Haluaisin tietää luterilaisuuden kannan asepalvelukseen,siviilipalveluun ja totaalikieltäytymiseen.
asevelvollisuus
opiskelija
19655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Suomen ev.lut kirkon tunnustuskirjat kertovat asiasta seuraavalla tavalla.
Huom. nykypäivän piispat ja papit eivät kyllä enää sitoudu näihin tunnustuskirjoihin, vaan tunnustuskirjojen opetuksia saatetaan pikemminkin pitää väärinä ja vanhentuneina heidän taholtaan. Ihmistä saatetaan pitää "yleisen mielipiteen taholta" jopa kummallisena, jos sitoutuu tunnustuskirjoihin. Itse kuitenkin pidän tunnustuskirjoja oikein hyvinä. Mm. evankeliumi ja Raamatun opetus on tuotu niissä oikein esiin. Tunnustuskirjoihin voidaan sitoutua, koska niissä tunnustetaan kristinuskoa Raamatun sanan mukaisesti.
Mutta siis tunnustuskirjoista.. Ehkä nämä kertovat jotakin.
Vähä katekismus
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
->
//Maallinen esivalta
Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee (Room. 13).
Alamaisten velvollisuudet esivaltaa kohtaan
Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on (Matt. 22). Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle jne. Tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sentähden te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on; kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia (Room. 13). Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa jne. (1 Tim. 2). Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit jne. (Tiit. 3). Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi (1 Piet. 2). //
Augsburgin tunnustus
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
->
// XVI Yhteiskunnallinen elämä
Yhteiskunnallisen elämän asioista seurakuntamme opettavat, että yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja ja että kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita keisarillisen tai muun voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käydä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimukisia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliitto.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka kieltävät kristittyjä osallistumasta näihin yhteiskunnallisiin tehtäviin.
Ne tuomitsevat myös ne, jotka opettavat, ettei kristillinen täydellisyys ole jumalanpelkoa ja uskoa, vaan yhteiskunnallisten velvollisuuksien hylkäämistä; evankeliumihan opettaa iankaikkista sydämen vanhurskautta. Se ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee (Ap.t. 5:29) totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5). //
Augsburgin tunnustuksen puolustuksen teksti on vähän pidempi. Teksti löytyy tämän linkin takaa:
Kohta XVI, "Maallinen hallinta"
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XVI.html
Mikäs tämä piispojen mollaus tässä taas oli? Oliko se välttämätön asiasi kannalta? Mitä perusteita sinulla on väittämääsi?
Kirjoitin sen huomautuksen kylläkin juuri päinvastaisesta syystä. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin: minua on kritisoitu nimenomaan tunnustuskirjoihin tai perusluterilaisuuteen vetoamisesta, ja sanottu ettei niihin enää oikeasti sitouduta. On sanottu, etteivät kirjoittamani kannat (tunnustuskirjoista) edusta Suomen ev.lut kirkon "virallista kantaa", ja jos olen ymmärtänyt oikeiin niin minua on syytetty jopa harhaanjohtamisesta, koska en mainitse sellaista asiaa että kyseessä ei ole enää nykyisen ev.lut kirkon virallinen kanta. En tiedä olenko ymmärtänyt kirjoituksiini kohdistuvan kritiikin oikein. Tunnustuskirjoja ja niiden opetusta on väitetty vanhentuneiksi ja että vien ihmisiä harhaan, jos esitän tuollaisia asioita "ikäänkuin kirkon virallisena kantana".
Mainitsin siis tuollaisista asioista ihan vain sen tähden että itseäni on syytetty harhaanjohtamisesta, jos väitän noita asioita tunnustuskirjojen opetuksia kirkon viralliseksi kannaksi.
Kyllähän tunnustuskirjat tietenkin vielä tälläkin hetkellä edustavat kirkon virallista kantaa. Ne ovat kirkon viralliset tunnustuskirjat. Käytännössä toimitaan kuitenkin toisenlaisella tavalla.
Käsittääkseni tällä hetkellä pyydetään sitoutumaan Raamattuun ja tunnustuskirjoihin, mutta samaan aikaan vaaditaan jopa irtisanoutumaan niistä.
Oli pakko huomioida myös tätä puolta asiasta kirjoituksessani.
