Minussa on aina herättänyt ihmetystä eräs 'uskonlahko', jonka jäsenet kutsuvat itseään lestadiolaisiksi. Omat vanhempani ovat esikoislestadiolaisia, olen siis saanut oman osani näiden "meikäläisten" opeista. Aika pienenä aloin jo kuitenkin vierastaa seuroja yms. En koskaan ollut niissä kotonani, päinvastoin: muut tytöt tuijottivat minua, en päässyt heidän piireihinsä, saarnat olivat painostavia ja synkkiä. En väitä, että olisin erityisemmmin HALUNNUT muiden seuraan, mutta en usko että olisin päässyt vaikka olisinkin halunnut. Johtuikohan se siitä, että minulla ei koskaan ollut lettiä, saati huivia? Hiukseni olivat aina aika lyhyet. Tai, ehkäpä olin muuten vain outo.
Lapsena saarnat menivät miltei täydestä. Kaikki se puhe siitä, kuinka viina suorastaan hyppää kurkkuun jne. Yllättävän pitkään minulla oli sellainen kuva, että on joko absolutisti tai alkoholisti. Nykyisin olen toki 'saanut selville', että on olemassa myös jotain siitä väliltä...
Perheessämme on yhteensä 5 lasta, ja kukaan meistä ei enää käy seuroissa tai pidä muutenkaan yhteyttä 'meikäläisiin'. Kaikki ne kummalliset ääneensanomattomat huivisäännöt lisänä päälle teatteri- ja tanssikiellot. En voi muuta kuin ihmetellä. Melkein koko sukuni tunnustaa tätä kyseistä uskoa, ovat siis aika tiukkapipoista porukkaa!
Olisi siis mukava tietää jonkun lestadiolaisen ajatuksia omasta uskonnostaan. En nyt puhu uskosta, vaan siitä, miten juuri noihin sääntöihin (myös siihen, että hankitaan lapsia paljon ja nuorena!) ja yleiseen ilmapiiriin suhtaudutaan. Muutkin saavat toki kommentoidan kyseistä, hm, kummallista uskonliikettä.
Lapsena saarnat menivät miltei täydestä. Kaikki se puhe siitä, kuinka viina suorastaan hyppää kurkkuun jne. Yllättävän pitkään minulla oli sellainen kuva, että on joko absolutisti tai alkoholisti. Nykyisin olen toki 'saanut selville', että on olemassa myös jotain siitä väliltä...
Perheessämme on yhteensä 5 lasta, ja kukaan meistä ei enää käy seuroissa tai pidä muutenkaan yhteyttä 'meikäläisiin'. Kaikki ne kummalliset ääneensanomattomat huivisäännöt lisänä päälle teatteri- ja tanssikiellot. En voi muuta kuin ihmetellä. Melkein koko sukuni tunnustaa tätä kyseistä uskoa, ovat siis aika tiukkapipoista porukkaa!
Olisi siis mukava tietää jonkun lestadiolaisen ajatuksia omasta uskonnostaan. En nyt puhu uskosta, vaan siitä, miten juuri noihin sääntöihin (myös siihen, että hankitaan lapsia paljon ja nuorena!) ja yleiseen ilmapiiriin suhtaudutaan. Muutkin saavat toki kommentoidan kyseistä, hm, kummallista uskonliikettä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
itse en ole lesta. mulla oli koulu aikoina paljon lesta ystäviä ja kaikki oli niin kuin me muutkin. poltti tupakkaa mutta ikään en ainakaan muista että ne olis viettäny perjantai iltoja kylillä ryyppäämässä niin kuin me. tästä on jo kohta 15 vuotta aikaa.
puoli vuotta sitte memin töihin ja ihastuin yhteen mieheen. meillä synkkas tosi hyvin. (olemme molemmat naimisissa ja molemmilla lapsia)
sitte ku se kerto pitkän ajan päästä että on lesta
se luuli että mä kauhistun siitä. mut mä oon aina tottunu siihen että on se lestakin ihminen ja erehtyväinen. sitä sekin sano että samanlaisia he ovat kuin mekin. meillä ei ole suhdetta viestitellään ja soitellaan jutellaan ku nähdään.
