Niin. Mitä siellä paljon pelätyssä helvetissä tapahtuu? Kärvennytäänkö siellä tulimeressä, niinkuin äitini (vl) opetti? Kävelläänkö tulisilla hiilillä? Mitä se on?
Jos joku voi väittää että ns. epäuskoinen joutuu helvettiin, voi varmasti myös sanoa että mikä se helvetti on.
Mikäs siinä jos tulimeressä uiskennellaan. Siihen kyllä tottuu.
Ikuinen kadotus. Noh, eihän me sitten enää mitään tiedetä eikä tajuta. En mä ainakaan tavoittele kuuta taivaalta (ikuista paratiisia). Sitä paitsi, eikös sielä paratiisissaki kävis aika pitkäksi ku miljoonia ja taas miljoonia vuosia sielä katellaa samoja kurttusia naamoja ja ympäristöä...?!
Mua pidetään varmaan lapsellisena, kun pohdin ivallisesti tällaisia asioita. Mutta en kerta kaikkiaan voi ymmärtää vanh.lestadiolaisten harhaoppeja. En usko mihinkään helvettiin.
Miksi pieniä lapsia pelotellaan helvetillä? Miksi levitetään harhaoppeja muka oikeina?
Ystäväni (minun tavoin myös ex-vl) rinnasti Hitlerin ja vl:t.
"Hitlerhän oli loistava puhuja ja oiva käyttämään
propagandaa. Se sai puheillaan ja jatkuvalla toistolla saksalaiset uskomaan
siihen mitä se sano eli siihen että saksalaiset on jotenkin erikoinen kansa ja
saksalaiset on paljon parempia kuin muut ihmiset maapallolla yhteensä, he olivat
arjalaista, jaloa rotua tai jotain sinnepäin (suomalaiset oli Hitlerin mielestä
sekarotua, oivaa orjakansaa. Luojan kiitos se hullu ukko tappo ittensä ennen
kuin kerkes tehdä enempää pahaa!) No kuitenkin se Hitlerin propaganda ja
toistelu toimi todella hyvin. Yhtäkkiä mä rupesin miettimään, että hetkinen!
vanhoillislestadiolaisethan käyttää Htilerin oppeja. Nehän toistelee pienestä
asti sitä, miten meijän usko on se ainut oikea ja miten vaan me, ainoina
ihmisinä maailmassa, päästään taivaaseen. Sehän on aivan selvää propagandaa,
melkosta aivopesua!"
Hän ihmetteli myös että miksi vanh.lestadiolaisten usko on "elämäntapauskoa".
"Miksi se on semmosta elämäntavalla "todistettavaa" uskoa. Jos ei elä niinku ne, ei uskokaan oikein. Eikö uskon pitäis lähteä sydämestä, eikä teoista?"
Niin. Ihminen uskoo mihin uskoo, ja HÄNELLE se on oikeaa. Sama tapa uskoa ei ehkä ole toiselle se oikea tapa.
Jos joku voi väittää että ns. epäuskoinen joutuu helvettiin, voi varmasti myös sanoa että mikä se helvetti on.
Mikäs siinä jos tulimeressä uiskennellaan. Siihen kyllä tottuu.
Ikuinen kadotus. Noh, eihän me sitten enää mitään tiedetä eikä tajuta. En mä ainakaan tavoittele kuuta taivaalta (ikuista paratiisia). Sitä paitsi, eikös sielä paratiisissaki kävis aika pitkäksi ku miljoonia ja taas miljoonia vuosia sielä katellaa samoja kurttusia naamoja ja ympäristöä...?!
Mua pidetään varmaan lapsellisena, kun pohdin ivallisesti tällaisia asioita. Mutta en kerta kaikkiaan voi ymmärtää vanh.lestadiolaisten harhaoppeja. En usko mihinkään helvettiin.
Miksi pieniä lapsia pelotellaan helvetillä? Miksi levitetään harhaoppeja muka oikeina?
Ystäväni (minun tavoin myös ex-vl) rinnasti Hitlerin ja vl:t.
"Hitlerhän oli loistava puhuja ja oiva käyttämään
propagandaa. Se sai puheillaan ja jatkuvalla toistolla saksalaiset uskomaan
siihen mitä se sano eli siihen että saksalaiset on jotenkin erikoinen kansa ja
saksalaiset on paljon parempia kuin muut ihmiset maapallolla yhteensä, he olivat
arjalaista, jaloa rotua tai jotain sinnepäin (suomalaiset oli Hitlerin mielestä
sekarotua, oivaa orjakansaa. Luojan kiitos se hullu ukko tappo ittensä ennen
kuin kerkes tehdä enempää pahaa!) No kuitenkin se Hitlerin propaganda ja
toistelu toimi todella hyvin. Yhtäkkiä mä rupesin miettimään, että hetkinen!
vanhoillislestadiolaisethan käyttää Htilerin oppeja. Nehän toistelee pienestä
asti sitä, miten meijän usko on se ainut oikea ja miten vaan me, ainoina
ihmisinä maailmassa, päästään taivaaseen. Sehän on aivan selvää propagandaa,
melkosta aivopesua!"
