Keskusta on maaseudun kehittämisen jarru. Ehkä Keskustalla on vieläkin pelonsekainen krapula siitä, mitä viimeksi kun maaseutua alettiin Keskusta-menetelmin kehittää, seurasi. Kaikki vähän vanhemmat ihmisethän muistavat maaseudun totaalisen autioitumisen 1960- ja 70-luvuilla. Tämä oli seurausta Maalaisliiton uudesta maatalouspolitiikasta ja maaseudun kehittämisestä sen varaan.
Suurin virhe maaseudun kehittämisessä on ollut maaseudun rakentaminen yksipuolisesti tehomaatalouden varaan. Tehomaatalous on merkinnyt satojen hehtaarien yksinäisyyttä ja elinkeinorakenteen yksipuolisuutta.
Keskustan haluttomuus muutoksiin johtuu valtapolitiikasta. Keskusta miettii aina ensin, millaisia muutoksia aiheutuisi sen kannatukselle, jos maaseutua ryhdyttäisiin aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti kehittämään.
Maaseudun elinkeinopolitiikka on ollut yksipuolista ja sitä on alettu monipuolistaa vasta pakon edessä EU:n määritellessä raamit maataloustuille ja avoimen piikin politiikalle.
Maaseudun kaavoitus- ja asutuspolitiikkaa ei ole harjoitettu juuri nimeksikään. Ei ole välitetty lainkaan siitä, että haulikkoammuntakuvion muodostama kaavoituspolitiikka on johtanut kansalaisten eriarvoisuuteen ja kunnat suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Kuntia yhdistämisillä mahdollisesti saavutettavia etuja ei ole edes haluttu tutkia.
Maaseudun koulutuspolitiikka on tähdännyt alueen vanhan elinkeinorakenteen pysyttämiseen. Maaseutu on ollut täynnänsä maanviljelyskouluja ja emäntäkouluja. Näin on ylläpidetty vääristynyttä asukassuhdetta alueen taloudellisiin resursseihin nähden. Liikaväestön muutto on haluttu estää, vaikka se olisi olut oikean tasapainon löytymisen kannalta ehkä avain pelastukseen. Tämä on historiallisesti nähty Länsi-Pohjanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Liikaväestö on karannut sieltä pois ja alue menestyy taloudellisesti ja monella muullakin mittarilla varsin hyvin.
Suurin virhe maaseudun kehittämisessä on ollut maaseudun rakentaminen yksipuolisesti tehomaatalouden varaan. Tehomaatalous on merkinnyt satojen hehtaarien yksinäisyyttä ja elinkeinorakenteen yksipuolisuutta.
Keskustan haluttomuus muutoksiin johtuu valtapolitiikasta. Keskusta miettii aina ensin, millaisia muutoksia aiheutuisi sen kannatukselle, jos maaseutua ryhdyttäisiin aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti kehittämään.
Maaseudun elinkeinopolitiikka on ollut yksipuolista ja sitä on alettu monipuolistaa vasta pakon edessä EU:n määritellessä raamit maataloustuille ja avoimen piikin politiikalle.
Maaseudun kaavoitus- ja asutuspolitiikkaa ei ole harjoitettu juuri nimeksikään. Ei ole välitetty lainkaan siitä, että haulikkoammuntakuvion muodostama kaavoituspolitiikka on johtanut kansalaisten eriarvoisuuteen ja kunnat suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Kuntia yhdistämisillä mahdollisesti saavutettavia etuja ei ole edes haluttu tutkia.
