Kumoa hyvin perustein. Voit vastata vain joihinkin aiheisiin, jos keskustelu vaikuttaa liian työläältä. Vasta-argumentoija on nimimerkki "pappa".
"En oikein ymmärrä, ..tasapuolisen ylläpidon alla. Jos se tarkoittaa tasapuolisia vaikutusmahdollisuuksia, niin mihin sosialismia tarvitaan. Sosialismiahan tyypillisesti toteuttaa virkavaltainen ja väkivaltainen vähemmistö."
Sinä oletat, että sosialismi ja persoonaallisesti epävakaat ihmiset tapahtuvat itsestään yhtä aikaa. Että sosialismi käsittää epävakaiden persoonien mukanaolon. Tuo on juuri se tyypillisin ennakkoluulo liittyen sosialismiin. Minä olen yrittänyt osoittaa, että kommunismia ei ole ennen kuin se luodaan, josta syystä se ei voi olla samanlainen kuin maailman väkivaltaisissa diktatuureissa eikä se välttämättä tapahdu sairaiden persoonien toimesta.
"Yrittäminen ei ole ainoa vallan muoto, ei edes talouspuolella, mistä ihmeen yksinvallasta on kyse? Taloudessakin kuka tahansa voi ryhtyä yrittäjäksi ja saa sitten osan siitä yksinvallasta. Markkinatalous toimii toisinkin päin, jos yritys tuottaa jotain, mitä ihmiset eivät tarvitse, niin konkurssi tulee. Sosialistisissa ratkaisuissa hyväntahtoiset, väkivaltaiset tunarit saavat jatkaa."
Kansa on kapitalismissa markkinoiden uhri ja yrittäjät ovat ainoa taho, joka tekee rationaalisia päätöksiä. Tämä on kammottava harvainvallan muoto!
Yrittäjä kantaa vastuun omasta firmastaan, mutta koska kapitalismissa valtion talous perustuu yksityiseen yrittämiseen, ei kansalaisilla ole mahdollisuutta tehdä työtä, jonka sisällön ja tarpeen he itse määrittelisivät. Kansalaisilla ei ole palkkatyössä kansalaisoikeuksia.
Valtio on kansanvallan toimeenpanolaitos, jonka tehtävä on toteuttaa demokraattisen päätöksenteon tuloksia konkreettisesti. Yksityissektorin suhde valtioon on itsenäinen, joka tarkoittaa sitä, että yrittäjät vaativat valtiolta etuja. Kansan suhde valtioon on sellainen, että kansan demokratiassa ainakin pitäisi päättää mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Yrittäjät ovat siis demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella ja valtio voi vain valita myöntää tai olla myöntämättä yksityissektorille etuja.
Todellisuus on sellainen, että valtion päätöksenteko tapahtuu harvainvaltaisesti ja huolimatta kansan mielipiteistä. Tämä on tehnyt mahdolliseksi sen, että yksityissektorille annetaan etuja ja valtion valta yhteiskunnan toiminnasta näin vähenee. Yksityissektori käyttää etujaan yhteiskunnan hallitsemiseen, kuten nähdään palkkatyön välttämättömyydestä ja markkinoinnin läpitunkevuudesta.
Siten markkinatalous ja yksityisyrittäminen ovat epädemokraattinen vallankäyttömuoto, jotka ovat yhtälailla kapitalistista vääryttä kuin puhumasi ja ulkomailla esiintyvä riistokapitalismi. Sitä paitsi laman jälkeen ja EUn aikana Suomi on yhdenmukaistumassa globaaliin kapitalismiin, joka on riistävää.
"Kapitalismi ja markkinatalous eivät ole synonyymejä eivätkä kulje käsi kädessä. Pääomaa tarvitaan aina, jopa sosialismiin kuuluu tehtaita ja yrityksiä. Omistus ja päätöksenteko lienevät ne olennaiset asiat, joista voi keskustella. Markkinatalous taas on vastakohta suunnitelmataloudelle, johon en usko pätkääkään. Suunnitelmatalous on vallanhimoisten virkamiesten unelma."
