Keskustan saitin ylläpito lienee antanut liian helposti periksi tiettyjen tahojen kiihkeille vaatimuksille, kun on poistanut sieltä eilisen kirjoitukseni, mikä ehdottomasti kuului saitin aihepiiriin, sillä koskettelihan se myös Keskustan edeltäjäpuolueen politiikkaa ja historiaa, joskin myös SDP:n. Poisto harmitti minua,kun kirjoitukseni oli saanut monia oikein hyviä vastineita. Siksi laitoin sen äsken sinne uudestaan, vastineena eräälle sitä kyselleelle, mutta koko ketju poistettiin välittömästi. Laitanpa saman kirjoitukseni hieman täydennettynä nyt tänne, jonne se ainakin yhtä hyvin aiheen puolesta kuuluu:
Täällä monet keskustalaisina itseään pitävät kuvittelevat olevansa myös poliittisesti demareista oikealla ja herjaavat demareita punikeiksi. Jopa tietty kunnallisvaaliehdokaskin – jolta pitäisi edellyttää keskivertoa korkeampaa poliittishistoriallisesti tiedollista kuten muutakin tasoa – puhuu stallareista (stalinisteista) demarien yhteydessä!
Olisi kiva, jos mielipiteitään esittävillä olisi edes ihan hiukkasen oikeita tietoja poliittisesta ja muustakin historiasta tai edes tietoja ylipäätään. Silloin voisi syntyä sitä mainitun ehdokkaan kaipaamaa debattia. Sitä ei synny törkeästi vääristelevillä herjoilla sen paremmin kuin Jo vain-tyyppisillä perustelemattomilla huuteluilla Keskustan paremmuudesta.
Keskustan edeltäjäpuolueen luisumisesta kommunistien syliin olen kertonut täällä pitkästi mm. tutkielmassani Urho kekkosesta. Olen myös kertonut SDP:n kommunismin vastaisesta taistelusta monissa eri vaiheissa vuoden 1918 jälkeen. Joskus kerron vielä enemmän nykyisen SDP:n synnystä, alkuvaiheista ja jyrkästä eriytymisestä kommunisteista. Teen sen vaikkapa Väinö Tannerin elämänkerran yhteydessä.
Viime perjantain Suomen Kuvalehdessä on pitkä ja hyvä Jarkko Vesikansan reportaasi otsikolla ”Vakoiluverkoston lonkerot paljastuvat”. Siinä kerrotaan siitä, miten vuonna 1952 perustettu Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki –säätiö SYT torjui meillä menestyksellä kommunismia. Säätiön varsinainen moottori oli ns. Puskalan putiikki, jota hoiti SDP:n järjestösihteeri Veikko Puskala. Puskala johti SDP:n kommunisminvastaista tiedustelua, mikä oli aloitettu jo 1940-luvulla.
Säätiö toimi teollisuuden ja liike-elämän rahoittamana. Sillä oli tiiviit yhteydet mm. puolustusvoimiemme tiedusteluun, jota tuolloin johti myöhempi pv:n komentaja Lauri Sutela. Hyvät yhteydet olivat myös mm. Ruotsin sotilastiedusteluun ja Yhdysvaltojen keskustiedustelupalveluuun (CIA) ja eräisinn muihinkin länsimaisiin tiedusteluelimiin. Vesikansan jutussa ei kerrota, että SYT olisi saanut rahoitusta ulkomailta, mutta onhan vanhastaan tiedossa, että SDP sai rahoitusta CIA:n kautta Yhdysvalloilta kuten kommunistimme ja Maalaisliiton K-linja saivat rahoitusta KGP:n kautta Neuvostoliitolta.
SYT oli tiedusteluorganisaationa suurempi ja tehokkaampi kuin meidän virallinen turvallisuuspoliisimme SUPO. Nimenomaan kommunistien vakoilemisessa ja heidän puuhiensa torjumisessa SYT oli ykkönen.
