Työpäivä pulkassa, vihdooinkin...
No juu asiaan. Kiinostaisi tietää, kuinka moni palstalaisista on avioerolapsi tai muuten ei konventionaalisista kotioloista lähtöisin.
Lähinnä tämä kiinnostaa siksi, että olisi jotenkin siltäkin osin helpompi ymmärtää kunkin maailman katsomusta.
Itse olen yrittäjäperheestä, jossa vanhemmilla oli muutakin puuhaa kuin vatvoa parisuhdetta. Isä jäi tässä vajaa kymmenen vuotta sitten leskeksi.
Ihan pakko vielä sanoa, että onneksi kaikki naiset eivät ole palstan feministien kaltaisia. Olisi Kurrella ja monella muulla miehellä vanhanpojan kohtalo varsin todennäköinen. ;)
No juu asiaan. Kiinostaisi tietää, kuinka moni palstalaisista on avioerolapsi tai muuten ei konventionaalisista kotioloista lähtöisin.
Lähinnä tämä kiinnostaa siksi, että olisi jotenkin siltäkin osin helpompi ymmärtää kunkin maailman katsomusta.
Itse olen yrittäjäperheestä, jossa vanhemmilla oli muutakin puuhaa kuin vatvoa parisuhdetta. Isä jäi tässä vajaa kymmenen vuotta sitten leskeksi.
Ihan pakko vielä sanoa, että onneksi kaikki naiset eivät ole palstan feministien kaltaisia. Olisi Kurrella ja monella muulla miehellä vanhanpojan kohtalo varsin todennäköinen. ;)
Vastaukset 76
Vanhimmat
meikäläisen vanhemmat on eläneet yhdessä avioliitossa aina, eivät ole olleet naimisissa muiden kanssa. Tavallisia työssäkäyviä ovat ja elävät edelleen.
Arvaan että jotkut palstalaiset vastaavat tähän että "ja silti pojasta tuli tuommoinen..."
Nyt ne tietysti kiusallaan vastaa että "ei ihme että pojasta tuli tuommoinen..."
Mitäs nyt keksitte Hertha ja Sanelma...
Olen erittäin "traditionaalisesta" suomalaisesta perheestä, samat tuntomerkit kuin omassasikin.
Tavallista turvallisuutta.
vastaan; tässä näemme, ettei perinteinen avioliitto ja perhe takaa jälkeläisten... Mutta, olet huolestuttavasti rauhoittunut, et kai vain ole rakastunut?
minäkö rakastunut, never.
En vain yksinkertaisesti ole viitsinyt käyttää aikaani enää niin paljoa feministipalstalla luuhaamiseen kun netti on pullollaan paljon mielenkiintoisempiakin aiheita...
mäkin jo pian kotiin...mutta ei toivookaan, ainakaan muutamaan viikkoon.
Noh, asiaan. Kyselit avioerolasten perään. Tässä semmonen nyt olis, mutta olin kyllä jo aikuinen kun vanhemmat erosi.
Joten olisinko semmonen avioeroaikuinen?
;)
En ole erolapsi. Äitini on uskollinen nainen joka kunnioittaa rakastavaa puolisoaan.
En voisi kuvitellakaan, että he eroaisivat, muuten kuin kuoleman kautta. Enkä sittenkään usko, että toista puolisoa ottaisivat, jää sitten kumpi tahansa jälkeen...
Olen melko hyvin toimeentulevasta perheestä lähtöisin. Akateeminen isä.
No mä olen avioerolapsi. Isä akateeminen ja äiti "talontytär". Mitään riitelyä ja haukkumista en lapsena kuullut.Isä oli toisella paikkakunnalla töissä ja mulle jäi semmonen mielikuva ettei tapahtunut mitään erityistä, se vaan sitten ei enää tullut viikonloppuna ja lomilla kun ne erosi. Eronneet sillon kun oltiin alle kouluikäsiä mun veljien kanssa. Äiti oli
vanhin 8 lapsen perheestä. Mulla on lapsesta lähtien ollut paljon setiä ja tätejä ja niitten lapsia lähellä, ts samaa ikäluokkaa olevia serkkuja. Tuntuu melkein sille kun oisin kasvanut monilapsisessa perheessä.
En ole avioerolapsi. "Avioeroaikuinen"
Äitini oli yrittäjä, kuten nykyään minäkin.
Isäni oli kirjapainoalalla töissä, joissa tienasi aikoinaan hyvin.
En oikein pointtiasi ymmärtänyt.
Ja miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa? Se taas kertoo aika paljonkin sinusta itsestäsi.
"
Se taas kertoo aika paljonkin sinusta itsestäsi.
"
Jahah, ja mitähän tuo mahtaa kertoa. Uteliaisuuttani kyselen.
"
En oikein pointtiasi ymmärtänyt.
"
Pointti on siinä, että yritän hahmottaa onko olemassa mahdollisia lapsuuden traumoista periytyviä syitä eräänlaiseen yltiöfeminismiin.
Sellaiseen uhoon, että 'kyllä me naiset ollaan kovia'. Onko kyseessä mahdollinen myöhäissyntyinen kapina isää kohtaan. Jos vaikka kokee avioero tilanteessa, että isä on jotenkin pettänyt.
Tai koska lapset yleensä jäävät äidille, onko mahdollista, että äiti on vihallaan exäänsä kohtaan herättänyt miesvihaa kasvavassa lapsessa.
Eli siis, yritän ymmärtää.
Tasa-arvoon pyrkivä feminismihän juontaa juurensa tietenkin, ellei nyt lesboudesta niin sitten miesvihasta, vai mitä?
Miesviha ei ole feminismiä, sen enempää kuin sovinismi olisi tasa-arvoon pyrkivää.
"Sellaiseen uhoon, että 'kyllä me naiset ollaan kovia'."
Eli päästiin tähän "hyvä jätkä" asetelmaan?
Ei tarvitse olla mitenkään "kova" ollakseen feministi, ns. "pehmeitä" arvoja ainakin minä kannatan, arvoja, jotka ottavat muutkin kuin oman itsensä huomioon.
Kenen kirjoituksista sinä olet täällä miesvihaa löytänyt?