Tämä kumoaa kirjoittamani, joten teen uuden vasta-argumentin. En ole täysin varma terminologiasta. Olet oikeassa kapitalismin käsitteestä, ainakin sen perusteella mitä pystyn siitä sanomaan.
Markkinatalouden käsite on suunnitelmatalouden vastakohta? Sosialismissa on kysymys sosiaalisesti oikeudenmukaisen, päätöksentekovallaltaan tasa-arvoisen ja inhimillisesti korrektin yhteiskunnan luomisesta.
Markkinatalous perustuu yksityisyrittäjien kilpailulle, jossa voitto jaetaan voittajien kesken ja voiton tavoittelu perustuu johtajien päätöksille. Tämä on kaikkien kolmen mainitsemani sosialistisen kriteerin vastaista. Yrittäjät eivät auta taloudellisessa ahdingossa eläviä, päätökset tehdään elitistisesti ja taloudellinen väistämättömyys osallistua kilpailuun tai alistua palkkatyöhön estää omalähtöisen elämän.
Mainitsemieni kolmen kriteerin toteutumiseksi Yksityisyrittäminen on muutettava jokaisen kansalaisen taloudellista toimeentuloa palvelevaksi, yhdessä suunnitelluksi ja johdetuksi sekä yhdessä valituksi työksi, joka ei yhteiskunnan maksamien elintarvikkeiden ja tärkeiden palvelujen ansiosta ole palkkatyötä, eikä yhdessä päätetyn strategian vuoksi ole myöskään epämielekästä.
"Mitä on demokraattinen päätöksenteko hyödykkeistä? Pitäisikö Antti Tuiskun lauluista päättää komiteoissa tai äänestämällä? Mitä ihminen tarvitsee? Luolan, palan lihaa, ehkä tulta. Muu on turhia tarpeita, joita kukaan ei voi toisen puolesta päättää. Kuka ja miten päättää tuotteen tarpeen rationaalisesti. Kuka päättää minun puolestani, mitä minä haluan?"
Aah. Uusliberalistinen dilemma toisten ymmärtämisestä. Helppo nakki! Kun kerrot minulle mitä sinä haluat, voin kertoa sinulle, että mitä voin tehdä sinun hyväksesi. Jos näen että haluat jotakin jonkin toisen asian takia, autan sinua näkemään totuuden, ja jos näen, että tarpeesi on perusteltu, lupaan auttaa sinua!
Ihminen tarvitsee vaatteita, ruokaa, katon pään päälle ja kyvyn ilmaista tunteitaan, ajatuksiaan ja toiveitaan. Jälkimmäinen on laaja käsite, joka voi käsittää niin medialaitteita maailman seuraamiseen tai toisten ihmisten tavoittamiseen kuin koulutusta kiinnostusten mukaisesti.
Näitä toisten ihmisten pitäisi yhteen järjestäydyttyään yhteiskunnassa jokaiselle lähimmäiselle tuottaa sosialistisena vähimmäisvaatimuksena.
Ei ole niin vaikeaa määritellä elämän tärkeitä asioita kuin miltä se uusliberalistien silmissä näyttää. Nyt voit arvostella väitettäni tarvittavista asioista, mitä ei tarvita ja mikä puuttuu. Ole ystävällinen ja pysy asiassa!
Demokraattinen päätöksenteko hyödykkeistä tarkoittaa sitä, että luoduissa demokraattissa päätöksentekofoorumeissa jokainen kansalainen osallistuu debaattiin tärkeästä teollisuudesta. Teollisuuden tuotanto, ulkomaankauppa ja hyödykkeiden jako päätetään yhdessä rationaalisessa demokraattisessa debaatissa tietyin organisatorisin järjestelyin. Yrittäjien itsenäinen teollisuus korvattaisiin jokaisen yksilön huomioonottavalla valinnaisuudella.