vaikka kyllä toivon näkeväni hänet usein.
eikä varmaan nyky ajan lestat oo enään niin tiukkka pipoisia ku ennen.
tiedäthän, että esikoislestadiolaiset ja lestadiolaiset ovat erikseen?siis ne ovat eri uskonlahkoja.meillä lestadiolaisilla ei ole mitään ihmeellisiä huivi/ hamepakkoja.mulla oli kerran yksi esikoislestadiolainen kaveri..mut ehkä se ei ollu ääripäästä..se kulki meidän kans lestadiolaisten seuroissa, se´ meikkas yms.
Se oli aivan ihmeissään, ku me pyydettiin sitä mukaan sinne... se sano et ei mul oo ees mitään huivia tai hametta.
me käytetään aivan tavallisia vaatteita.meillä ei ole mitään sääntöjä, listaa asioista, joita saa tehdä, ja joita ei saa tehdä.mutta kyllä sen tuntee itsessään, milloin tekee väärin.ja sen voi saaa anteeksi.ehkä ne puheet tuntu synkiltä, kun et ilmeisesti ymmärtänyt niiden sanomaa.
ja sitten "tanssi/teatteri kielloista."minua ei edes kiinnostaisi mikään teatteri tai disko.meillä on viikonloppuisin aivan omat hommat, ja me pidetään hauskaa ilman viinaa.onko se muka joku nautinto örveltää päissään tuolla kylilllä ja oksennella ojiin.ja aamukrapulan täytyy tuntua aivan autuaalliselta, kun ryyppäminen on SAIRAAN rentoo!!
no myönnän, että saattaisi tuntua kivalta olla vähän sekasin, nauraa ja pitää hauskaa ilman estoja.mutta en kadehdi teitä tippaakaan!
jatkoja...!
Ja aluksi... sorry, että sekoitin kaksi eri uskonlahkoa. Mutta sitten asiaan: sinunkin tekstistäsi näkee, millaista kuvaa ihmisille syötetään. Esimerkkinä alkoholin käyttö, jos sitä käyttää, niin käyttää PALJON. Kummallinen käsitys! Ja puhuit 'teistä', en tiedä tarkalleen mitä ryhmää tarkoitat, mutta ilmeisesti juuri "meitä joka-viikonloppu-itsensä-tärviölle-kännääviä"?! Itse en kylläkään myönnä kuuluvani tuohon joukkoon, vaikka nautinkin alkoholia silloin tällöin.
Sain kerran nuorempana lahjaksi kummitädiltäni erään kirjan, Esikoislestadiolaisten Julkaisukokoelman. Luin sitä juuri vastikään, ja kummasti ymmärsin. Mutta ei loppunut ihmettely, ei...
Teatterista ja tanssimisesta vielä. Eniten minua kiinnostaakin, mistä tällaiset säännökset ovat tulleet? Kuka ne on keksinyt, ja minkä vuoksi? Onko teatteri muka niin pakanallista?
mä en oo ikään kuulluukkaan sellasista hame tai huvi pakoista vaikka oon lestoja tuntenukkin.
mummuni oli vanhoillislestaadiolainen onko se viel eri asia? silläkään ei mitään huiveja tai muita oo ikään ollu!