Maaseudun koulutuspolitiikka on tähdännyt alueen vanhan elinkeinorakenteen pysyttämiseen. Maaseutu on ollut täynnänsä maanviljelyskouluja ja emäntäkouluja. Näin on ylläpidetty vääristynyttä asukassuhdetta alueen taloudellisiin resursseihin nähden. Liikaväestön muutto on haluttu estää, vaikka se olisi olut oikean tasapainon löytymisen kannalta ehkä avain pelastukseen. Tämä on historiallisesti nähty Länsi-Pohjanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Liikaväestö on karannut sieltä pois ja alue menestyy taloudellisesti ja monella muullakin mittarilla varsin hyvin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis näin:
Puolan malli
Kirjoittanut: suht.koht. 31.10.2004 klo 16.41
Vaikutat asiantuntijalta, pitäsikö Suomen kehittää maatalouttaan enemmän Puolan suuntaan? -Hyljätä kalliit nelivetotraktorit ja pyrkiä pienempään tilakokoon. Kun traktorit korvataan hevosilla, saadaan maaseudun idylli takaisin ja työttömyys ratkeaa kertaheitolla. Myös metsätaloudessa otettaisiin käyttöön vanhat hyvät menetelmät hevosineen, tukkisavottoineen ja -uittoineen.
Puolassa on 2 miljoonaa tilaa, joista 1.6 miljoonaa on hakenut EU-tukea. Tilojen keskikoko on 8,5 hehtaaria, mutta peräti 40 prosenttia on vain 1 - 5 hehtaarin kokoisia. Se mahdollistaa hevosvetoisen elämäntapaviljelyn, mutta ei nykyaikaista maatalousyrittämistä. Yli 50 hehtaarin kokoisia eurokelpoisia tiloja on vain 20 000, vajaa prosentti.
Alku on ollut Puolan talonpojille petollisenkin hyvä. Vienti vetää hyvin ja EU-tukien maksaminen alkaa. (Mutta suuri myllerrys odottaa nurkan takana?)
Vanhat hyvät menetelmät
Kirjoittanut: Takapiru 31.10.2004 klo 18.13
maataloudessa toimivat vielä Amerikassa jonkun uskonlahkon kommuuneissa erinomaisesti. Kommuunien peltoalat taitavat olla kymmeniä tuhansia hehtaareja, mutta hevosilla niissä ajot ajetaan, mikäli TVtä on uskominen.
Sitten ovat vielä hutteriitit ja mennoniitit, joita myös yhdistää uskonto. Hekin asuvat kommuuneissa. Heillä on nykyaikaiset koneet. Ruoka laitetaan yhteiskeittiössä ja kaikki syövät samassa ruokasalissa. Jokaisella perheellä on oma asunto. Radio ja TV ovat kiellettyjä. Puhelin on kommuunin toimistossa.
Jokaisella on määrätty työ. Huonekalut tekee oma puuseppä. Omat mekaanikot korjaavat koneita ja tekevät niihin parannuksia. Vaatteet ommellaan itse. On omat koulut jne.
Kun kommuunien väkimäärä käy liian suureksi, ostetaan 20 000 hehtaaria peltoa, jota asuttamaan kootaan nuoria miehiä ja naisia eri kommuuneista.
Nämä uskovaiset ovat Pohjois-Amerikan tehokkaimpia maanviljelijöitä.
Suomalaiset kokeilivat aikoinaan samaa meininkiä politiikan pohjalta. Myttyyn meni Sointulan yritys. Uskonnolliselta pohjalta lähtien homma ehkä hoituisi.
Ei ne tulot, vaan ne menot.
Lisää tietoa netillä. Katso hutterites,
mennonites & amish.
Maatalouden mallia ei tule ottaa Puolasta sen paremmin kuin keiltään hottentoteiltakaan. Suomen tulee kehittää oma Suomen oloihin parhaiten istuva maatalousmalli.
Olen useinkin hahmotellut tällä palstalla tällaisen mallin suuntaviivoja. Yritän tiivistää niitä vähän tähän.
Suomeen sopiva maatalousmalli on pienviljelyvaltaista, vähän konevoimaa ja investointeja vaativaa. Maatalouden perustana tulee olla erikoistuminen ja jatkojalostaminen sekä kaikki vuodenajat huomioiva monipuolinen yrittäminen, johon voidaan yhdistää esim. matakailuelinkeinoyrittämistä. Kaikkinaisesta bulkkituotannosta tulee luopua mahdollisimman paljon, koska siinä olemme epäedullisessa kilpailuasemassa.