Olet siis havainnut tällä palstalla merkkejä yltiöfeminismistä ja " Kyllä me naiset olemme kovia " -asenteista? Kenen kirjoituksissa? Kuka täällä on se kovasydäminen yltiöfeministi, jonka miesviha on sitä suuruusluokkaa että kyseessä on jo psykoanalyyttistä lapsuusajan traumojen selvittelyä vaativa mielenterveysongelma? Sanelma? Maria? Hertta? Carma? Kerro nyt äläkä ujostele.
Pitänee kertoa että olen feministi,jos ois jäänyt huomaamatta sulta, en tiedä olenko palstan feministien kaltainen, kyllä kai olen....
Vanhempani ovat avioliitossa keskenään edelleen, menivät naimisiin aika nuorina ja saivat monta lasta.
Lenita Airisto on oikeassa siinä, että jos naisella on ollut hyvä isä, ei tule sellaista miestä joka voisi naisen itsetunnon murtaa. Johtuneeko tästä että olen feministi.
Ne isänsä hylkäämät tytöt eivät yleensä ole feministejä, vaan isäkompleksista kärsiviä epävarmoja miellyttämishaluisia tyttösiä joita vanhojen äijien on helppo käyttää hyväkseen.
Nimimerkillä Sivusta seurannut
Näin. Sinä ja Lenita saatatte olla oikeassa. Äiti yrittäjä, kuoli, kun olin pieni. Isä työnjohtaja, sairastui vakavasti muutaman vuoden kuluttua äidin kuolemasta, arvosti erityisesti kumpaakin tytärtään. Ja syystä. Me kakarat tehtiin töitä ja tytöt lisäksi opiskelivat - olisivat pojatkin voineet, eivät juuri viitsineet, maailma oli heille auki muutenkin. En erityisemmin arvosta ihmisiä, jotka vain valittavat ja odottavat muilta söövistä, on itsekin tehtävä jotakin. Feministi jo pikkukakarasta alkaen, en tosin vihainen, mua on hemmoteltu (kuopus).
Ja nyt nukkumaan, en jaksa lukea kaikkea lukematonta, onpas sitä, huh.
...tosin ei mitenkään uskova/uskonnollinen koti (koin herätyksen itse myöhemmällä iällä muualla asuessani).
Vanhemmat naimisissa edelleen. Yrittäjyyttäkin lähipiiristä löytyy.
Minä olen myös todella iloinen, ettei valtaosa suomalaisista naisista ole feministejä, vaan tavallisia tasa-arvoisia ihmisiä, joiden kanssa tulee hyvin juttuun.
"Minä olen myös todella iloinen, ettei valtaosa suomalaisista naisista ole feministejä.."
En nyt kertaakaan elämässäni ole tavannut yhtäkään naista, joka ei haluaisi olla tasa-arvoinen tai siihen pyrkivä.
Ja sukupuolten tasa-arvoon pyrkivät naiset ja miehet lasken feministeiksi, jos taas lasket feministeiksi ainoastaan johonkin liittoon kuuluvat henkilöt, niin en silloin minäkään olisi feministi. Katso viesti "En ole feministi, mutta" kuinka usein olet tämän lauseen kuullut ja mieti sitten miksi sen olet niin usein? kuullut.
Tästä uskonnollisuudestasi. Etkö itse huomaa miten suvaitsematonta se on? Ainoa "oikea" aate on vain ja ainoastaan se oma uskonto ja muut uskonnot ovat vain yksinkertaisesti väärässä.
En sitten kiellä etteikö nykyään kristillisellä uskonnolla olisi oikeita ja hyviä periaatteita, olenpahan joskus käynyt katsomassa noita eri uskontojen palstoja, suvaitsematonta porukkaa.
Olen muuten aikoinani eronnut kirkosta juuri tämän muiden ihmisten vähättelyn ja helvettiin tuomitsemisen takia.
Tämähän ei liity oikeastaan feminismiin, vaikka onhan näitä naispappien vastustajia vieläkin.
...joka ei ole kirkon sisällä (ts. kirkosta eronneet) tuskin liittyy naispappeuskysymykseen... tai valitettavaa, mikäli naispappeuskysymys ratkaistaan feministiseltä lähtökohdalta sotkemalla sekulaaria ajattelutapaa hengellisiin kysymyksiin.
Ts. naispappeus ei ole ensisijassa tasa-arvokysymys, tai valitettavaa, mikäli on. (Asia ei koske minua sikäli, kun en itsekään kuulu ev. lut. kirkkoon enää).
Raamattu sanoo muuten, että kukaan ihminen ei voi tuomita toista ihmistä helvettiin. Jos joku tekee niin, hän toimii Raamatun vastaisesti... itse asiassa sanoen: "älkää kadotustuomiota lausuko, jotta sitä ei teillekään lausuttaisi". Sellainen "kristillisyys" ei ole mitenkään kristillistä.
Syntisiksi puolestaan mainitaan jokainen ihminen. Ja jokaisella on myös mahdollisuus kokea armo, henkilökohtaisesti, samalta viivalta, ilman tarvetta kuulua johonkin jengiin tai heitellä tietynlaisia "voltteja" siksi, koska joku toinen sanoo niin.
Sitten on tiettyjä ideaaleja, kuten avioliitto / huoraamisen kaihtaminen, ahneuden/himoitsemisen/tappamisen välttäminen, vanhempien kunnioittaminen, puhumattakaan siitä, että tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä saman verran kuin itseänsäkin... Näistä on hyvä aina keskustella itse kenenkin tai näitä pohtia, kun tekee omia valintojaan.
..joka tulee esim. tuolta wikipedia-sanakirjan määritelmästäkin selkeästi esiin, on puhua yleensä "patriarkaalista" ja sen vallasta, johon verrattuna sitten käydään "tasa-arvokamppailua".
Myös muina ydinalueina on mainittu "lasikattoilmiö", "reproductive rights"... jne.
Feminismi yleensä siis keskittyy naisnäkökulmaan, useimmiten materialismin ja toisaalta sosiaalidemokratian arvoja korostaen (sekä esim. kristillisyyttä mustamaalaten vallan asiantuntemattomasti), ja noihin tasa-arvoteemoihinsa vallan yksipuolisesti. Siksi olen iloinen, että meillä valtaosa naisista ei ole kangistunut enää noiden ympärille, vaan näkee tasa-arvon feminismiä huomattavasti laajempana käsitteenä -> eivätkä halua rajoittaa itseänsä kutsumalla itseänsä feministeiksi.
