Olipa tympivän kritiikitöntä Urho Kekkosen ylistystä tuo juuri päättynyt Paula Lehtomäen esitys sarjassa Suuret suomalaiset! Ymmärrän kyllä, että eihän tuossa esiteltäviä voi pahemmin moittia – ei niin tehdä muidenkaan kohdalla – mutta Kekkonen oli sentään niin monipuolinen ja monisärmäinen mies, että hän olisi ansainnut tulla esitellyksi todemmalla henkilökuvallaan. Tuollainen yksipuolinen hymistely tekee epäuskottavaksi senkin, mikä olisi asianomaisessa ihan uskottavaa hyvää.
Kekkosen nuoruudesta mainittiin vain ylimalkaisesti hänen osallistumisensa vapaussotaan, unohdettiin mm. hänen toimimisensa punavankileirin vartijana ja teloitusryhmän johtajana. Ei tuotu esiin hänen kiihkeää isänmaallisuuttaan, joka johti hänet mm. pyrkimään jääkärikoulutukseen Saksaan, jonne hän ei kuitenkaan päässyt.
Kekkosen pitkäaikainen ja kiihkeä ”Suomi suureksi, Viena vapaaksi” – vaihe sivuutettiin ihan kokonaan, samoin hänen kiihkeä talvisodan rauhan vastustamisensa ja sotamyönteisyytensä jatkosodan aikana aina talveen 1943 saakka, jonka valossa tuo tunnettu takinkääntö tuntui sitten uskomattomalta ja sen motiiveja ei tunneta täysin vieläkään.
Tietenkään ei puhuttu mitään siitä, miten hän sai valtansa Neuvostoliiton avulla, kun Kustaa Vilkuna meni jo lokakuussa 1944 tarjoamaan Kekkosta valvontakomissiolle miehenä, jolta NL voisi odottaa hyviä palveluja. Neukut kiittivät tarjouksesta ja ottivat sen vastaan ja totisesti he noita hyviä palveluja sitten saivatkin Kekkoselta!
Ulkosuhteissa Lehtomäen esitys keskittyi vain NL:n suhteisiin, joita ja varsinkin niiden hoitamista Kekkosen tavalla ei mitenkään kritisoitu, ikään kuin muita mahdollisuuksia ei olisi ollut. Historiaa tuntevien kriittisten katselijoiden törkeää aliarvioimista! Toki nuo Kostamukset olivat suuria myönteisiä asioita, mutta kuinka paljon olikaan vähemmän myönteistä, ja millainen lasku lopulta maksettiin siitä, että myös taloutemme kytkettiin niin tiiviisti neuvostotalouteen!
Suoranainen emävalhe päästettiin siinä, kun sanottiin Kekkosen omanneen korkean arvostuksen ja nauttineen suurta luottamusta ja arvovaltaa myös länsimaissa. Hyvin jo tiedetään, millaista tuo Kekkosen nauttima ”arvovalta ja luottamus” itse asiassa oli, ja miksi meille haluttiin toista viestittää.
Viimeinen niitti nähdyn esityksen tuomittavuudelle oli se, että pidettiin vain hyvänä asiana ja Kekkosen suuruuden osoituksena sitä, että lopulta kaikki puolueemme olivat hänen vallassaan ja kaikki poliitikkomme söivät hänen kädestään. Minun ikäluokkani muistaa omakohtaisesti hyvin tuon ajan ja tietää surullisen totuuden siitä, miksi näin oli, ja nuoremmatkin historiasta kiinnostuneet ovat voineet historiantutkijoiden itsesensuurin löystyttyä siitä kylliksi lukea.
Fiksu ja sympaattinen Paula Lehtomäki menetti nyt pisteitä minun ja monen muun silmissä, mutta silti pidän häntä edelleen älykkäimpänä nuorena keskustapolitikkona ja hänen älykkyyteensä luottaen uskon hänen kenties piankin tulevan aika lailla toisiin näkemyksiin Urho Kekkosesta.
Kekkosen nuoruudesta mainittiin vain ylimalkaisesti hänen osallistumisensa vapaussotaan, unohdettiin mm. hänen toimimisensa punavankileirin vartijana ja teloitusryhmän johtajana. Ei tuotu esiin hänen kiihkeää isänmaallisuuttaan, joka johti hänet mm. pyrkimään jääkärikoulutukseen Saksaan, jonne hän ei kuitenkaan päässyt.
Kekkosen pitkäaikainen ja kiihkeä ”Suomi suureksi, Viena vapaaksi” – vaihe sivuutettiin ihan kokonaan, samoin hänen kiihkeä talvisodan rauhan vastustamisensa ja sotamyönteisyytensä jatkosodan aikana aina talveen 1943 saakka, jonka valossa tuo tunnettu takinkääntö tuntui sitten uskomattomalta ja sen motiiveja ei tunneta täysin vieläkään.
