Laiton vai laittomampi.
On se niin ihmeellistä, miten sanat laki, laiton ja vieläkin laittomampi saavat erilaisia merkityksiä niiden lausujasta riippuen. Se, mikä on yhdelle laillista on toiselle laitonta, mikä on yhdelle hyväksyttävää on toiselle kiellettyä, - maailma ei siis ole tasapuolinen tulkitessaan käsitettä laki? Kysymysmerkki perään siksi, että näin tosiaan asianlaita on. Laki ei ole niin kuin se luetaan vaan niin kuin sen merkitys kulloiseenkin tilanteeseen halutaan nähdä. Katsotaanpa erästä viime viikkoina maailmaa suuresti kuohuttanutta esimerkkiä, sieltä aivan huipulta lähtöisin olevaa sellaista. Nimittäin YK:n pääsihteerin Kofi Annanin lausuntoa Irakin miehityksen laillisuudesta. Siis tarkalleen ottaen, sanatarkasti: USA:n johtaman liittouman invaasio Irakiin oli laiton. Piste. Muutamaa viikkoa myöhemmin, maailmanjärjestön yleiskokouksessa, meidän oma mammamme kiirehti taputtamaan samalle asialle käsiään, yhtyen Annanin lausuntoon. USA:ssa varmaankin itkettiin verta, olihan eräs maailman mahtivalloista, Suomi-Finland, iskenyt pöytään lausunnon, jolla voitaisiin jopa horjuttaa maailman poliittista tasapainoa.
No, edellisessä oli hieman satiiria, tosiasiassa USA:ssa harva edes tietää missä maa nimeltä Finland edes sijaitseekaan, saati sitten korvaansa kropsauttaisi ko maan päänaisen esiintymiselle ja lausunnoille. Niin se vaan sitten on, puolueeton ja sitoutumaton Suomi ei enää sitä olekaan, ei sen puoleen ole suhteessaan Israeliin sitä ollut enää aikoihin. Mutta mammaamme huomattavasti painoarvoisempi lausunto saatiin siis viikkoja aikaisemmin itsensä pääsihteerin lausumana, BBC:n haastattelussa, ja se vaatii hieman kulmakarvojen kohottelua ja hämmästelyä isolla H:lla.
Laitonko?
USA:n johtama 33:n maan liittouma oli alkumetreiltään saakka vakuuttunut siitä, että invaasio Irakiin oli laillinen toimenpide. Jokaisen operaatioon osallistuvan maan parlamentti oli käsitellyt asiaa, niin omista kuin YK:nkin lähtökohdista käsin jo 2002 syksystä lähtien. Jopa invaasiota kaikkein voimakkaimmin vastustanut Ranska, ei milloinkaan kyseenalaistanut operaation laillisuutta, vaikka tappeli gallian kukon kynsin ja poliittisin hampain sen suorittamista vastaan. Syynä saattoi tietenkin olla, näin ironisen kolumnistin mielestä se, että Saddam oli velkaa Ranskalle muutamia miljardeja dollareita, eikä vanha kaveri Jaques Chirac, tietenkään halunnut miestä pois vallan kahvasta ennekuin moinen pikkujuttu olisi tullut hoidettua. Turvallisuusneuvoston vakinaisena jäsenenä Ranska olisi kyennyt milloin tahansa estämään Irakia koskevat päätöslauselmat veto – oikeudellaan.
Vain 10 vuotta aikaisemmin YK oli toiminut samalla alueella, saman Saddamin kanssa, samoilla asioilla, ja samoin päämäärin. Miehitettyään Kuwaitin, Saddam Hussein oli joutunut paarialuokkaan, luvalliseksi riistaksi niin YK:lle kuin liittoumallekin, joka koetti kaikin mahdollisin keinon päästä miehestä eroon, sillä Irakin miehitys Kuwaitiin todettiin laittomaksi. Kuitenkin sillä seurauksella että Irakin miehittämä Kuwait palautettiin takaisin alkuperäiseen hallitusmuotoonsa. Laiton miehitys saatiin loppumaan, ja maan laillinen hallitus astui takaisin vallankahvaan. Maailma huokaisi helpotuksesta. Laki ja oikeus voittivat jälleen laittoman miehityksen.