Esim. nähdäkseni kristityn ihmisen on vallan vaikea kutsua itseään feministiksi, kun katsoo, mitä alan "mainstream" nykyisin edustaa.
...se on varattu sukupuolesta riippumatta muuten Raamatussa kaikille uskoon tulleille... se ei ole siis miesten yksinoikeus.
Se, mikä on ihmeellistä, on, että miksi pappi-sanaa käytetään seurakunnan palkatuista työntekijöistä..
...ts. tuosta naispappeus-asiasta on tullut sekulaari tasa-arvoasia nimenomaan ns. "leipäpappeuden" ansiosta, joka on kaiken kaikkiaan vallan epäraamatullinen ilmiö.
Sanot:
"Tästä uskonnollisuudestasi. Etkö itse huomaa miten suvaitsematonta se on? Ainoa "oikea" aate on vain ja ainoastaan se oma uskonto ja muut uskonnot ovat vain yksinkertaisesti väärässä. "
Jos uskoo johonkin, niin se on ihmiselle totta. Minulle kaikki uskonnot, jotka esim. kieltävät Jeesuksen Kristuksen ovat yksinkertaisesti väärässä PERUSTANSA osalta, sen osalta, mille rakentavat.
Kyseessä on kuitenkin eri asia kuin suvaitsevaisuus. Kristittyjä ihmisiä kehotetaan yleensä elämään sovussa kaikkien kanssa - sille ei voi sitten mitään, jos joku tulee minulle haastamaan riitaa sen takia, kun loukkaantuu siitä, että hän on mielestäni väärässä. Ehkäpä pitäisin sellaista vähän enemmänkin suvaitsemattomana käytöksenä?
Toisaalta se, että uskon, ei tarkoita sitä, että olisi joka ainoassa asiass oikeassa. Paavalikin kertoo erehtyvänsä "monessa kohtaa", joka koskee kaikkia.
Jos uskoisin, että muutkin uskonnot "saattavat olla oikeassa" (esim. ne, jotka kieltävät Kristuksen merkityksen syntieni sovittajana, vapahtajana, Herrana, ristinkuolemansa kautta), en olisi kristitty. Tällaisiakin multiuskontoja ja -filosofioita on. Esim. vapaamuurarismin ajatuksena on kauniilta kuulostava "itse kukin on omalla puolellaan vuorta, ja huipulta nähdään, että kukin oli oikeassa omasta näkökulmastaan".
Minun näkökulmastani sinä olet ns. harhaoppiminen, joka on vaikkapa vapaamuurarien uskonnollisen käsityksen mukaan samalla linjalla. Ei se toisaalta tee sinusta silmissäni sen suvaitsemattomampaa tai suvaitsevaisempaa sinänsä - käytöksesi yleensä ihmisiä kohtaan, jotka ovat vaikkapa eri mieltä kanssasi fundamentaaleista asioista, kertoo enemmän siitä, oletko suvaitseva tai suvaitsematon.
(Itse en pidä sinua kommenttiesi pohjalta erityisen suvaitsemattomana, vaan henkilönä, joka tuo kantansa esille... usein perustellen, jota arvostan).
En pysty ymmärtämään ajattelutapaa, jonka mukaan ns. hyvää elänyt ihminen, joka on muita elämässään auttanut ja tehnyt kaikkensa heidän hyväkseen joutaisi helvettiin, vain sen takia, ettei ole ottanut Jeesusta "sydämmeensä". Ja sitten toisaalta joku sarjamurhaaja, joka niin tekee viimeisellä minuutilla olisi oikeutettu pääsemään ikuiseen onnelaan elikäs paratiisiin.
Raamatusta löytyy varmasti lainauksia, aina sopivan tilaisuuden tullen. Aika yleisiä ovat nämä "silmä silmästä ja hammas hampaasta" "Nainen vaietkoon seurakunnassa" -viittaukset.
Joskus olen minäkin raamattua yrittänyt lukea, mutta jo alkuteksteissä se menee niin satuilun puolelle, etten siihen vain pysty uskomaan, en voi sille mitään että jollakin tasolla luokitsen fundamentalistiset ihmiset vähä-älyisiin.
Jeesus-niminen puuseppä on käsittääkseni ihan oikeasti todistettu olevan olleen hengissä, Jumalan poikako? Eri asia.
...nyt et enää puhunutkaan suvaitsevaisuudesta sinänsä, vaan omasta ajatteluprosessistasi suhteessa kristinuskoon.
Sanot: "En pysty ymmärtämään ajattelutapaa, jonka mukaan ns. hyvää elänyt ihminen, joka on muita elämässään auttanut ja tehnyt kaikkensa heidän hyväkseen joutaisi helvettiin, vain sen takia, ettei ole ottanut Jeesusta "sydämmeensä". "
Eikös se mene niin, että suurin osa esim. aasialaisista joutaisi helvetin käryyn palamaan, koska eivät omaa samaa uskontoa kuin sinä, siis ihan raamatun mukaan? Eikö se taivaspaikka ole varattu vain tosiuskoville? Siis tässä tapauksessa kristinuskoon kuuluville.
Sanoit ettei ihminen itse voi ketään tuomita, mutta aika kova olit itse tuomitsemaan murhaajiksi abortintekijöitä!
että raamatun mukaan sielu siirtyy ihmiseen jo kohdussa. Mistäs sinä tiedät, ettei se sielu siirry sikiöön juuri sillä hetkellä, joka aiheuttaa sen syntymän käynnistyksen?
Et sinä pieni ihminen voi ketään tuomita, jokaiselle suotakoon omat mielipiteensä, en minäkään heitä sen takia tuomitse, ainakaan helvettiin.
...on hieman erilaiset käsitykset kuin minulla.
1) Yleensä elämä on tarkoitettu suojeltavaksi, ei tuhottavaksi -> siksi abortti on esim. periaatteessa epäeettinen, ihmisen syntisyydestä joka tapauksessa johtuva teko/valinta. Joskus siihen johtaa enemmän naisen, joskus miehen synti, joskus menee tasapuolisesti - tapauksesta riippuen.
Mitäs ihmiselämän keskeyttäminen on, ellei tappamista?
Tietysti voisi sanoa, että kun "ei tiedä milloin sielu menee ihmiseen" (minäkään en tiedä "meneekö" sielu, vai ei... vain sen, että ihmisellä on sielu/henki, joka erottaa ihmisen eläimestä -> josta johtuen ihmisellä on myös erityinen arvo tahdonvapauden omaavana olentona, ei silkkana vaistojensa orjana)... juuri siksi kannattaisi vähän säikähtää ainakin ajatusta, että tuosta vain sikiöitä lähdetetään.
