jos jokainen köyhä saisi yhden kuusen metsästä ja sen ympärillä olevan maan tyyliin 20 m2?
Siihen voisi kyhätä pedin itselleen ja havuista lämmikettä. Köyhistä tulisi uustorppareita. Kesästä syksyyn olisi marjojen ja sienin saanti taattu. Nuotio pystyyn ja siihen risua ja kahvipannu porisemaan.
Siihen voisi kyhätä pedin itselleen ja havuista lämmikettä. Köyhistä tulisi uustorppareita. Kesästä syksyyn olisi marjojen ja sienin saanti taattu. Nuotio pystyyn ja siihen risua ja kahvipannu porisemaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten köyhä voisi saada 20 m2 maata? Oletko idiootti? Ilman rahaa et saa yhtään mitään.
Uustorpparilaki valmisteille eduskuntaan. :)
Sä et yhdellä kuusella ja kahdella kymmenellä neliöllä tee yhtään mitään.
Satukirjojen maailmassako elät?
Marjat ja sienet loppuu ja ikävä tulee äitiä, kun kylmä puraisee kannikoita...
Kuusi suojaa sateelta ja oravia on mukava katsella kun ne syövät käpyjä. :) Parempaa katsottavaa kuin telkku.
Näin on.. ja ne kauniit ensilumihiutaleet kun taivaalta tulee ja pieni pakkanen puraisee nenää niin voiko parempaa toivoa...
Ei riitä puutavara kovin pitkään. Havuja menee yllättävän paljon talven mittaan eikä isossakaan kuusessa ole kuin muutama kuutiometri poltettavaa.
Ostasin nuo pois noilta tyhmeliineiltä, olisivat sitten taas lähtökuopissa.
Ei heikompi aines ymmärrä kuinka vaurastutaan. Annetaan onnen avaimet pois kerta toisensa jälkeen.
Meidän kylässä oli kallionhalkeamia tms luononmuodostelmia, mihin isonvihan aikaan ihmiset kätkeytyivät. Niistähän saisi sopivia asumuksia. Tai sitten ottaisin kuuseni ja 20 neliötä maata sellaisesta rinteestä, johon voisi kaivaa asumuksen. Siinä pysyisi lämpimänä talvellakin, kunhan rahat riittävät kamiinaan.
Kuullostaa ihan sadulta. :)
Ei tuollaisella yhdellä kuusella ja 20m2 mitään ongelmia ratkota, vain ongelmia lisää. Joku todellinen tonttien jako sotien jälkeisen jälleenrakennuksen tyyliin voisi olla parempi piristys, jolla jaettaisiin tietyin perustein ja ehdoin tontteja.
Sodan jälkeenhän sai tontteja ja maatiloja hallintasopimuksilla, niitä ei siis saannut heti omaksi, vaan tehtiin hallintasopimus ja sen ehdot olivat varsin tiukat, joilla estettiin keinotteleminen. Tietyssä ajassa piti rakentaa määrätyt rakennukset, aikaa oli viisi vuotta ja sen jälkeen tehtiin lopullinen kauppa valtion kanssa. Hankkeisiin sai edullista valtion lainaa, maksuaikaa 30 vuotta. Lainaa ei voinnut maksaa kerralla pois, se oli kiinnitettynä kiinteistöön ja valtio oli etusijalla saamisien suhteen, eli kiinteistön pystyi myymään vain valtiolle taikka valtion hyväksymälle ostajalle. Kiinteistöt olivat rajoitusten alaisia niin pitkään, kun vähänkin oli sitä lainaa jäljellä.
Arava rakentaminen oli suoraan jatkumuoa tälle asutustoiminnalle ja nykyäänkin toimii vastaavaa rahoitusta, mutta tonttien jakoa ei tietääkseni ole enään siinä muodossaan, kuin sitä sotien jälkeen oli maassamme. Hyväähän tässä olisi, että kotimainen rakennustarviketeollisuus saisi melkoisesti tilauksia ja työtä, monella muullakin alalla tulisi työtä. Tarvittaisiin vain uutta tonttipolitiikkaa ja uusi Veikko Vennamo ohjaksiin.
Älä hauku mun kuusta!