Antti Tuiskun taiteellista tuotantoa ei pitäisi valita yhdessä, koska kyseessä on henkilön taiteellinen itsetoteutus. Mutta kukaan ei päättäisi sen saatavuudesta minkään *vitun* raha-arvon mukaan. ;)
"On ihmisten aliarvioimista luulla, että markkinoinnilla ja mainonnalla voidaan myydä mitä tahansa.
Markkinatalous mittaa hyvin ihmisten haluja ja tarpeita ja yritysten kykyä niitä toteuttaa."
Vapaa kilpailu ei mittaa ihmisten aitoja tarpeita, koska se kätkee ne elossapysymistaistelun alle. Kenelläkään ei ole aikaa eikä varaa ajatella sisintään, koska muuten toinen syö. Tämähän on vanha keskinäisen kilpailun kaava! Markkinatalous luo tarpeita, joiden tarkoitus on auttaa tuottajaa voittamaan kilpailu. Ei ole loogista eikä todennäköistä, että tällaisesta lähtökohdasta käsin luotaisiin toiselle hyviä tuotteita.
"Uhri saa kuitenkin päättää mihin rahansa pistää eikä ajatteleminen ole siinä kielletty. Markkinavoimat rajoittavat kyllä yrittäjän valtaa. Kammottava harvainvalta on epätodellinen näky."
Markkinavoimat ovat markkinataloudessa (meni varmaan termit nyt oikein) suurin propagandan käyttäjä. Propagandan vaikutus epäkriittiseen kansaan nähden on sotilaallisesti tehokkaaksi koettu. Kansalaiset ovat mainostelun ristitulessa, jossa puhutaan vain yrittäjien keksimien tarpeiden vastustamattomuudesta.
Markkinat pyrkivät tekemään ostajalle hyvän mielen. Tällä ei mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen haluaa hankkia uuden rannekorun ystävättäriensä hyväksynnän vuooksi tai että ihminen päättää ostaa paksumman talvitakin, kun edellinen on liian kylmä. Vapaa kilpailu tarkoittaa voiton maksimointia, ja jos ihmisten psyykkinen houkuttelu tuo enemmän rahaa, niin tehdään. Kansalainen ei pysty ajattelemaan, koska kukaan ei puhu ajattelemisesta. Mainonta, joka on kaikkialla puhuu vain sekundäärisistä kokemuksista, joita ihminen saavuttaa ostamalla tuotteen.
Markkinat toimivat hedonismin ja narsimin sääntöjen mukaan. Hedonismin siksi, että markkinat väittävät, että vain tuotteen tuoma mielihyvä on hyvää elämässä. Narsismin siksi, että markkinat väittävät, että vain omistamalla mahdollimman paljon viihdyttäviä asioita ihminen on arvokas. Narsisti ympäröi itsensä kauniilla ja hienoilla asioilla peittääkseen kyvyttömyytensä tehdä hyviä tekoja ja itselleen rehellisiä muutoksia elämässä. Markkinat estävät ajattelun ja väittävät, että nautinto on ainoa arvo elämässä.
"Työpaikkaa saa vaihtaa halujen mukaan. Saa jopa ryhtyä itse yrittäjäksi aivan mille alalle haluaa. Esitetty kansalaisoikeuksien määrittely ei ole tavanomainen. Hyvin harva ihminen saa määritellä oman työnsä sisällön ja tarpeen. Määrittelynomaisesti työn tulokset kohdistuvat organisaation ulkopuolelle ja ne ulkopuoliset eivät aina yhdy tekijöiden mielipiteisiin ja haluihin. Kivikaudella perhe teki asioita itselleen ja vain itselleen. Luonto tosin rajoitti valinnan vapautta silloinkin."
Palkkatyö merkitsee taloudellista hyötyä, jonka menettäminen kapitalistisessa yhteiskunnassa merkitsee uhkaa toimeentulon romahtamisesta. Ihmisellä ei ole varaa elää itseään varten. Muistelepa sitä miten lapsena päätit mitä teet seuraavaksi? Sitten tuli aikuisuus ja palkkatyön pakko. Ei voinut enää tehdä mitä haluaa. Juuri sitä palkkatyö tarkoittaa. Inhimillinen elämä perustuu vapaaseen itsensä toteutukseen.