2) Minä en tuomitse ketään - onneksi - muuten voisi tulla vääriä tuomioita mitä todennäköisimmin (en luota tuomiokapasiteettiini lainkaan). Helvetti on Ison kirjan mukaan varattu Saatanalle joukkoineen. Samoin luetellaan, minkä tyyppisiä ihmisiä sinne joutuu, elleivät he tee parannusta pahoista teoistaan. (Esim. Ilmestyskirja).
Hyvä, että suot toisillekin mielipiteensä. Se on dialogin alku.
...ei suinkaan ole "siirtyy" (joka viittaisi vähän intialaisperäiseen jälleensyntymisharhaoppiin), vaan Jeremian kirjassa esim. kerrotaan, että "kudoit minut kokoon äitini kohdussa"... jossa Jumala ko. kirjan mukaan jo tuntee ihmisen nimeltä.
Minä taas olen iloinen, että valtaosa miehistä ei ole äärioikeistolaisia fundamentalistiuskovaisia.
...esim. amerikoissa juuri sellaiset tahtovat heilua paljon aseiden kanssa.
Toisen ihmisen uskonnollisen vakaumuksen arvostelu ja kyseenalaiseksi saattaminen kertoo myös arvostelijasta jotakin.
'Don't mess with a missionary man, he gotta god on his side'
Itse en kyllä ole oikein uskonnollinen. Kuulun kyllä kirkkoon, enkä aio erota. Mutta se johtuu siitä, että haluan tukea sitä työtä mitä kirkko tekee Suomalaisten vähäosaisten hyväksi.
Kirkko pitää hallussaan suomessa hillitöntä omaisuusmassaa (metsiä ym.) ja hallinnollisia rakenteita.
Hyväntekeväisyys kirkon alla on usein sitten aktiivisuutta, joka lähtee tavallisista ihmisistä, johon kirkko ei itse asiassa organisaationa juuri panosta.
Sitä ihmettelen, miksi kirkko ei toteuta Raamatun ajatusta "älkää kerätkö itsellenne aarteita maan päällä"... samalla kun iso osa jäsenistöäänkin elää kurjuudessa?
Hyväntekeväisyys ei läheskään aina tarvitse raskaita organisaatioita - nykyisin on enemmän niin, että nämä organisaatiot ovat institutionalisoituneet itseriittoisiksi turvatyöpaikkabunkkereiksi.
...ymmärtäväisyydestä.
Tosin, en pidä itse pahana sitä, että carma esim. haastaa keskustelemaan.
Liian usein on niin, että ei koskaan saisi sanoa mitään asiaa "vääräksi", ettei nyt vain joku sattuisi loukkaantumaan... semmoista paskamaista huopatossumeininkiä.
Se on tärkeää sitten, että perustellaan mitä sanotaan - siltä pohjalta, mihin kukin uskoo. Se, että louskutetaan leukoja, eikä perustella, on fanatismia.
Mutta hyvin paljon häiritsi se, että sinä todellakin tuomitsit abortin tehneet naiset tappajiksi, sen todellakin teit.
Itseasiassa jollakin tapaa kunnioitan näitä oman uskonsa harjoittajia niinkauan kun se kohdistuu hyvään asiaan, esim. antaa lohtua tai toivoa.
...on fakta, eikä "tuomio". Tuomio on se, mitä valinnasta seuraa. Tällä hetkellä Suomen yhteiskunnan toimesta ei mittään. Hengellisessä mielessä myös tappajalla on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi. Samalla tavalla aborttiin myötävaikuttanut mies on muuten mielestäni tappaja, joten ei siitä sen enempää - kovasti tunnut yksipuolistavan kommenttejani.
Kristinuskon perussanoma on se, että syntinsä voi saada anteeksi, ja aloittaa uuden elämän. Siinä on toivo heille, jotka ovat masentuneita omien väärien valintojensa kuluttamina.
Toisaaltahan se, joka ei koe väärin tehneensä, ei parannustakaan tarvitse. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, sanotaan.
Eli, jos pitää aborttia "normaalina toimenpiteenä" (kuten tuolla alempana viittasin aborttimyönteisille feministisille sivuille, jossa noita t-paitojakin myytiin), niin mitäs siitä sen enempää...
Tätä kysin tai ainakin yritin aieminnikin, mutta mikä on oma mielipiteesi, joutuvatko kaikki muihin uskontoihin uskovat helvetin lieskoihin?
En vain pysty sulattamaan sellaista oman itsensä
kuviteltua paremmuutta uskonnon takia.
on selkeästi abortointia vastaan, kuulutko sinä siihen? Sitten ymmärrän.
On myös näitä uskonlahkoja, jotka kieltävät ehkäisyn käytön kokonaan.
Mihin sinä kuulut ja mikä on se oman lahkosi "totuus" abortoinnin suhteen, vai onko sitä lainkaan? Vedätkö silloin omasta hihastasi näitä tappaja-kommenttejasi samalla vetoen uskontoon?
...on, että eivät. Esim. ilmestyskirja puhuu viimeisellä tuomiolla siitä, että kaikki joutuvat "Karitsan eteen", jossa heidät tuomitaan tekojensa mukaan. Myös he, jotka ovat kuolleet tuntematta tuota "Karitsaa".
Eli oma näkemykseni on, että jotkut hyvin helvettikeskeiset lahkot opettavat väärin, tavallaan ovat varmoja jo siitä, ketkä joutuvat mihinkin, ennalta.
Eli itse ajattelen, että Jumala on armollinen. Tosin,... kun ajattelen itseäni ja tekojani, niin mitäpä minulla olisi omiin hyviin tekoihini turvaamista? Kenenkään toisen sieluntilasta en ala sanomaan.
Raamatussa sanotaan usein arvoituksin - myös sanotaan, että monet sanovat "Herra Herra"... ovat puhuneet Jeesuksen nimissä, mutta että Hän ei tunne heitä, kun he kolkuttavat. Toisaalta sanotaan, että "monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi".
Fariseus-publikaani tilanne temppelissä on myös kuvaava... Fariseuksesta tuntui, että hän on sentään hyvin uskova, kun taas Jeesus sanoi syntisyyttään murehtivasta publikaanista, että hän oli paljon lähempänä Jumalan valtakuntaa.
