Kuilun partaalle ajautunut äiti avautuu Hesarissa: ”Kun se viimeinen napsahdus tulee, jälki on rumaa”
ÄITIYS Rautavaaran tragedia on herättänyt keskustelua lapsiperheiden jaksamisesta. Kahden lapsen äiti avautuu pimeistä hetkistään HS:n mielipidepalstalla.
Nimimerkki ”Äiti joka selvisi” kirjoittaa pysäyttävästi omista kohtalonhetkistään tämän päivän Helsingin Sanomissa. Kirjoittaja peilaa omia kokemuksiaan Rautavaaran synkkiin tapahtumiin, jotka veivät viime viikonloppuna äidin ja kolmen lapsen hengen.
Kirjoittaja kertoo saaneensa kaksi kaunista ja älykästä lasta, mutta tunteneensa, että on niin huono ihminen ja äiti, että halusi vain kuolla. Hän kuvaa vioittuneen ja väsyneen mielen tuntemuksia: ”Se on hiipivä pimeys, joka salaa tappaa onnen ja hyvän olon tunteet sekä järjen pala palalta. Kun se viimeinen napsahdus tulee, jälki on rumaa”.
Itsemurhaa suunnitellut äiti kertoo jopa ajatelleensa, ettei voisi jättää lapsiaan yksin ja ajatelleensa viedä lapset mennessään ”suloiseen uneen”. Kirjoittaja kuvailee ajatelleensa, että näin toimiessaan hän olisi äiti, joka kerrankin suojelisi lapsiaan. Lopullisesti väsähdettyään nainen kuitenkin päätti soittaa äidilleen, joka haki lapset hoitoon turvaan.
Kirjoittaja pyytää ihmisiä, jotka törmäävät toisten hätään, auttamaan, puuttumaan ja soittamaan poliisille: ”Yksinkertainen kysymys, tervehdys ja avun tarjoaminen voivat riittää. Ehkä se olet juuri sinä, joka pelastaa kokonaisen perheen tragedialta”.
ÄITIYS Rautavaaran tragedia on herättänyt keskustelua lapsiperheiden jaksamisesta. Kahden lapsen äiti avautuu pimeistä hetkistään HS:n mielipidepalstalla.
Nimimerkki ”Äiti joka selvisi” kirjoittaa pysäyttävästi omista kohtalonhetkistään tämän päivän Helsingin Sanomissa. Kirjoittaja peilaa omia kokemuksiaan Rautavaaran synkkiin tapahtumiin, jotka veivät viime viikonloppuna äidin ja kolmen lapsen hengen.
Kirjoittaja kertoo saaneensa kaksi kaunista ja älykästä lasta, mutta tunteneensa, että on niin huono ihminen ja äiti, että halusi vain kuolla. Hän kuvaa vioittuneen ja väsyneen mielen tuntemuksia: ”Se on hiipivä pimeys, joka salaa tappaa onnen ja hyvän olon tunteet sekä järjen pala palalta. Kun se viimeinen napsahdus tulee, jälki on rumaa”.
Itsemurhaa suunnitellut äiti kertoo jopa ajatelleensa, ettei voisi jättää lapsiaan yksin ja ajatelleensa viedä lapset mennessään ”suloiseen uneen”. Kirjoittaja kuvailee ajatelleensa, että näin toimiessaan hän olisi äiti, joka kerrankin suojelisi lapsiaan. Lopullisesti väsähdettyään nainen kuitenkin päätti soittaa äidilleen, joka haki lapset hoitoon turvaan.
Kirjoittaja pyytää ihmisiä, jotka törmäävät toisten hätään, auttamaan, puuttumaan ja soittamaan poliisille: ”Yksinkertainen kysymys, tervehdys ja avun tarjoaminen voivat riittää. Ehkä se olet juuri sinä, joka pelastaa kokonaisen perheen tragedialta”.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kahden lapsen äiti avautuu pimeistä hetkistään HS:n mielipidepalstalla.
Kuten näistäkin jutuista näkee, kahden tai kolmen lapsen äiti voi väsyä ihan samalla lailla kuin isonkin perheen äiti. Pidettäisiin vain kaikista huolta ketään syyllistämättä.
Myös lapseton ja puolisoton.
Ja kukas tässä stoorissa on vl??
Huh huh
VL-näkökulmaa. Vaikka SRK-laestadiolaisperheet ovat suuria, auttamisverkostoa on jossakin määrin jo omasta perheestä käsin. Tässä asiassa voisi ottaa mallia VL-suurperheistä. Sisaruksilla on oma palansa vastuuta. Yhteisön sisällä apua saattaa löytyä myös muidenkin kuin isovanhempien taholta. Vähän pienempi perhe, ei VL-sellainen, voi olla välistä aika tiukilla, jos ei asuta kummankaan puolison kotiseudulla eli mahd. isovanhemmat kaukana, asuinseutu uusi jne. Eli ei se aina se lapsilukumäärä ratkaise. Toki 20 lapsen perheet on jo oma lukunsa. Mutta itse tunnen myös 7-lapsisia VL-perheitä. Mutta sellainen korostus tuntuu pahalta, jossa perheenäidin toivotaan uskovan väsynyksen ja totaalisen uupumuksen anteeksi ikäänkuin "syntinä". Toivottavasti tällaista ei esiinnyt SRK-vanhoillisuudessa.
Pikakommentti 09-tyypille: VL-isovanhemmilla saattaa olla jopa 70 lastenlasta. Toki eniten apua tarvitsevia eli kaikkein pienimpiä ei samanaikaisesti tällaista määrää. 70 joukossa voi olla aikuisia ja sylivauvoja.
Amerikassa on useita isovanhempia, joilla on noin 250 jälkeläistä, jos lasten lapset lasketaan mukaan.
Ei tuo 70 mikään enkka VL-piireissäkään ole tietenkään
Muistavatko VL-isovanhemmatkaan kaikkien lasten sekä nimi- että syntymäpäiviä? Joka toinen päivä joku muistaminen jos lasten merkkipäivät lasketaan mukaan. Ja sitten on viel vävylöitä ja miniöi... No, pääasia on, että on paljon rakkaita ihmisiä ympärillä. VL-perheissä voidaan yleisesti ottaen hyvin ja ovat VL-tyypit tasapainoisia, vastuuntuntoisia ja rehellisiä.