Hän ihmetteli myös että miksi vanh.lestadiolaisten usko on "elämäntapauskoa".
"Miksi se on semmosta elämäntavalla "todistettavaa" uskoa. Jos ei elä niinku ne, ei uskokaan oikein. Eikö uskon pitäis lähteä sydämestä, eikä teoista?"
Niin. Ihminen uskoo mihin uskoo, ja HÄNELLE se on oikeaa. Sama tapa uskoa ei ehkä ole toiselle se oikea tapa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juodaan kaljaa, pelataan korttia ja katotaan lätkää telkusta. Satunnaisia seksisuhteita silloin tällöin.
helvetissä on vain pahaa ja armottomuutta.
Uskoisin, että synnin tuska on se kärsimys mikä helvetissä on.
...helvetillä ei peloteltaisi niin kukaanhan ei uskoisi. Pelottelu toimii aina.
Jos sinulle olisi uskoteltu pienestä pitäen että jos et usko Jumalaan nimeltä xxx, niin joudut ikuiseen kärsimykseen, niin kyllä vain uskoisit tähän xxx:ään.
niin mitä siitä?
...
Olen ulkopuolelta tullut, eikä minua ainakaan ole aivopesty. Ja tiedän monia ulkopuolelta tulleita...
Raamatusta:
"Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys".
HELVETTI
Jos ihminen elää erossa Jumalasta, tämä tila jatkuu kuoleman jälkeenkin.
"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta, jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." (Room. 1: 18-32)
Jumalattoman sielu on kuoleman jälkeen välivaiheessa tuonelassa ruumiin ylösnousemukseen asti.
"Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät." (Ilm. 22: 14-15)
Ruumiin ylösnousemuksen jälkeen joutuvat kaikki, jotka eivät ole uskoneet Jeesukseen, seisomaan fyysisessä kehossa Jumalan tuomioistuimen edessä:
"Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 20: 11-15)
Helvetissä on ikuinen tuli ja kärsimys:
"Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen." (Mark. 9: 43b)
"jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu." (Mark. 9: 48)
"niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä," (Ilm. 14: 10-11a)
Kaikkea helvetin kauhuihin liittyvää ei Raamatussa ole kerrottu. Tämä johtuu varmaankin siitä, että ihmiskielessä ei ole sanoja, jotka voisivat kuvailla helvettiä. Sen perusteella, mitä siitä on kerrottu, voit olla varma että se ei ole paikka kenellekään ihmiselle! Pyydän sinua: älä mene helvettiin! Ota Jeesus vastaan Pelastajaksesi tänään.
Mitä tarkoittaa ikuisuus?
Eräs satunnainen kulkija löysi kadulta timanttisormuksen. Hän piti sen itse. Kun tämä tuli ilmi ja hän joutui selittämään tekoaan poliisille, hän perusteli: "Siinä luki että ikuisesti sinun." Puhekielessä ikuisuudella tarkoitetaan määrittelemättömän pitkää ajanjaksoa. Timanttien sanotaan olevan ikuisia, mutta nekin on mahdollista tuhota. Toisaalta ikuisuudella tarkoitetaan ikäänkuin olotilaa tai paikkaa, joka toteutuu joskus kuoleman jälkeen: "Täältä ikuisuuteen" "Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen." Ikuisuus ei kuitenkaan ole ajan vastakohta, vaan aika on tavallaan ikuisuuden osajoukko.
Kyseessä on olemassaolon järjestys ja keskinäiset suhteet. Aika ei näyttäisi olevan suure tai luonnonvakio samassa mielessä kuin esimerkiksi massa tai voima. Ajalla kun on vain yksi mahdollinen suunta. Ilman aikaa ei olisi muutosta eikä tapahtumia. Ikuisuudessakin on toimintaa, eikä se ole tylsän pysähtynyt olotila. Ikuisuudessa ei ole kysymys vain pidemmästä ajan määrästä, vaan myös laadusta.
Antiikin filosofia (Plato, Aristoteles) opetti dualismia, jossa vain ikuinen ja muuttumaton oli todellista ja arvokasta. Kaikki ajallinen ja muuttuva oli vain illuusio. Kristinuskon käsitys on kuitenkin se, että myös kaikki se, mitä "tavallisessa" muuttuvassa maailmassa tapahtuu, on tärkeää ja voi olla arvokasta.
Ajalle on ominaista se, että sitä voidaan mitata. Tapahtumille voidaan ilmoittaa alku ja loppu. Jumalalle on ominaista se, että hänellä ei ole alkua eikä loppua. Ikuisuus on siksi Jumalan ominaisuus.
"Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: 'Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset.' Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki." (Ps. 90:2-4)