Eli minulle tulee noista sinun kommenteistasi hyvinkin olo, että näet hyvin selkeästi myös kristillisen tekopyhyyden, joka on usein totta.
Itse en pidä itseäni esim. sinua tai vaikkapa ruandan kansanmurhaan osallistunutta tappajaa parempana ihmisenä. Samassa veneessä ollaan.
Se on valitettava tilanne, jos ihminen lopettaa Jumalan etsimisen sen vuoksi, että pettyy uskovaisiksi itseään sanoviin ihmisiin (esim. minuun, joka usein puhun särmikkäästi ja liioitellen).
Siksi uskon itse, että Jumalan tuntemiseen ei tarvita mitään erityistä kirkkokuntaa tai lahkoa sinällään, puhumattakaan "jäsenyyksistä" muodollisissa organisaatioissa. Toisaalta luvataan, että "etsivä löytää".
Anteeksi, aloin saarnata... Tyydyttikö vastaus?
Ei siinä ole käsittääkseni puhuttu mitään abortoinnin vastaisuudesta vaikka sitä on tapahtunut erinäisin keinoin jo vuosisatoja.
Onko vähempi synti tappaa kohdusta tullut ihminen pyssyllä kuin kohdussa oleva ihminen jollakin rassilla?
Olen muodollisen jäsenyyteni erääseen suomalaiseen rekisteröityyn seurakuntaan aiemmin sanonut. Mutta se ei ole sinänsä tärkeää.
Luulen, että kirkollamme ei ole "virallista oppia" abortista, paitsi, että jo lähtien siitä ajatuksesta, että seksi kuuluu avioliittoon, on kanta aika selkeä - puhumattakaan siitä, että varmaankin aika monesta ihmisestä tuntuisi järjettömältä abortoida ollessaan naimisissa...
Uskon, että useimmat ihmiset pitävät aborttia minun laillani ihmiselämän tappamisena, tosin en ole kysynyt pastorilta, eikä asiasta ole tullut puhetta niinä harvoina kertoina, kun olen käynyt kirkossa.
Ehkäisy lienee itse kunkin omantunnon asia. Tosin kerran kuulin erään vanhemman saarnamiehen puhuvan kriittisesti aiheesta - kehotti jokaista miettimään kohdallaan ja omassa tunnossaan asiaa.
Se on selvää, että seurakuntamme opettaa, että avioliitto on parisuhdeihanne, ja seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Ja sen pitäisi kyllä olla sekä vapaaehtoista, että kivaa. (Lukeepa vaikka sitten Korkeata Veisua, josta tulee aika positiivinen kuva aiheeseen).
En halua mainita seurakunnan nimeä, ettei nyt minun sanomisiani pistettäisi seurakunnan piikkiin, kun olen törmännyt todella harvaan "kiinnilyötyyn oppiin" aiheesta. Eli minun totuuteni ei välttämättä ole seurakunnan oppia, sikäli mikäli sellaista on.
Se on selvä, että abortoinnin ja siihen johtaneenkin synnin saa anteeksi, kun ottaa Jumalaan itse yhteyttä. Siihen ei tarvita esim. sitä seurakuntaa eikä sen jäsentä, johon minä kuulun.
Minäkin olen saanut omat syntini anteeksi - kaiken semmoisenkin leuhkuuteni ja omahyväisyyteni ja muutkin pahat ajatukseni, joihin olen tänään syyllistynyt.
Mielipiteitäni en pyydä anteeksi - sitä pyydän, mikäli koet, että olet tullut taholtani henkilökohtaisesti loukatuksi. Se ei ole koskaan ollut tarkoitukseni - tosin myönnän, että joskus on tarkoitukseni provosoida... joka nyt ei ole aina viisasta.
...toisaalta puhutaan "iljettävyytenä", jota esiintyi esim. Molok-kultissa.
Ehkäpä tämä nykyinen materialismi ja hedonismi on nykypäivän Molok-kulttia, jonka eteen ollaan valmiita ihmiselämä lähdettämään jo idussaan?
"Jo idussani" sanotaan, että Jumala tuntee ihmisen - kyseessä on yksilö, jonka Jumala tuntee nimeltä jo kohdussa. Vaikea on kuvitella, että kristitty tuosta vain rauhallisin mielin suhtautuisi aborttiin.
Syntiä on tehty monenmoista totta kai vuosisatoja. Siinä ei ole mitään uutta.
Saat taivaspaikkasi takaisin, aivan sama mitä olet tehnyt.
Mitenkä liittyy feminismiin?
No jaa, joskus jotkut "viisaat" uskoivat ettei naisella ole edes sielua.
Ihmisen huonot/hyvät piirteet ovat ihmiseen olennaisesti kuuluvia, on hän sitten uskovainen tai ei.
Ääriesimerkkinä nämä islamin uskoiset terroristit, puhumattakaan kristinuskoon liittyvistä massamurhista.
Jumalan nimissä kaikki on sallittua. Amen.
Jos ihmisen murhaa tietoisesti, niin se on vallan iso synti.
Jos taas on vaikkapa puolustamassa maataan, niin ainakin VT tekee eron näiden välillä. Daavidin aikaan ainakin tuntui olevan merkittävä ero sille, surmasiko Davidin kenraali hänen vihamiehensä kavalasti rauhan aikana, vai tapahtuiko sodassa jotain.
UT tekee homman vähän ongelmallisemmaksi - toisaalta sanotaan, joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu... jonka vuoksi useat kristityt ovat perustellusti aseistakieltäytyjiä turvautuen tuohon sanaan - mikä heille suotakoon. Itse uskon esim siihen, että maalla on oikeus puolustautua hyökkäystä vastaan...
...sille, mitä poliittiset, suorastaan demoniset liikkeet tekevät uskonnon nimissä.
Joka ajattelee, ettei naisella ole sielua ei ole kovin "viisas", tai ainakaan tunne Raamattua.
Uskovaisuus sinänsä ei todellakaan tee toisesta parempaa ihmistä. Kristinusko, mikäli se on elävää, voi aikaansaada ihmisen sydämessä muutosta, kykyä välittää toisista ihmisistä, kykyä rakastaa.