"En oikein ymmärrä, ..tasapuolisen ylläpidon alla. Jos se tarkoittaa tasapuolisia vaikutusmahdollisuuksia, niin mihin sosialismia tarvitaan. Sosialismiahan tyypillisesti toteuttaa virkavaltainen ja väkivaltainen vähemmistö."
Sinä oletat, että sosialismi ja persoonaallisesti epävakaat ihmiset tapahtuvat itsestään yhtä aikaa. Että sosialismi käsittää epävakaiden persoonien mukanaolon. Tuo on juuri se tyypillisin ennakkoluulo liittyen sosialismiin. Minä olen yrittänyt osoittaa, että kommunismia ei ole ennen kuin se luodaan, josta syystä se ei voi olla samanlainen kuin maailman väkivaltaisissa diktatuureissa eikä se välttämättä tapahdu sairaiden persoonien toimesta.
"Yrittäminen ei ole ainoa vallan muoto, ei edes talouspuolella, mistä ihmeen yksinvallasta on kyse? Taloudessakin kuka tahansa voi ryhtyä yrittäjäksi ja saa sitten osan siitä yksinvallasta. Markkinatalous toimii toisinkin päin, jos yritys tuottaa jotain, mitä ihmiset eivät tarvitse, niin konkurssi tulee. Sosialistisissa ratkaisuissa hyväntahtoiset, väkivaltaiset tunarit saavat jatkaa."
Kansa on kapitalismissa markkinoiden uhri ja yrittäjät ovat ainoa taho, joka tekee rationaalisia päätöksiä. Tämä on kammottava harvainvallan muoto!
Yrittäjä kantaa vastuun omasta firmastaan, mutta koska kapitalismissa valtion talous perustuu yksityiseen yrittämiseen, ei kansalaisilla ole mahdollisuutta tehdä työtä, jonka sisällön ja tarpeen he itse määrittelisivät. Kansalaisilla ei ole palkkatyössä kansalaisoikeuksia.
Valtio on kansanvallan toimeenpanolaitos, jonka tehtävä on toteuttaa demokraattisen päätöksenteon tuloksia konkreettisesti. Yksityissektorin suhde valtioon on itsenäinen, joka tarkoittaa sitä, että yrittäjät vaativat valtiolta etuja. Kansan suhde valtioon on sellainen, että kansan demokratiassa ainakin pitäisi päättää mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Yrittäjät ovat siis demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella ja valtio voi vain valita myöntää tai olla myöntämättä yksityissektorille etuja.
Todellisuus on sellainen, että valtion päätöksenteko tapahtuu harvainvaltaisesti ja huolimatta kansan mielipiteistä. Tämä on tehnyt mahdolliseksi sen, että yksityissektorille annetaan etuja ja valtion valta yhteiskunnan toiminnasta näin vähenee. Yksityissektori käyttää etujaan yhteiskunnan hallitsemiseen, kuten nähdään palkkatyön välttämättömyydestä ja markkinoinnin läpitunkevuudesta.
Siten markkinatalous ja yksityisyrittäminen ovat epädemokraattinen vallankäyttömuoto, jotka ovat yhtälailla kapitalistista vääryttä kuin puhumasi ja ulkomailla esiintyvä riistokapitalismi. Sitä paitsi laman jälkeen ja EUn aikana Suomi on yhdenmukaistumassa globaaliin kapitalismiin, joka on riistävää.
"Kapitalismi ja markkinatalous eivät ole synonyymejä eivätkä kulje käsi kädessä. Pääomaa tarvitaan aina, jopa sosialismiin kuuluu tehtaita ja yrityksiä. Omistus ja päätöksenteko lienevät ne olennaiset asiat, joista voi keskustella. Markkinatalous taas on vastakohta suunnitelmataloudelle, johon en usko pätkääkään. Suunnitelmatalous on vallanhimoisten virkamiesten unelma."
