Suomen yksi tämän hetken kuumimmista puheenaiheista on tällä hetkellä meidän rakas pääministerimme Alexander Stubb. On oikeastaan ihan sama mitä lehteä tai tiedotusvälinettä seuraat, hän on aina siellä missä otsikoita väännetään ja käännetään.
On toki aivan ymmärrettävää, että Stubbia seurataan paljon jo ihan senkin vuoksi, että hän sattuu olemaan maamme tuore pääministeri, mutta ei tämä kuitenkaan ihan kaikkea selitä.
Stubbin uudenlainen tapa harjoittaa politiikkaa tuntuu epäilyttävän monia ja monet jopa suorastaan paheksuvat hänen rentoa ja vapaamuotoista olemustaan. Lisäksi Stubbin Twitterin käytöstä on annettu välillä melko rankkaakin kritiikkiä. Stubb nyt kun sattuu olemaan yksi Suomen ahkerimmista twiittaajista ja päivityksiä satelee lähes kerran tunnissa.
Ehkä yksi syy miksi pääministerin Twitterin käyttöön suhtaudutaan vielä niin kovin epäilevästi on yksinkertaisesti se, että suomalaisten keskuudessa Twitter on vielä melko tuntematon väline. Samantapaisia ennakkoluuloja oli liikkeellä nimittäin silloin kun Facebook oli rantautumassa Suomeen. Nyt se on kuitenkin erittäin suosittu palvelu suomalaisten keskuudessa.
Minusta on vain hyvä asia jos pääministeri silloin tällöin avoimesti ilmaisee omia ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa eikä sen pitäisi pahoittaa kenenkään mieltä. Ja on väärin ajatella tai olettaa, että pääministerin jokaisen twiitin tulisi liittyä hänen työhönsä. Ihminen se pääministerikin kuitenkin loppupeleissä on ja jokaisella meillä on meidän omat harrastuksemme.
Monista negatiivisita kommenteista huokuu suuri tyytymättömyys tätä koko Suomen tämänhetkistä yhteiskuntaa kohtaan, mutta ei me mitenkään voida Suomen tämänhetkisestä tilanteesta pelkästään yhtä miestä syyttää, vaikka kyseinen herra melko suuret taloudelliset tavoitteet Suomelle juuri asettikin. Tilanne on erittäin haastava ja tavoitteissa onnistuminen vaatii nyt meidän kaikkien panosta ja uhrautumista.
Suomi kaipaa nyt ennenkaikkea lisää positiivisuutta ja uskoa meidän omien vahvuuksien löytämiseen ja tässä pääministerin äärimmäisen positiivinen elämänasenne toimii aivan loistavana esimerkkinä. Stubb tuntuu suhtautuvan kaikkeen niin positiivisesti ja avoimesti ja hän onnistuu näinä haastavinakin aikoina antamaan erittäin vakuuttavia puheita illasta toiseen, että ei hänen lahjakkuutta ja taitoa voi muuta kuin ihailla.
Stubb on myös erittäin urheilullinen ja hän on pitäyt itsensä huippukunnossa, vaikka hänen työnsä vie varmasti paljon aikaa. Terveyden ylläpitäminen on kuitenkin aina ollut yksi Stubbin tärkeimmistä pääpilareista ja liikunnasta hän ei suostu tinkimään.
Lisäksi Stubb pukeutuu aina erittäin siististi ja hän näyttää paljon nuoremmalta kuin mikä hänen todellinen ikänsä on. Stubb myös lukee ahkerasti kirjoja ja kirjoittaa kolumneja ja hänen kielitaitonsa on vertaansa vailla. Yksinkertaisesti Stubb tuntuu olevan vain niin hyvä kaikessa, että ei ole ihme jos tämä joitakin hieman kismittää ja ärsyttää.
Käsitteet ylimielisyys ja erilaisuus ovat kuitenkin täysin eri asioita ja näistä kahdesta meidän kyseiseen pääministeriin ei voi yhdistää muuta kuin tuon jälkimmäisen.
On toki aivan ymmärrettävää, että Stubbia seurataan paljon jo ihan senkin vuoksi, että hän sattuu olemaan maamme tuore pääministeri, mutta ei tämä kuitenkaan ihan kaikkea selitä.