Kuwaitin tapaus ei suinkaan jäänyt ainoaksi YK:n laittomuudentorjuntaoperaatioksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vastaavia on muitakin. Esimerkillistä ponnekkuutta osoittaen YK usutti jenkit hoitamaan Haitin vallankaappausyrityksen, tietysti laittoman sellaisen, ja palautti maan presidentin jälleen pallilleen. Afrikan manner ei sekään saanut rauhassa toteuttaa itseään, mr Kofi Annanin oikeustajun määritellessä Sierra Leonen vallankumouksen olleen laiton, ja niin maailmanjärjestö palautti uskoa itseensä hoitaessa asiat sielläkin jonkinlaiseen kuntoon. On se hyvä, että järjestys säilyy, oikeus turvataan ja jäsenvaltioiden johtajat voivat nukkua yönsä paljon rauhallisemmin tietäen, että Kofi valvoo heidänkin etujaan. Mutta, hetkinen – unohtiko kolumnisti nyt jotakin?
Laittomampiko?
Aivan niin, meinasi unohtua tuo Irakin juttu, siis Irakin laiton miehitys, jonka suorittivat USA, GB ja 31 muuta maata heidän ohellaan. Epäilemättä meidän ei tarvitse kovinkaan kauaa odottaa, kunnes Saddam Husseinkin palautetaan takaisin valtaan. Sehän on aivan looginen ja johdonmukainen seuraus sille mitä itse pääsihteeri asiasta totesi. Irakin miehitys on laiton, siispä asialle täytyy tehdä jotakin. Mitä muuta se jotain siis voisi olla kuin kaivaa Saddam Hussein jälleen esiin ja istuttaa hänet takaisin jonkin palatsinsa valtaistuimelle. Valintaa tosin saattaa vaikeuttaa se, että Saddam ehti rakennuttaa niitä 25 vuoden aikana peräti 72 kappaletta, mutta ehkä he yhdessä Kofi-sedän kanssa löytävät vielä jonkun riittävän ehjän sellaisen.
Pääsihteerille kun ei jää, uskottavuuden säilyttämiseksi, muuta vaihtoehtoa kuin esittää julkinen anteeksipyyntö, tai sitten ryhtyä päättävästi toimimaan sen eteen että Irakin palautetaan sen laillisesti valittu hallitsija ja valtiollinen suvereenisuus. Selkärankaa ja taustatukea onneksi on tarjolla jälkimmäiselle vaihtoehdollekin, sillä, kuten tuli jo todettuakin, niin Euroopan Unionin mahtimaa Suomi-Finland asettui avoimesti tukemaan pääsihteeriä. Valitettavasti rouva ei huomannut esittää konkreettisia suunnitelmia 33 roistovaltion rankaisemiseksi laittoman miehityksen toteuttajina. Sillä roistovaltioitahan ne ilman muuta ovat, - eivätkö olekin?
Irak julistettiin roistovaltioksi sen miehitettyä Kuwaitin. Niinpä uudelle kaudelle mielivä, roistovaltio USA:n presidentti G.W.Bush joutuu sydän kylmänä odottamaan, milloin Kofi ärähtää, ja määrää Suomen Karhu-koplan ajamaan USA:n ja muut roistot pois Irakista. Epäilemättä roistovaltioille mätkäytetään vielä kaupan päälle mojovat sanktiot, niiden uhitellessa itseään Kofi-setää vastaan ja polkiessa lokaan YK:n niin suuresti arvostetut päätöslauselmat. Voi pojat, mitä teittekään. Onneksi Saddamia ei tarvitse enää valituttaa uudelleen presidentiksi, hänellä kun sattuu olemaan voimassa vielä entinenkin kausi, 100%:n kannatuslukemien suomalla selkänojalla. Oli se sentään niin hyvä presidentti, se Saddam.
Kolumnisti odotteleekin, tosin hieman hämmentynein mielin, missä viipyy turvallisuusneuvoston asiaa käsittelevä kokouspyyntö. Sellaista kun ei ole vielä ilmaantunut, mutta toisaalta, pääsihteerin lisäksi sellaisen koolle voi kutsua jokin muukin jäsenvaltio.
Mitä liikkuikaan Kofi-sedän mielessä? Nobelin rauhanpalkintoko? Mahdollista, onhan ko komitea antanut sellaisen jopa Jasser Arafatillekin, Saddamin hyvälle kaverille.
Laiton vai laillinen?