ei se oo niinkään eri uskontoa vaan yks ja sama...älkää ny alkako ilkuun mun kustannuksella mut mä voin teille kertoo nää asiat "uskovaisista"..mä oon ite uskovainen ja mä suoraan sanoen rakastan tätä uskontoo..meillä on sama Jumala ku kaikilla kristityillä ja me ollaan ihan tavallisia ihmisiä.me käydään sunnuntaisin seuroissa rauhan yhdistyksellä johon kaikki on tervetulleita..me käyään myös pyhäkouluissa,raamattuluokassa,päiväkerhoissa,yms.kesällä me kokoonnutaan jonnekin paikkaan suviseuroihin jonne saa tulla kaikki jotka haluaa..siellä on tosi mahtava fiilis..et tunne itteäs ulkopuoliseksi vaikka et oliskaan lesta..me emme käytä meikkiä,alkoholia,huumeita mutta tupakkaa polttaa moni..ei käydä diskoissa tansseissa elokuvissa teattereissa..ei katota telkkaria kovin usein ja siihen on syykin:sieltä tulee paljon väkivaltaista ohjelmaa ja muutenkin hölyn pölyä..alkoholi ei ole terveellistä niinkuin ei huumeetkaa..diskot ja tanssit ovat yhtä musiikkia ja rokkia joita me emme yleensä ottaen kuunnella..elokuvat ja teatterit ovat niinkuin näitä televiso-ohjelmia..mä en pakota teitä ketään vaihtaan uskontoo..mutta eikö Jumala sanonut että uskovaiset pääsevät taivaaseen ja epäuskoset jäävät ikuiseen kadotukseen?..uskovaiset tekevät monta lasta koska se on Jumalan lahja meille ihmisille.....moni ihminen tekee viimeistään kuolon hetkellä parannuksen niin että pääsevät taivaaseen ja koska katuvat elämäänsä..kun meikäläiset tekevät jotain pahaa me saamme kaiken anteeksi kun vain uskomme siihen mihin on tarkoituskin..Jumalaan..yleensä ottaen kukaan vankilassa olevista vangeista ei ole meikäläinen,koska me emme varasta...me noudatamme lakia ja kymmentä käskyä..emmekä me tapa ja raiskaa niinkuin jotkut tyhmät epäuskoset..en väitä emmekö mekin ole syntisiä ja tyhmiä mutta meillä on paremmat ja turvallisemmat oltavat kuin monella monella muulla ihmisellä..kun olette rippi iässä voitte tehä parannuksen kun lähdette vai meikälästen mukaan rippileireille..ette varmasti kadu..voitte toki tehä vaikka heti parannuksen jos siltä tuntuu..lestana oleminen ei ole olleenkaan häpeällistä vaan taivaallista ja kukaan muu ei voi sille mitään jos sä olet se mikä ole :) me emme myöskään eroa yleensä...tämä on sulle nainen tiedoksi jos satut vielä lukemaan tätä juttuu (ja kaikille muillekin):jos haluat ittelesi miehen johon olet rakastunut tai naisen joka on lesta niin tee parannus niin saat hänet(niin jos saat vastakaikua rakkautees) :)parannus on helppo tehä..kysy joltain lestalta saatko sinä parannuksen armon ja hän vastaa sinulle "kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"tervehit ihmisä jumalan terve ja kun hyvästelet sanot jumalan rauhaa..yksinkertaista ja helppoa vai?! :)
kertokaapa jotkut mielellään uskovaiset kuinka vanhana voi kieltää uskonsa ja voiko sen jälkeen asua kotona muitten uskovaisten kanssa vai voiko esim. isä tai äiti laittaa maan tietä mittaamaan
vanhoillislestadiolainen voi kieltaa uskonsa hyvinkin nuorena, jo lapsena. siina ei todellakaan ole mitaan rajaa. esimerkiksi enoni kielsi uskonsa jo lapsena, ala-asteella ollessaan.
lapsi on vanhemmilleen rakas, oli han v-lestadiolainen tai ei. totta kai han asuu kotona, luultavasti moninkertaisten rukousten saattelemana. ehka joku perhe on "laittanut lapsensa maantieta mittaamaan", mutta voin laittaa paani pantiksi siita, etta se ei ole yleista. nain isoon joukkoon mahtuu monenlaista ihmista!
olen hyvin onnellinen siita, etta olen saanut syntya ja kasvaa vanhoillislestadiolaisessa perheessa. ei ole koskaan tarvinnut pelata sita, etta vanhemmat eroaisivat. ei ole tarvinnut pelata juopunutta isaa ym.
eiko meilla kuitenkin oo hyvat elamanarvot? mita se ketaan haittaa, vaikka emme juo, kayta huumeita, harrasta seksia ennen avioliittoa, omista telkkaria?