Stubbin uudenlainen tapa harjoittaa politiikkaa tuntuu epäilyttävän monia ja monet jopa suorastaan paheksuvat hänen rentoa ja vapaamuotoista olemustaan. Lisäksi Stubbin Twitterin käytöstä on annettu välillä melko rankkaakin kritiikkiä. Stubb nyt kun sattuu olemaan yksi Suomen ahkerimmista twiittaajista ja päivityksiä satelee lähes kerran tunnissa.
Ehkä yksi syy miksi pääministerin Twitterin käyttöön suhtaudutaan vielä niin kovin epäilevästi on yksinkertaisesti se, että suomalaisten keskuudessa Twitter on vielä melko tuntematon väline. Samantapaisia ennakkoluuloja oli liikkeellä nimittäin silloin kun Facebook oli rantautumassa Suomeen. Nyt se on kuitenkin erittäin suosittu palvelu suomalaisten keskuudessa.
Minusta on vain hyvä asia jos pääministeri silloin tällöin avoimesti ilmaisee omia ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa eikä sen pitäisi pahoittaa kenenkään mieltä. Ja on väärin ajatella tai olettaa, että pääministerin jokaisen twiitin tulisi liittyä hänen työhönsä. Ihminen se pääministerikin kuitenkin loppupeleissä on ja jokaisella meillä on meidän omat harrastuksemme.
Monista negatiivisita kommenteista huokuu suuri tyytymättömyys tätä koko Suomen tämänhetkistä yhteiskuntaa kohtaan, mutta ei me mitenkään voida Suomen tämänhetkisestä tilanteesta pelkästään yhtä miestä syyttää, vaikka kyseinen herra melko suuret taloudelliset tavoitteet Suomelle juuri asettikin. Tilanne on erittäin haastava ja tavoitteissa onnistuminen vaatii nyt meidän kaikkien panosta ja uhrautumista.
Suomi kaipaa nyt ennenkaikkea lisää positiivisuutta ja uskoa meidän omien vahvuuksien löytämiseen ja tässä pääministerin äärimmäisen positiivinen elämänasenne toimii aivan loistavana esimerkkinä. Stubb tuntuu suhtautuvan kaikkeen niin positiivisesti ja avoimesti ja hän onnistuu näinä haastavinakin aikoina antamaan erittäin vakuuttavia puheita illasta toiseen, että ei hänen lahjakkuutta ja taitoa voi muuta kuin ihailla.
Stubb on myös erittäin urheilullinen ja hän on pitäyt itsensä huippukunnossa, vaikka hänen työnsä vie varmasti paljon aikaa. Terveyden ylläpitäminen on kuitenkin aina ollut yksi Stubbin tärkeimmistä pääpilareista ja liikunnasta hän ei suostu tinkimään.
Lisäksi Stubb pukeutuu aina erittäin siististi ja hän näyttää paljon nuoremmalta kuin mikä hänen todellinen ikänsä on. Stubb myös lukee ahkerasti kirjoja ja kirjoittaa kolumneja ja hänen kielitaitonsa on vertaansa vailla. Yksinkertaisesti Stubb tuntuu olevan vain niin hyvä kaikessa, että ei ole ihme jos tämä joitakin hieman kismittää ja ärsyttää.
Käsitteet ylimielisyys ja erilaisuus ovat kuitenkin täysin eri asioita ja näistä kahdesta meidän kyseiseen pääministeriin ei voi yhdistää muuta kuin tuon jälkimmäisen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kertoo paremmin.
http://www.duckwalk.fi/productimages/373.jpg
Edeltä.
"On toki aivan ymmärrettävää, että Stubbia seurataan paljon jo ihan senkin vuoksi, että hän sattuu olemaan maamme tuore pääministeri, mutta ei tämä kuitenkaan ihan kaikkea selitä."
Ei selitäkään, vaan hänen jäsenyytensä EPP-puolueessa, sekä hänen taustansa.
In 1995 Stubb obtained a Master of Arts in European Affairs from the College of Europe, Belgium. He then completed his PhD in the International Relations Department at the London School of Economics and Political Science under the supervision of Professor Lord William Wallace, attaining it in June 1999. Lord Wallace later said: 'LSE has had a number of extremely bright Finnish students in recent years - but Alex was one of the most outstanding.' Stubb's thesis was called Flexible Integration and the Amsterdam Treaty: negotiating differentiation in the 1996–97 IGC.[4] Between 1995 and 1997, Stubb was a researcher at the Ministry of Foreign Affairs and then at the Academy of Finland from 1997 to 1999. In 1997 he also started his work as a columnist, which he continues today.[5]
"Alexander Stubb
From 1999 to 2001, Stubb was a researcher in Finland's representation to the European Union in Brussels, and a member of the Finnish government's delegation to the intergovernmental negotiations for the Treaty of Nice. In 2000, he became a professor at the College of Europe. Following the IGC's conclusion in 2001 he became an adviser to the President of the European Commission (then Romano Prodi) and a member of the Commission Task Force on the European Convention. In 2003 he returned to Finland's representation to the EU as a special expert and to the intergovernmental negotiations, this time for the European Constitution. When that ended in 2004, he stood for the National Coalition Party in the election to the European Parliament.[6][7]"
http://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Stubb
Liittyen siis tähän.