Irakin miehitys oli turvallisuusneuvostossa 12 eri kertaa, asia käsiteltiin kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa, eikä sitä julistettu ennalta laittomaksi missään niistä. Saddamin Irak oli käytännöllisesti sotatilassa YK:a vastaan 1990 elokuusta lähtien, eikä Hussein paljoa piitannut YK:sta antaessaan vuonna1998 YK:n asetarkastajille lähtöpassit syyttäen heitä vakoilusta USA:n hyväksi. Tuolloiset tarkastajat olivat päässeet liian lähelle arkoja asioita, joukkotuhoaseita, eikä heidän läsnäolonsa ollut enää maassa suotavaa. Saddam Hussein toimi siis jo tuolloin laittomasti myös YK:a vastaan. Mutta muitakin mielenkiintoisia yhtymäkohtia löytyy Kofi-Irak akselilta.
Joku koiranleuka voisi yrittää kytkeä yhteen yksi ja yksi ja saada siitä vaikkapa kolme. Nimittäin aivan sattumoisin Oil for Food, eli ruokaa öljystä – ohjelmaa Irakissa, hoiti kukas muu kuin Kofi Annanin oma poika. Melkoista korvausta vastaan tietenkin, kuka sitä nyt ilmaiseksi. No, onhan työmies palkkansa ansainnut, jopa Irakissakin, eikä suinkaan ole huonoa meriittiä olla pääsihteerin poika kun hyväpalkkaisia virkoja jaellaan.
Kofi-sedän lausunnot eivät suinkaan loppuneet koalition toteamiseen roistovaltioiden liitoksi. Osansa sai jälleen, kukas muu kuin Israel. Maan puolustusvoimat kun otti ja lähti jälleen kerran liikkeelle Gazan kaistalle kyllästyen jatkuviin ohjusiskuihin omalle puolelleen. Viimeinen niitti oli kahden lapsen kuolema ja useiden kymmenien loukkaantuminen Hamasin iskettyä Qassam 2 ohjuksella Sderotiin, Israelin puolelle. Kyseiset ohjukset ovat muuten Oslon sopimuksen mukaan kiellettyjen aseiden listalla, mutta toisaalta, eihän palestiinalainen osapuoli ole pitänyt yhtään mitään muutakaan sopimuksessa mainittua ehtoa.
IDF siis iski, iskee edelleenkin, etsien niitä 10.000 ohjusta, rakettia, kranaattia, pst-ohjusta, konekivääriä ja niihin ammuksia, joita viimeisten vuosien aikana on Gazan kaistalle salakuljetettu. Toisaalta, YK:n mielestä, puolustautuminen ja ennalta ehkäiseminen ovat nekin siis kiellettyjä. Ainakin Israelin osalta. Pääsihteeri tuomitsi jyrkin sanoin Israelin toimet Gazassa, mutta ainoastaan vetosi palestiinalaisiin ja pyysi heitä pidättäytymään itsemurha- ja raketti-iskuista. Turvallisuusneuvosto kutsuttiin tietysti koolle, Arafatin sitä kiljuessa, mutta arvata saattaa että siellä ei PLO:ta tuomita, mutta Israel kuitenkin, ellei USA estä sitä veto-oikeudellaan.
USA tuhoaa Irakissa vastarintapesäkkeitä, iski Afganistaniin kolme vuotta sitten, vaikka taleban-hallinto ei ollut suoraan vastuussa New Yorkin iskuista. Venäjä ilmoitti Beslanin jälkeen aloittavansa ennalta ehkäisevät iskut terroristivaltioita ja ryhmiä vastaan. EU rakentaa itse aitaa entiseen itä-blokkiin kuuluvien maiden ja omalle rajalleen. Tarkoituksena estää vain salakuljetus ja ihmisten siirrot, laittomat sellaiset, ei terrorismin pelko. Kaikki tällainen on juuri sitä jota Israel joutuu myös tekemään, mutta jota sille ei kuitenkaan sallita. Mikä on laitonta ja mikä laillista? Näyttää ensisijaisesti riippuvan siitä kuka tekee ja mitä, kuka päättää ja arvostelee. Se mikä on YK:lle, USA:lle,Venäjälle ja EU:lle laillista, on Israelille laitonta. Jotkut ovat siis tasa-arvoisempia kuin toiset ja laillisempia kuin toiset.
