Jari Sinkkosen tekstiä. Liittyy sekä lapsiin, että myös nainen - mies keskusteluun.
Falliset valtapyrkimykset
On surullista havaita, että itsekeskeisyys yhdistyneenä vallantavoitteluun johtaa niin usein menestykseen esimerkiksi politiikassa ja yhteiskuntaelämässä. Tosin menestys voi olla lyhytaikaista kasinopelurin hurmaa, joka vaihtuu täydelliseen henkiseen ja taloudelliseen vararikkoon. Falliseen hallitsemiseen ei kuulu minkäänlaista heikkouden merkkiä, joten mitään muita vaihtoehtoja kuin onnistuminen ei voida ottaa lukuun...
...Falliset pyrkimykset eivät suinkaan ole poikien ja miesten yksityisomaisuutta, myös tytöillä ja naisilla on niitä. Tyttö idealisoi isän fallosta siinä kuin poikakin ja käyttää sitä samaan tarkoitukseen eli äidistä irtautumiseen. Naiset kuitenkin ujostelevat helposti fallisuuttaan, vetäytyvät passiivisuuteen ja jättävät puolitiehen yrityksensä saavuttaa menestystä (Torsti 1992).
Tytön ongelma on löytää fallisille pyrkimyksilleen tasapaino, jossa on lupa saavuttaa päämääriä, hallita asioita ja ottaa ohjat käsiinsä mutta jossa kovuus ja kyynärpäätaktiikka eivät silti saa yliotetta.
Voimakkaasti fallinen nainen käyttää "miesten aseita". Hänen sukupuolensa ei muuta niitä sen siistimmiksi kuin ne ovat miesten käytössä. Ihmetellään, miksi General Motorsin hallintoneuvostossa ei ole yhtään naista. Ehkä meidän pitäisi sen sijaan ihmetellä, miksi siellä on niin monta miestä, kirjoitti Marilyn French kirjassaan Naisten huone.
On tosin kiistatonta, että naiset ovat aliedustettuna yhteiskuntaelämän avainpaikoilla, mutta ei siellä näytä miehilläkään olevan kovin mukavaa. Loppuunpalaminen, terveyden menettäminen ennen aikojaan ja itsemurhat ovat huippujohtajien keskuudessa yleisiä.
Yltiöfallinen keinoista piittaamaton menestyksen tavoittelu ei ole toivottavaa enempää yhteisön kuin yksilönkään kannalta. Olisiko jotakin ehkä tehtävissä? On esitetty, että naisten johtamiskulttuuri voisi viedä muutokseen.
Sukupuoli sinänsä tuskin ratkaisee; valtaan pääsy edellyttää liian usein kylmää narsismia ja teräviä kyynärpäitä. Viimeistään vallassaolo turmelee sinne syystä tai toisesta joutuneet idealistit.
Koska pojat monista syistä ovat alttiimpia juuttumaan fallisiin toimintatapoihin, kannattaa miettiä, miten hoteissamme olevat pienet pojat saisi vakuuttumaan oman ruumiin ja pippelin riittävästä hyvyydestä. Se ei onnistu kasvattamalla äidin nelivuotias pikku shovinisti pois lelupyssyistä eikä syyllistämällä häntä "väkivaltaleikeistä".
Sen sijaan kannattaa kohdistaa katse siihen, kuinka me kohtelemme pienen pojan ruumista.
Suomalaisen kasvatusperinteen mukaisesti lapsia - varsinkaan poikia - ei ole ollut tapana pitää fyysisesti hyvänä [vrt. sanan tunteet alkuperä joka viittaa toisen kosketuksen ja hyvänäpidon keholliseen kokemiseen ja fyysiseen kosketukseen]. Kuitenkin juuri rutistelu, silittely ja suukottelu on konkreettisin tapa välittää lapselle tunne siitä, että hän on sellaisenaan rakastettava, maailman paras tyttö tai poika.
On suuri onni, jos äidistä irti pyrkivä poika voi hypätä isän syliin, jos hänellä siis on isä joka on poikansa elämästä ja kehityksestä kiinnostunut. Silloin käy niin kuin Eppu Normaalin laulussa sanotaan: ”Äiti repun täytti, isä suunnan näytti.”
Itsenäistyminen ei tietenkään onnistu yksinomaan lapsen kiukuttelulla. Tarvitaan äiti, joka sopivasti hellittää lapsesta otettaan. Primaariin hoitajaan kiinnittyminen - kutsuttakoon sitä symbioosiksi tai jollakin muulla nimellä - on lapselle välttämätön vaihe, mutta niin on irrottautuminenkin. Jos äiti ei kestä lapsen erillisyyttä, lapsi jää hänen psyykkiseksi jatkeekseen. Se on lapsen vastaiselle kehitykselle tuhoisaa.
