Auttakaahan taas aloittelijaa mäessä ja kertokaa kokemuksia ja ajatuksia joulupaastosta, niin omia kuin kuultuja ja luettujakin.
Tietoa löytyy vähän nihkeästi, sen tiedän että kesto on 15.11.-24.12., eli jouluaatto on vielä paastonaikaa. Paasto syvenee 20.12., eli...?
Eroja Suureen paastoon, muuta kuin kesto?
Minusta ei kyllä ole pelkäksi kasvissyöjäksi tähän aikaan vuodesta, mutta se ei liene tarpeen ellei suju luontevasti ja paastotahan pitäisi iloiten ja ulospäin näyttämättä?
Tärkeintähän lienee se hengellinen ja henkinen puoli, eli oman tilan rehellinen tarkastelu, kriittinen katse omaan ajankäyttöön, kiinnostuksen aiheisiin ja suhteisiin lähimmäisiin, hiljentyminen, tiiviimpi kirkossa käynti, katumuksen sakramentti?
Kuinka moni oikeasti viettää jouluaaton paastoten, kun "maan tapa" on niin kovin toisenlainen, vai tehdäänkö kompromisseja?
Vierailuilla käsittääkseni syödään mitä talo tarjoaa, eli paastosta ei koskaan saa "tehdä numeroa", ei edes mainita?
Pidättäytyminen alkoholista parhaaseen pikkujouluaikaan? (Vaikka täytyy todeta muutenkin, että iän myötä tuosta pikkujoulutouhusta on kummasti karissut hohto...)
Tietoa löytyy vähän nihkeästi, sen tiedän että kesto on 15.11.-24.12., eli jouluaatto on vielä paastonaikaa. Paasto syvenee 20.12., eli...?
Eroja Suureen paastoon, muuta kuin kesto?
Minusta ei kyllä ole pelkäksi kasvissyöjäksi tähän aikaan vuodesta, mutta se ei liene tarpeen ellei suju luontevasti ja paastotahan pitäisi iloiten ja ulospäin näyttämättä?
Tärkeintähän lienee se hengellinen ja henkinen puoli, eli oman tilan rehellinen tarkastelu, kriittinen katse omaan ajankäyttöön, kiinnostuksen aiheisiin ja suhteisiin lähimmäisiin, hiljentyminen, tiiviimpi kirkossa käynti, katumuksen sakramentti?
Kuinka moni oikeasti viettää jouluaaton paastoten, kun "maan tapa" on niin kovin toisenlainen, vai tehdäänkö kompromisseja?
Vierailuilla käsittääkseni syödään mitä talo tarjoaa, eli paastosta ei koskaan saa "tehdä numeroa", ei edes mainita?
Pidättäytyminen alkoholista parhaaseen pikkujouluaikaan? (Vaikka täytyy todeta muutenkin, että iän myötä tuosta pikkujoulutouhusta on kummasti karissut hohto...)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin tuo otsikkokin kertoo mistä lienee kysymys. Suomessa usein opetetaan, että hengellinen paasto on tärkeämpi, mutta todellisuudessa miten ne erotetaan toisistaan. Kristus itse on kehoittanut meitä paastoamaan Matt. 9:15 "vielä tulee aika, jolloin sulhanen on poissa ja silloin he paastoavat", eli kyse ei ole siitä, onko minusta kasvissyöjäksi, vaan siitä voitanko omat himoni ja paastoanko lihasta yms. vaikka tuntuu, ettei minusta siihen ole.
Eli raasti vain tietyt tuotteet pois. Kirkkokalenterista näkyy, mitä milloinkin voi syödä. Eli Joulupaaston aikana voi syödä kalaa ja nauttia viiniä ja öljyä, paitsi keskiviikko ja perjantai päivisin nekin pois.
Se paaston syveneminen on taas sitä, että kala, viini ja öljykin jätetään pois loppupäivinä. Paasto päättyy vasta joulupäivänä tai yönä liturgian jälkeen. Riippuu milloin liturgiaan osallistuu.
Tämä Kristuksen ohje, sulkeudu kammioosi ja kampaa tukkasi on usein väärin ymmärretty. Ei se tarkoita sitä, että meidän pitäisi ylpeilyn pelon varjolla jättää koko paasto sikseen, vaan sitä, että meidän ei pidä kiinnittää mitään huomiota siihen, mitä muut paastostamme sanovat.