Jt!Sä annoit kyllä vähä omituisen kuvan meistä...tai ehkä se oli niinku sä ite asiat näät ja sulla on oikeus nähä asiat nii :)Mutta...Ei sitä parannusta tehä kenenkää toisen ihmisen takia, että "sais" toisen. Se halu parannuksentekoon on tultava itsestään. Ja mitä hyötyä on tehdä parannus, jos ei usko?!? Eikä tän uskon päätarkotus oo (minun mielestä) että osaa sanoo Jumalan terve ja Jumalan rauhaa sillon kun on tapana, hyvä ihme, ei se tee uskovaista jos vaan opettelee ne ns. tavat mitä meillä on! Näinhä elää myös ne omakohtasen uskonsa kadottaneet, jotka kulkee vaan "lauman" perässä, koska se on heille elämäntapa...Muuten kirjotit ihan kivasti, mut en voi mitään, et mulla pisti jotkut asiat vähä silmään...
jt johanna!joo mä kyllä kerroin jotekki omituisesti jokku kohat mut oli niistä asioista suurin osa totta vai? :) mä katsos oon vielä suhkot nuori(11)ni emmä ny ihan niin tarkkaa osaa kertoo..ja totta kai pitää uskoa jos tekee parannuksen eikä leikillään vain leikkiä että uskoo ja pääsee sen takia taivaaseen....
Joku väitti, etteivät esikoislestadiolaiset ole lestadiolaisia, mikä ei tietysti voi pitää paikkaansa. Lestadiolaisia ovat kaikki ne, jotka kuuluvat johonkin lestadiolaisryhmään kuuluvat, siis vanhoillislestadiolaiset, esikoislestadiolaiset, rauhansanalaiset jne. Ryhmien välillä on paljon samanlaisuuksia, mutta on myös paljon eroja. Siksi olisikin aina hyvä mainita mistä ryhmästä puhuu kun puhuu lestadiolaisista.
Joillain alueilla voi esiintyä vain yhtä näistä eri lestadiolaisryhmistä, esim. etelä-Suomessa on monilla paikkakunnilla vain pelkästään esikoislestadiolaisia, ja monilla paikkakunnilla pohjois-Suomessa taas on pelkästään vanhoillislestadiolaisia. Tällaisilla paikoilla on tietysti luonnollista puhua pelkästään lestadiolaisista, koska kaikille on silloin selvää mitä ryhmää tarkoitetaan, mutta yleisesti koko Suomesta tai koko maailmasta puhuttaessa olis hyvä käyttää aina kyseisen ryhmän nimeä, eikä puhua vain yleisesti lestadiolaisista.
Hei
Haluan sanoa sulle, että lestadiolaisia on todella monta ryhmää ja moni niistä pitää juuri omaa joukkoaan koko maailman ainoan oikean ja "autuaaksi tekevän" uskon käsittäneenä ryhmänä ja julistajana. Lestadiolaisuuden sisällä on myös esikoislestadiolaisten ryhmä, jossa on hame, huivi ja jopa esiliinapakko. Esikoislestadiolaisuus jakaantui muun muassa sen takia, että toiset antoivat lupia synnille eli esiliinan poisjättämiseen! Esikoislestadiolaisten joukossa on myös n. 5 henkeä käsittävä ryhmä joka pitää oppiaan maailman ainoana oikeana, muut joutuvat helvettiin.
