samoin kuin se joukko vuonna 70jKr.
Jotta yksikään ei tuossa ajassa menettäisi toivoaan ja uskoaan vaan pysyisi lujana loppuun asti, vaikka pako ei olisikaan mahdollista.
Huomaamme siis, että apostolit, alkuseurakunta läpi ensimmäisen vuosisadan uskoi Jeesuksen Öljymäen jäähyvispuheen omakohtaisesti ja kirjaimellisesti, sitä lainkaan epäilemättä!
He odottivat noita tapahtumia tapahtuvaksi kenties jo elinaikanaan, kuten Tessalonikan seurakuntalaiset, mutta Paavali phjeisti heitä, että vasta kun kaikki luvatut profetiat olivat tulleet, ei ennen sitä.
Entä kuinka oli Kristuksen paluun oppi ja usko ensimmäisen vuosisana jälkeisina vuosina 200-400 luvuilla? Heidän keskuudessaan jotka elivat suoraan alkuseurakunna ja apostolein perimässä ja jälkipolvessa. Sen paljastaa meille apostolisten isien oppi ja kirjoitukset.
Apostoliset kirkkoisät ovat alkuseurakunnan aikaisia seurakuntien pyhiä ja paimenia. Monet heistä olivat Kristuksen omien apostolien opetuslapsia.
Monien heidän kirjoituksiaan on säilynyt meidän aikaamme asti.
Näistä teksteistä voimme saada selkeän kuvan siitä, mikä usko ja mikä oppi apostolien jälkeisessä alkuseurakunnassa vallitsi, minkä perinnön apostolit olivat opetuksessaan jälkeensä jättäneet ja mille perustalle kristikunta alkoi vuosisatojen saatossa rakentua.
Monet heistä tuovat myös ilmi selvin sanoin sen, mikä oli heidän aikainen usko ja oppi eskatologiasta, eli Herramme Jeesuksen paluun opista. Mitä olisi tapahduttava ennen Herran tulemusta ja sen, olivatko kristityt antikristuksen vaivanajassa edelleen maanpäällä vaiko eivät.
Seuraavaksi tuon ilmi apostolisten isien opetusta tästä aiheesta. Harmillisesti monen heidän kirjoituksiaan ei ole vielä suomennettu ( Justinos martyyriä lukuunottamatta ) ja näin joudun lainaamaan suoraan englanninkielisistä lähteistä:
Jatkuu seuraavassa viestissä....
Justinos Marttyyri(100-165jKr) - Dialogi Tryfonin kanssa;
“..Hänellä ilmoitetaan olevan kaksi tulemusta. Ensimmäisessä Hänet julistetaan olevan kärsivä, vailla kirkkautta ja kunniaa, ristiinnaulittu. Toisessa taas Hän ilmestyy kirkkaudessa taivaista, KUN LUOPUMUKSEN IHMINEN, joka puhuu ennenkuulumattomia korkeinta vastaan, julkeaa tehdä maanpäällä laittomuuksia MEITÄ KRISTITTYJÄ VASTAAN.”
Ireaenus(130-202jKr) - Harhaoppeja vastaan:
" In a still clearer light has John, in the Apocalypse, indicated to the Lord's disciples what shall happen in the last times, and concerning the ten kings who shall then arise, among whom the empire which now rules [the earth] shall be partitioned. He teaches us what the ten horns shall be which were seen by Daniel, telling us that thus it had been said to him: "And the ten horns which thou sawest are ten kings, who have received no kingdom as yet, but shall receive power as if kings one hour with the beast. These have one mind, and give their strength and power to the beast. These shall make war with the Lamb, and the Lamb shall overcome them, because He is the Lord of lords and the King of kings." It is manifest, therefore, that of these [potentates], he who is to come shall slay three, and subject the remainder to his power, and that he shall be himself the eighth among them. And they shall lay Babylon waste, and burn her with fire, and shall give their kingdom to the beast, AND PUT THE CHURCH TO FLIGHT. After that they shall be destroyed by the coming of our Lord.”