Jos sinulla on joku virallisempi prosessi kesken kirkon kanssa, niin siihen en välitä osallistua. Parempi, että asian ratkaisevat ne, kenelle se kirkossa kuuluu. Ymmärrän kyllä, jos haluat purkaa mahdollista pettymystäsi mm. täällä.
Mitä tulee käsityksiin, että edustaa tunnustuskirjojen tai Raamatun kantaa tai luopuu niistä, niin olen ollut huomaavinani, että näissä keskusteluissa on usein kysymys tulkinnasta. Erityisesti vanhojen tekstien tulkinta on monesti vaikeaa. Asia ei selviä pelkällä yksinkertaisella lukemisella, vaan jää sen jälkeenkin vielä erilaisia käsityksiä. Alkuperäiseltä kirjoittajalta ei voida enää kysyä mitään.
Kirkossa on määritelty, ketkä vastaavat opetuksesta, opista ja sen tulkinnasta. Myös erimielisyyksien käsitelyä ja ratkaisemista varten on olemassa vakiintuneet käytännöt. Näitä sovellettaessa ei yleensä auta, että ryhdytään osoittelemaan vastapuolta tai lausumaan peräti oppituomioita. Jos kirkon käsitykset ja ratkaisut eivät tyydytä, silloin on syytä harkita omaa suhdetta kirkkoon. Reformaation kaltaista menettelyä (jossa yksilö taistelee koko yhteisöä vastaan) ei voida soveltaa jokaisessa tapauksessa ja aina vähän väliä. Jokainen voi tarvittaessa äänestää jaloillaan (hänellä on siihen oikeus), mutta uusia reformaattoreita syntyy vain harvoin.
// Ymmärrän kyllä, jos haluat purkaa mahdollista pettymystäsi mm. täällä. //
Siis mm tällä foorumilla on kritisoitu kirjoituksiani. Olen saanut sen käsityksen, että on väitetty että en ole tarpeeksi painokkaasti kirjoittanut viesteissäni että kirjoitus ei edusta kirkon virallista kantaa. Nyt yritin painottaa sitä että mielipiteeni ei välttämättä edusta kirkon virallista kantaa (käytännössä).
Tarkoituksenani ei siis ollut "purkaa" mitään tunteita. Yritin kirjoittaa huomautuksen ihan vain tasapuolisuuden tähden. Minua oli kritisoitu siitä etten ole tasapuolinen vaan minulle on kirjoitettu että väitän kirkon viralliseksi kannaksi jotain mikä ei sitä ole. Tällaiseen en itse mielestäni ole syylistynyt, vaan olen yrittänyt aina tuoda esiin, että mitä kirjoitus edustaa.
Nyt yritin huomioida kirjoituksessani tätä toista osapuolta, joka on kirjoituksiani kritisoinut. Yritin huomioida heitä kirjoituksellani.
Tarkoitukseni ei ollut "purkaa" tunteita tms. Jos sellainen mielikuva kirjoituksesta jäi, niin se ei ollut tarkoitus. Toki halusin samalla ilmaista myös omaa kantaani asian suhteen.
Tämä ei tunnu oikein järkevältä väittelyn aiheelta. Ei oikein tunnu mielekkäältä tällaisesta väitellä.
En varmaankaan enää yritä selventää tätä asiaa enempää.
Kyllä nyt ollaan ihan selkeästi luopumassa Raamatun sanasta, vaikka sitä kuinka yritettäisiin kiertää ns. "tulkintoihin" tai muihin vetomalla.
Ok, ymmärrän. Ihmettelen kuitenkin vielä, miksi mollasit piispoja ja pappeja, vaikka he tuskin ovat täällä sinua arvostelleet??
Vaikka toisaalta, olen minäkin kristittynä saanut kuulla kunniani siitä, että erään ihmisen isoisä oli aikanaan pettynyt jonkun papin käytökseen. Minä kirkon jäsenenä olin siis ilmeisesti hänelle yhtä kuin tuo pappi!!
En mielestäni mollannut, vaan yritin kertoa tosiasian. Toki haluan ilmaista asian myös mahdollisimman selkeästi ja suoraan.
