Joskus kuulee mainittavan, että kaikkien elävien olentojen elämä on arvokasta. Minusta näin ei ole. Esimerkkinä jokin ulkomaalainen pummi tai elintasopakolainen Suomessa, joka ei tuota koskaan mitään, on vain kuluerä. Kuinka tuollaisen elämä voisi olla arvokasta? Samoin Afrikan köyhien maihin, vailla toivoa syntyvät ihmiset, kenelle nämä ovat arvokkaita?
Toisaalta, isojen yritysten johtajat ja maailman rikkain prosentti, joka omistaa 98% maailman varaoista. Kuinka heidän elämänsä voi olla arvokasta, koska heidän toimintansa usein tuhoaa maapalloa ehkä enemmän kuin
Ehkä eläimet, ihmistä lukuunottamatta ovat sellaisia, joiden elämä on arvokas.
Toisaalta, isojen yritysten johtajat ja maailman rikkain prosentti, joka omistaa 98% maailman varaoista. Kuinka heidän elämänsä voi olla arvokasta, koska heidän toimintansa usein tuhoaa maapalloa ehkä enemmän kuin
Ehkä eläimet, ihmistä lukuunottamatta ovat sellaisia, joiden elämä on arvokas.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kävin tänään Kontulan ostarilla. Jessus soikoon.
Kyllä selvästi ihmisen arvoa laskee ainakin tyhmyys, idioottimaisuus, henkiset vajavuudet ja haitallisuus ympäristölle.
Ihmisarvo, joka on kaikille sama, on keksittyä roskaa, jolla ei ole mitään merkitystä.
Aika lattea provo. Kokeile määritellä, mitä tarkoitat tuottavuudella ja asemoi sitten itsesi suhteessa siihen. Jos tunnet sen jälkeen välitöntä häpeää, on sinulla vielä toivoa.
Miksi aloittajan pitäisi tuntea häpeää? On hän rikas tai köyhä, kirjoitti asiaa.
Onko aloittaja samaa mieltä?
Inhimillisyys on yliarvostettua, eli humanity is overrated.
http://tinyurl.com/nujy2vg
Onko hallussasi vaarallisia esineitä?
Vaikea yhtälö.
Vaikka kaikkien elämä ei ole arvokasta, on heillä oikeus tietenkin elää.
Oikeus on siihen mistä on sovittu. Ja ainahan voidaan sopia toisinkin.
Ihan hyvä aloitus, joskin jää hiukan kevyeksi koska suuntautuu puhtaasti arvioimaan ihmisiä taloudellisen menestyksen näkökulmasta. Taloudellista menestystä voimme odottaa vain ihmisiltä jotka ovat yli 25 vuotiaita.
Kaiketi sanonta sai alkunsa aikonaan perusajatuksesta että elämää sinänsä tulisi kunnioittaa eikä toimia sen ennenaikaiseen loppumiseen johtavilla tavoilla. Oli sitten kysymys ihmisistä tai eläimistä...
Itse veden hiukan radikaalimpaa linjaa. En toimi elämän lopettamisen puolesta, mutta en toisaalta ole tehnyt mitään estääkseni elämien loppumista. Se on Darwinin evoluutioteorian jatke, eli vahvat jäävät henkiin...
Tiedän ja tunnenkin ison joukon ihmisiä, jotka eivät ole vahvoja ja ovat jääneet henkiin ja elävät joka päivä, autettuina: vammaiset, jopa syvästi kehitysvammaiset.
Työskentelen silloin tällöin paikassa, jossa on tällaisia 'arvottomia' ihmisiä ja ajatus juolahtaa usein mieleen. Sama ajatuksen kulku kuin pe-iltana kun olin tämän aloituksen lukenut; mikä tarkoitus sellaisella elämällä on?
Tällä kertaa sain myös vastauksen ehkäpä juuri aloituskommentin takia: kun uskon uudestisyntymiseen, niin sellaiset tapaukset kuin aloittaja ja "Arto L" tulevat jonain päivänä tähän elämään takaisin jonkin asteen vammaisena selvittämään sitä asiaa, miksi erilaisia ihmisiä on olemassa / on ollut olemassa kautta aikojen.
Vammaiset ihmiset eivät ole täällä oppimassa, he ovat opettamassa. Sama pätee ehkä kaikkiin muihinkin erilaisiin ja väheksyttyihin, joille itseään täynnä olevat uhoajat ja itsensä korottajat eivät anna arvoa. Ts. ihmisyys uupuu eli puuttuu täysin ja silloinhan on aivan yhtä vajavainen, vain vähän toisella tavalla.
Eh...jos tuottamattomat ihmiset ovat turhia ja ylituottavat ihmiset ovat turhia, niin sitten kai kaikki muukin siltä väliltä on turhaa, vai mitä...... :D
Maalle tulee vuodessa monta miljardia lisää velkaa,
Minä olen itsekäs ja siksi arvokas.
Parasta olisi, että ihmisen arvokkuus puntaroitaisiin aina tietyin väliajoin, eli jos vaikka 18-vuotiaalla on jo pitkä rikoshistoria tai 30-vuotias ei ole tehnyt päivääkään töitä, ihminen lopetettaisiin ja elimet (mikäli käyttökelpoisia) annettaisiin niitä tarvitseville arvokkaille ihmisille. Nytkin Suomessa on niin paljon lopetuskelpoista roskapaskasakkia, että yhteiskunta on lähellä romahduspistettä armottoman hyysäämisen ja ymmärtämisen vuoksi.
Tämän tyyppinen systeemi oli käytössä Saksassa 40-luvulla ja kuinkas kävikään?