Olen irtautumisprosessissa lestadiolaisuudesta ja se on todella kipeää ja vaikeaa. Olen tehnyt eroa henkisesti jo 90-luvun alkupuolelta lähtien, ja 2 vuotta sitten jätin "ruumiillisesti" seurakunnan ja monet tutut ja ystävät. Heidän kanssaan ei voi olla enää tekemisissä koska he uhkaavat helvetillä. Vanhempani kuuluvat lahkoon, ja minun on pitänyt ottaa heihin myös etäisyyttä. Tämä on hirveetä myllerrystä ja minua syytetään jopa vanhempieni terveyden pilaamisesta!! Käyn uskontojen uhrien tukiryhmässä.
..miltä susta tuntuu. Vaikka ekassa tekstissäni sanoinkin, että perheemme lapset eivät pidä yhteyttä lestadiolaisiin, niin ei se kyllä aivan niinkään ole. Sukulaisista kun on vaikea päästä eroon. :) Niinpä tunnen monia ihmisiä, joilla on ihan samanlaisia ongelmia kuin sinulla. Esim. serkkuni eivät voi 'sanoutua irti' lestadiolaisuudesta, koska katsovat kuuluvansa siihen (ihan kuin se olisi jokin periytyvä sairaus). Kuitenkin he tahtoisivat päästä irti tiukoista piireistä ja alkaa ajatella omilla aivoillaan. Toivottavasti sinä pääset "lestiksistä" eroon ilman hirveitä ongelmia...!
Kyllä mun mielestä ainaki sun kirjotukses oli ihan totuudenmukanen, varsinki kun sen ymmärtää, eikä oo vaaraa että ymmärtäs väärin :) Mut täällä kun (tässä keskustelupaikassa) on tapana alkaa saivartelee pilkun paikoistaki, nii ajattelin oikasta ettei siitä taas saa joku aihetta alottaa uutta lestadiolaiskeskustelua...=/
Voisiko joku kertos erityisesti esikoislestadiolaisuudesta? Jotenkin tuntuu että olen saanut hieman ristiriitaista infoa heistä.
Esikoislestadiolaisuus on siis yksi lestadiolaisuuden ryhmistä. Suomessa tämän ryhmän jäseniä on n. 15 000. Esikoislestadiolaisia on suurinpiirtein saman verran myös Pohjois-Amerikassa, ja joitain tuhansia myös Norjassa ja Ruotsissa ja vähän vähemmän myös muissa maissa.
Esikoislestadiolaisuus syntyi lestadiolaisuuden hajaannusten tuloksena 1900-luvun vaihteessa, kun lestadiolaisuus hajosi esikoislestadiolaisuuteen, vanhoillislestadiolaisuuteen ja uuteenheräykseen. Myöhemmin kaikki nämä ryhmät ovat sitten hajonneet uudelleen, niin myös esikoislestadiolaisuus. Osa kaikkein konservatiivisimmista esikoislestadiolaisista lähti ulos 60-luvulla, koska heidän mielestään liikkeessä oli luovuttu liikaa vanhoista tavoista. Näitä 60-luvulla esikoislestadiolaisuudesta eronneita ryhmittymiä kutsutaan usein nimityksellä leeviläiset saarnaaja Levi Älvgrenin mukaan.
Esikoislestadiolaisuudessa on nykyään varsin suuria eroja paikkakunnasta ja kustakin yksilöstä riippuen. Varsinaisista opillisista eroista liikkeen sisällä voi mainita seurakuntaopin ja kasteopin. Toiset pitävät esikoislestadiolaisuutta ainoana oikeana seurakuntana, kun taas toiset ajattelevat, ettei Jumalan seurakunta ole sidottu mihinkään tietynnimiseen joukkoon, vaan oikeita kristittyjä ovat kaikki ne joilla on elävä usko riippumatta siitä minkä nimiseen joukkoon ihminen kuuluu. Kasteen osalta taas jotkut ajattelevat, että kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen, toisten mielestä taas ei.
Eroja löytyy myös muun muassa suhtautumisessa tv:hen, radioon, internetiin, musiikkiin ja moniin muihin asioihin, jotka jotkut hyväksyvät, toiset taas eivät.
