Mä oon ite kyllästynyt sellaiseen uskonnollisuuteen ja näyttelemiseen, jossa pidetään maskia kasvoila ja toivotetaan rauhaa kädestä pitäin, ja ollaan niin tapa orja uskovaista.
Mä en jaksa näytellä, jos en kelpaa seurakuntaan tai sovi johinkin imagoon, niin ei paljon kiinnosta. Mulle riittää se tieto, että Jumalalle kelpaan tällaisena omana itsenäni, synteineni ja murheineni. Siis täysin "paskana" jätkänä kuten usein tunnen olevani.
Tieto siitä, että Jeesus kuoli munkin puolesta ristillä ja olen armosta pelastettu riittää.
Olen nyt kun kuukauden päivät lukenut raamattua ja ollut rukouksessa nöyrin mielin ja oikeasti etsinyt Herraa, ei siihen mitään hihhulointia tai muuta show -meininkiä tarvita.
Kotona hiljakseen, itsekseni jutellut Jumalan kanssa ja opetellut elämään kristittynä, siis en näyttelemään vaan keskittämään ajatuksiani Jeesukseen, niin että usko kulkee mukanani koko ajan, eikä vain sitä että käydään sunnuntaisin näyttelemässä uskovaista jossain hienot vaatteet päällä tai muuta vastaavaa.
Sitä kyllä alkaa helposti farisealaiseksi tai sitten luovuttaa jos tuijottaa muita ihmisiä, mutta se MINÄ - JUMALA -suhde on tärkein.
Ja silloin katsotaan vaan ylöspäin omista jalanjäljistä.
Mä olen luonteeltani sellainen lipsuva ja hermot menee helposti enkä näytä uskovaiselta saati toimi siten. Mitäs siitä siten.
Pääasia on että saa tilit selväksi Jumalan kanssa. Sitä niin helposti luovuttaa ja totean olevani täysin syntinen ja usein tekee mieli antaa periksi.Mutta silloin auttaa tieto siitä ja usko, että nekin synnit ja teot on jo Jeesuksen verellä lunastetut.
Ja eikun eteenpäin täysillä, silloin on toisarvoista mitä muut ajattelee tai miltä näyttää. Mun nimi on ainakin siellä Isossa kirjassa ja sitä ei pyyhi pois muiden ihmisten mielipiteet tms.
Mä oon ite ollut kolmisen vuotta uskossa ja siitä huolimati elämä on välillä yhta helvettiä. Mutta aina on noustu, ei omin voimin vaan nöyrtyen Jumalan edessä ja etsien Hänen tietään ja tahtoaan ja sekun ei oli mulle helppoa. Tottunut selviytymään omin voimin
No nämä on tällaisia mun ajatuksia ja tarinaa omasta taivalluksestani.
Tsemiä kaikille... minne sitten päätättekin matkata
Mä en jaksa näytellä, jos en kelpaa seurakuntaan tai sovi johinkin imagoon, niin ei paljon kiinnosta. Mulle riittää se tieto, että Jumalalle kelpaan tällaisena omana itsenäni, synteineni ja murheineni. Siis täysin "paskana" jätkänä kuten usein tunnen olevani.
Tieto siitä, että Jeesus kuoli munkin puolesta ristillä ja olen armosta pelastettu riittää.
Olen nyt kun kuukauden päivät lukenut raamattua ja ollut rukouksessa nöyrin mielin ja oikeasti etsinyt Herraa, ei siihen mitään hihhulointia tai muuta show -meininkiä tarvita.
Kotona hiljakseen, itsekseni jutellut Jumalan kanssa ja opetellut elämään kristittynä, siis en näyttelemään vaan keskittämään ajatuksiani Jeesukseen, niin että usko kulkee mukanani koko ajan, eikä vain sitä että käydään sunnuntaisin näyttelemässä uskovaista jossain hienot vaatteet päällä tai muuta vastaavaa.
Sitä kyllä alkaa helposti farisealaiseksi tai sitten luovuttaa jos tuijottaa muita ihmisiä, mutta se MINÄ - JUMALA -suhde on tärkein.
Ja silloin katsotaan vaan ylöspäin omista jalanjäljistä.
Mä olen luonteeltani sellainen lipsuva ja hermot menee helposti enkä näytä uskovaiselta saati toimi siten. Mitäs siitä siten.
Pääasia on että saa tilit selväksi Jumalan kanssa. Sitä niin helposti luovuttaa ja totean olevani täysin syntinen ja usein tekee mieli antaa periksi.Mutta silloin auttaa tieto siitä ja usko, että nekin synnit ja teot on jo Jeesuksen verellä lunastetut.
Ja eikun eteenpäin täysillä, silloin on toisarvoista mitä muut ajattelee tai miltä näyttää. Mun nimi on ainakin siellä Isossa kirjassa ja sitä ei pyyhi pois muiden ihmisten mielipiteet tms.
Mä oon ite ollut kolmisen vuotta uskossa ja siitä huolimati elämä on välillä yhta helvettiä. Mutta aina on noustu, ei omin voimin vaan nöyrtyen Jumalan edessä ja etsien Hänen tietään ja tahtoaan ja sekun ei oli mulle helppoa. Tottunut selviytymään omin voimin
No nämä on tällaisia mun ajatuksia ja tarinaa omasta taivalluksestani.
Tsemiä kaikille... minne sitten päätättekin matkata
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tärkeintä on uskominen Jumalaan. Ihmiset on aina ihmisiä ja toimii ihmisten tavoin, virheitä tehden.
Onnea sinulle tielläsi!
Totta joka sana, kiitos kirjoituksestasi.
Rehellisyyttä, ihmiset, kyllä Jumala meidän
näyttelemisemme ja tekopyhyytemme aina huomaa,
ei kiusata sillä Häntä.
Totuuden Henki kasvattaa meitä tuntemaan Totuuden, Jeesuksen Kristuksen. Totuuden Henki vie meitä k a i k k e e n totuuteen (Joh.16:13), niin että Hän karsii Kristuksen veriuhrin kautta meistä vääränlaiset naamarit ja tekee meistä yhä aidompia ihmisiä Jumalan omina.
Olet hyvissä käsissä, olet Jeesuksen lävistetyissä käsissä - käsissä, jotka eivät koskaan hylkää tai jätä sinua, sanoisipa tunteesi mitä tahansa.
Veri on Ylimmäisen Papin käsissä aina sinua varten (Hebr.2:17-18).