Toisaalta, kristinusko julistaa armoa. Mutta armoa ei tarvita, ellei ole käsitystä synnistä. "Synnitön" tai "vain normaaleja asioita tekevä tavallinen ihminen, joka ei ole huonompi kuin muutkaan" tuskin kokee tarvitsevansakaan armoa.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Mutta myönnät kai itsekin harjoittavasi hedonismiä kun harrastat papin siunaaman siippasi kanssa seksiä?
...kysyisin, että
1) olen saanut käsityksen, ettet usko kuolemanjälkeiseen elämään... ainakaan siihen, että olisi oikeudenmukaista, että paljon pahaa tehneet ihmiset pääsisivät sellaiseen.
2) Jos otetaan hypoteettinen tilanne, että olisi kuolemanjälkeinen (mukava, ei kärsimystä täynnä oleva) elämä, johon toisaalta eivät pääsisi kaikki... mitä pahaa ihmisen pitäisi olla mielestäsi tehnyt, ettei häntä tulisi päästää sinne hyvään paikkaan?
(Ts. nyt kun olet kysellyt minulta uskostani jne. niin kuulisin mielelläni, mihin itse uskot, ja mitä kriteerejä / ideaaleja pidät arvossa - ja miten toisaalta suhtaudut niihin, jotka eivät täytä ideaalejasi / ajattelutapasi ideaaleja - mitä heille pitäisi tehdä, jos mitään?)
Miksi sitten niin monet "synnittömät" ovat niin helposti sen ensimmäisen kiven heittämässä? Kyllähän sinäkin olet sen heittänyt.
Viittaan siis tietenkin näihin aborttikysymyksiin, mikseivät he anna asian olla ja jättää sen viimeiselle tuomiolle?
...ilman vastuuta tai millä hinnalla hyvänsä on hedonismia (ks. sanan määritelmä). Vastuullinen kahden ihmisen välinen suhde on hieno juttu - eikä siinä lie mittään pahaa, jos sattuu pitämään puolisostaan?
Wikipedia määrittelee:
"Hedonism is any theory that gives pleasure a central role. The simplest form of hedonism in ethics is "whatever causes pleasure is right". Even that simple version immediately runs into trouble. Pleasure for whom? Average pleasure? Is that the median or the mean? How can you make interpersonal comparisons of pleasure, anyway? Or even cross-time comparisons for the same person? Is that pleasure in the short term, or the long term? Another summary of hedonism, "Pleasure is the highest good" avoids some of these complexities, at the cost of not having clear, practical consequences."
Ts. siinä mielessä koen, että mikäli hedonismi on suhteellinen käsite, että on huomattavasti hedonistisempaa harrastaa seksiä siltä pohjalta, että olisi sen hinnalla esim. "lipsahduksen sattuessa" valmiina lakkauttamaan alkunsa saaneen ihmiselämän. Ts. seurauksista välittämättä.
Esim. nimimerkki Lottakin on kehottanut miehiä pitämään housut jalassa, jos eivät ole valmiita siihen, että voivat joutua elättämään lapsen (jonka nainen voi päättää pitää). Tämä on mielestäni hyvä neuvo kummallekin sukupuolelle, ei vain miehille.
...että nykypäivän barbaarisessa kulttuurissa, jossa ihmiselämiä uhrataan nautinnon alttarille, pidetään myös muita ideaaleja esillä.
Etteivät ihmiset ajattelisi syntiä automaattisesti ainoaksi vaihtoehtoiseksi käyttäytymismalliksi.
Ts. ideaaleista puhuminen ja niiden esillä pitäminen on tärkeää ennalta ehkäisevässä mielessä.
...toisaalta on olemassa armo. Eikä siihen tarvita mitään julkista ripittäytymistä tai säkkituhkarituaalia.
Itse kukin voi etsiä Jumalaa hiljaisuudessakin, kun / jos kokee / tietää tehneensä väärin.
Edelleenkin, jos joku ei koe, niin mitäs näistä minunkaan jutuistani pillastumaan? Ts. en usko, että esim. minä pystyisin muuttamaan mielipidettäsi - tärkeämpää on se, että jos joku on ahdistuksessa, kun on tehnyt syntiä ja joutunut kärsimään sen seurauksista, että hän löytää avun - armon.
1) Sait väärän käsityksen, jollakin tasolla uskon kuolemanjälkeiseen elämään, jo ihan omista kokemuksistani johtuen, ei kaikkea voi järjellä selittää, ei siihen pysty kukaan.
2) En usko helvettiin/paratiisiin
Uskon, että on mahdollista, että ihmisellä on fyysisen kuolemansa jälkeen elämää, huolimatta siitä, mihin uskontoon hän edesmenneessä elämässään uskoi.
En siedä ajattelua, joka tuomitsee toisen ihmisen helvetin lieskoihin pelkästään eri uskomuksensa takia.
...ts. kuitenkaan et pidä esim. aborttia pahana... tuleeko "se" elämä, joka esim. ihmisellä voisi olla kuolemansa jälkeen, mielestäsi jossain myöhemmässä vaiheessa vasta "voimaan" tai "siirtyy" (jota ilmaisua sielusta käytit)?
Ts. ajatteletko, että se (elämä/arvo) "tulee" ihmiseen vasta esim., kun kroppa tulee kohdusta ulos? Mihin pohjaat tämän käsityksesi?
Millainen ajatus sinulla on itse kuolemanjälkeisestä elämästä? Onko se kivaa, vai onko sielläkin vielä "pahoja" asioita?
Minulla on vähän samalainen maailmankuva, mitä tulee näihin asioihin, johtuen myös omasta kokemuksestani.
Mielestäni on arveluttavaa tuomita ketään mistään valinnasta, silloin kun se koskee omaa itseä ja omaa elämää. Kuten nyt vaikka uskontoa. Ihmisiähän tässä kaikki kai vaan ollaan.
Miten sen muuten käsität?
Armonantaminen voi kuulua jokaisen tavallisen ihmisen elämään, vaikka sanana "armo" onkin saanut jotenkin negatiivisen käsitteen.
Tai sanonta "sääli on sairautta" on mielestäni outo, koska aina kun on kyseessä jokin hyväntekeväisyystilanne, niin nimenomaan näihin sääliin vetoaviin tunteisiin vedotaan, vai olisiko nykyään kauniimpaa sanoa vain empatia.
...on hyvin tärkeä käsite.