Esikoislestadiolaisuuden ytimenä on kuitenkin Jumalan sanan saarna, jonka tehtävänä on herättää ihmiset tuntemaan itsensä syntisiksi Jumalan edessä ja johdattaa heidät uskomaan syntinsä anteeksi yksin Jumalan armosta ilman omia tekojaan. Esikoislestadiolaisuudessa löytyy se sama autuaaksitekevä kristillisyys, joka on aina ollut olemassa. Vikoja ja virheitä esikoislestadiolaisuudesta kyllä myös löytyy, eivätkä kaikki esikoislestadiolaiset suinkaan ole eläviä kristittyjä ja toisaalta eläviä kristittyjä varmasti löytyy myös esikoislestadiolaisuuden ulkopuolelta.
Itse olen iloinen siitä, että olen syntynyt esikoislestadiolaiseen perheeseen, enkä koe herätysliikettä mitenkään rajoittavana. Tietysti jos alkaisi olemaan kaikille aina mieliksi, voisi syntyä ahdistava tilanne, koska ei uskaltaisi tehdä oikein mitään. Ihmisillä kun on niin erilaisia mielipiteitä. Raamattu on mielestäni parhain väline osoittamaan, mikä on oikein ja väärin.
Kiitos paljon tiedoista. Tieto, että esikoislestadiolaisuuskin on jakautunut selvitti paljon. Olen ihmetellyt kun jotkut ovat sanoneet ettei saa olla kotona mattoja, verhoja, eikä muuta "koreaa" ja es.lestadiolaisen pitää pukeutua ns. askeettisesti. Toisaalta olen kuullut että joidenkin es.lestadiolaisten kesken "kilpaillaan" kenellä on hienoimmat autot ja asunnot. Eli ääripäästä toiseen ilmeisesti löytyy porukkaa.
Vähemmistöinä koulun alaluokilla olevat lestadiolaislapset joutuvat hirvittävän kiusauksen kohteeksi. Kertovatkohan he läheskään kaikkea kotonaan.
Varsinaisia kovanaamoja tulee taas niitä jotka ostavat oikeuden ulkopuoliseen jengiin vahvoilla näytöillään. (puheet ja teot) Mitä kaikkea tästä seuraa kouluympäristössä ja myöhemmin?
minua kiusattiin pääasiassa henkisesti joukon ulkopuolelle jättämisellä ja hihhuliksi huutamisella vaatetukseni takia (hame päällä ja huivikin joskus)
Ja senkin takia jäin kaveripiirin ulkopuolelle seisomaan yksin seinän viereen välituntisin, koska menin niin psyykkisesti lukkoon etten pystynyt puhumaan moneen kuukauteen kenekään kanssa mitään ja eristäydyin.
En ole vieläkään (melkein 40-kymppisenä) päässyt tämän ajan seurauksista eroon. Käyn terapiassa purkamassa lukkojani.
Huivi- ja hamemummoilu koulumaailmassa ei taida olla enää kovinkaan yleistä esikoislestadiolaisten piirissä. Ns. leeviläisyydestä en sitten tiedä, siellä voi esiintyä vieläkin. Mutta varsinaisessa esikoislestadiolaisuudessa on varmaan nykyään aika vähän perheitä, joissa halutaan tyttöjen käyttävän hametta koulussa. En kuitenkaan uskalla väittää, ettei sellaisia enää olisi ollenkaan, koska kaikenlaisia mielipiteitä tosiaan esiintyy. Mutta huivia en usko kenenkään enää käskevän tyttöjensä laittaa kouluun.
Kyllä - leeviläisyydessä vanhemmat käskevät vieläkin tyttöjensä laittaa hameen, esiliinan ja huivin kouluun. Pojilla on vapaampaa, mutta farkkuja ei saa olla.