Kirjoitin mm. näin:
// Huom. nykypäivän piispat ja papit eivät kyllä enää sitoudu näihin tunnustuskirjoihin, vaan tunnustuskirjojen opetuksia saatetaan pikemminkin pitää väärinä ja vanhentuneina heidän taholtaan. //
Ja ennenkaikkea Raamatun arvovalta ollaan poistamassa.
Halusin yrittää mahdollisimman lyhyesti ilmaista tuon asian, koska en tuosta asiastahan ei ollut tarkoitus keskustella.
Ilmeisesti en sitten osannut tuota asiaa oikein ilmaista. Enkä tiedä osasinko edes ilmaista asiaa täysin oikein, mutta yritin kuitenkin.
En oikein näe järkevänä tai rakentavana väitellä tästä.
Ok, lopetetaan vain. Itse puolestani saatan olla vähän liiankin herkkähipiäinen (vaikken allekirjoitakaan kovaa väitteitäsi siitä, että piispat ja papit olisivat luopuneet tunnustuskirjoista ja Raamatusta). Se johtunee siitä, että mm. näillä palstoilla hyökätään evl-kirkon ja sen edustajien kimppuun varsin avoimesti eikä aina niin perustellen. Samoin muuallakin. Olin vastikään Virossa ja siellä paikallisen luterilaisen kirkon edustajat kertoivat, että lehdistössä on siellä väitetty kirkkoa rikollisjärjestöksi, jolla on yhteyksiä äärioikeistolaiseen fasismiin yms. Viron kirkon arkkipiispa on tehnyt kirjoittelusta tutkintapyynnön, täyttyykö julkisen herjaamisen tai syrjinnän kriteerit. Kirkon palveluksessahan on lukuisia työntekijöitä, jotka on näin julkisuudessa syyllistetty (ja maine vedetty lokaan) täysin perustelemattomilla väitteillä. Sanan vapauteenkin liittyy vastuullisuus.
Ihmisen ei pidä opetella sotimaan eikä hän saa ottaa asetta käteensä tappamisaikeissa. Ihminen ei myöskään saa kumartaa toista ihmistä eikä osoittaa kunniaa ojentautumalla tai muulla näkyvällä merkillä tai tavalla, sillä tämä on juuri sitä pakananallisuutta pahimmasta päästä. Ihminen ei myöskään saa kuunnella eikä ottaa vastaan vääriä neuvoja eikä ohjeita vastoin Kristuksen opetusta ja todistusta. Joten ISO
ei armeijoille, ne ovat siitä toisesta isästä ja pahasta hengestä lähtöisin kaikki tyynni.
> aito ja ensimmäinen; Trubaduuri.
jos presidentti tulisi kirkkoon, niin nousisin seisomaan. jos Kristus tulisi kirkkoon, niin polvistuisin.
Niin, että Kristuksen opetukset ovat menneet ohi.
Kristus itse kielsi ihmisiä polvistumaan tai kumartamaan, sanoen; katso, olen ihminen itsekkin, joten älä sitä tee. Eli, silloin kun ihmiset yrittivät polvistua hänen edessään.
Ja.
Minä en viihdy kirkoissa enkä niissä käy. Joten tuota vaihtoehtoa en edes suo itselleni, jossa nousisin jonkun ihmisen tähden ylös ja jotenkin osoittaisin kunnioitusta vain jonkun maallisen viran tai toimen tähden. Ja vain siksi, että olen ihminen minäkin.
Room. 14:11. Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu.
Ja ketähän sillä on ...........? Ja vastaan sinulle näin; Kunnia ja ylistys Hänelle, maan ja taivaan Luojalle, iankaikkiselle Isälle. Tämä kunnioittamisesta tällä kertaa kaikkinensa.
...
Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti. Heille kuuluu erityinen arvo ja kunnioitus siksi, että he ovat vanhempiamme.
Vanhempien tehtävänä on suojella lasta huolehtimalla hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan. Heidän tulee ohjata häntä tuntemaan Jumala ja rakastamaan lähimmäistään. Lapsella puolestaan on tarve ja oikeus voida kunnioittaa vanhempiaan.
Vaikka vanhemmat toivovat lapsilleen hyvää, heidän sanansa ja tekonsa saattavat silti olla rakkaudettomia ja vääriä. Silloinkin, kun päätämme tehdä vastoin vanhempien tahtoa, meidän on kuunneltava ja arvostettava heitä. Käsky velvoittaa myös aikuisia kunnioittamaan vanhempiaan ja pitämään heistä huolta.