Ihmisellä on ääretön valta valita, mitä tekee, ja minkä vaikuttimien antaa vallita tekojansa.
Onko esim. tekojen vaikuttimena fyysinen tarve, psykologinen himo, tai sitten jostain arvomaailmasta lähtöisin oleva ajatus siitä, mikä on hyvää - tai joskus jopa halu tehdä tietoisesti "pahaa". (Sellaistakin halua ihmisillä on...)
Tuomiota on kahdenlaista: mikäli jonkinasteinen teko/vaikutin on tullut ilmeiseksi, on yhteisöillä erilaisia juttuja konkretisoida seurauksia aiheesta. Esim. jos toisen ihmisen tappaa (ja siitä jää kiinni), oikeus langettaa tuomion ko. yhteiskunnassa.
Toinen muoto "tuomiolle" on esim. ihmisen sulkeminen pois ystävyydestään/yhteydestään, jota esim. uskonnolliset yhteisöt käyttävät - ja joka voi olla hyvin ilkeää.
Sillä on kristinuskossa (ainakin Raamatun mukaan) hyvin vähän merkitystä sitten, mitä ihmiset yleensä sanovat ... siinä lopullisessa perspektiivissä. Selkeästi sanotaan, että ihmisen ei tule toista tässä mielessä tuomita.
Sitä en ole ymmärtänyt, että missä mielessä minä "tuomitsisin" ketään. Se on vähän eri asia, kuin kertoa, mitä pitää vaikkapa väärinä asioina oman etiikkansa/moraalinsa pohjalta.
Mikäli esim. carma. pitää vääränä sitä, että mielestäni abortin tekeminen on väärin ja ihmisen tappamista, ei hän minua tuomitse - se taas hyvin vähän hetkauttaa minua, mikäli hän sanoo, että minä tuomitsen ihmisen sanomani pohjalta. Hänellä on silloin eri käsitys siitä, mitä "tuomitseminen" tarkoittaa...
Samaten, jos nyt joku kokee mielipahaa siitä, mitä minä pidän vääränä ja sanon sen, yhtä hyvin hän voi kokea mielipahaa vaikkapa siitä, mitä miljardi muslimia sanoo vääräksi. Tai vaikkapa mitä ateisti sanoo, jos uskoo eri tavoin.
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi mielipiteitä pitäisi eettisessä/poliittisessa keskustelussa hyssytellä.
...on omalla kohdallani sellaista, että minun ei tarvitse olla aina huonolla omallatunnolla siitä huolimatta, että olen tehnyt väärin (ja vaikka tiedostan monia asioita joissa olen tehnyt väärin).
Saa kokea, että on saanut virheensä anteeksi - silti vesittämättä sitä, että on tehnyt virheitä (-> mahdollisuus oppia virheistään).
Armo on lähtökohta yleensäkin siihen, että ihmisten pitää tulla toimeen toistensa kanssa - lähtien jo siitä, että jokainen meistä pettää enemmän tai vähemmän toistensa odotuksia (niitä oikeutettujakin)... armoa tarvitaan ihmisten välillä, jotta elämä olisi siedettävämpää puutteistamme huolimatta, mutta ennen kaikkea ihmisen tarvitsee pystyä olemaan hyvällä omallatunnolla Luojansa suhteen - johon toisaalta EI tarvita mielestäni mitään puulaakeja väliin.
Uskoisin kuolemanjälkeisen elämän, jos sitä on, olevan vapaa fyysisistä ja henkisistä kivuista.
Eräs hypoteesi: Voitaisiin kuvitella sielun olevan täysin vapaa näistä ominaisuuksista ja voivansa itse sieluna päättää mihin lapsen kehoon asettuu. Sieluhan on kuolematon.
Abortoidun sikiön oletettu sieluhan pääsee suoraan paratiisin onnelaan? Vai miten?
Saanhan?
Nimittäin olen pikkuisen joskus aiheesta lueskellut.
Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Psyykkinen puoli kehittyy n. kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana.
Se ei ole siis geeneissä eikä kromosomeissa, vaan perustuu vuorovaikutukseen syntymän jälkeen. On sanottu, että vakava häiriö äiti-lapsi suhteessa aiheuttaa jopa psykopaatiaa, kun se kohdentuu 0-18 kk ikäiseen vauvaan. Mikään kohdun sisällä ei vaikuta lapsen henkiseen kehitykseen tällä tavoin. Joten voisi olettaa, että henkistä kehitystä ei vielä silloin tapahdu.
Näin muovautuu siis persoona, joka tosiaan on puolet ihmisestä. Mutta vasta syntymän jälkeen. Miten tietoisuus elämästä/itsestä voisi olla ennen tätä?
Minä ajattelen että elämä alkaa kun tietoisuus on saavutettu. Omasta itsestä ja ympäristöstä.
...oikeuttaisit kenen tahansa ihmisyksilön tappamisen, jos ajattelet, että hän pääsee "parempaan paikkaan". Mielenkiintoista.
Elämän kunnioittamisessa noin yleensä on kyse siitä, että ihminen ei määrittelisi toisen ihmisen elämän pituutta, esim. tappamalla hänet.
Jo se, "ettei tiedä", mutta uskoo kuitenkin siihen, että ihmisellä voi olla sielu, mielestäni loogisesti edellyttäisi, ettei kovin kepoisesti suhtautuisi alkunsa saaneen ihmiselämän lopettamiseen.
...tuo sitten kuolemanjälkeiseen elämään, tuo psyko, kun fyysinen puoli kuihtuu?
Ts. ajatuksesi on looginen mielestäni, ellet usko kuolemanjälkeiseen elämään. (Kun perustelet sinänsä lähes silkalla biologialla, ja sillä että elämä kehittyy, kun biologia on tarpeeksi pitkällä).
Asia mutkistuu, mikäli uskoo esim. siihen, että ihminen on muutakin, myös fyysisen ruumiinsa kuoleman jälkeen, kuin ko. ruumis.
Ts. mielestäni on kaksi intellektuaalista lähtökohtaa - joko ihmisellä on ruumiista riippumaton sielu, joka on olemassa sinänsä, tai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa esim. abortti ei ole ongelma, koska "tietoisuus" jne. sanelee ihmisarvon... eikä myöskään ns. armokuolema vaikkapa ihmisen osalta, jolla tietoisuuden voitaisiin katsoa hämärtyneen "riittävästi". (Koska tuon logiikan mukaan elämä loppuu, kun "tietoisuus" loppuu).