Tietenkään ei puhuttu mitään siitä, miten hän sai valtansa Neuvostoliiton avulla, kun Kustaa Vilkuna meni jo lokakuussa 1944 tarjoamaan Kekkosta valvontakomissiolle miehenä, jolta NL voisi odottaa hyviä palveluja. Neukut kiittivät tarjouksesta ja ottivat sen vastaan ja totisesti he noita hyviä palveluja sitten saivatkin Kekkoselta!
Ulkosuhteissa Lehtomäen esitys keskittyi vain NL:n suhteisiin, joita ja varsinkin niiden hoitamista Kekkosen tavalla ei mitenkään kritisoitu, ikään kuin muita mahdollisuuksia ei olisi ollut. Historiaa tuntevien kriittisten katselijoiden törkeää aliarvioimista! Toki nuo Kostamukset olivat suuria myönteisiä asioita, mutta kuinka paljon olikaan vähemmän myönteistä, ja millainen lasku lopulta maksettiin siitä, että myös taloutemme kytkettiin niin tiiviisti neuvostotalouteen!
Suoranainen emävalhe päästettiin siinä, kun sanottiin Kekkosen omanneen korkean arvostuksen ja nauttineen suurta luottamusta ja arvovaltaa myös länsimaissa. Hyvin jo tiedetään, millaista tuo Kekkosen nauttima ”arvovalta ja luottamus” itse asiassa oli, ja miksi meille haluttiin toista viestittää.
Viimeinen niitti nähdyn esityksen tuomittavuudelle oli se, että pidettiin vain hyvänä asiana ja Kekkosen suuruuden osoituksena sitä, että lopulta kaikki puolueemme olivat hänen vallassaan ja kaikki poliitikkomme söivät hänen kädestään. Minun ikäluokkani muistaa omakohtaisesti hyvin tuon ajan ja tietää surullisen totuuden siitä, miksi näin oli, ja nuoremmatkin historiasta kiinnostuneet ovat voineet historiantutkijoiden itsesensuurin löystyttyä siitä kylliksi lukea.
Fiksu ja sympaattinen Paula Lehtomäki menetti nyt pisteitä minun ja monen muun silmissä, mutta silti pidän häntä edelleen älykkäimpänä nuorena keskustapolitikkona ja hänen älykkyyteensä luottaen uskon hänen kenties piankin tulevan aika lailla toisiin näkemyksiin Urho Kekkosesta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vaikkei Lehtomäki todella tyhmä olekaan, ainakaan aivan niin tyhmä kuin Jari Vilén ulkomaankauppaministerinä eikä ehkä yhtä epärehellinen, antoi silti KTM Lehtonen itsestään hieman lapsellisen vaikutelman.
Miten vakavasti hän osaa esiintyä ulkomaankauppaministerinä vai hymyilevätköhän vastapuolen piinkovat kauppapoliitikot "lapsitähdelle"?
vaikkapa Liisa Jaakonsaari, niin vastapuolen piinkovat kauppapoliitikot ei pelkästään hymyilisi, vaan ne suorastaan nauraisi!
Otsikko nauraa.
Minä sen sijaan sanoisin, että muutamassa minuutissa tehdyksi hämmästyttävän analyyttinen esitys, joka tuo terävästi esiin Lehtomäen "hymistelyn" yksipuolisuuden! Tuollaiseen pystyy vain todellinen asiantuntija ja huippukirjoittaja. Pankaapa kepulaiset PERUSTELLEN paremmaksi!
krtitiikitöntä hymistelyä!
Surkuhupaisaa KKK -jojottelua!
Kuin huonoa farssia surkeasta aviisista, jonka lukijanpalstalla sama hyyppä kysyy ja vastaa itselleen kuuteen eri kertaan.
...
Suuret suomalaiset! sarjassa ylivoimainen ykkönen.
Mitähä haloska tekee kympin sakissa.
Kekkonen ja Kuusinen kisaavat tasaväkisesti suurimman ulkosuomalaisen tittelistä. Kekkonen johtanee hiuskarvan verran, mutta lopullinen tulos selviää vasta tarkistuslaskennassa. Laskennan suorittavat viralliset valkovenäläiset ihmisoikeustarkkailijat.
Halosen sijaan kansa olisi voinut valita Ahon.
Ei valinnut?
Oliko Sökö-Aho muuten miten hyvin sijoittunut, kun itseäni ei kiinnosta tuollaiset suosion mittaukset niin paljoa, että tollottaisin niitä televisiosta?
Jos et halua vastata, muuta kuin, että, mitäs sitten kyselet, niin älä vastaa ollenkaan.
Onkohan Esko muuten vielä elossa?