SYT välitti tietoja lähinnä vanhan tiedustelumiehen Kustaa Vilkunan välityksellä myös Urho Kekkoselle. Maalaisliitto kuitenkin siis pidettiin visusti sivussa toiminnasta. Ilmeisesti puoluetta pidettiin epäluotettavana, kun sillä olivat niin tiiviit yhteydet ja hyvät välit kotikommunisteihimme. Oli varmaan uhkarohkeata Vilkunalta ja Kekkoseltakin ottaa vastaan tietoja SYT:ltä. NL varmaan saikin sitten 1970-luvulla tietää suosikkiensa kaksinaamaisuudesta, kun Metsäteollisuus ry:ssä palvellut Jukka Rusi oli vuotanut SYT:n vakoilutietoja STASI:lle.
Tuo nyt julkisuuteen tullut Vesikansan tutkimus on jälleen yksi osoitus siitä, miten sosialidemokraattimme ovat olleet vuodesta 1918 alkaen aina ensimmäisenä eturintamassa torjumassa kommunismia. Puskalan putiikin toiminta on ollut suoraa jatkumoa ns. asevelisosialistiemme toiminnalle 1947-48 vaaran vuosina, jolloin heidän toimestaan torjuttiin Suomen luisuminen Tsekkoslovakian tielle, jolle Hertta Kuusinen uhosi sen johdattavansa. Maalaisliitto ei olisi pystynyt tuolle tielle joutumista estämään, ja sen K-linja tuskin olisi halunnutkaan sitä tehdä.
Ei nykyinenkään Keskusta ole päässyt eroon kommunismimyönteisyydestään. Sillä ja yhteistoiminnalla kommunistien kanssa on Keskustassa Kekkosen aikana tunnetuista syistä alkanut pitkä historia, joka jatkuu. Liittoutuivathan kommunistiemme perilliset ja Keskusta viime kunnallisvaaleissakin ainakin Jalasjärvellä. Mikä noita kepulaisten kommunistisympatioita selittää? Mikä selittää sitä täälläkin usein niin selvästi nähtävää demarivihaa? Minä luulen että ainakin yhtenä syynä on se, että demarit ovat pitkässä juoksussa parhaiten pystyneet torjumaan Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustan Suomelle ja suomalaisille vahingollisia yksinvaltapyrkimyksiä.
Minusta on lähinnä hupaisaa se, että Keskustaa yritetään esitellä Kokoomukseen verrattavana enemmän oikeisto- kuin vasemmistopuolueena. Minulle ei ole selvinnyt, mikä Keskusta oikein on. Lieneekö se selvinnyt monelle keskustalaisillekaan tai edes puolueen johtajille. Yritetään olla vähän kaikkea, jolloin ei olla oikeasti mitään.
Jos yrittäisin sitä luonnehtia mahdollisimman tyhjentävästi, niin ottaen huomioon Keskustan alueellisen levinneisyyden käsittämättömän laajuuden ja sen tuottaman kepulaisen kunnallissatraappikunnan valtavan suuruuden sanoisin, että Keskusta on agraarisosialistisin periaattein toimiva puolueen avulla elantonsa saavien etujä
Täällä monet keskustalaisina itseään pitävät kuvittelevat olevansa myös poliittisesti demareista oikealla ja herjaavat demareita punikeiksi. Jopa tietty kunnallisvaaliehdokaskin – jolta pitäisi edellyttää keskivertoa korkeampaa poliittishistoriallisesti tiedollista kuten muutakin tasoa – puhuu stallareista (stalinisteista) demarien yhteydessä!
Olisi kiva, jos mielipiteitään esittävillä olisi edes ihan hiukkasen oikeita tietoja poliittisesta ja muustakin historiasta tai edes tietoja ylipäätään. Silloin voisi syntyä sitä mainitun ehdokkaan kaipaamaa debattia. Sitä ei synny törkeästi vääristelevillä herjoilla sen paremmin kuin Jo vain-tyyppisillä perustelemattomilla huuteluilla Keskustan paremmuudesta.
Keskustan edeltäjäpuolueen luisumisesta kommunistien syliin olen kertonut täällä pitkästi mm. tutkielmassani Urho kekkosesta. Olen myös kertonut SDP:n kommunismin vastaisesta taistelusta monissa eri vaiheissa vuoden 1918 jälkeen. Joskus kerron vielä enemmän nykyisen SDP:n synnystä, alkuvaiheista ja jyrkästä eriytymisestä kommunisteista. Teen sen vaikkapa Väinö Tannerin elämänkerran yhteydessä.