Luomutuotanto sopii Suomen maatalousmalliksi oikein hyvin toisin kuin tiheään asutussa Keski-Euroopassa. Suomen tulee nimenomaan pyrkiä kilpailemaan tuotteidensa puhtaudella ja hyvällä laadulla sekä eksoottisillä erikoistuotteilla (esim. sienet, marjat, muikut, riistatuotteet).
Pienviljelyvaltaisuuteen päästään muuttamalla tukipolitiikkaa. Maataloustuet on lopetettava kokonaan. Sen sijaan EU- ja kansallista tukea pitää kehittää maisemanhoidolliseen suuntaan. Asettamalla tilakohtaisia tukikattoja varmistetaan se, että kehitys suosii paljon työllistäviä pientiloja. Tuki on vain tilan perusturva. Muiden tulojen markkinaehtoinen hankinta on tilan oman päätöksenteon varassa. Tässä voi olla laaja skaala osa-aikaisesta maatalousyrittämisestä kokopäiväiseen ja koko vuoden kestävään monipuoliseen yrittämiseen.
Maisemanhoidossa tulee käyttää järkeä. Niiden alueiden, joissa asutus on erittäin vähäistä, voidaan antaa metsittyä. Maaseudulle tulisi luoda elinvoimaisia keitaita näiden metsätaipaleiden väliin.
Metsänhoidossa ei ole tarvetta muuttaa tehometsätaloutta muuksi. Siinä ollaan kilpailukykyisiä ja Suomen sääolot suosivat metsätalouden harjoittamista läpi vuoden. Metsätalouden osalta tulisi kiinnittää huomiota enemmän esim. sahatavaran jatkojalostukseen. Esim. puutalorakentaminen ja ns. valmistalomallit ovatkin kiitettävästi lisääntyneet.
Metsätaloudessakaan ei voida kuitenkaan jäädä lepäämään laakereille, sillä kilpailu kovenee lähivuosikymmeninä, kun itäisen naapurin iskukyky tällä saralla paranee. Siksi meillä voi olla viisasta pyrkiä parantamaan jatkojalostusastetta, koska naapuri tulee ensi alkuun kilpailemaan bulkkitavaralla. Toisaalta Venäjän kehitys tällä saralla voi luoda uusia mahdollisuuksia myös Suomelle.
Maaseutuyrittämistä on pyrittävä myös monipuolistamaan. Matkailuelinkeino on edelleen vähän lapsen kengissä, vaikka paikka paikoin paranemaan päin. Suomessa osataan markkinoida talvimatkailua hiihtokeskuksineen, mutta kesä on jätetty enemmän oman onnensa varaan. Teollisuusyrittäminen istuu maaseudulle huonosti, koska logistiikka ei pelaa ja matkat ovat pitkiä. Pienteollisuutta kannattaa synnyttää lähinnä suuremman teollisuuden kylkiäiseksi.
Eräs mielenkiintoinen työn muoto eli etätyö on jäänyt selvittämättä. Tästä mallista on kyllä tehty joitain pienempiä selvityksiä, mutta siihen se on sitten jäänyt. Yritykset ja yhteiskunta voisivat yhdessä selvittää, mitkä toiminnot ovat ulkoistettavissa etätyöpisteisiin. Tulisihan tästä helposti kustannussäästöjä esim. vähäisempien kiinteistökulujen muodossa.
...
Muistatkos sitä aikaa kun demarit jakoivat rahaa kannattajilleen maaseudulle? Nousi tuhansia savijaloilla seisovia yrityksiä, joilla piti tekemän rahaa. Rahanteko loppui siihen paikkaan kun tuet loppuivat. Näitä tyhjiä konkurssin tehneitä pilvilinnoja on utsjoelta helsinkiin tuhansia. Nämä pilvilinnat muistuttavat niistä ajoista kun SDP ja Kokoomus yhdessä kehitti maaseutua.