Voin kuvitella, että leeviläisryhmissä tällaista tapahtuu nykyäänkin. Sinä varmaan tunnet asian paremmin kuin minä. Mutta varsinaisessa esikoislestadiolaisuudessa on kyllä nykyään aika harvinaista.
käytä yleensä huivia kuin seuroissa, jos sielläkään. Koulussa on housut kuten muillakin Hameen joku laittaa samasta syystä kuin muutkin koululaiset eli jos on joku juhla tms. Ei meillä ole tuollaisia sääntöjä meillä esikoislestadiolaisilla.
Oon miettiny et saaks lestadiolaiset seurustel eri uskontokuntaan kuuluvan ihmisen kanssa????
Jos ei saa Lestadiolas-tyttöä muuten matkaansa pitää vähintään heittäytyä liikkeen jäseneksi. Topria käsivarresta ja morjestaa jumalanterveellä.Tarkoitus pyhittää keinot.Jumalakin nauraa varmasti toisensa saanneille nuorille.
Mutta syntiä on heittäytyä lestikseksi kunnan tai valtion vaaleissa. Tätä vilppiä jumala tuskin hyväksyy. Se on inhoittavinta tekopyhyyttä.
esikoislestadiolaisten tiukassa ryhmässä ei saa seurustella ennen avioliittoa ollenkaan. Naimisiin mennään "kysymällä" (kosimalla) joko suoraan tai saarnaajan välityksellä. Jutella tietysti voi porukassa mutta varsinaista seurustelua ei suvaita yhtään. Ei kahden kesken olemista ollenkaan. Avioliitto eri uskoon kuuluvan kanssa tai niin kuin esikoislestadiolaiset sanovat "uskottoman" kanssa ei tule kysymykseen.
me vanhoillislestadiolaiset todellaki saadaan seurustella eikä sitä mitenkään ole kielletty ettei saisi seurustella ei-lestadiolaisen kanssa.
Mutta kuten jokainen varmasti ymmärtää, lestadiolaisella ja ei-lestadiolaisella on niin erilainen arvomaailma että varmasti seurustelussa tulee tosi paljon ristiriitoja. Jos lestadiolainen haluaa säilyttää uskon se ei varmaankaan ole helppoa jos seurustelee ei-lestadiolaisen kanssa. Tätä ei ole missään kielletty mutta itse en ainakaan voisi kuvitella että alkaisin seurustelemaan muuta kuin sellaisen ihmisen kanssa jolla on samat arvot kuin minulla.
Usko on elämäni tärkein asia, muu tulee vasta sen jälkeen.
Nimimerkin "Eronnut" kuvaus saattaa sopia ns. leeviläisyyteen nykyäänkin paitsi avioliitot liikkeen sisällä taitavat nykyisin olla erittäin harvinaisia, koska ryhmittymät ovat pieniä ja jäsenet usein sukua keskenään.
Varsinaisessa esikoislestadiolaisuudessa kaikki kyllä hyväksyvät seurustelun (ehkä ennen oli toisin?), mutta pidetään kuitenkin parempana mennä naimisiin "kohtuullisen ajan kuluessa". Tämän "kohtuullisen ajan" määritelmä sitten riippuu kyseisen henkilön "tiukkuusasteesta". Kaikkein "tiukimmilla" se saattaa olla vain muutamia viikkoja, kun taas "löysimmillä" useita vuosiakin. Jonkinlainen keskiarvo "sopivalle seurusteluajalle" voisi olla ehkä n. yksi vuosi.
Saarnaajien välityksellä tapahtunutta kosimista olen kuullut tapahtuneen joskus vuosikymmeniä sitten, mutta nykyään sellaisen vaihtoehdon mainitseminen herättää useimmissa esikoislestadiolaisissa lähinnä naurureaktioita.
Seurustelua ja avioliittoa muiden kuin esikoislestadiolaisten kanssa ei suositella ja siitä varoitetaan, mutta se ei missään nimessä ole kiellettyä, ja sellaista tapahtuukin jonkin verran.