Ireaenus tuo selvästi ilmi edellä sen, että kirkko on edelleen maanpäällä lopunajan babylonian tuhon koittaessa.
Tertullian(160-225jKr) - On the resurrection of the flesh;
"and that THE BEAST ANTICHRIST WITH HIS FALSE PROPHET may wage war on the CHURCH OF GOD;”
Tertuallianus kertoo edelle kuinka peto ja väärä profeetta aloittavat sodan Jumalan kirkkoa so. kristittyjä vastaan so. pyhiä.
Victorinus(200-luvun lopulla) - Commentary on the Apocalypse;
"The little season signifies three years and six months, in which with all his power the devil will avenge himself under ANTICHRIST AGAINST THE CHURCH"
Victorinus opettaa samaa mitä Tertullianus edellä sanoen, että antikristus nousee tuossa ajassa kirkkoa vastaan.
Hippolytus(170-235jKr) - Treatise on Christ and antichrist
"That refers to the one thousand two hundred and threescore days (the half of the week) during which the TYRANT is to REIGN and PERSECUTE THE CHURCH, which flees from city to city, and seeks conceal-meat in the wilderness among the mountains"
Hippolytus opettaa samaa, mitä edellä Tertullianus ja Victorinus. Antikristus, tyranni, nousee vainoamaan kirkkoa.
Jatkuu seuraavassa viestissä...
Näin huomaamme, että apostolisten isien oppi on täysin yhdenmukainen Johanneksen ilmestyksen kanssa, joka opettaa, että pyhät, eli uskovat, eli kirkko, on edelleen maanpäällä antikristuksen vaivan aikana.
Apostolisten isien opissa, ei kenenkään heidän opissaan, ole käytönnössä mitään viitettä tahi vihiä sellaisesta, että kirkko ja uskovat olisi temmattu pois maanpäältä ennen antikristuksen vaivan aikaa.
Näin tulemme huomanneeksi, että niin apostolit, alkuseurakunta, että apostolisten isien aikainen alkuseurakunta uskoivat yksimielisesti yhden ja ainoan Kristuksen paluun opin, sen jonka Herra Jeesus tuona Öljymäen yönä omilensa kertoi ja johon Johannes ilmestyksessä lisävaloa antoi. He kaikki jakoivat sen saman uskon!
Vasta aikojen lopulla, 1800 luvulla tämä yksimielinen usko Herran paluusta Kristusruumiin sisällä muuttui.
Uskon, että se ei ole sattumaa. Näin täytyi ollakin, sillä jos kristikunta seisoisi yksimielisesti apostolien perustalla tässäkin asiassa, heitä ei koskaan voitaisi yllättää.
Mutta Jeesus lupasi, että lopunajassa on oleva suuri uskosta luopumus.
Paavali itse sanoi Tessalonikalaisille toisessa kirjeessään, että juuri suuri luopumus ( sen puuttuminen ) on se joka pidättää kadotuksen lasta astumasta näyttämölle. Vasta kun luopumus on ENSIN tullut, voi tulla joku joka ottaa Kristuksen paikan ja “homman näennäisesti hallintaansa”.
Onko kristikunta valmistautunut lopunaikojen luvattuun raskaaseen aikaan jos se tämän uuden 1800 luvun opin myötä ei ole koskaan uskonut siihen edes joutuvansa? Ei ole.
Silti Jeesus sanoi ja kehoitti meitä valmistumaan siihen aikaan.
On olemassa suuri vaara, että valmistautumaton kristikunta tuossa raskaassa lopunajassa kokee suuren pettymyksen ja pettymys johtaa kestämättömyyteen ja kestämättömyys aina luopumukseen asti.
Tämän tähden meidän tulee palata takaisin apostoliseen ja alkuseurakunnan sekä kirkkoisien jakamaan uskoon Herran paluun suhteen ja otettava kirkaimellisesti ja omakohtaisesti vaari jokaisesta Sanasta jonka Herra Jeesus tuossa Öljymäen puheessaan meille antoi!