...
"Keskusta on maaseudun kehittämisen jarru."
Kepu on koko Suomen jarru... suorastaan riippakivi.
Et tunne näköjään maaseutua. 60- ja 70-luvuilla maa- ja metsätalouden rakennemuutos oli niin rajua, että väkeä vapautui nopeasti. Sitä ennen suurin osa väestöstä eli maaseudulla ja niinpä heitä lukumääräisesti oli miljoonia. Nuo maaseudun peruselinkeinot koneellistuivat tuohon aikaan niin nopeasti, että maaseudulle ei mitenkään voinut syntyä muuta pienyrittäjyyttä riittävän nopeasti kaikkia varten.
Tuohon aikaan ryhdyttiin maata kehittämään johtavan puolueen maalaisliiton ja Kekkosen toimesta. Rakennettiin kattava liikenneverkosto, perustettiin raskasta teollisuutta joka puolelle maata, rakennettiin yliopistojen verkosto koko maahan jne. Maataloudesta vapautunut väki sai töitä enimmäkseen omassa kunnastaan ja kotimaakunnistaan elinkeinorakenteen muutoksen myötä. Silloin myös muutettiin Helsingin seudulle, mutta ei niin paniikinomaisesti kuin myöhemmin Lipposen vauhdittamana. Oli myös hyvä, että Ruotsi pystyi tuohon aikaan tarjoamaan työpaikkoja.
Tehomaatalous oli ainoa mahdollisuus tehostaa tuotantoa. Sinun mielestä olisi näköjään pitänyt jatkaa pienviljelystä, joka olisi johtanut entistä suurempiin tukiaisiin ja tulonsiirtoihin maaseudulle.
Maaseudun elinkeinopolitiikka on on ollut juuri niin monipuolista kun on ollut mahdollista. Tokihan jokainen vastuuntuntoinen hallitus on ymmärtänyt, että varsinaisesta maataloutta ei voi laajentaa, kun ylituotantoa oli jo ennestään. Niinpä nykyään on enää noin 70000 aktivitilaa (60-luvulla 300 tuhatta), tilakoko on noussut keskimäärin lähemmäksi 30 hehtaaria.
Viljellään niitä tuotteita, mitkä sopivat tilalle ja sen henkilökunnalle parhaiten ja joilla on menekkiä. Voidaan arvioida, että maatalouden parissa työskentelee enää runsas 100 tuhatta ihmistä, mikä on runsas 2 % väestöstä, joka tuottaa 1,2 % kansantuotteesta. Se ei ole enää mikään ongelma. Eikä nykyään ole enää kansakunnan parissa todellista ristiriitaa maataloustuottajien ja muun kansan välillä. Parhaiten tämä näkyy siinä, että kepun kannattajista on 93 % muita kuin viljelijöitä. Eikä noilla viljelijöillä ja tuolla 93 prosentilla Ole riitaa keskenään. 93 % edustaa melko tarkasti noudattaen yhteiskunnan normaalijakautumaa kuten yrittäjiä, työväkeä, toimihenkilöitä, opiskelijoita ja eläkelläisiä jne. Et sinäkään saa riitaa aikaiseksi noilla kiihoituskirjoituksillasi enempää kepun sisälle kuin muuhunkaan yhteiskuntaan.
Maaseudun jäljellä oleva väki on hyvin koulutettua ja osaavat käyttää korkeaa tietoteknologiaa ja uudenaikaisia koneita. Sinun usein toistamasi puheesi maamieskouluista ja emäntäkouluista ovat vain inhottavaa tapaasi halveksia maaseutua ja kepua. Siellä ei ole yhtään turhaa maataloudenkaan ammattikoulua. Maassa ei ole pääomista pulaa rationalisointitoiminnan rahoittamiseen ja muutenkin Suomen yhteiskunta toimii tehokkaasti
Maaseutupolitiikan avulla on hoidettu, että maaseudulle on syntynyt pienyrittäjyyttä, johon monet viljelijät ovat siirtyneet myytyään tai vuokrattuuaan liian pienet , elinkelvottomat tilansa. Myös noin puolella maataloutta vielä harjoittajilla on muuta yritystoimintaa tai käyvät lisäksi muissa töissä.