Ilmeisesti meitä ei katsota hyvällä silmällä ja poikaystävänikin (es.lest., itse en ole) ilmeisesti epäilee avioitumisen kannattavuutta, jos keskimääräinen seurusteluaika on n. vuosi ja me olemme olleet yhdessä jo 8 vuotta. Pistää epäilemään koko seurustelun jatkamisen kannattavuutta....
No tiukimman laidan edustajat varmaan pyörtyisivät kauhusta, jos kuulisivat jonkun esikoislestadiolaisen seurustelleen kahdeksan vuotta, mutta kuten sanoin suhtautuminen on aika yksilöllistä. Ja ikäkin varmaan vaikuttaa siihen. Jos nimittäin aletaan seurustelemaan esim. vaikka jo ala-asteella, niin ei sitä oikein lähimpään kymmeneen vuoteen voi naimisiinkaan mennä, vaikka seurustelu kestäisikin.
En voi ottaa kantaa seurusteluunne, mutta ehkä voisit puhua asiasta poikaystäväsi kanssa? Mutta ajattelen kuitenkin niin, että on parempi seurustella vaikka 20 vuotta kuin mennä "väärän" ihmisen kanssa naimisiin.
Aloimme seurustelemaan murrosikäisinä, joten olemme nyt yli parikymppisiä. Hänen vanhempansa eivät ole kovin kannustavia meidän suhteen, mutta ovat ihan ystävällisä minulle kun käyn heillä. Poikaystäväni kanssa asiasta ei voi jutella sillä hän ei itsekään tiedä mitä elämältään haluaa, ts. haluaako naimisiin koskaan kenenkään kanssa, haluaako minun kanssa naimisiin ym.
ettei saisi seurustella. Tottakai saa ja pitääkin. On ihan oma asia kuinka pitkään, ei se kenellekään kuulu. Mutta todella avioliittoa pidetään kunniassa, ei suosita avoliittoa. Eikä kukaan tosiaankaan toiselle mitään kaveria ehdota, jokainen löytää seurustelukumppaninsa itse esim. nuorten illoissa jne. Et varmaankaan nyt kirjoita meistä esikoislestadiolaisista, sillä kaikki tuo on aivan vierasta eikä ole totta.
mut onkohan se ihan viisasta. Tulee ristiriitoja ja onhan se aivan eri asia, kun kuljetaan samaa tietä yhdessä. Kaíkkea saa tehdä, mutta kaikki ei ole hyväksi.
mitä itse käsitän. Ensinnäkin esikoislestadiolaisuus on niin suuri joukko nykyään, että varmaan mahtuu erilaisiakin mielipiteitä.
Kyllä minusta nykyään on aika vapaata, ei ahdistavaa, mutta varmaan on kaikissa herätysliikkeissä on oltu ankaria ennenvanhaan.
Esikoislestadiolaisuus merkitsee minulle kristillisyyttä, taivaaseen pääsyä, kirkko on minulle myös tärkeä, vaikka haluankin käydä seuroissa, siellä se kristillisyys on niin paljon syvempää. Tuntuu ihana rauha olla kristittyjen luotettavien ystävien kanssa ja jokainen saa olla oma persoonansa. Kyllä kristillisyys muuttuu maailman mukana pakosta. Jumalan sana ei muutu. Mutta tottakai varoitetaan vaaroista, joita voi tulla tv:n kautta, internetin varomattomalla käytöllä jne.
Ne lestadiuksen saarnat tuntuvat ankaralta tekstiltä välillä, mutta ei se ole kuitenkaan niin, kun haluaa ymmärtää, että millaine pimeys siihen aikaan oli. Niitä luetaan samoin Lutherin saarnoja, koska niissä on myös paljon lohdutusta ja lempeää Jeesuksen rakkautta meitä kohtaan.
Huivi ei ole tarkoitettu miksikään autuudenasiaksi vaan on Paavalin neuvo kristityille peittää päänsä seuroissa.