Tämä kumoaa kirjoittamani, joten teen uuden vasta-argumentin. En ole täysin varma terminologiasta. Olet oikeassa kapitalismin käsitteestä, ainakin sen perusteella mitä pystyn siitä sanomaan.
Markkinatalouden käsite on suunnitelmatalouden vastakohta? Sosialismissa on kysymys sosiaalisesti oikeudenmukaisen, päätöksentekovallaltaan tasa-arvoisen ja inhimillisesti korrektin yhteiskunnan luomisesta.
Markkinatalous perustuu yksityisyrittäjien kilpailulle, jossa voitto jaetaan voittajien kesken ja voiton tavoittelu perustuu johtajien päätöksille. Tämä on kaikkien kolmen mainitsemani sosialistisen kriteerin vastaista. Yrittäjät eivät auta taloudellisessa ahdingossa eläviä, päätökset tehdään elitistisesti ja taloudellinen väistämättömyys osallistua kilpailuun tai alistua palkkatyöhön estää omalähtöisen elämän.
Mainitsemieni kolmen kriteerin toteutumiseksi Yksityisyrittäminen on muutettava jokaisen kansalaisen taloudellista toimeentuloa palvelevaksi, yhdessä suunnitelluksi ja johdetuksi sekä yhdessä valituksi työksi, joka ei yhteiskunnan maksamien elintarvikkeiden ja tärkeiden palvelujen ansiosta ole palkkatyötä, eikä yhdessä päätetyn strategian vuoksi ole myöskään epämielekästä.
"Mitä on demokraattinen päätöksenteko hyödykkeistä? Pitäisikö Antti Tuiskun lauluista päättää komiteoissa tai äänestämällä? Mitä ihminen tarvitsee? Luolan, palan lihaa, ehkä tulta. Muu on turhia tarpeita, joita kukaan ei voi toisen puolesta päättää. Kuka ja miten päättää tuotteen tarpeen rationaalisesti. Kuka päättää minun puolestani, mitä minä haluan?"
Aah. Uusliberalistinen dilemma toisten ymmärtämisestä. Helppo nakki! Kun kerrot minulle mitä sinä haluat, voin kertoa sinulle, että mitä voin tehdä sinun hyväksesi. Jos näen että haluat jotakin jonkin toisen asian takia, autan sinua näkemään totuuden, ja jos näen, että tarpeesi on perusteltu, lupaan auttaa sinua!
Ihminen tarvitsee vaatteita, ruokaa, katon pään päälle ja kyvyn ilmaista tunteitaan, ajatuksiaan ja toiveitaan. Jälkimmäinen on laaja käsite, joka voi käsittää niin medialaitteita maailman seuraamiseen tai toisten ihmisten tavoittamiseen kuin koulutusta kiinnostusten mukaisesti.
Näitä toisten ihmisten pitäisi yhteen järjestäydyttyään yhteiskunnassa jokaiselle lähimmäiselle tuottaa sosialistisena vähimmäisvaatimuksena.
Ei ole niin vaikeaa määritellä elämän tärkeitä asioita kuin miltä se uusliberalistien silmissä näyttää. Nyt voit arvostella väitettäni tarvittavista asioista, mitä ei tarvita ja mikä puuttuu. Ole ystävällinen ja pysy asiassa!
Demokraattinen päätöksenteko hyödykkeistä tarkoittaa sitä, että luoduissa demokraattissa päätöksentekofoorumeissa jokainen kansalainen osallistuu debaattiin tärkeästä teollisuudesta. Teollisuuden tuotanto, ulkomaankauppa ja hyödykkeiden jako päätetään yhdessä rationaalisessa demokraattisessa debaatissa tietyin organisatorisin järjestelyin. Yrittäjien itsenäinen teollisuus korvattaisiin jokaisen yksilön huomioonottavalla valinnaisuudella.
Antti Tuiskun taiteellista tuotantoa ei pitäisi valita yhdessä, koska kyseessä on henkilön taiteellinen itsetoteutus. Mutta kukaan ei päättäisi sen saatavuudesta minkään *vitun* raha-arvon mukaan. ;)
"On ihmisten aliarvioimista luulla, että markkinoinnilla ja mainonnalla voidaan myydä mitä tahansa.