Yhteiskunnassa julkinen vallankäyttö on uskottu esivallalle. Sen velvollisuutena on suojella kaikkia kansalaisia ja huolehtia oikeuden toteutumisesta. Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.
Kun kunnioitamme niitä, joille on uskottu hallitsemisen tehtävä, osoitamme luottavamme Jumalan huolenpitoon. Jumala lupaa, että tästä seuraa hyvää myös itsellemme.
Elikkä, kun esivalta käskee tappamaan, niin sinä annat minun ymmärtää, että sinä tapat ja etkä suostu noudattamaan Kristuksen toistamaa käskyä, jonka hän nosti ensimmäiseksi sanoessaan ihmisille Älä Tapa. Onko siis sinun mielästäsi ihmisen kunnioittamista tappaa hänet jos hän on eripuolella kuin sinä tai erimaalainen, toisen maan kansalainen?
Entä kunnioitetaanko tässä myös elämän antajaa, taivaan Isää, tappamalla Hänen luomuksiaan?
Ja onko se omien vanhenpien kunnioittamista kun tappaa toisen ihmisen. Itse en suostu edes tappamaan eläintä, muuta kuin silloin jos eläimen kärsimykset ja tuskat ovat kestämättömät katsella sivusta ja paranemiseen ei ole enää toivoakaan. Luoja itse on muuten antanut määräyksen koko ihmiskunnalle, että ihmisen ei pidä tappaa toista ihmistä, eli taivaan Isä itse on kieltänyt ihmiseltä tappamisen kokonaan. Ja ennekaikkea Hän on painottanut tämän käskyn olevan iankaikkinen, ikiaikainen, häviämätön ja muuttumaton. Onko se kunnioittamista kun rikkoo tätä "älä tapa" käskyä tappamalla. Hömn kröhmn! Siis. Älä tapa vaan Rakasta! On ainoa oikea ensimmäinen käsky ;)
Älä tapa.
Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas. Emme saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä kärsimystä. Meidän on suojeltava häntä kaikissa oloissa. Erityistä tukea on annettava kaikkein heikoimmille.
Lähimmäisen rakastamisen käsky koskee sekä yksilöä että yhteisöä. Kun esivalta puolustaa niitä, joiden elämää tai hyvinvointia uhataan, se edistää rakkauden toteutumista yhteiskunnassa. Yhteisen hyvän vuoksi esivalta voi käyttää myös pakkokeinoja estääkseen väkivallan leviämistä.
Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme. Sen sijaan meidän on annettava anteeksi ja luovuttava kostosta. Jos vahingoitamme ihmistä ja elämää, asetumme Jumalaa ja hänen luomistyötään vastaan.
Älähän kiertele ja kaartele, älä tapa käsky koskee joka ainoata tilannetta, joka ainoata paikkaa, joka ainoata ihmistä ja piste
Sekä on voimassa kaikissa niissäkin olosuhteissa joissa emme ole vielä olleet. Ihmisen elämästä ja kuolemasta päättää Hän, Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja , taivaallinen Isä, yksin sinulta kysymättä yhtään mitään. Älä opeta väärin, äläkä edes yritä!!!
Ja mitä taas Tuomioistuimiin tulee ja niissä käsiteltäviin asioihin ja tuomioihin, niin silloin puhutaan jo ihan eri asiasta. Joille kyllä on annettu oikeus tuomita, mutta vain maallisissa asioissa ja puitteissa.
Yksilöistä se koko ihmisyhteisö koostuu tai ainakin pitäisi koostua. Ja jos nämä yksilöt toden teolla ja oikeasti rakastaisivat toisiaan,
tälläistä keskustelu ei edes käytäisi täällä ollenkaan.
lainsäädäntöä tässäkin asiassa. Kirkko kuuluu myös yhteisöihin joissa voi suorittaa siviilipalvelustaan.
Enemmistö sotilaspapeitamme edustaa ev.lut. kirkkoamme.
Toisin sanoen ev.lut. kirkko ei tee eroa mainitsemiesi ryhmien välillä.