Viime perjantain Suomen Kuvalehdessä on pitkä ja hyvä Jarkko Vesikansan reportaasi otsikolla ”Vakoiluverkoston lonkerot paljastuvat”. Siinä kerrotaan siitä, miten vuonna 1952 perustettu Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki –säätiö SYT torjui meillä menestyksellä kommunismia. Säätiön varsinainen moottori oli ns. Puskalan putiikki, jota hoiti SDP:n järjestösihteeri Veikko Puskala. Puskala johti SDP:n kommunisminvastaista tiedustelua, mikä oli aloitettu jo 1940-luvulla.
Säätiö toimi teollisuuden ja liike-elämän rahoittamana. Sillä oli tiiviit yhteydet mm. puolustusvoimiemme tiedusteluun, jota tuolloin johti myöhempi pv:n komentaja Lauri Sutela. Hyvät yhteydet olivat myös mm. Ruotsin sotilastiedusteluun ja Yhdysvaltojen keskustiedustelupalveluuun (CIA) ja eräisinn muihinkin länsimaisiin tiedusteluelimiin. Vesikansan jutussa ei kerrota, että SYT olisi saanut rahoitusta ulkomailta, mutta onhan vanhastaan tiedossa, että SDP sai rahoitusta CIA:n kautta Yhdysvalloilta kuten kommunistimme ja Maalaisliiton K-linja saivat rahoitusta KGP:n kautta Neuvostoliitolta.
SYT oli tiedusteluorganisaationa suurempi ja tehokkaampi kuin meidän virallinen turvallisuuspoliisimme SUPO. Nimenomaan kommunistien vakoilemisessa ja heidän puuhiensa torjumisessa SYT oli ykkönen.
SYT välitti tietoja lähinnä vanhan tiedustelumiehen Kustaa Vilkunan välityksellä myös Urho Kekkoselle. Maalaisliitto kuitenkin siis pidettiin visusti sivussa toiminnasta. Ilmeisesti puoluetta pidettiin epäluotettavana, kun sillä olivat niin tiiviit yhteydet ja hyvät välit kotikommunisteihimme. Oli varmaan uhkarohkeata Vilkunalta ja Kekkoseltakin ottaa vastaan tietoja SYT:ltä. NL varmaan saikin sitten 1970-luvulla tietää suosikkiensa kaksinaamaisuudesta, kun Metsäteollisuus ry:ssä palvellut Jukka Rusi oli vuotanut SYT:n vakoilutietoja STASI:lle.
Tuo nyt julkisuuteen tullut Vesikansan tutkimus on jälleen yksi osoitus siitä, miten sosialidemokraattimme ovat olleet vuodesta 1918 alkaen aina ensimmäisenä eturintamassa torjumassa kommunismia. Puskalan putiikin toiminta on ollut suoraa jatkumoa ns. asevelisosialistiemme toiminnalle 1947-48 vaaran vuosina, jolloin heidän toimestaan torjuttiin Suomen luisuminen Tsekkoslovakian tielle, jolle Hertta Kuusinen uhosi sen johdattavansa. Maalaisliitto ei olisi pystynyt tuolle tielle joutumista estämään, ja sen K-linja tuskin olisi halunnutkaan sitä tehdä.
Ei nykyinenkään Keskusta ole päässyt eroon kommunismimyönteisyydestään. Sillä ja yhteistoiminnalla kommunistien kanssa on Keskustassa Kekkosen aikana tunnetuista syistä alkanut pitkä historia, joka jatkuu. Liittoutuivathan kommunistiemme perilliset ja Keskusta viime kunnallisvaaleissakin ainakin Jalasjärvellä. Mikä noita kepulaisten kommunistisympatioita selittää? Mikä selittää sitä täälläkin usein niin selvästi nähtävää demarivihaa? Minä luulen että ainakin yhtenä syynä on se, että demarit ovat pitkässä juoksussa parhaiten pystyneet torjumaan Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustan Suomelle ja suomalaisille vahingollisia yksinvaltapyrkimyksiä.