Absoluuttiseen ihmisarvoon pohjaava käsitys puolestaan kokee nämä asiat ongelmalliseksi.
Oli Tony Halmeen kirjan nimi (en ole lukenut, enkä juurikaan kyseistä henkilöä arvosta), mutta se aika hyvin kuvastaa nykypäivän meininkiä, markkinat, eli siis raha ratkaisee, ihmisellä ei ole arvoa kuin markkinamielessä ja armoa ei haluta antaa, ellei sitä ansaita.
Huono/hyvä omatunto on kaikilla, ateisteillakin, ei psykopaateilla.
En tunnusta mitään täkäläistä uskoa.
Mutta ymmärrän kyllä asiasi.
Ehkäpä paras vaikutin olisi moraali. Joka olisi rakennettu jonnekin oman uskon ja tahdon sekä yleisten moraalikäsitysten välimaastoon. Mutta niin, että se puntaroisi valintoja loogisesti.
Minä en tiedä, miten olet tuominnut, jos olet, etkä minua ainkaan. Mutta noin yleisesti en tajua, miksi kenenkään pitäisi toinen samanarvoinen ihminen mennä ja tuomita?
Vastustat siis aborttia? Niin minä muistinkin. Sinä saat minun puolestani vastustaa ja sinulla on siihen em. syyt (moraali yms seikat).
Minä en osaa vastustaa aborttia sillä tavoin, että laittaisin sen koskemaan kaikkia naisia. Omalle kohdalleni voin olla mitä mieltä olen, mutta että se pitäisi kaavoittaa kaikkiin...Eivät asiat ole samalaisia henkilökohtaisella tasolla ja koko kansakuntaa silmällä pitäen.
Mikä keskustelu on sellainen, jossa mielipiteitä ei saa esittää? Ei mikään. Mutta eihän näistä eriävistä mielipiteistä koskaan riitaa synnykään, vaan siitä, kun jompi kumpi alkaa käännyttää toista omaan mielipiteensä.
Etkö sinä mielestäsi pääse sinne paratiisiin?
Jos nyt joku sinut ja lähimmäisesi tappaisi niin hänhän tekisi teille palveluksen.
Eihän se ole noin yksiselitteistä. Ihminen kun yleensä nauttii omasta elämästään täällä telluksella, ei kukaan ole oikeuttu sitä häneltä pois viemään.
Ja siittiösolu, joka on törmännyt munasoluun ei ole ihminen, tiedän, että olet erimieltä.
Mitä mieltä olet taas keinotekoisesta ihmisen elämän pidentämisestä?
tuota kuoleman jälkeisyyttäkin.
Olen tutustunut niihin argumentteihin joita tähän uskovilla on ollut esittää.
Ajatukseni oli biologinen, tutkimuksiin perustuva, tieteeseen perustuva. Mutta aina voi asettaa tiedon kyseenalaiseksi yrittäessään hahmottaa käsityksiä.
Miksei syntynyt persoonallisuus voisi elää toisessa ulottuvuudessa, jollakin tasolla, jossakin? Syntymättä tänne koskaan uudelleen?
mainita, että kuolema lopettaa elämän. Kunhan se tietoisuus sammuu, joka kerran syntyi, ainutkertaiseksi ja -laatuiseksi elämäksi.
"Selkeästi sanotaan, että ihmisen ei tule toista tässä mielessä tuomita. "
Vähän provoillen niin ei siis kenellekään mitään tuomioita, ei sakkoja, ei linnaa, ei mitään, jätetään kaikki Jumalan haltuun ja viimeiseen oikeudenmukaiseen tuomioon?
Kuka meistä ihmisistä on ketään tuomitsemaan? Amen.
"
Onko vähempi synti tappaa kohdusta tullut ihminen pyssyllä kuin kohdussa oleva ihminen jollakin rassilla?
"
Se kohdussa oleva ihmisen alku harvemmin on tehnyt kellekään mitään pahaa.
Ne taas jotka joutuvat aseiden eteen, ovat yleensä jollakin tapaa syyllisiä johonkin.
Etkä sinä siis olekaan enää feministi vaan suorastaan feministien halveksija? Mistä moinen mutos, kuka sen aiheutti?
Olivatko suomalaiset syyllisiä talvisotaan?
Paha sanoa, mutta kyllä minulla sellainen käsitys on, että Neuvostoliitto hyökkäsi...
No, viittaat varmaankin siihen, että oliko sotaan lähteneet miehet jotenkin syyllisiä kun aseiden eteen joutuivat.
Voisihan tähän lohkaista, että olivathan sotaan lähteneet miehet kuitenkin syyllistyneet naisten alistamiseen.
No sota on aina poikkeus tapaus. Rauhan aikana yleensä viattomia ihmisiä ei ammuta.
riippuu kokonaan siitä, kummalla puolella rajaa esität kysymyksen.
"Ihan pakko vielä sanoa, että onneksi kaikki naiset eivät ole palstan feministien kaltaisia. Olisi Kurrella ja monella muulla miehellä vanhanpojan kohtalo varsin todennäköinen. ;) "
Onko tämä se syy, miksi sovinistit vastustavat feminismiä? Pelkäävät jäävänsä parittomiksi?
Hei, ihan turhaan, maailmassa on pilvin pimein naisia, jotka ottavat minkä tahansa rotiskon miehekseen. Eli jos antaisitte feministien olla feministejä ja menisitte bongaamaan jotain muita naisia.
Juu kyllä mä olen huomannut että sovinistit pelkää feministejä. Ne ei edes haluu jutella semmosen kanssa kenen ne tietää (tai luulee)
olevan feministi. Ne pelkää femakkoja eikä uskalla tutustua yhteenkään semmoseen. Ei feministit vihaa miehiä, ne tajuu vaan että miehet
on erilaisia kun naiset. Elköön se pieni ero.
Sosinistit vihaa naisia? luulisin. Vai?
Vanhempani olivat naimisissa vain kerran ja toistensa kanssa. Täysorvoksi jäin 16-vuotiaana, kolme nuorempaa sisarusta hoidettavana. Kun on siitä iästä alkaen tottunut määräämään, ei sitä enää osaa opetella neuvottelemaan vanhemmitenkaan. Siksi paras elää kissojen kanssa ja tyytyä aukomaan päätään femupalstalla.