lisää kolumneja
http://www.netmission.fi/index.php?id=145
On se niin ihmeellistä, miten sanat laki, laiton ja vieläkin laittomampi saavat erilaisia merkityksiä niiden lausujasta riippuen. Se, mikä on yhdelle laillista on toiselle laitonta, mikä on yhdelle hyväksyttävää on toiselle kiellettyä, - maailma ei siis ole tasapuolinen tulkitessaan käsitettä laki? Kysymysmerkki perään siksi, että näin tosiaan asianlaita on. Laki ei ole niin kuin se luetaan vaan niin kuin sen merkitys kulloiseenkin tilanteeseen halutaan nähdä. Katsotaanpa erästä viime viikkoina maailmaa suuresti kuohuttanutta esimerkkiä, sieltä aivan huipulta lähtöisin olevaa sellaista. Nimittäin YK:n pääsihteerin Kofi Annanin lausuntoa Irakin miehityksen laillisuudesta. Siis tarkalleen ottaen, sanatarkasti: USA:n johtaman liittouman invaasio Irakiin oli laiton. Piste. Muutamaa viikkoa myöhemmin, maailmanjärjestön yleiskokouksessa, meidän oma mammamme kiirehti taputtamaan samalle asialle käsiään, yhtyen Annanin lausuntoon. USA:ssa varmaankin itkettiin verta, olihan eräs maailman mahtivalloista, Suomi-Finland, iskenyt pöytään lausunnon, jolla voitaisiin jopa horjuttaa maailman poliittista tasapainoa.
No, edellisessä oli hieman satiiria, tosiasiassa USA:ssa harva edes tietää missä maa nimeltä Finland edes sijaitseekaan, saati sitten korvaansa kropsauttaisi ko maan päänaisen esiintymiselle ja lausunnoille. Niin se vaan sitten on, puolueeton ja sitoutumaton Suomi ei enää sitä olekaan, ei sen puoleen ole suhteessaan Israeliin sitä ollut enää aikoihin. Mutta mammaamme huomattavasti painoarvoisempi lausunto saatiin siis viikkoja aikaisemmin itsensä pääsihteerin lausumana, BBC:n haastattelussa, ja se vaatii hieman kulmakarvojen kohottelua ja hämmästelyä isolla H:lla.
Laitonko?
USA:n johtama 33:n maan liittouma oli alkumetreiltään saakka vakuuttunut siitä, että invaasio Irakiin oli laillinen toimenpide. Jokaisen operaatioon osallistuvan maan parlamentti oli käsitellyt asiaa, niin omista kuin YK:nkin lähtökohdista käsin jo 2002 syksystä lähtien. Jopa invaasiota kaikkein voimakkaimmin vastustanut Ranska, ei milloinkaan kyseenalaistanut operaation laillisuutta, vaikka tappeli gallian kukon kynsin ja poliittisin hampain sen suorittamista vastaan. Syynä saattoi tietenkin olla, näin ironisen kolumnistin mielestä se, että Saddam oli velkaa Ranskalle muutamia miljardeja dollareita, eikä vanha kaveri Jaques Chirac, tietenkään halunnut miestä pois vallan kahvasta ennekuin moinen pikkujuttu olisi tullut hoidettua. Turvallisuusneuvoston vakinaisena jäsenenä Ranska olisi kyennyt milloin tahansa estämään Irakia koskevat päätöslauselmat veto – oikeudellaan.
Vain 10 vuotta aikaisemmin YK oli toiminut samalla alueella, saman Saddamin kanssa, samoilla asioilla, ja samoin päämäärin. Miehitettyään Kuwaitin, Saddam Hussein oli joutunut paarialuokkaan, luvalliseksi riistaksi niin YK:lle kuin liittoumallekin, joka koetti kaikin mahdollisin keinon päästä miehestä eroon, sillä Irakin miehitys Kuwaitiin todettiin laittomaksi. Kuitenkin sillä seurauksella että Irakin miehittämä Kuwait palautettiin takaisin alkuperäiseen hallitusmuotoonsa. Laiton miehitys saatiin loppumaan, ja maan laillinen hallitus astui takaisin vallankahvaan. Maailma huokaisi helpotuksesta. Laki ja oikeus voittivat jälleen laittoman miehityksen.
