Sopimuksesta numero 1 rittää ja on riittänyt puhetta tähän päivään asti mutta sopimuksen kakkosversio, joka oli paljon pahempi, sivuutetaan aika vähin äänin. Tarkoitan tietysti sitä neuvonpitoa ja sopimusta millä itäinen Eurooppa jaettiin sodan jälkeen eli käytännössä annettiin neukulle. Länsi sai hyvityksenä Kreikan ja omat osansa Berliinistä.
Sopimus on erittäin nolo mutta siitä ei kai puhuta sen takia kun sitä tekemässä oli kaksi läntistä suurvaltaa, eihän omia saa arvostella. Arvostelua ei näytä tässäkään tapauksessa ratkaisevan sopimuksen sisältö vaan se ketkä sen ovat tehneet. Näin aina. Ei politiikassakaan ratkaise puheen sisältö vaan se kuka puhuu.
Sopimus on erittäin nolo mutta siitä ei kai puhuta sen takia kun sitä tekemässä oli kaksi läntistä suurvaltaa, eihän omia saa arvostella. Arvostelua ei näytä tässäkään tapauksessa ratkaisevan sopimuksen sisältö vaan se ketkä sen ovat tehneet. Näin aina. Ei politiikassakaan ratkaise puheen sisältö vaan se kuka puhuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa aina muistaa tuon ajan tilanne! Sita oli jo loppunut ja Puna-armeija miehitti jo Baltian maita, Puolaa, Saksan Itäosaa, Unkaria, Tshekkoslovakiaa, Bulgariaa, Romaniaa ja Itävaltaa!
Millä ilveellä länsi olisi saanut sen työnnettyä sieltä pois? Uudella sodallako? Länsi oli saanut tuossa vaiheessa sodista tarpeekseen. Sen sijaan Puna-armeija teki yhä kaiken mitä Stalin käski!
Itse asiassa olisi voinut käydä tuotakin pahemmin!
Luepa seuraava:
Antony Beevor, Toinen maailmansota s. 884
Potsdamin konfrenssi 16.7.1945
Konfrenssin kuluessa kävi hyvin selväksi, että Stalin halusi laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa moneen suuntaan. Hän osoitti mielenkiintoa Italian Afrikan-siirtomaihin ja ehdotti, että liittoutuneet poistaisivat Francon vallasta. Churchillin pahimmat pelot olisivat heränneet, jos hän olisi kuullut keskustelun, jonka Stalin ja Averell Harriman kävivät tauolla. Harriman herätteli keskustelua ja sanoi: ”Teistä on maan oikein mukavaa olla Berliinissä kaikkien kärsimysten jälkeen.” Neuvostojohtaja silmäili Harrimania ja vastasi: ”Tsaari Aleksanteri meni Pariisiin saakka.”
Kyseessä ei ollut pelkkä vitsi. Eräässä politbyroon kokouksessa oli jo vuonna 1944, kauan ennen Churchillin fantasiaa operaatio Mahdottomasta, päätetty käskeä Stavkan laatia suunnitelma hyökkäyksestä Ranskaan ja Italiaan. Kenraali Stemenko kertoi siitä Berijan pojalle. Suunnitelmassa puna-armeijan offensiiviin yhdistyivät paikallisten kommunististen puolueiden tekemät vallankaappaukset. Stemenko kertoi, että lisäksi ”varauduttiin Norjaan tehtävään maihinnousuun ja myös (Tanskan) salmien valtaamiseen. Noiden suunnitelmien toteuttamiseksi myönnettiin tuntuva budjetti. Odotettiin, että amerikkalaiset jättävät sekasortoon vajonneen Euroopan ja että Englanti ja Ranska olisivat siirtomaaongelmiensa lamaannuttamia. Neuvostoliitolla oli 400 kokenutta divisioonaa, jotka olivat valmiina loikkaamaan eteenpäin kuin tiikerit. Laskettiin, että koko operaatioon ei menisi enempää kuin kuukausi… Nuo kaikki suunnitelmat hylättiin, kun Stalin kuuli (Berijalta), että amerikkalaisilla oli atomipommi ja että he siirtäisivät sen massatuotantoon. Stalin ilmeisesti sanoi Berijalle, että ”jos vain Roosevelt olisi ollut vielä elossa, olisimme onnistuneet.” Vaikuttaa siltä, että juuri tämän vuoksi Stalin uskoi Rooseveltin joutuneen salamurhan uhriksi.
Neuvostoliitto oli täysin riippuvainen Amerikalta tulleesta ruoka-avusta. Kyse oli Rooseveltin typerästä uskosta, että "jooh onhan se kristillisen seminaarin käynyt joten varmaan reilumpi kuin natsit". Winstonilla ei ollut mitään sanottavaa asiassa. Englanti ei ollut enää sodan jälkeen suurvalta. On iloista nähdä miten Obama ääliöiden räksytyksestä huolimatta ei toista virheitä. Hyvä Barack! Ei yhtään periksi Itä-Ukrainan ja Krimin saastoille! Merkittävää apua tulee vasta sitten kun rosvot painelevat takaisin sinne Venäjän puolelle.
Roosevelt oli Hooverin ja Wilsonin tavoin typerys joka uskoi venäläisiä. Obama on ilmeisesti vihdoin saanut ryssien juonista tarpeeksi ja pistänyt kovan kovaa vastaan, Krim ja Itä-Ukrainahan ovat nälänhädän partaalla.