Esko olisi halunnut olympiakomitean puheenjohtajaksi. Jos kaikki olisivat yhtenä miehenä vaatimalla vaatineet Eskoa uhrautumaan, Esko olisi voinut suostua isänmaallisista syistä. Äänestyksiinhän Esko ei enää antaudu, ja hyvä niin.
Oli se, jumalauta, uljas näky kun Kekkonen otti kunniakomppanian vastaan!
Dokumentistä näki myös miten luontevasti Kekkonen esiintyi maailman mahtavien seurassa.
siitä ei esitetty kuvamateriaalia, kun Urho oli teloituttamassa punavankeja!
Kyllähän tuo Kekkonen piti saada näyttämään tietysti mahtimieheltä. Ei Lehtomäki häntä silmät kiiluen kehunut, mikä olisikin vienyt uskottavuuden esitykseltä. Sanoipa jotain senkin tapaista, että Kekkosta myös aikoinaan paljon kritisoitiin. Kekkosen henkilökuva muodostui kuitenkin monelta olennaiselta osalta puutteelliseksi Lehtomäen esittelyssä.
Yhtenä suoranaisena virheenä sinun esittämiesi lisäksi havaitsin sen, että Lehtomäki väitti Kekkosen aloittaneen kansan eheyttämisen jo heti ministeriuransa alkutaipaleella, siis 1936-1939 ensin oikeusministerinä Kallion hallituksessa ja sitten sisäministerinä Cajanderin hallituksessa. Tämä ei pidä millään muodoin paikkaansa, sillä Kekkonen sai luvan jäädä Rytin 1939 lopussa perustetun hallituksen ulkopuolelle nimenomaan siitä syystä, että hän vaikealla hetkellä jakoi kansaa ja sen valmiutta ryhtyä yhtenäisesti puolustamaan maataan. Erityisesti Tanner vaati Kekkosen hyllyttämistä ja sai vaatimuksensa myös läpi.
Asiahan koski sitä, että Kekkonen päätti sisäministerinä omin päin vangituttaa muutaman sata epäilyttäväksi uskomaansa henkilöä. Tanner puhusi ja puhkui tämän takia, koska sellainen provokaatio tulisi vakavasti heikentämään Suomen yhteistä puolustustahtoa mahdollisen sodan syttyessä. Muistaakseni vangitut pian päästettiinkin vapaiksi. Tässä asiassa Tanner sai muistaakseni tukea ja ymmärrystä erityisesti Mannerheimilta ja Paasikiveltä. Kekkonen syrjäytyi valtapolitiikasta mähläyksensä takia vähäksi aikaa. Ulkopoliittiseen 180 asteen kääntymykseensä saakka.
Otsikossa kaikki.
Ei tämä minun juttujani ole, vaan historiallisia tapahtumia. Lue sinäkin historiaa, niin tiedät enemmän ja luulet vähemmän.
että elämäsi ehtoopuolella ei ole mistään muusta väliä, kunhan saat haukkua Kekkosta ja nuoleskella tytöille varattua -loskaa.
Mikähän on lähtesi, vai olitko itse paikalla, kun noin puhut 'historiastasi'?
Ryti pääsi sitten aloittamaan helposti sotansa. Ei ollut Kekkosen diplomaatin taitoja - valitettavasti.
itsensä kanssa!
Kupattuaan oman pankkinsa (oli vain töissä) tyhjäksi klaaras vielä Suomen oikeuslaitoksenkin. 'Persaukisella' demarilla oli vielä luotollinen tili jatkuvasti pakkasella.
Siinä vasta järkee ja kykyä vaaditaankin!
Otsikossa on ilmaisu, jota minun mielestäni voi soveltaa sinuun, kun minusta näytät pyrkivän saman kaltaiseen yksipuolisuuteen Kekkosesta kirjoittaessasi kuin ne, jotka hänestä "hymistelevät".
Sinä korostat Kekkosen kelteisiä tekoja, hymistelijät korostavat hänen myönteisiä tekojaan, kun minun mielestäni Kekkosessa esiintyi molempia piirteitä.
Kekkosen "hymistelijöiden" ei tarvetta myöntää eikä kirjoittaa niistä Kekkosen "huonommista" puolista koska meillä on tämä KKKOrhonen joka tekee sen ylimenevästi muidenkin puolesta.
Korhosen laatima asetelma todella estää riippumattomen ja tasapuolisen Kekkos- asian käsittelyn kirjoittelussa. Jos joku esittää jotakin kielteistä Kekkosesta se siirtyy KKKorhosen tekstiin "lisärasitteena", mutta mitään myönteisiä asioita KKKorhonen ei suostu kirjoittamaan koko Kekkosen toiminnan ajalta. Tämä asetelma luo sitten juupas, eipäs väittelyn.
Yksisilmäisyyshän ihmisten suurin synti, ja sillä pakotetaan myös toiset yksisilmäisyyteen.