Nykyisin näyttää olevan vallalla jopa Sinkkosen sanoo "Narsistinen kulttuuri" jossa "Valheellinen idealisointi [vrt. feminismi ja feminismin naiskäsitys] on koko kulttuurin ydin. ja jossa "Isäkin joutaa mennä" "Kun Jumalasta on päästy on, voidaan hyökätä pienempiä viskaaleja vastaan.
Lopulta päästään kyseenalaistamaan koko isyys [joka on monin tavoin haitallista, jopa tuhoisaa useiden tutkimusten mukaan lapselle]. "Isän ja isyyden puolesta puhuminen on tasapainotaiteilua.
Isän tärkeydestä saa muistuttaa, mutta jos sen tekee liian painokkaasti, se tulkitaan yksinhuoltajaäitien syyllistämiseksi. ... Isällä on keskeinen merkitys sekä pojan että tytön seksuaalisen identiteetin kehittymisen kannalta. ... Olen hämmästellyt käsityksiä, joiden mukaan vanhemmuus olisi täysin riippumatonta sukupuolesta, siis vain joukko tehtäviä, josta äiti tai isä selviytyvät yhtä hyvin.
Tällainen käsitys jättää kokonaan huomiotta sen, että perheeseen syntyy monenlaisia jännitteitä siksi, että sen jäsenet edustavat eri sukupuolia. ... Isällä on siis oma tonttinsa hoidettavanaan, mutta tarpeen tulle hän voi ottaa hoitaakseen myös tehtäviä, jotka traditionaalisesti ovat kuuluneet äidille. Kyle Pruett on osoittanut, että lapset kestävät hyvin äidin ja isän roolinvaihdon.
Erityisen myönteistä oli, että isän hoitamien poikien maskuliinisuus oli laaja-alaista ja joustavaa, eikä muiden hoivaaminen näyttänyt uhkaavan sitä (Pruett 1991).( Pruett, K.D. 1991. Concequences of primary paternal care: Fathers an babies in the first six years. In S. I. Greenspan & G. H. Pollaock (Eds.), The Course of Life [Middle and late childhood] (Vol. 3). Madison: International Universities Press.)
Mitä mieltä sinä itse olet?
YH-isä
Falliset valtapyrkimykset
On surullista havaita, että itsekeskeisyys yhdistyneenä vallantavoitteluun johtaa niin usein menestykseen esimerkiksi politiikassa ja yhteiskuntaelämässä. Tosin menestys voi olla lyhytaikaista kasinopelurin hurmaa, joka vaihtuu täydelliseen henkiseen ja taloudelliseen vararikkoon. Falliseen hallitsemiseen ei kuulu minkäänlaista heikkouden merkkiä, joten mitään muita vaihtoehtoja kuin onnistuminen ei voida ottaa lukuun...
...Falliset pyrkimykset eivät suinkaan ole poikien ja miesten yksityisomaisuutta, myös tytöillä ja naisilla on niitä. Tyttö idealisoi isän fallosta siinä kuin poikakin ja käyttää sitä samaan tarkoitukseen eli äidistä irtautumiseen. Naiset kuitenkin ujostelevat helposti fallisuuttaan, vetäytyvät passiivisuuteen ja jättävät puolitiehen yrityksensä saavuttaa menestystä (Torsti 1992).
Tytön ongelma on löytää fallisille pyrkimyksilleen tasapaino, jossa on lupa saavuttaa päämääriä, hallita asioita ja ottaa ohjat käsiinsä mutta jossa kovuus ja kyynärpäätaktiikka eivät silti saa yliotetta.
Voimakkaasti fallinen nainen käyttää "miesten aseita". Hänen sukupuolensa ei muuta niitä sen siistimmiksi kuin ne ovat miesten käytössä. Ihmetellään, miksi General Motorsin hallintoneuvostossa ei ole yhtään naista. Ehkä meidän pitäisi sen sijaan ihmetellä, miksi siellä on niin monta miestä, kirjoitti Marilyn French kirjassaan Naisten huone.
On tosin kiistatonta, että naiset ovat aliedustettuna yhteiskuntaelämän avainpaikoilla, mutta ei siellä näytä miehilläkään olevan kovin mukavaa. Loppuunpalaminen, terveyden menettäminen ennen aikojaan ja itsemurhat ovat huippujohtajien keskuudessa yleisiä.
Yltiöfallinen keinoista piittaamaton menestyksen tavoittelu ei ole toivottavaa enempää yhteisön kuin yksilönkään kannalta. Olisiko jotakin ehkä tehtävissä? On esitetty, että naisten johtamiskulttuuri voisi viedä muutokseen.
Sukupuoli sinänsä tuskin ratkaisee; valtaan pääsy edellyttää liian usein kylmää narsismia ja teräviä kyynärpäitä. Viimeistään vallassaolo turmelee sinne syystä tai toisesta joutuneet idealistit.