Markkinatalous mittaa hyvin ihmisten haluja ja tarpeita ja yritysten kykyä niitä toteuttaa."
Vapaa kilpailu ei mittaa ihmisten aitoja tarpeita, koska se kätkee ne elossapysymistaistelun alle. Kenelläkään ei ole aikaa eikä varaa ajatella sisintään, koska muuten toinen syö. Tämähän on vanha keskinäisen kilpailun kaava! Markkinatalous luo tarpeita, joiden tarkoitus on auttaa tuottajaa voittamaan kilpailu. Ei ole loogista eikä todennäköistä, että tällaisesta lähtökohdasta käsin luotaisiin toiselle hyviä tuotteita.
"Uhri saa kuitenkin päättää mihin rahansa pistää eikä ajatteleminen ole siinä kielletty. Markkinavoimat rajoittavat kyllä yrittäjän valtaa. Kammottava harvainvalta on epätodellinen näky."
Markkinavoimat ovat markkinataloudessa (meni varmaan termit nyt oikein) suurin propagandan käyttäjä. Propagandan vaikutus epäkriittiseen kansaan nähden on sotilaallisesti tehokkaaksi koettu. Kansalaiset ovat mainostelun ristitulessa, jossa puhutaan vain yrittäjien keksimien tarpeiden vastustamattomuudesta.
Markkinat pyrkivät tekemään ostajalle hyvän mielen. Tällä ei mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen haluaa hankkia uuden rannekorun ystävättäriensä hyväksynnän vuooksi tai että ihminen päättää ostaa paksumman talvitakin, kun edellinen on liian kylmä. Vapaa kilpailu tarkoittaa voiton maksimointia, ja jos ihmisten psyykkinen houkuttelu tuo enemmän rahaa, niin tehdään. Kansalainen ei pysty ajattelemaan, koska kukaan ei puhu ajattelemisesta. Mainonta, joka on kaikkialla puhuu vain sekundäärisistä kokemuksista, joita ihminen saavuttaa ostamalla tuotteen.
Markkinat toimivat hedonismin ja narsimin sääntöjen mukaan. Hedonismin siksi, että markkinat väittävät, että vain tuotteen tuoma mielihyvä on hyvää elämässä. Narsismin siksi, että markkinat väittävät, että vain omistamalla mahdollimman paljon viihdyttäviä asioita ihminen on arvokas. Narsisti ympäröi itsensä kauniilla ja hienoilla asioilla peittääkseen kyvyttömyytensä tehdä hyviä tekoja ja itselleen rehellisiä muutoksia elämässä. Markkinat estävät ajattelun ja väittävät, että nautinto on ainoa arvo elämässä.
"Työpaikkaa saa vaihtaa halujen mukaan. Saa jopa ryhtyä itse yrittäjäksi aivan mille alalle haluaa. Esitetty kansalaisoikeuksien määrittely ei ole tavanomainen. Hyvin harva ihminen saa määritellä oman työnsä sisällön ja tarpeen. Määrittelynomaisesti työn tulokset kohdistuvat organisaation ulkopuolelle ja ne ulkopuoliset eivät aina yhdy tekijöiden mielipiteisiin ja haluihin. Kivikaudella perhe teki asioita itselleen ja vain itselleen. Luonto tosin rajoitti valinnan vapautta silloinkin."
Palkkatyö merkitsee taloudellista hyötyä, jonka menettäminen kapitalistisessa yhteiskunnassa merkitsee uhkaa toimeentulon romahtamisesta. Ihmisellä ei ole varaa elää itseään varten. Muistelepa sitä miten lapsena päätit mitä teet seuraavaksi? Sitten tuli aikuisuus ja palkkatyön pakko. Ei voinut enää tehdä mitä haluaa. Juuri sitä palkkatyö tarkoittaa. Inhimillinen elämä perustuu vapaaseen itsensä toteutukseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000005141638