http://en.wikipedia.org/wiki/Romano_Prodi
"A former professor of economics and international advisor to Goldman Sachs, Prodi ran in 1996 as lead candidate of The Olive Tree coalition, winning the general election and serving as Prime Minister of Italy until 1998. Following the victory of his coalition The Union over the House of Freedoms led by Silvio Berlusconi in the April 2006 Italian elections Prodi was in power again. On 24 January 2008, he lost a vote of confidence in the Senate house, and consequently tendered his resignation as Prime Minister to Italian President Giorgio Napolitano, but continued in office for almost four months for routine business, until early elections were held and a new government was formed."
"This issue came back again in 2005, when Prodi was accused of being "a KGB man" by Mario Scaramella.[10] The same accusation was raised in the 1990s by the Mitrokhin Commission."
>Mario Scaramella, myrkytetyn venäläisen ex-vakoojan Aleksandr Litvinenkon ja venäläis-israelilaisen mafiaruhtinaan Boris Berezovskin italialainen yhteistyökumppani, on nyt Rooman, Napolin ja Bolognan syyttäjien tutkittavana kansainvälisestä aseiden ja radioaktiivisten aineiden salakuljetuksesta, salaliitosta ja vaarallisen jätteen dumppaamisesta.
Scaramellan–Litvinenkon tapauksella on yhteys myös Italiassa valmisteltavaan oikeusjuttuun CIA:n agentteja vastaan imaami Abu Omarin sieppaamisesta Milanossa. Helsingin Sanomat julkaisi Omarin tapauksesta jutun 9. tammikuuta, mutta ei maininnut mitään tästä kytkennästä.
Scaramella ja "Perry"
Italian media on julkaissut kopioita Scaramellan ja kahden entisen yhdysvaltalaisen tiedusteluvirkailijan puhelinkeskusteluista. Yhdysvaltalainen tutkiva journalisti Wayne Madsen käsitteli asiaa laajassa jutussaan (www.onlinejournal.com 4.1.07).
La Repubblica -lehden julkaisema keskustelu tammikuun 25. päivältä 2006 on keskustelu Scaramellan ja itsestään nimeä "Perry" käyttävän CIA:n ex-agentin välillä.
Keskustelussa Scaramella korostaa Perrylle, että hänen toimintansa ei ole "vain minun toimintaani, vaan organisaation toimintaa". Käy selväksi, että "organisaatio", johon Scaramella viittaa, on yksityinen ja maailmanlaajuinen tiedustelujärjestö, johon kuuluu entisiä KGB:n ja Venäjän tiedustelupalvelun SFB:n jäseniä (kuten Litvinenko), yksityisiä sotilas- ja tiedustelualan yhtiöitä sekä entisiä CIA:n ja Britannian tiedustelupalvelun virkailijoita.
Scaramella keskustelee poliittisesta "likaisesta tempusta", jota he valmistelevat Iralian keskustavasemmistolaisen johtajan Romano Prodin päänmenoksi, ja keskustelun perusteella on selvää, että Perry antaa Scaramellalle käskyjään. Scaramella on pessimistinen ja toteaa: "Luultavimmin Prodi tulee voittamaan, vaikka me aloitammekin hyökkäyksemme."
http://www.tiedonantaja.fi/vanha-arkisto/2007-12-1/uutinen-11
>En antaisi kyllä minkäänlaisia meriittejä Litvinenkon puheille. Nyt puhutaan miehestä joka mm. väitti että Venäjä on Al Qaedan takana, sekä muuta aivan käsittämätöntä hevonpaskaa. En yhtään ihmettele että kaveri pääsi hengestään, kun yrittää mustanmaalata vaikutusvaltaisia ihmisiä aivan käsittämättömillä syytteillä.
http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/468139-italian-paaministeri-romano-prodi-kgb-n-agentti.html#post1700612804