Minusta on lähinnä hupaisaa se, että Keskustaa yritetään esitellä Kokoomukseen verrattavana enemmän oikeisto- kuin vasemmistopuolueena. Minulle ei ole selvinnyt, mikä Keskusta oikein on. Lieneekö se selvinnyt monelle keskustalaisillekaan tai edes puolueen johtajille. Yritetään olla vähän kaikkea, jolloin ei olla oikeasti mitään.
Jos yrittäisin sitä luonnehtia mahdollisimman tyhjentävästi, niin ottaen huomioon Keskustan alueellisen levinneisyyden käsittämättömän laajuuden ja sen tuottaman kepulaisen kunnallissatraappikunnan valtavan suuruuden sanoisin, että Keskusta on agraarisosialistisin periaattein toimiva puolueen avulla elantonsa saavien etujä
Vastaukset 10
Vanhimmat
yritä tehdä "depattia" Hansulle ja Pirrelle.
Sdp:n puoluekokouksissa vuonna 1917 kyllä vastustettiin vallankumoukseen ryhtymistä, mutta myöhemmin samana vuonna puolueen puolueneuvosto kuitenkin päätti, että jätetään asia punakaartin ja saj:läisen jyrkän linjan edustajien harkintaan. Niinpä sdp:n Kansan lehti oli vallankumouksellinen ja kehoitti kaikkia 18 - 50 vuotiaita miehiä liittymään punaseen kaartiin. Ilmottauduttava kauppaopistolla kotoa noutamisen uhalla.
Olet oikeassa siinä, että jännittynyt tilanne Suomessa karkasi myös SDP:n johdon käsistä. Jakaantuminen kommunisteihin ja sosialidemokraatteihin oli puolueessa käynnissä. Vielä tammikuun puolivälissä puolueen päättävien ja toimeenpanevien elinten enemmistö oli vallankumousta vastaan. Tilanteen karkaaminen käsistä johtui oleellisesti myös siitä, että Suomella ei ollut järjestysvaltaa, siis poliisia tai armeijaa. Valtatyhjiötä täyttämään porvaristo perusti järjestyskaarteja eli suojelukuntia ja sosialistit omiaan eli punakaarteja syksystä 1917 lähtien. Näiden asistautneiden ryhmien olemassaolo jo sinänsä kiristi tilannetta ja eri puolilla maata tapahtuneiden provosointien jälkeen ne lopulta puolue-elimiä kuulematta päättyivät aselliseen välienselvittelyyn. Sen ulkopuolelle jäi nk.rauhanoppositio, johon kuuluivat mm. Väinö Tanner, Väinö Voionmaa ja Miina Sillnpää.
Kyllä senaatti julisti ennen yhteenottojen alkamista suojeluskunnat syntyneiksi hallituksen kehotuksesta, ja että niiden yksinomaisena tarkoituksena on ylläpitää järjestystä. Punakaartihan yhdessä "tovaristsehien" kanssa harjoitti väkivaltaisuuksien lisäksi laajamittaista ryöstelyä.
Kauaksi ajauduttiin siitä paljon huudetusta kansanvallasta, kun tämän kansan pikkuosan valitsema hallitus, joka otti nimekseen:"Kansanvaltuuskunta", syrjäytti laillisen hallituksen ja ryhtyi toimimaan.
Suojeluskunnat Mannerheimin johdolla ryhtyivät Pohjanmaalla vapauttamaan maata riisumalla sinne jätettyja venäläisiä sotajoukkoja maasta. Mutta nyt tämän yhteisen yli 100 vuotta toimiaan harjoittaneen sortajan poishäätäminen ei kansanvaltuuskunnalle sopinutkaan. Vapaussoturit joutuivat puolustamaan itseään, kun punakaarti hyökkäsi ja muu vasemmisto oli hiljaa.