Koska pojat monista syistä ovat alttiimpia juuttumaan fallisiin toimintatapoihin, kannattaa miettiä, miten hoteissamme olevat pienet pojat saisi vakuuttumaan oman ruumiin ja pippelin riittävästä hyvyydestä. Se ei onnistu kasvattamalla äidin nelivuotias pikku shovinisti pois lelupyssyistä eikä syyllistämällä häntä "väkivaltaleikeistä".
Sen sijaan kannattaa kohdistaa katse siihen, kuinka me kohtelemme pienen pojan ruumista.
Suomalaisen kasvatusperinteen mukaisesti lapsia - varsinkaan poikia - ei ole ollut tapana pitää fyysisesti hyvänä [vrt. sanan tunteet alkuperä joka viittaa toisen kosketuksen ja hyvänäpidon keholliseen kokemiseen ja fyysiseen kosketukseen]. Kuitenkin juuri rutistelu, silittely ja suukottelu on konkreettisin tapa välittää lapselle tunne siitä, että hän on sellaisenaan rakastettava, maailman paras tyttö tai poika.
On suuri onni, jos äidistä irti pyrkivä poika voi hypätä isän syliin, jos hänellä siis on isä joka on poikansa elämästä ja kehityksestä kiinnostunut. Silloin käy niin kuin Eppu Normaalin laulussa sanotaan: ”Äiti repun täytti, isä suunnan näytti.”
Itsenäistyminen ei tietenkään onnistu yksinomaan lapsen kiukuttelulla. Tarvitaan äiti, joka sopivasti hellittää lapsesta otettaan. Primaariin hoitajaan kiinnittyminen - kutsuttakoon sitä symbioosiksi tai jollakin muulla nimellä - on lapselle välttämätön vaihe, mutta niin on irrottautuminenkin. Jos äiti ei kestä lapsen erillisyyttä, lapsi jää hänen psyykkiseksi jatkeekseen. Se on lapsen vastaiselle kehitykselle tuhoisaa.
Nykyisin näyttää olevan vallalla jopa Sinkkosen sanoo "Narsistinen kulttuuri" jossa "Valheellinen idealisointi [vrt. feminismi ja feminismin naiskäsitys] on koko kulttuurin ydin. ja jossa "Isäkin joutaa mennä" "Kun Jumalasta on päästy on, voidaan hyökätä pienempiä viskaaleja vastaan.
Lopulta päästään kyseenalaistamaan koko isyys [joka on monin tavoin haitallista, jopa tuhoisaa useiden tutkimusten mukaan lapselle]. "Isän ja isyyden puolesta puhuminen on tasapainotaiteilua.
Isän tärkeydestä saa muistuttaa, mutta jos sen tekee liian painokkaasti, se tulkitaan yksinhuoltajaäitien syyllistämiseksi. ... Isällä on keskeinen merkitys sekä pojan että tytön seksuaalisen identiteetin kehittymisen kannalta. ... Olen hämmästellyt käsityksiä, joiden mukaan vanhemmuus olisi täysin riippumatonta sukupuolesta, siis vain joukko tehtäviä, josta äiti tai isä selviytyvät yhtä hyvin.
Tällainen käsitys jättää kokonaan huomiotta sen, että perheeseen syntyy monenlaisia jännitteitä siksi, että sen jäsenet edustavat eri sukupuolia. ... Isällä on siis oma tonttinsa hoidettavanaan, mutta tarpeen tulle hän voi ottaa hoitaakseen myös tehtäviä, jotka traditionaalisesti ovat kuuluneet äidille. Kyle Pruett on osoittanut, että lapset kestävät hyvin äidin ja isän roolinvaihdon.
Erityisen myönteistä oli, että isän hoitamien poikien maskuliinisuus oli laaja-alaista ja joustavaa, eikä muiden hoivaaminen näyttänyt uhkaavan sitä (Pruett 1991).( Pruett, K.D. 1991. Concequences of primary paternal care: Fathers an babies in the first six years. In S. I. Greenspan & G. H. Pollaock (Eds.), The Course of Life [Middle and late childhood] (Vol. 3). Madison: International Universities Press.)
Mitä mieltä sinä itse olet?
YH-isä
Vastaukset 1
Vanhimmat
...nimenomaan pyrkii muistuttamaan siitä, miten tärkeä rooli isällä on koko perheen henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin suunnannäyttäjänä.
Kun taas nykyinen kulttuurimme tuntuu korostavan isää materialistisen mammonan tuottamisen lähteenä, josta yhä useammin sitten erotaan, ja tuo lähde pulppuaa yhä etäämmältä lasten ja naisten pankkitileille - pelkästään.
Tarvitsemme sitä, että isät ottavat paikkansa perheen päinä, kantaen vastuunsa muutenkin kuin materialistisessa mielessä. LAsten hoivaaminen ja hoitaminen on tärkeää jo pienestä, että heihin tutustuu - isyys tulisi nähdä miehen tärkeimpänä palvelutehtävänä.