Eli emme esittele sitä, emmekä toisaalta luovu siitä. Me paastoamme hiljaisuudessa ja emme odota kehuja tai kiinnitä huomiota moitteisiin.
Vieraita tai isäntiä meidän ei tarvitse loukata. Jos jossain lihaa tarjotaan otamme hieman, mutta paastoamme ankarammin kotona. paastoa ei kannata mainita, jos eivät itse kysy. Saattaa käydä niin, että pahoittavat mielensä, kun ei osanneet varautua. Jos itse saamme vieraita voi pistää pöydän koreaksi paastohenkeä noudattaen. Eli vieraanvaraisuutta voi osoittaa paastoaineillakin. Omille vieraille voi sitten ihan opetusmielessä kertoa kirkon perinteestä, jos ihmettelevät lihan puuttumista ruokapöydästä. Kyllä meillä on oikeus kertoa perinteestämme. Ei ole pakko siinä tietenkään omaa rintaa röyhistellä, mutta voi asiasta puhua, jos tilanne on luonteva.
Hengellinen paasto on toki tärkeää eli tuo mainitsemasi: " oman tilan rehellinen tarkastelu, kriittinen katse omaan ajankäyttöön, kiinnostuksen aiheisiin ja suhteisiin lähimmäisiin, hiljentyminen, tiiviimpi kirkossa käynti, katumuksen sakramentti"
Mutta tuon tekeminen voi olla vaikeaa, jos ei koettele itseään fyysisesti paastoamalla. Arjen rutiineista poikkeaminen paastossa saa meidät juuri kääntymään itsetutkiskeluun. Siksi niitä ei voi erottaa. Tuota mikä hengelliseen paastoon kuuluu miedän tulisi tehdä jatkuvasti. Ja jos niin teemme, niin mikä erottaa paaston muusta ajasta, jos ei ruokapaasto?
Jotta voimia ponnistukseen.
Tässähän koittavat totiset ajat vannoutuneelle ruuan ja juoman ystävälle...anteeksi, en tee pilaa, huomioinpa vaan etteivät nykymukavanlaiskalle ihmiselle ole mitenkään yksinkertaisia nämä asiat. Olemme taitavia selittelijöitä ja kiemurtelijoita, minä ainakin...
Ensimmäinen katumuksen sakramentti oli todella kova paikka, ja nyt taitaa jatkoa seurata. Huokaus.
Kerropa millainen on tyypillinen paastopäiväsi ennen ja jälkeen 20.12. eli mitä syöt? Entä miten laitat pöydän koreaksi?
En ehdi nyt reagoida asiaan sen kummemmin kuin toteamalla, että Kristuksen syntymän eli Filippuksen paasto ei ole hengeltään niin ankara kuin Suuri paasto. Ja paaston tärkeä idea on valmistautuminen, tässä tapauksessa siihen että ihmettelemme Jumalan Pojan lihaksitulemisen suurta salaisuutta ja ylistämme. Jo mainittuihin keinoihin lisäisin vielä sen, että tutkimme innokkaasti kirkkokalenteria, sen juhlia ja päiviä ja Raamatun lukukappaleita ja mietimme, miten ne liittyvät tulevaan suureen juhlaan. Esimerkkinä vain sanottakoon, että kirkon perinteessä tähän kauteen on sijoitettu monien Vanhan testamentin profeettojen muistopäiviä, eikä se ole suinkaan sattuma.
Muistaakseni Thomas Hopko, maineikas amerikkalainen ortodoksiteologi on kirjoittanut joulupaaston aiheesta kirjan, jonka nimi taisi olla Winter Pascha.