Valtion, Suomen tai Venäjän toimenpiteitä ja sen ylläpitämää järjestystä olisi tarvittu jo maaliskuulta 1917 kun Venäjän tsaari menetti kruununsa ja Suomi suuriruhtinaansa. Sitä vastoin täällä olevat venäläisjoukot alkoivat käyttäytymään mielivaltaisesti. Maa ajautui sekasortoon ja kaupungeissa oli jopa nälänhätä. Työttömyys, hintojen nousu ja nälkä johti mellakointiin ja maaseudulla tuottajilta pakko-otettiin elintarvikkeita. Tuota kai tarkoitat ryöstelyllä? Laittomuuksiin syyllistyivät myös porvarilliset ryhmät. Tämän johdosta järjestystä ylläpitämään "Valkoiset" perustivat suojeluskuntia ja "Punaiset" omia järjestyskaarteja. Suojeluskuntien nimeäminen "lailliseksi" järjestysvallaksi ei enää tammikuun 15. päivä 1918 ollut mitään merkitystä, koska riittävää kansan luottamusta ne eivät varmasti nauttineet jo tapahtuneiden terroritekojen vuoksi. Pelkällä nimeämisellä ei ole järjestystä luovaa vaikutusta varsinkaan jos se tehdään aivan liian myöhään, vaan päinvastoin se provosoi tilanteen äärimilleen ja monet näkivät juuri sen vuoksi kyseessä olevan luokkataistelun, jollaisena kansanvaltuuskunta sen julisitkin alkaneeksi 26. tammikuuta 1918. Tässä yhteyedessä ei pidä unohtaa sellaisia henkilöitä kuin Väinö Tanner, Väinö Voionmaa, Miina Sillanpää ja Matti Paasivuori jotka jättäytyivät sivuun ja jotka sittemmin nostivat SDP:n uudelta pohjalta eurooppalaiseksi sosialidemokraattiseksi puolueeksi (kommunistihan perustivat SKP:n sodan jälkeen Moskovassa 1918 ja vaikuttivat sieltä käsin Suomen Sosialistisen Työvenpuolueen nimellä Suomessa, koska kommunistien toiminta oli kielletty aina vuoteen 1945).
Sanoit myös, että "yhteisen yli 100 vuotta toimiaan harjoittaneen sortajan poishäätäminen ei kansanvaltuuskunnalle sopinutkaan". Tuo nyt ei aivan pidä paikkaansa, sillä Venäjä oli jo itse aloittanut joukkojensa vetämisen Suomesta, sillä se tarvitsi niitä Saksan hyökkäyksen torjumiseen (helmikuussa 1918). Venäläisiä oli punaisten apuna eri arvioiden mukaan 3000-4000. Kyllä valkoisten joukkojen päätehtävä oli punaisten tuhoaminen. Unohdat myös sen, että kesällä 1917 oli sosialistienemmistöinen eduskunta jo hyväksynyt lain (nk. valtalaki), jolla tsaarin valtaoikeudet oli siirrettu Suomen eduskunnalle. Porvarilliset puolueet eivät tuota lakia hyväksyneet vaan päinvastoin vaativat, että valtalaki on alistettava Venäjän, siis tuon 100 vuotisen sortajan hyväksyttäväksi. Venäjä ei tuota lakia tietenkään hyväksynyt ja se oli porvaripuolueiden tarkoituskin. Tämä tietysti kiristi mielialoja omalta osaltaan. No, Venäjällä tapahtui sitten vallankumous marraskuussa 1917 (juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa 1917) ja osat vaihtuivat.
Kyllä suomalaismielissä oli jo pitkään elänyt ajatus maan vapauttamisesta itsenäiseksi. Tämän vuoksi lukuisia suomalaismiehiä toimitettiin Saksaan oppimaan sotataitoja.
Kuten mainitset venäläisjoukot alkoivat käyttäytyä mielivaltaisesti ja oli muutakin mellakointia. Suojeluskuntia perustettiin suojelemaan, koska nuo pakko-otot eivät aina olleet lainmukaisia, vaan menivät usein ryöstelyksi. Kyllä kai se suojeuskuntien laittomuus, jos sitä oli, rajoittui kuitenkin vain hätävarjelun liioitteluun.