Kirjoitan seuraavaksi hieman tästä "uudesta opista" joka on viime vuosisatoina noussut jakamaan tätä apostolista, alkuseurakunnan ja kirkkoisien jakamaa yhteistä Herramme Paluun oppia.
Pre-tribulatistinen oppi on historialtaan seuraavanlainen.
Se on hyvä ymmärtää ja Sananvalossa nähdä, että kyseinen oppi on niin Sanan valossa kyseenalainen, että historialtaan;
2-vaiheisen Herran paluun opin juuri ulottuu 1500 luvulle, reformaation aikaan ja rakennettiin jesuiittojen ovelana juonena saada protestanttien voimakkaasti ensiinnostama väite siitä, että paavi olisi antikristus, syrjäytettyä.
Fransisco Ribera, (1537-1591) teki ensimmäisen pohjustuksen tälle "uudelle opille".
Hän alkoi opettamaan, että on vain yksi antikristus ja se on tuleva vasta historian lopussa. Eli ei niinkuin Johannes kirjeessään opetti, että on monia antikristuksia ja sen henki jo vaikuttaa, mutta lopussa tulee lopullinen kadotuksen lapsi jonka Jeesus tuhoaa tulemuksessaan.
Ribera siis siirsi fokusta pois paavista.
1700-luvulla Emmanuel Lacunza jatkoi siitä mihin aribera jäi ja ovelasti siirtääkseen syytlkset paavien antikristusväitteistä pois "vaihtoi" kehittämässään opissa antikristuksen sekä Herran Jeesuksen tulemuksen toisin päin, eli että ensin tulee Jeesus ja hakee omansa ja sitten vasta antikristus.
Näin katolinen kirkko löysi opin jolla he kykenivät kumoamaan Lutherin sekä muiden protestanttien aikaansaamat syytökset paavia kohtaan.
Lacunza ja Ribera olivat molemmat jesuiittoja.
1800 luvun vaihteessa elänyt Edward Irving käänsi ja omaksui Lacunzan opin.
Hän on yksi nykymuodossa tunnetun roomalaiskatolisen kirkon oppi-isä.
Häneltä ja hänen kirjoistaan oppi löysi scotlantilaisen pastorin John Darbyn.
Hän innostui Lacunzan ja Irvingin kirjallisuudesta ja hänet tunnetaan parhaana pre.trib opin oppi-isänä. Hänen kirat ja puheet innoittivat Scofieldin kommentaari raamatun jossa nimenomaan painotetaan 2-vaihe tulemuksen oppia.
Todellinen läpimurto opissa tapahtui vasta amerikassa 1970 luvulla kun Hal Lindsey kirjoitti miljoonia myyneen best sellerinsä!
Termistä "left behind" tuli legenda joka innoittu lukuisat kirjailijat, että elokuvan tekijät aiheen pariin... Scofieldin tutkielmista ja Irvingin opista tuli suuren popularisaation saanut oppi, se "luettiin sisään" raamattuun ja se on oppi on tarkentunut aina viime päiviin asti erittäin ovelasti.
Karismaattiset piirit ottivat vastaan tämän opin hyvin laajalti ja sitä myöden mitä karismaattisen pastorit oppia alkoivat opettaa, sen todellinen historia alkoi hämärtyä...
Vuosien saatossa, monien esikuvinamme pitämiemme veljien ja sisarien saarnojen kautta oppi vakiintui, sitä ei enään kyseenalaisteta.
Tällainen historia löytyy pre tribulation tempaus opin takaa.
Ennen Riberaa kristikunta oli täydellisen yksimielinen eskatologiasta, eli lopun ajan opista. Kristikunta odotti alusta asti yhdessä sitä ainoaa toista tulemusta mistä Herra itse oillensa jäähyväispuheessaan puhui.