Itse en pysty ruoka-aineallergioiden vuoksi paneutumaan ruuan suhteen tällä hetkellä täysin paastoon (josta on varmaankin nyt papin kanssa keskusteltava ja neuvoa kysyttävä), mutta käsittääkseni syvässä paastossa vältetään eläinkunnan tuotteita ruuassa. Kerron nyt kasviruuasta, en niinkään tiukasti paastoruuasta. Esim. liha, kala, maito, munat jne. ovat siis aineita, joita pyritään välttämään. Paastoruokaa voi koostaa kuten kasvisruokaa, eli kananmunat voidaan korvata jollakin kasvikunnasta peräisin olevalla tuotteella, lihan sijasta syödään esim. erilaisia papuja ja paputuotteita (ja kevyemmässä paastossa esim. kalaa) proteiinin tarpeen tyydyttämiseksi. Maitotaloustuotteet voi korvata vastaavilla maidottomilla tuotteilla, jos on tarvetta. Ihminen tulee toimeen kasvisruualla vallan mainiosti, nälkä lähtee, ravintoaineet saadaan ja energiaa voi saada riittävästi. Sen vuoksi ei kannattane paastoa karttaa. Paastonajan sopivista ruuista ja resepteistä on muuten Kaarina Kaurinkoski tehnyt kirjan, jota saa ainakin Valamon luostarin kirjakaupasta tilaamalla. Paastonaika ei kuitenkaan sinällään ole kasvisruualla ilottelua tai kulinaristista nautiskelua. Toisaalta työssäkin on jaksettava ja terveyttä ylläpidettävä, että tutustuminen kasviruokailun saloihin voi auttaa paastoaikojen ruuan koostamisessa.
Huolimatta siitä, että täällä on jo huomautettu suomalaisten ruokapaaston vähättelystä, uskallan (ehkä juuri siksi) tuoda keskusteluun pari liturgista huomiota muistuttaakseni, että kristityn elämässä on muutakin kuin omasta syömisestä huolehtiminen.
Suurin ero verrattuna Suureen paastoon on joulupaastossa se, että jumalanpalvelukset eivät oleellisesti muutu. Paasto alkaa ilman mitään liturgista huomiota (paitsi jos paaston 1. päivä on arkipvä, luetaan aamupalveluksessa Jumala on Herra sijaan Halleluja, kuten Suuressa paastossa).
Jumalansynnyttäjän temppeliinkäymisen juhlasta eteenpäin joulukanonin irmossit tulevat aamupalveluksen kanoniin katabaseina sunnuntaisin ja juhlina. Ja sitten joulukuun 12. pvästä eteenpäin teofaniaan asti ei vihitä avioliittoon ja sitten joulun esijuhlana (vasta!), eli siitä 20. pvän kieppeiltä eteenpäin valmistautuminen tiivistyy. Jouluaatto muistuttaa sitten alkuperäisen Jumalan ilmestymisen juhlan (=teofanian) aattopäivän mukaisesti suurta perjantaita (= kuninkaalliset hetket) ja lauantaita (= ehtoopalvelus Basileios Suuren liturgia).
Tässä äkkiseltään joulupaaston liturgiset huomiot. Jokainen tehköön niistä omat huomionsa vertaillessan Suurta ja pyhää paastoa joulupaaston kanssa. Ja ruokapaaston huomiot rippi-isän kanssa.
Kiitos Teemu liturgisista huomioista. Tottakai kristillinen elämä on muusta kuin ruoasta huolehtimista, ja sitähän paasto juuri on. Jätetään tietyt aineet ruoasta pois, että jäisi aikaa ja osaisi kiinnittää huomionsa muuhun.
Eli Paasto on väline, jolla loikataan niihin syvempiin aspekteihin. Kirjoitin juuri tämän kannalta. Ehkä annoin liikaa sen kuvan, että tässä on kaikki. Tarkoitin tästä se lähtee liikkeelle.
Keskusteluun siitä minkä mittainen valmistusaika on joskus ollut, en halua puuttua. Nyt se on mikä on. Mutta se on kuitenkin valmistautumista johonkin, eli sillä on päämäärä lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä (tuleva juhla ja tuleva elämä). Tähän valmistautumiseen kuuluu ruokapaasto, hengellinen paasto, rukouselämä ja liturginen elämä.
Totta, omaa paastoa ei täällä tarvitse repostella. Itse kirjoitin periaatteellisella pohjalla. Ja jos jotain sovittavaa on omasta paastosta osoite on todellakin rippi-isä.
Mielestäni paastossa tulisi keskittyä juuri niihin asioihin, jotka ovat meille suurimmat paheet.
Ruoka on varmasti yksi suurimmasta paheista, kun syömme kaikkea ylenpalttista ja herkuttelemmekin. Mutta toki ihmisen elämästä löytyy paljon kaikkea muutakin josta voi ja tuleekin paastota.
Esimerkiksi, jos joku neuroottisesti kyylää jotain TV-ohjelmaa, niin eikö paasto olisi hyvä aloittaa juuri siitä TV-ohjelmasta luopumisella?