Kyllä Suomen eduskunnalla ja hallituksella oli valtaoikeudet. Vasemmisto vain väittää eduskuntaa laittomaksi ja edellistä lailliseksi, vaikka kumpaisenkin on Venäjän "väliaikainen hallitus" Suomen kansan tahdon mukaisesti kutsunut koolle, mutta on kai niin, että meillä on "laillinen" eduskunta ainoastaan silloin, kun sosialistit saavat sinne enemmistön.
Venäläisiä joukkoja meni sekä tuli. Varsinkin venäläisiä matruuseja tuli. He toimivat anarkistilipun alla. Heistä on paljon kuvauksia miten marssiosaston kärjessä oli musta pääkallokuvalla varustettu anarkistilippu, sitten oli punalippu, jossa luki: Kuolemanpataljoona ja sitten tuli pienikokoisia ja hulikaanin näköisiä merisotilaita. Niin,ja aseistusta Lenin toimitti monenlaista.
Suomen eduskunnan ja hallituksen tarkoituksena oli vapauttaa maa vieraan maan aseistautuneista sotajoukoista. Siinä he myös kaikesta huolimatta onnistuivat. On luonnollista, että sosialistit, jotka aloittivat sotatoimet, haluavat nähdä sodan luokkasotana.
Minä käytän nimitystä sisällisota, koska sotaa käytiin kaikilla noilla tasoilla: vapaussotana venäläisiä vastaan, punakapinana (muodollisesti) laillista hallitusta vastaan ja luokkataisteluna työtätekevän ja omistavanluokan välillä. Kaiken kaikkiaan se oli suurin mahdollinen kansallinen katastrofi jossa perinteiden sodan määritelmät eivät täyty. Sodalle ei ole yksiselitteistä, perimmäistä alkusyytä vaan tilanteet kehittyivät monella tasolla yhtäaikaa vielä järjestäytymättömän valtion sisällä. Siinä suhteessa se ei periaatteellisesti eronnut esim. Jugoslavian sisällissodasta ja vaikkapa nyt Irakissa kehttymässä olevasta tilanteesta.
Minusta se oli vapaussota venäläisiä sekä sosialismia ja kommunismia vastaan.
Demareita on muutoin montaa sorttia. Ensinnäkin kaikki puolueet ovat demokraattisia niin, että niiden kannattajat voivat kutsua itseään myös demareiksi. Kaksi puoluetta mainitsevat demokraatit-termin jo nimessään eli kristillisdemokraatit sekä sosialidemokraatit - tuttavallisesti sanottuna krisut sekä sossut. Minusta kuulut viimeksi mainittuihin. Demokraattisuudella ei pitäisi peitellä omaa ideologiaansa. Valitettavasti tuollainen käytäntö on vain päässyt pesiytymään sosialidemokraattien kohdalla jopa yleiseen kielenkäyttöön.
Minusta jokaisen sossulimanuljaskan kannattaisi olla koko sodasta aivan hissun kissun.
Silloinkkin sossu petti toverinsa kuten niin monesti jälkeenpäinkin,tai korjataan senverran että AINA.
Veljessodan muuten unohdin noista yleisistä nimityksistä mainita - olihan tosiaankin tapauksia, joissa veljekset olivat eri puolilla. Toki voit mielessäsi pitää sisällissotaa vapaussotana. Vapausodasta puhuivat myös punaiset, jolloin vapautta vaadittiin riistäjän kahleista, joten noiden sanojen semanttinen merkitys tietysti on aina itse kunkin kielikorvassa erilainen. Itse yritin esittää asian vain niin lyhyesti ja neutraalisti kuin mahdollista ja puhua sisällisodasta. Luulisin suuriman osan tietellisistä historiantutkijoistakin käyttävän sanaa "sisällisota".
Henkilökohtaisesta puolesta sen verran, että "demari" eli sanan yleisessä merkityksessä sosialidemokraatti tai katukielessä "sossu" olen aivan varmasti.
PS. Nuo krisuthan eli Suomen kristillisen liiton päättäjät taisivat demokraatti - sanan liittää puolueensa nimeen siinä toivossa, että he sillä nimellä saisivat Saksan kristillisdemokraattisen puolueen kannatuksen. No uskossa ja toivossa on hyvä elää vaikka eivät samoja miehiä olisikaan.