Kolmannen polven hellarina.
Monien elämän vaiheitten jälkeen olen viihdoinkin viisastunnut. Alkannut ajattelemaan omilla aivoilla eikä enää valtaa käyttävien seurakuntapastorien mukaan. Ei kannata paeta ongelmiaan hengellisyyden kuplaan. Se on vain maton alle lakaisua. Liiallinen seurakunta keskeisyys on vaaraksi.Ei saa vain elää seurakunnan kautta. Siittäkin voi tulla väärällä tavalla riippuvaiseksi. Kokousten sijaan voi vaikka mennä ulkoilemaan luontoon ja kuntoaan hoitaan. Elämässä on muutakin kuin hengellisten asioitten hoitaminen. Ei se seurakunta kaadu jos kerran satutte poissa sieltä olemaan.
Monien elämän vaiheitten jälkeen olen viihdoinkin viisastunnut. Alkannut ajattelemaan omilla aivoilla eikä enää valtaa käyttävien seurakuntapastorien mukaan. Ei kannata paeta ongelmiaan hengellisyyden kuplaan. Se on vain maton alle lakaisua. Liiallinen seurakunta keskeisyys on vaaraksi.Ei saa vain elää seurakunnan kautta. Siittäkin voi tulla väärällä tavalla riippuvaiseksi. Kokousten sijaan voi vaikka mennä ulkoilemaan luontoon ja kuntoaan hoitaan. Elämässä on muutakin kuin hengellisten asioitten hoitaminen. Ei se seurakunta kaadu jos kerran satutte poissa sieltä olemaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan ja käyvät vaikkapa ulkoilemassa kokousten sijasta sekä vähentävät riioouvuuttaan srksta.
Mitä vaikka helluluntaiherätys kaatuu? Jumalan sana ei kaadu. Saatana ei pystynyt kukistamaan Jumalaa niin kuinka sinä Nasse?
tilalle tulee uusi lahko, noitahan piisaa.
Jumalaa ei ole olemassa eikä saatanaa, joten olematon ei voi kaataa olematonta.
Mutta hellareitten lahko on ja se voi kaataa itse itsensä. Tuo on ajan kysymys.
Kyllä ne alkuseurakunnankin uskovat kävivät MYÖS ulkoilemassa ja ajattelivat omilla aivoillansa, vaikka välillä yhteen kokoontuivatkin - tämän allaolevan perusteella JOKA PÄIVÄ!
Apt. 2:46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
2:47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
Ei ole tullu mieleen että liikaa olis ajastaan uskon asioille antanu ,eikä varmaan kukaan vaadikkaan,kyl mulla sellainen kuva on et muut asiat jotka eivät aina ole hyödyksikään vievät meidän aikaamme, jokainen tietenkin päättää mikä on tarpeen. Asia on uskomattoman kannalta VARMAAN toisin eihän hän voi ennen uskoon tuloaan samalla tavalla katsoa hengellistä perustaa ,koska ei ole tullut sisälle pelastukseen. Eli kuinka ulkona olija tietää mitä pelastus pitää sisällään, astukaa sisäpuolelle niin näette itse. Sisältähän pääsee ulos jos haluttaa, mut on varma ku itse näkee ,ei tarte perustella eikä kuulopuheisiin uskoa. Mehän elämme uskossa Jeesukseen, eikö se anna jo vapauden ja samalla esim. rakkauden "sisariin" ja "veljiin" kuinka sit elämme on meidän usein itsekin päätettävä. Varma on kuitenkin mitä enemmän olet poissa sitä "kuivemmaks" uskon elämä muuttuu se on maailman tarkoitus et kylmenet uskossasi ja sitä kautta jäät ulos kokonaan.
Niin..riippuu uskovien yhteisöstä paljon. Jos on ehyt ja aito seurakunta,, silloin siellä voi kasvaa ja saada ravintoa. Mutta jos seurakunta sairastaa ( laki henkisyyttä, tiukkapipoisuutta ja viihteellisyyttä) niin parempi ettei osallistuisi kokosydämisesti seurakunnan tilaisuuksiin.
Olisi ikävää jos täytyisi puolinaisena uskon vaellusta elää tieten. Eihän täydellistä srk:ta maanpäällä olekkaan,jos nyt puolisydämmellisesti matkaa kaikki päättää tehdä niin kyllä sit on turha toisille suositella oman kodin anteja. Ikävä tilanne et ei voi olla vieraan varainen . Uskon et näistä puutteista tulisi keskustella ja tulisi kuunnella myös yhteisön huolia.