Tietenkin minä toin nyt esille niitä vähemmän kiitosta ansaitsevia puolia Kekkosesta, kun Paula Lehtomäki pelkästään häntä ylisti. Minun esilletuomani puolet ovat ehkä todellisempia kuin Paulan.
Enkä tuonut esille Kekkosesta tietämästäni pahasta kuin murto-osan. Johan tuo Mielipidepankkikin näkyi tuoneen tuossa muutaman huomion arvoisen asian lisää, ja varmasti meillä molemmilla - jokaisella, joka on tuota aikaa omakohtaisesti seurannut tai historiansa kunnolla lukenut - olisi mielessään vaikka kuinka paljon lisää Kekkoskrittiikiä, mutta tuossa ei ollut enemmän paikka.
Minä kritisoin Kekkosta rajummin muutamia kuukausia sitten näilläkin saiteilla olleessa Kekkos-tutkielmassani, mutta siinäkin totesin myös hänestä monia hyviä asioita. Sellaisiakin on. Mutta jos halutaan luoda historiallisesti niinkin merkittävästä miehestä kuin Urho Kekkosesta todenmukainen kuva, kuten historiallisen totuuden nimessä pitäisi, niin kyllä siihen on otettava myös ne kielteiset puolet. Ja niitä kyllä Kekkosessa riitti.
Totesin tuon tutkielmani lopputiivistelmässä näin (ote):
-----------------------
Olen tällä lyhyellä esitykselläni Kekkosesta presidenttinä pyrkinyt kertomaan, miten hän sai vallan haltuunsa ja miten hän käytti sitä. Se mielestäni parhaiten kuvaa Kekkosen poliitikon olemusta. Kotimaan politiikassa hän oli vallanhaluinen ja täysin häikäilemätön, mutta ihmeen nöyrä ja säyseä Neuvostoliitolle. Olen pyrkinyt myös osoittamaan, että hänen asemansa perustui ennen muuta Neuvostoliiton tahtoon ja tukeen. Oliko tuo NL:n tuki välttämättä tarpeen Suomen presidentille? Uskoakseni ja monen muun mielestä sitä ei olisi tarvittu eikä sitä olisi saanut edes vastaanottaa niin selvästi. Mutta NL:lta saamiensa valtuuksien puitteissa Kekkonen kyllä usein toimi taitavasti Suomen etua ajatellen.
Myös monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan – ennen muuta älyltään – hän oli suurmiesluokkaa. Mutta paljon hänessä oli muutakin, häntä pienentävää. Tämän olen koettanut tuoda esille inhimillisenä näkökulmana. Ei kai hän ollut ihmisenä vain hyvä tai paha. Kukaan meistä ei ole sellainen. Kekkosessa tämä dualistisuus näkyi korostuneesti, sillä hän oli harvinaisen ristiriitainen henkilö.
--------------------------------------
Ps. Siellä joku typerys taas näkyy sanovan minun keskustelevan täällä itseni kanssa. Tarkoittaneeko hän toiseksi minäkseni Sinua, Mielipidepankkia vai ketä, se ei oikein selviä. Onko tuo tuollaista esittävä aina yksi ja sama vai onko noissa kepulaisissa montakin, jotka luulevat, että kaikki hiemankaan laillani ajattelevat ja kohtuullisen hyvin kirjoittavat on yksi ja sama henkilö. Itsellään noilla tryypeillä ei koskaan olekaan mitään sanottavaa varsinaisesta asiansta, ei nytkään edes puolijumalannsa Urho Kekkosta puolustaakseen.
Minusta sinulla olisi edellytyksiä pyrkiä objektiivisuuteen yksipuolisuuden sijasta.
...
...
Nimitys "tutkielma" on yliampuva nimitys sairaalloisen kepu- ja kekkoskaunan värittämästä kirjoituksesta. Sujuva muoto ei sitä pelasta, jos kirjoituksen tendenssinä on yhtälailla vihamielinen ja asenteellinen pyrkimys kuin Neuvostoliiton propagandakoneistolla.
"Minun ikäluokkani muistaa omakohtaisesti hyvin tuon ajan ja tietää surullisen totuuden siitä, miksi näin oli, ja nuoremmatkin historiasta kiinnostuneet ovat voineet historiantutkijoiden itsesensuurin löystyttyä siitä kylliksi lukea. "
Kyllä minä Lehtomäen ikäisenä muistan ihan hyvin, kuinka ahdistava ilmapiiri Suomessa oli vielä 1980-luvun a´lkuvuosina. Ei tulisi mieleeni äänestää Kekkosta Suureksi Suomalaiseksi. Kansaa ei Kekkosen aikakaudella eheytetty pätkääkään. Ainakaan ei-keskustalaisessa preheessä tällaista eheytystä ei huomannut.