Kerrompa esimerkin siitä kylästä, missä minulla on kesäpaikka. Lähin naapuri on kuorma-autoilija, kaksi isoa rekkaa, seuraava naapuri on kyläkauppias. Yksi viljelee omia ja naapurien peltoja ja harjoittaa maatilamatkailua, leirintäalue, mokkejä ja baari. Yksi naapuri omien ja vuokramaiden viljelyn lisäksi säkittää tuotteitaan ja myy niitä ja muitakin tuotteita monesti viikossa lähikaupunkien toreilla. Yhdellä on viljelyn lisäksi maanrakennuskoneita. Eräs viljelee omia ja vuokrattuja peltoja, mutta sen lisäksi hänellä on laajaa mehiläisen kasvatusta ja purkittaa itse tuotteet ja markkinoi ne. Eräs naapuri laajan viljelyn lisäksi harjoittaa soran jalostusa, myy ja kuljettaa niitä omilla kuorma-autoilla. Minun on vaikea muistaa, olisiko kylässä yhtään viljelijää, joka yksin sillä eläisi.
Asiantuntemattomuuttasi osoittaa murheesi siitä, että maaseudun kaavoitus- ja asutuspolitiikka on retuperällä. Varsinaisella maaseudulla ei tarvita edes kaavoitusta. Talon saa rakentaa valitsemaansa paikkaan kunhan hankkii siihen rakennusluvan. Maaseudun taajamissa taas on aina tarjolla kaavoitettua tontteja, usen vielä ilmaisia, että tervemenoa. Kaavoitus on ongelma paremminkin Helsingin seudulla.
Liikaväestö on koko maasta muuttanut pois, tosin Lipposen keskittämispolitiikan ansiosta liiankin nopeasti. Näin momilla alueilla on jäljellä suhteettoman paljon eläkeläisiä, syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä tai sellaisi, jotka eivät enää mitenkään pysty hankkimaan asuntoa Espoosta.
Kuntien yhdistämisenkin tuot esiin ongelmien ratkaisuna. Sekin on koklipiläisten mantra. Suomessa tehdään juuri ne yhdistämiset, jotka ovat kannattavia. On tutkittu, että pienissä kunnissa palvelut tuotetaan halvemmalla kuin suurissa. Sinunkin pitäisi huomata, että juuri läntisen Suomen, erikoisesri ruotsalaisaluiden kunnat ovat pieniä ja hyvinvoipia. Samoin on koko Varsinais-Suomi ja Häme täynnänsä hyvinvoipia pieniä kuntia.
...
Muuten olen sitä mieltä, että merijärvet on "tuhottava" :)
... ovat voimakkaasti kepulaisia, lähes kaikissa on kepu tai RKP aiakin suurin puolue.
Halveksimasi "umpikepulaiset konkurssikunnat" ovat itäisessä ja keskisessä Suomessa, joihin Lipposen liian nopea keskittämispolitiikka ja perinteisen aluepolitiikan unohtaminen koski pahiten. Sielläkin kepu on vahvoilla. Siellä pidetään kepua viimeisenä toivona. Tulosta on alkanut tullakin.
Vanhasen hallituksen aikana ovat nuo seudut ripeästi alkaneet nousta jaloilleen. Siihen ei ole tarvittu mitään mittavia tukitoimia, usein on riittänyt hallituksen asenteen muutos. Lipponenhan rakensi Helsingin seudusta suurta eurooppalaista metropolia ja hallituksen asenne oli, että kaikkien kannattaa pyrkiytyä sinne. Vanhanen on katkaissut tuon syöksykierteen ja maa on alkanut kehittyä tasapainoisesti.
...