Kuwaitin tapaus ei suinkaan jäänyt ainoaksi YK:n laittomuudentorjuntaoperaatioksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vastaavia on muitakin. Esimerkillistä ponnekkuutta osoittaen YK usutti jenkit hoitamaan Haitin vallankaappausyrityksen, tietysti laittoman sellaisen, ja palautti maan presidentin jälleen pallilleen. Afrikan manner ei sekään saanut rauhassa toteuttaa itseään, mr Kofi Annanin oikeustajun määritellessä Sierra Leonen vallankumouksen olleen laiton, ja niin maailmanjärjestö palautti uskoa itseensä hoitaessa asiat sielläkin jonkinlaiseen kuntoon. On se hyvä, että järjestys säilyy, oikeus turvataan ja jäsenvaltioiden johtajat voivat nukkua yönsä paljon rauhallisemmin tietäen, että Kofi valvoo heidänkin etujaan. Mutta, hetkinen – unohtiko kolumnisti nyt jotakin?
Laittomampiko?
Aivan niin, meinasi unohtua tuo Irakin juttu, siis Irakin laiton miehitys, jonka suorittivat USA, GB ja 31 muuta maata heidän ohellaan. Epäilemättä meidän ei tarvitse kovinkaan kauaa odottaa, kunnes Saddam Husseinkin palautetaan takaisin valtaan. Sehän on aivan looginen ja johdonmukainen seuraus sille mitä itse pääsihteeri asiasta totesi. Irakin miehitys on laiton, siispä asialle täytyy tehdä jotakin. Mitä muuta se jotain siis voisi olla kuin kaivaa Saddam Hussein jälleen esiin ja istuttaa hänet takaisin jonkin palatsinsa valtaistuimelle. Valintaa tosin saattaa vaikeuttaa se, että Saddam ehti rakennuttaa niitä 25 vuoden aikana peräti 72 kappaletta, mutta ehkä he yhdessä Kofi-sedän kanssa löytävät vielä jonkun riittävän ehjän sellaisen.
Pääsihteerille kun ei jää, uskottavuuden säilyttämiseksi, muuta vaihtoehtoa kuin esittää julkinen anteeksipyyntö, tai sitten ryhtyä päättävästi toimimaan sen eteen että Irakin palautetaan sen laillisesti valittu hallitsija ja valtiollinen suvereenisuus. Selkärankaa ja taustatukea onneksi on tarjolla jälkimmäiselle vaihtoehdollekin, sillä, kuten tuli jo todettuakin, niin Euroopan Unionin mahtimaa Suomi-Finland asettui avoimesti tukemaan pääsihteeriä. Valitettavasti rouva ei huomannut esittää konkreettisia suunnitelmia 33 roistovaltion rankaisemiseksi laittoman miehityksen toteuttajina. Sillä roistovaltioitahan ne ilman muuta ovat, - eivätkö olekin?
Irak julistettiin roistovaltioksi sen miehitettyä Kuwaitin. Niinpä uudelle kaudelle mielivä, roistovaltio USA:n presidentti G.W.Bush joutuu sydän kylmänä odottamaan, milloin Kofi ärähtää, ja määrää Suomen Karhu-koplan ajamaan USA:n ja muut roistot pois Irakista. Epäilemättä roistovaltioille mätkäytetään vielä kaupan päälle mojovat sanktiot, niiden uhitellessa itseään Kofi-setää vastaan ja polkiessa lokaan YK:n niin suuresti arvostetut päätöslauselmat. Voi pojat, mitä teittekään. Onneksi Saddamia ei tarvitse enää valituttaa uudelleen presidentiksi, hänellä kun sattuu olemaan voimassa vielä entinenkin kausi, 100%:n kannatuslukemien suomalla selkänojalla. Oli se sentään niin hyvä presidentti, se Saddam.
Kolumnisti odotteleekin, tosin hieman hämmentynein mielin, missä viipyy turvallisuusneuvoston asiaa käsittelevä kokouspyyntö. Sellaista kun ei ole vielä ilmaantunut, mutta toisaalta, pääsihteerin lisäksi sellaisen koolle voi kutsua jokin muukin jäsenvaltio.
Mitä liikkuikaan Kofi-sedän mielessä? Nobelin rauhanpalkintoko? Mahdollista, onhan ko komitea antanut sellaisen jopa Jasser Arafatillekin, Saddamin hyvälle kaverille.
Laiton vai laillinen?
Irakin miehitys oli turvallisuusneuvostossa 12 eri kertaa, asia käsiteltiin kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa, eikä sitä julistettu ennalta laittomaksi missään niistä. Saddamin Irak oli käytännöllisesti sotatilassa YK:a vastaan 1990 elokuusta lähtien, eikä Hussein paljoa piitannut YK:sta antaessaan vuonna1998 YK:n asetarkastajille lähtöpassit syyttäen heitä vakoilusta USA:n hyväksi. Tuolloiset tarkastajat olivat päässeet liian lähelle arkoja asioita, joukkotuhoaseita, eikä heidän läsnäolonsa ollut enää maassa suotavaa. Saddam Hussein toimi siis jo tuolloin laittomasti myös YK:a vastaan. Mutta muitakin mielenkiintoisia yhtymäkohtia löytyy Kofi-Irak akselilta.
Joku koiranleuka voisi yrittää kytkeä yhteen yksi ja yksi ja saada siitä vaikkapa kolme. Nimittäin aivan sattumoisin Oil for Food, eli ruokaa öljystä – ohjelmaa Irakissa, hoiti kukas muu kuin Kofi Annanin oma poika. Melkoista korvausta vastaan tietenkin, kuka sitä nyt ilmaiseksi. No, onhan työmies palkkansa ansainnut, jopa Irakissakin, eikä suinkaan ole huonoa meriittiä olla pääsihteerin poika kun hyväpalkkaisia virkoja jaellaan.
Kofi-sedän lausunnot eivät suinkaan loppuneet koalition toteamiseen roistovaltioiden liitoksi. Osansa sai jälleen, kukas muu kuin Israel. Maan puolustusvoimat kun otti ja lähti jälleen kerran liikkeelle Gazan kaistalle kyllästyen jatkuviin ohjusiskuihin omalle puolelleen. Viimeinen niitti oli kahden lapsen kuolema ja useiden kymmenien loukkaantuminen Hamasin iskettyä Qassam 2 ohjuksella Sderotiin, Israelin puolelle. Kyseiset ohjukset ovat muuten Oslon sopimuksen mukaan kiellettyjen aseiden listalla, mutta toisaalta, eihän palestiinalainen osapuoli ole pitänyt yhtään mitään muutakaan sopimuksessa mainittua ehtoa.
IDF siis iski, iskee edelleenkin, etsien niitä 10.000 ohjusta, rakettia, kranaattia, pst-ohjusta, konekivääriä ja niihin ammuksia, joita viimeisten vuosien aikana on Gazan kaistalle salakuljetettu. Toisaalta, YK:n mielestä, puolustautuminen ja ennalta ehkäiseminen ovat nekin siis kiellettyjä. Ainakin Israelin osalta. Pääsihteeri tuomitsi jyrkin sanoin Israelin toimet Gazassa, mutta ainoastaan vetosi palestiinalaisiin ja pyysi heitä pidättäytymään itsemurha- ja raketti-iskuista. Turvallisuusneuvosto kutsuttiin tietysti koolle, Arafatin sitä kiljuessa, mutta arvata saattaa että siellä ei PLO:ta tuomita, mutta Israel kuitenkin, ellei USA estä sitä veto-oikeudellaan.
USA tuhoaa Irakissa vastarintapesäkkeitä, iski Afganistaniin kolme vuotta sitten, vaikka taleban-hallinto ei ollut suoraan vastuussa New Yorkin iskuista. Venäjä ilmoitti Beslanin jälkeen aloittavansa ennalta ehkäisevät iskut terroristivaltioita ja ryhmiä vastaan. EU rakentaa itse aitaa entiseen itä-blokkiin kuuluvien maiden ja omalle rajalleen. Tarkoituksena estää vain salakuljetus ja ihmisten siirrot, laittomat sellaiset, ei terrorismin pelko. Kaikki tällainen on juuri sitä jota Israel joutuu myös tekemään, mutta jota sille ei kuitenkaan sallita. Mikä on laitonta ja mikä laillista? Näyttää ensisijaisesti riippuvan siitä kuka tekee ja mitä, kuka päättää ja arvostelee. Se mikä on YK:lle, USA:lle,Venäjälle ja EU:lle laillista, on Israelille laitonta. Jotkut ovat siis tasa-arvoisempia kuin toiset ja laillisempia kuin toiset.
lisää kolumneja
http://www.netmission.fi/index.php?id=145
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ketä kiinnostaa? Maailma on ollut tälläinen aina. Ei pitäisi olla yllätys kenellekään.